117. 

  Joulunhenki Ykkönen oli kertoillut Joulunhenki Kakkoselle mitä oli puuhastellut. Kakkonen oli täten päässyt mukaan keppostunnelmaan. Niin Joulunhenki Kakkonen oli pannut merkille kun he oli yhdessä hujauksessa taas lennähtäneet eteläisempään Suomeen, että lunta ei ollut missään. -Pitäisikö meidän tehdä jotain lumeen liittyviä lisäkepposia. - Mitä luulet? Jos käytettäisiin sitä erästä laulua, Unelma valkeasta joulusta, jollain tapaa ja jonkun muotoisena, ehkä sanoja luvalla hieman muuttaen, jotenkin näin mennen:

Kun katsomme taivaan sineen. Kun katsomme tätä maisemaa. Kaipaa sydämet meidän. Joulua joulua valkeaa.*

On kallein aarre päällä maan. On se kun jaksaa kantaa unelmaa. Se pitää tiellä meidät. Nytkin kun kaipaa tulevalta joulua joulua valkeaa.*

Anna sydämes ain ilakoida. Anna sydämes elämää rakastaa. On lupa meidän unelmoida. Tää elo niitä myös voi toteuttaa.*

Anna rauhan joulun sydämees tulla. Anna joulurauhan sut tavoittaa. On elämä muuten liian rauhatonta täällä maailmassa. On joululla lupa meidät rauhoittaa.*

Kun katsomme taivaan sineen. Kun katsomme tätä maisemaa. Kaipaa sydämet meidän. Joulua joulua valkeaa.*

On kallein aarre päällä maan. On se kun jaksaa kantaa unelmaa. Se pitää tiellä meidät. Nytkin kun kaipaa tulevalta joulua joulua valkeaa.*

Nytkin kun kaipaa tulevalta joulua joulua valkeaa.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Joulunhenki Ykkönen katseli Joulunhenki Kakkosta hetken ja nyökkäsi sitten. - Kyllä vain. Mitä jos laitettaisiin heidät osallistumaan eräänlaiseen kilpailuun, jota sitten itse asiassa ei ole edes olemassa. Kakkonen siihen: - Joo. Niin, jos itse kukin törmäisi kilpailuun erilaisisin muodoin. Muodoin, jotka voisi olla toteutettavia vaikka piirtämällä kotonaan kaikessa rauhassa muun kodin touhun hyörinän ollessa ympärillä. Tai vain yhdellä tekstiviestiin vastaamalla, luullen viestin tulleen joltain omalta tutulta. Tai ollessa siivoamassa jotain ja samalla katsahtaessa ulos. Tai vain löhöillessä tv: tä katsellessa. Siis oikeastaan missä vaan. Jos jokin sana laitettaisiin taian alulle laittajaksi. - Niin. Olisiko se se pelkkä Lumi- sana, kysyy sanaillen Joulunhenki Ykkönen toista kulmakarvaansa hiukan kohottaen ja kättään heilauttaen ilmassa Joulunhenki Kakkoselle. Kakkonen oli jotenkin niin täp- täp- täpinöissään, että Joulunhenki Ykköstä nauratti. Tämä oli todentotta kaivannut kepposteluja. Tämän olemus Joulunhenki Ykköseen nähden asultaan oli samanlainen, mutta jotenkin tästä huokui sellainen tyttömäisempi ote elekielineen päivineen joita tämä teki näihin kepposteluun liittyvien osasten yhteydessä. Taisi olla naispuolinen Joulunhenki. Tosin sukupuolta, jota Joulunhenget edustivat niitä ei oikeastaan tarvinnut edes määritellä. Jokainen oli sitä mitä oli. Niin kuin  normaalissa maailmassakin. Kaikki olivat yksilöitä. Tällä yksilöllä oli lisäksi hiukan huulipunaa, sellaista kuin lumesta juuri siitä valontaitteisuuden erivärisävyistä, vetäistyä huulille sekä luomille ehkäpä hiukan poskipäillekin. Niin ja oliko jopa tätä samaa väriskaalaa tämän hiuksissa, jotka olivat aivan valtavan pitkät. Tosin ne olivat upeasti laitetut. Osa letitetty ja taiteillen nostettu tehty näyttävä kampaus päähineen alle. Totta kai, kuinkas muuten. Nämä naismaiset Joulunhenget ikään kuin huolehtivat toisistaan. Tosin osasivat taikoa itselleen näitä muutoksia noihin hiuksiin vaikka päivittäin jos halusivat. Niin ja kun Joulunhenki Ykkösellä housumaista asua alaosassaan päällystakin joka oli kaftaanimainen alas aikalailla asettuva lämmin huopamainen asukokonaisuus niin Joulunhenki Kakkosella oli housujen kera siinä päällä kuin hame lumikiteen muodot helmassakin kivasti esiin tuoden. Jonkin sortin lumikiteen muodon toistuvuus, oliko se jotain päällekkäisasettelua tai applikaatio-ompelua jos tuollaista sanaa voi edes käyttää näiden taruolentojen asuissa käytetty. Jotenkin jos kuvaisi ihmisen silmin tuota asusta nousevaa näkyä. Aivan kuin monet lumikiteet päällekkäin olevana olisivat muodostaneet ulkoapäin nuo asut. Olivat ulospäin eri asennoissa asujen päällä. Lumikidesakaroita sieltä täältä nousten. Lumikinoksessa olevia lumikidetaideluomuksia ja nyt näin sieltä vain näiden taruolemusten päällä. Niin sehän oli näiden koti. Lumikinokset, Joulunhenkien, siellä Korvatunturilla. Oman kodin lämpöä kantoivat mukanaan. Ja tuota valtavaa lämmittävyyttä tarvittiinkin lennettäessä paikasta toiseen ilmojen halki, näissä asuissa. 

  Joulunhenki Kakkonen: - Kyllä vain se olkoon vain sana, lumi. Ja siinä silmänräpäyksessä, vaikka Joulunhenget olivat jutelleet vaikka ja mistä, tarinoineet keskenään, koitti se aamunkoitto, joka laittoi taian liikkeelle. Eräs tyttönen piirteli pöytänsä äärellä kotonaan läksyjen teon jälkeen hieman ja Puff. Tapahtui jotain odottamatonta. Tyttö vaikka edelleen istui pöydän äärellä katosi tuosta hetkestä toisaalle. Samoin kävi kaikille niille joilla oli tullut sana, lumi, esiin jollain lailla päivässä. Tyttö oli piirrellyt maisemaa, oikeastaan Talvipalatsia, jossa asui prinsessa, jolla oli kuin lumesta tehty upea säkenöivä keeppi harteillaan jäänväreissä olevan mekkonsa päällä. Tyttö siirtyi tuohon piirrokseensa. Hän oli itse nyt tuolla Talvipalatsissa, jossa oli paljon väkeä. Talvipalatsi oli rakennettu jäästä ja lumesta. Siellä oli käymässä ympäri maailman erilaisia satuhahmoja. Oli jos jonkinmoista. Pohjois- Afrikasta Saharan, maailman kuumimman suurimman kuivan aavikon satuolento, joka oli yhtä suurta hiekkamuodostelmaa, koko satuolento. Niin tälle oli tullut, tälle ihmiselle tuolta jostain Afrikasta, mieleen ensinnäkin Sahara sekä vielä lumi. Niin. Nyt tuo kuin pelkistä hiekanjyväsistä koostuva hahmo, takkihousuasukokonaisuuteen kuului  pitkä viitta, joka valui pitkälti pitkin lattiaa satuolennon takana. Hahmo oli poika, joka jutusteli tämän prinsessassa kanssa. Niin oli siinä pari. Toinen edusti jäätä ja lunta. Kylmyydestä syntyviin. Toinen hiekasta sannasta syntyvänä asuineen edusti lämpöä. Niin tämä taika, Joulunhenkien yhteistaika halusi edustaa edistää sitä ajatusta, että minkälaiset vaan ihmisetkin voivat kohdata ja tulla olla sekä toimia keskenään täydessä sovussa. Kuin sadussa eläisivät. Ja ilman sotia tai muitakaan negatiivisia maailmassa ilmeneviä ilmiöitä. Kuin jouluntaikaa ja rauhaa eläisivät. Niin tuohon yhteen paikkaan aika monen päivän aikana saattoivat siis päätyä. Talvipalatsiin, jonka tämä tyttö piirsi piirustuspaperilleen. Siellä sitä oli hauska tavata muualtakin maailmalta tulleita. Niin ja taikoja toteutui muissakin ympyröissä. Tosin saman perheen jäsenet tai muuten tutut ihmiset toisilleen yritettiin Joulunhenki Ykkösen ja Kakkosen näin saattaa ehkäpä juuri sinne samaan tilaan. Niin ja jos perheen jäsen ajateltuaan, lumi - sanaa, olikin viettänyt aikaa jossain toisessa sadussa kaikki oli mahdollista. Kaikki riippui siitä missä tilanteessa ihmiselle oli tullut lumi- sana mieleen. Saattoi sattua myös niin että satuhahmot seikkailivat useissa saduissa päivän aikana. Sama asu kävi monissa juhlissa. Tämä tyttö, Prinsessa Lumijää, näki oman mumminsa laulaessaan kirkkokuorossa, jääkirkossa jossain päin Lappia. Tosin vierailu, sadun toteutuminen saattoi tapahtua oikeasti olemassa olevassa jääkirkossa, molemmat olivat kohdatessaan olleet ilahtuneita. Naisella oli ollut pitkä pelkistä jäätikuista koostuva mekkomainen asu päällään. Jäätikut kilahtelivat soinnahtelivat kuin jokin soitin laulujen viedessä tuota satua eteenpäin. Taika päättyi. Ja ihmiset vaikka olivat eläneet satuja siellä täällä palasivat hetkeensä. Hetken olivat olleet ikään kuin vain ajatuksissaan. Joulunhenget heittivät keskenään "yläfemmat" ja pyrähtivät Korvatunturille. Olisi Joulunhenki Kolmosen vuoro nousta esiin.