119.

   Samalla kun Joulunhenki Kolmonen valmistautui henkisesti herättelemään Joulunhenki Nelosta, Jouluhenget rattoisasti juttelivat niitä näitä. - Hei. Taitaa olla se kello jo jotakuinkin reikä reikä reikä ja reikä eli neljä nollaa kun digitaalista kelloa katsotaan tämän tarkoittaen tasan keskiyötä kello kahtatoista. Joulunhenki Kolmonen hönkäisi  arvokkaan näköisenä: - Ole hyvä Joulunhenki Nelonen ja astu esiin. Siinä samassa missä Joulunhenki Kolmonen oli päästänyt suustaan nämä juhlalliset sanat, kaikki Joulunhenget, koska tuo tapa jotenkin, jolla Joulunhenki Kolmonen oli lausunut nuo sanat kehonkielineen, oli pitänyt niin paljon komiikkaa pidäteltyä sisällään. Että he eivät voineet muuta. Nauru raikui kumisi tavoitti tunturin laetkin Korvatunturin seudulla ja hiukan kauempanakin. Ja kyllä, heräsi Joulunhenki Nelonen, mutta myös muut seudulla oleskelevat ihmisistä, tontuista, eläimistä lähtien jotka saattoivat herätä tuntemukseen, että aivan kuin maa tärähtelisi tai seinästä seinään jotain ääntä kimpoilisi tai vain jokin kumuna ilmestyi tilaan ja tajuntaan. Sitten jokaista kuulijaa, oli ollut mikä tai kuka vaan oli alkanut naurattaa. Niin kuin saduissa tai taruissa konsanaan. Eläimet, kaikki nauroivat omalla tavallaan. Tontut jokainen omalla ominaisella yksilöllisellä tavallaan. Mutta vain sen hetken kun Joulunhenki Kolmonen nauroi ja tämän lopettaessa Joulunhenki Nelosen noustessa silmät ymmyrkäisenä suun nauraessa kaikkien muiden mukana. Tämän käsien karistellessa suuresta ja vantterasta kehostaan lunta. Niin, oliko tämä Joulunhenki joukkueesta tämänhetkisestä se suurin. Niin leveys kuin pituusakselillakin. Tuli hieman toisille Joulunhengille mieleen Jeti, tuo tuntematonta lajia edustavaksi väitettyä olentoa, jonka kerrotaan liikkuvan Himalajan vuoristossa. Tuosta lumimiehestä on maininta jo 3000 vuotta vanhassa kiinalaisessa tietosanakirjassa, joten siinä oli kyllä kilpaileva taruolento toden totta tuo Jeti, jos se on olemassa. No, niin nauru oli tavoittanut valtakunnan ja jokin suuri myös. Tanner olisi tömissyt Joulunhenki Nelosen alla jos tämä olisi täyttä ainesta, eli ei taruolento vaan vaikka jokin gorillamaisiin mittasuhteisiin viittaava oikea elävä olento. Nauru ja unesta vasta heränneisyys tosin teki tälle Joulunhengelle itselle sekä kaikille muillekin tuossa nauruhetkessä tepposet kepposet. Tanner nimittäin tömisi tämän jalkojen alla, sen verta nopeasti tämä oli itsensä kiskaissut pystyyn. Pelästynyt ensin ja sitten pompahdellut jalalta toiselle kun oli naurattanut niin tämä kääpiöjoukkueeseen muutoin kuuluneiden nauravien, etenkin sen Joulunhenki Kolmosen joulunaurua, jonka mukana kaikkien on pakko nauraa. Niin, tämä Joulunhenki Nelonen oli unohtanut ottaa painot pois, jolla pysyi paikoillaan tuossa lumikinoskodissaan. Aivan totta. Vaikka ihmissilmin ja mielin jokainen kuvittelisi tällaisen järkälemäisen hahmon pysyvän tasan varmasti paikoillaan ilman mitään painonluomisia kehoon vartaloon, niin ei se ole niin. Nämä Joulunhenget kaikki joutuvat käyttämään apukeinoja jolla he pysyvät jotakuinkin samoilla kohdilla joihin ovat vetäisseet joulutaikaurakoinnin päätteeksi pitkälleen. Kevät tuli ja kesä tuli. Ilman näitä voimia ja näkymättömyysvoimia Joulunhenget saattaisivat joutua sinne tänne ja tuonne. Eihän se olisi mitenkään järkevää. Kaikkien piti pysytellä Korvatunturilla Joulumaan kupeessa. Muitten ulottumattomissa. Säännöt niitä oli ja niitä noudatettiin. Tosin niitä ei nyt ollut kovin monta. Keppostelijoita kun olivat meinaan. Ei tällaisille taruolennoille voinut luodakaan minkälaisia raameja muita. Vallattomuus ja sen jonkun hyvää tarkoittavan rakkaudellisen jouluisen kosketuksen saaminen ihmisille kaikille elollisille sen sijaan oli tärkeintä. Aina vuosisadasta toiseen ja ehkä niihin tuhansiinkin. 

  Joulunhenki Kolmonen huikkasi Neloselle: - Mitäpä olet ajatellut ensimmäiseksi kepposeksi. Olisiko se jotain johonkin suureen liittyvää. - Niin tiedättehän sen perinteisen joululaulun, Lumiukko laulun, Walking In The Air - laulun, säveltäjänä oli Howard Blake, joka on 1982 vuoden brittiläisestä animaatioelokuvasta The Snowman, Lumiukko, Joulunhenki Nelonen sanoi. Muiden silmät kirkastuivat ja suut menivät hymyyn. Nämä nyökkäilivät ja antoivat Joulunhenki Nelosen jatkaa. Tämä elokuvahan taas tehtiin samannimisen lasten kuvakirjan perusteella kirjailijanaan Raymond Briggs. Niin Joulunhenget saavat joka vuosi todistaa elokuvan tullessa televisiosta tai lasten katsoessa sen jotain muuta kautta tuon elokuvan tarinan taiallisuutta. Taikaa, joka tarttuu katsojaan oli tämä lapsi tai aikuinen, iällä ei niin väliä. - Niin tätä samaa taikaa jos laitettaisiin kaikki kokemaan jotenkin taas. Tai ainakin tämä laulu heille päivässään jotenkin suuresti soimaan. - Joo, ja laulun myötä nämä itse muuttuisivat lumiukoksi tai lumiakaksi tai lumitytöksi tai lumipojaksi. Lumipalloksi ei ehkä kukaan halua. Niin ja jos haluaa niin, annetaanko valintahetkellä kun laulu soi heidän itsensä se päättää ketä näistä he edustaa ja minne haluavat lentää. Seassa voi olla vaikka mitä lumihahmoja periaatteessa. Kunhan ne on kuin lumesta veistettyjä. Ja missä paikassa vaan voivat olla maailmalla lumiveistoksena hetken. Laulun eläessä soidessa heidän ympärillään ja kaiken muun nähdessä heidät oikeasti tunnin ajan niin, että nämä tajuavat että heille tuli viesti jostain tarumaailmasta. Jouluntaian herättelyviesti. Joulunhenki Kakkonen oli niin jotenkin malttamaton ja pyörähteli ilmassa sinne tänne leijuen. Kuin tanssahteli jo valmiiksi ilosta tämän taian kokijoiden nautinnosta ja ilosta. Lahjoja on kiva niin antaa. Vaikka tällaisia mielikuvituslahjoja. Taruolennoilta ihmisille. Yhteen ääneen sopivasti, kaikki sanoivat: - Näin teemme. Joulunhenki Nelonen lisäsi: - Taika -  Lumiveistos lauluineen lähteköön liikkeelle nyt!

  Eräs tyttönen halusi olla, lapsi + lemmikkieläin liukumäki. Kuin taiottuna valtava iso lumiveistos pitäen sisällään liukkaan liukumäen lisäksi portaat, joiden avulla liukumäen juurelle kiivetään myös kuin pienoisveistoksia lapsista lemmikkeineen. Tyttö koiran ja kissan kanssa. Poika käärmeen kanssa. Eräällä tytöllä on marsu. Pojalla kilpikonna. Nämä kaikki olivat tähän kuin yhteiseen lumiveistokseen johon haaveena oli saada se oma lemmikkieläin, niin tähän veistokseen päätyivät myös pari muuta. Mutta, täysin sopuisasti. Minne tämä lumiveistos oli matkannut. Hahaa. Jotkut kaipasit näistä taian alla olevista etelän lämpöön. No sinne he myös menivät. Tyttö, joka alun perin taiasta lumottuna oli tätä ensimmäisenä ajatellut ja ollut näin kuin se sen ensimmäinen veistäjä, niin sai päättää minne suunnataan. No, Korvatunturille ja Joulumuorin sekä Joulupukin jumppatuokio välineeksi. Niin Joulumuori ja Joulupukki saivat kihertäen ja naureskellen lahjan jouluisen myös itselleen. Joulu on välittämisen aikaa. Joulupukkia muoreineen on hyvä syytä myös muistaa. 

  Joulunhenget olivat nauttineet antamastaan taiasta taas täysin rinnoin. Naururinnoin. Kaikkien näiden lumiveistosten matkatessa minne kukin sitten halusikaan lumiveistoksensa hetkeksi saada. Joulupukin ja muorin laskeskelua liukumäessä ja sekä näiden punnerrusta seuratessa  eritoten. Joulupukki ja joulumuori olivat kuulleet tuota outoa toisaalta niin kaukaa ja toisaalta niin läheltä kuuluvaa ääntä. Jotain kutkuttavaa äänessä oli ollut. Nämä olivat nimittäin hervottomasti naureskelleet tuota lumiveistosta ja sen liukumäkeä laskiessaan lopulta. Hervottomasti. Tuo nauru oli päässyt vielä kertaalleen ilmoille puolen yön aikaan. Jouluhenki Nelonen sen päälle suurta kumisevaa bassoa käyttäen oli karjahtanut ilmoille, vain ihanan ja hauskan päivän villiinnyttämänä: - Herääätys , Joulunhenki Vitonen!