220. 

  Joulunhenki Vitonen simpsakkana ponnahti kaksimetriä ilmaan jääden leijumaan kuin valmiina lähtemään pakoon suuntaan jos toiseen. Sitten oli huomannut tämän joukkion edessään. Tokaissut: - Työ ihanaiset. Onpa ollut niin hirmu ikävä teitä, vähän sillä lailla kujeillen venyttäen sanoi lauseet. Toiset ymmärsivät. Oli pelästynyt. Kait sitä tuommoinen pieni ja pippurinen jo vähemmästäkin pelästyy. Hetkessä, yhdessä sujauksessa toimiva, oli ollut tämä Joulunhenki Vitonen aina. Ei paljon kerennyt joskus muut sanaella kun tämä oli jo ideaa ja ajatusta toteuttamassa. Tätä Joulunhenki Vitosta joutui joskus toppuuttelemaan. Vähän hidastamaan vauhtia. No, jos olisi olemassa tässä Joulunhenkien joulunalusajassa ja itse joulussa se joulupoliisi tai joku sen kaltainen, joka määrittelisi vauhdin enimmäismäärää ilmassa, niin tämä oli yksi niistä Joulunhengistä, joka jonkin sortin kanssa eläjää kokijaa tukijaa oikealla hetkellä tarvitsi. Vauhtia olisi muuten aivan liikaa. Tosin nämä Jouluhenget eivät aiheuta koskaan mitään vaaratilanteita näillä taioillaan. Ei kuulu toimenkuvaan. - Niin mitäs jos taika liittyisi johonkin hauskaan nopeatempoiseen tehtävään, kerkesi jo ilmoille päästää Joulunhenki Nelonen vaikka Vitonen oli varmasti jo kerennyt ajatella itsekin jo jotain. - Mistäs sinä arvasit hoksasit tuon, kysyi Joulunhenki Vitonen. Ja jatkoi. Näin teemme. Ensinnäkin olen jo alustavasti laittanut tai itse asiassa jokaiseen kotiin saapuu tänään vaikka on lauantaipäivä postia Korvatunturilta. Se on näkymätön kirje. Joka on lennähtänyt postilaatikoista koteihin ja itse kivunnut kosketettavaksi. Kun joku kodissa koskee tuota lähettämääni kirjettä taika alkaa elämään. - Mitä, kysyy Joulunhenki Ykkönen. Milloin sinä teit tuon jo? No, itse asiassa samalla kun herätit minut Joulunhenki Nelonen kirjeet lähti koteihin. Olin ne ajankulukseni tehnyt viime sekunneilla ennen kuin nukahdin uneen jo valmiiksi. Oli sellaista etukäteistoimimista ikään kuin. No niin, ajattelivat kaikki muut Joulunhenget mielessään. Tätä me juuri tarkoitimme. Touhuava Joulunhenki oli kyseessä. - Mitäs siihen taikaa nyt sitten kuuluu muuta? , kysäisi Joulunhenki Kakkonen. No, se on eräänlainen Onko minulla kieli solmussa joulusanoista- kilpailu. Eli joku perheenjäsenistä tai jos asuu yksin niin voi saada saman idean ja vaikka lähestyä jotain saman päivän aikana, tai sitten vaikka itse kotona naapureita saada ehkä kuuntelulinjalle ja laulaa luikauttaa laulua joka sisältää paljon joulusanoja. Voi tehdä joulusanalaulun litanian, jota vaikka toistelee niin kauan että kieli menee solmuun. Jos kilpailee jonkun toisen kanssa aika ratkaisee. Innostaa tekemään tämä temppu ihmisiä oman joululaulun. Oletteko jyvällä? Tai voisiko sanoa Joulukartalla? Joululaulu- kartalla on taian nimi. Jos haluaa hauskuutella joulusanalitanialla eli toistaa peräkkäisiä joulusanoja sekin käy vaikka tähän tapaan: Joulupukki, joulumuori, joulutähti, joulureki, joulupipari, joulukori, joulusukka, joulukynttilä, jouluvalot. Koettaa keksiä niin monta sanaa kun pystyy. Ja jos ei keksi enää yhtään joulusanaa voi joutua diskatuksi eli leikisti ulos leikistä. Ei oikeasti. Joululaulua voisi perhe vaikka yhdessä tehdä. Lapset keksivät sanoja tai vaikka lauseita sinne joululauluun. Joululaulu voi olla vaikka minkä aiheinen. Voi koskea seikkailua ulkosalla. - Sinä meinaat laittaa ihmiset avaamaan ääntään ja yhteiseen puuhaan liittää tai peliin nyt tänä lauantaina, sanoi Joulunhenki Nelonen. - Kyllä vain, myönnän sanoi Joulunhenki Vitonen. Pelkkä tuo joulusanojen keksiminen joulu etuliitteellä voi olla hauska leikki. Voi löytyä jopa niitä uusia joulusanoja. Joulunhenki Kolmonen pärähti nauramaan. No niin. Minkä teki. Kaikki nauraa hekottivat kun eivät voineet muuta. Hartiat kehot hytkyivät naurun voimasta. Joulunhenki Vitonen hönkäisi äkkiä naurunsa lomasta lauseen: - Joulusanat sillä Joululaulu - kartalla mahdollisuuksineen lähteköön eteenpäin! 

  Niin nämä Joulunhenget, tämä Vitonenkin joka oli jotenkin Joulunhenki Kakkosen tavoin hehkeämpi ja ehkä eläväisempikin lievästi ilmaistuna pääsivät nauttimaan taian voimasta tässä päivässä. Ja eritoten ne ihmiset. Joulunhenki Vitoselle oli valloittavat punertavaa sävyä kuin ripauksen enemmän kantavana hiuksissaan, pehko tuon päähineen alla, jotka jostain syystä meinasivat vetää kiharalle ja mutkalle tämän haluja huomioon ottamatta. Oliko niin, että kun vauhtia oli joskus liikaa ja kiharat suoristuivat niin ne automaattisesti vetäytyessään kihartuivat. Taisi olla eräänlainen kiharrin tämä vauhti tälle Joulunhenki Vitoselle vaikka juuri päinvastoin tuossa yleensä muutoin käy. Tällä oli harteiden päällä eräänlaiset kuin tuulensuojuksena toimivat päällekkäisrakennelmat kankaasta kuin ylimääräiset lumikidekukkaset siinä koristamassa asua. Siellä täällä näitä tosin oli pitkin tämän asua, joka oli vartaloa myötäilevä asu muuten. Paksuutta ja lämpösäilyvyyttä housujen kera, jotka olivat myös täynnä näitä kukkamaisia lumikidekoristeita. Taisi tämä Joulunhenki tykätä tälläytyä. No, niin tai näin. Jokainen sai taiottua erilaisuutta näihin asukokonaisuuksiinsa. Niinhän se pitikin olla. Taruolento maailmassakin. Jokaisella taiotulla oli hauskaa. Eräs tyttö ainakin keksi uuden sanan: Joulukiipeli. Tarkoittaa ihmisiä jotka tykkäävät ja rakastavat aina joulua ja jouluaikaa eivätkä tuosta kiipelistä halua ulos päästäkään. Joulunhenki Vitonen huikkasi muille: - Lähdetäänpä sinne Korvatunturille päin. Keskiyöllä on Joulunhenki Kuutosen aika astua esiin. Onko huomenna muuten erityinen päivä tiedossa. On. Suomen maamme Itsenäisyyspäivää vietettäisiin Joulunhenkien kepposten ohella.