221.

  Joulunhenki Vitonen oli hiukan tälle tyypilliseen tapaan voisiko sanoa kärsimättömästi vinkaisten päästänyt keskiyöllä sanat: -No niin. Ylös Joulunhenki Kutonen. Olisi...Ja ei ollut päässyt sen pitemmälle. Oli joltain osin tainnut kohdata Joulunhenki Vitonen kilpailijan tomeruusosastolla itselleen. Nimittäin Joulunhenki Kutonen, tuo pitkänhuiskea komea ilmestys. Niin, tästä ei voi käyttää muuta sanaa. Ja niin arvokkaan oloinen. Oli kuin tämä olisi eläisi juuri jotain hyvin tärkeää tapahtumaa. Kaikki muut Joulunhenget eivät pystyneet muuta kuin tuijottamaan tätä. Täysin tikkuna voisiko sanoa, suorassa asennossa, oli tämä Joulunhenki Kutonen ollut sillä hetkellä kun näiden muiden Joulunhenkien silmät olivat tavoittaneet tämän. Miten tämä teki sen. Nämä eivät tienneet. Joulunhengillä oli nimittäin taikavoimissa juuri kaikenlaisia ominaisuuksia, joilla nämä pystyvät ennakoimaan ja varmasti ainakin näkemään erottamaan kaikki liikehdinnät liikkeet täällä maailmassa ja tuossa taruolentomaailmassakin. No, Joulunhenki Kutonen oli tärkeän päivän Joulunhenki lähettiläs. Hän edusti myös Itsenäisyysjuhlan henkistä Joulunhenkeä. Joten siksi kait nämä kyvyt ja ominaisuudet tässä Joulunhenki Kutosessa korostuivatkin. Näky oli kuin Linnanjuhlien kadettirivistöstä. Eräästä heistä. Joulunhenki Kutosen asussa oli jotain samaa kuin kadetin asussa. Sotilaallinen upea asukokonaisuus Joulunhenki muottiin yhdistettynä. Vyötäröllä olevassa vyössä, samoin kuin raidoissa, aika lähellä hihansuissa, jotka jollain lailla erottuivat housujen sivuissa kimaltelivat tulivat esiin enemmän se lumi kiteineen ja samoin kuin nappirivistö jota muilla Joulunhengillä ei ollut asuissaan. Aivan kuin tähdet olisivat tuikkineet, tässä tapauksessa lumitähdet, asussa näistä osista. Tällä oli olkapäillä kuin samoin eräänlaiset natsat lumen valtakunnasta. Olisiko jollain lailla korkeimmat. Tosin täällä näiden Joulunhenkien maailmassa ja keskuudessa kaikilla Joulunhengillä oli se oma tärkeä roolinsa. Niin kuin oli aivan tavallisilla ihmisillä omissa elämissäänkin. Takkiosuus ei päättynyt siihen mihin normaalisti vaan oli tämän erivuodenaikaan soveltuvien kadettiasun eräänlainen yhdistelmä. Se oli edestä lyhyempi, mutta takaa oli normaalin kadettiasun tavoin halkiokoristeellinen. Tuo koristelu oli kuin jatkuvaa alaspäin osoittavaa lumitähtisadepuroa. Tuo halkio- osuus nimittäin jatkui pitemmän takkiosuuden myötä takana takissa. Muistutti jollain lailla frakkia. Päähine oli kuin muilla jokaiselle se omanlaisensa jotenkin kuitenkin. Asussa muutoin vaihteli tästä hopeaisesta lumikiteen sävystä sinne vaalean siniseen värit enemmälti. Tämä Joulunhenki Kutonen, hän taisi jollain lailla ollut saanut jotain ylimääräisiä taikavoimia värisävyjen hallintaan asussaan. Värit jotenkin enemmän määrittelivät asua kuin muilla Joulunhengillä, joilla lumikiteiden eri värisävyt leikitellen kilvan yllättivät milloin minkäkin heijasteisena. Joulunhenki Kutonen katseli muita ja sanoi: - No, mitäs tänne kuluu? Ja siitä se lähti. Se puheen pulputus ja taukoamaton Joulunhenkien energinen elehtiminen. 

  Kaikkea mahdollista ja mahdotonta, niin kuin tiedät, sanoi Joulunhenki Ykkönen hiukan kujeilevaan ääneen. Mahdottomiin tekoihin niihinhän me olemme harjaantuneet. Olisiko aika tehdä joku isänmaahan liittyvä kepponen taas ihmisille, kysyi sitten Joulunhenki Kutoselta. - Kyllä vain, se kait se on päivän teema. Pitäisikö siihen liittää joku laulu, vaikka se Suomalaisuus - laulu, joka on ajassa tässä syntynyt. Nythän kaikilta maan väestöltä tarvitaan jokaiselta sitä henkilökohtaista panostusta enemmän myös. Voisiko se liittyä suomalaiseen sisuun, tuohon perintöön, joka tään maan kansalaisia seuratessa on meille Joulunhengillekin tullut tutuksi, kysyi Joulunhenki Kakkonen. Kaikki alkoivat olla samoilla linjoilla. Joo, kyllä se voisi olla jotain tuollaista, sanoi Joulunhenki Kolmonen. Mutta mites siihen saataisiin jotain hauskuutta mukaan, tämä lisäsi ja vähän suupielet värähtäen, hörähti, naurahti. Heti kaikki taas reagoivat. Pieniä naurun pyrskähdyksiä tuli jokaiselta. Kyllä tuo Joulunhenki Kolmonen pistää aina, joka päivä, nämä Joulunhenget nauramaan. Onko maallinen maailma, tarumaailmakaan ilman naurua mitään? No, ei. Tuo taika ja kepponen on tehty tarkoituksella tältä Joulunhenki Kolmoselta. Mutta mites se laulu menikään, kysyi Joulunhenki Vitonen. Lauletaanko kertauksena se tässä näin kauniin maiseman äärellä kertaalleen, lisäsi tämä vielä. Kaikki nyökkäsivät. Maisema, jossa lumikinokset loivat pehmeyden pakkashuuruiseen ilmaan revontulten tanssiessa taivaalla Joulunhenget lauloivat. Laulu, soljui levisi yössä täytti koko maan jokaisen ainoan paikan ja kolkan. Loi tilan, joka tavoitti maan asukkaatkin. Näissä tapahtui jotain. Juhla asettui heihin missä he sitten olivatkaan. Nukkumassa kodeissaan. Hereillä ja jossain menossa, liikkeellä. Niin, suomalaisuus on osittain jotain taianomaista. Tämä maa kaikkinensa. Kansalleen. Laulun myötä valmius nauruun asettui myös yhtenä taianosasena ihmisiin ja eläimiinkin. On aika juhlia. Tilanteen sallimissa rajoissa. 

Suomalaisuus - laulu, 12.05.2020:

On meillä. Nämä metsät. Jylhät maa- alueet.*

On kauniit. Vesistöt. Jotka meitä ympäröi.*

Ja tää suomalaisuus. Joka on perua. Yli sukupolvien.*

Se on juur. Sitä josta jokainen. On ylpeä.*

Nyt kun. Tätä perintöä. Sisua tarvitsee. Meistä enemmän jokainen.*

Nyt kun. Haluamme. Taistella puolesta ihmishenkien.*

On arvo. Suomalaisuuden. Huipussaan.*

On arvo. Tään perinnön. Korkeimmillaan.*

On aika. Nyt juhlia. On aika. Eturintamassa olijoille. Kunnioitusta osoittaa.*

On aika. Jolloin joskus. Voimme tulevaisuudessa. Hiljentyä. Ja hyvästit tälle turvattomuudelle heittää.*

On meillä. Hyvä maa. Joka koko maailman. Kanssa osaa tuulissa rajuissa purjehtia.*

On meillä. Maa. Sinivalkoinen. Mereen ja valkoisiin pilviin. Koko maailmaan yhtyväinen.*

On meillä. Maa. On meillä. Maa arvot suomalaisuuden.*

©Kirsi - Marja Vahter

-No, niin nyt teimme jo osan taiasta, sanoi Joulunhenki Nelonen. Mitäs vielä lisäisimme? Olisiko se joku ele, jonka ihmiset tänään juhlamielellä suorittaisivat. Kohottaisivat jokainen vaikka vesilasin ilman juhlallisesti ja sanoisi: Kotimaallemme. Kiitos. Teemme edelleen parhaamme täällä kaikki. Ja sitten jokainen voisi tehdä jotain sisukkuuteen liittyvää. Se voi olla oikeastaan mitä vaan. Jotain hauskuutta esiin tuovaa. - Hei. Minä tiedän, sanoi Joulunhenki Kolmonen. Laitetaan heille ylimääräinen korvamato soimaan päivään. Sellainen, josta he pääsevät eroon vasta illalla nukahdettuaan. Se menee näin, Joulunhenki Kolmonen sanoi kun aloitti laulunsa: 

Sisulla päivään, sisulla elämään. Se on suomalaisuutta.*

Sisulla päivään, sisulla elämään. Sitä meille tapaa tavanomaista.*

Tuota et saa siis unhoittaa. Päivässä tässä. Etkä elämässä.*

Jaksa jatka perintöä. Joka on kullanarvoista. Meille sotavuosilta lahjoitettua.*

Sisulla päivään, sisulla elämään.  Se on suomalaisuutta.*

Sisulla päivään, sisulla elämään. Sitä meille tapaa tavanomaista.*

Hartiat selkä suoraksi. Ilon anna tavoittaa. Kantaa ihmistä.*

Ota kiinni velvoitteista. Oikeista opeista ohjeista. Tässä elämässä.*

Hei. Hei. Hei. Hyvä Suomi.*

Sisulla päivään, sisulla elämään. Se on suomalaisuutta.*

  Näin tämä laulunpätkä Joulunhenki Kolmosen laulama rallatus, siirtyi välittömästi ihmisille korvamadoksi, soivaksi lauluksi mieliin. Ihmiset kun alkoivat ensin hyräilemään ja sitten laulaa hoilottamaan tuota laulun pätkää. Antaumuksella. Jo vain. Komiikka oli iskostettu yhdeksi salaiseksi aseeksi Joulunhenki Kolmoselta laulun matkaan. Koska jokaisen oli pakko rallattaessaan tehdä jos jonkinmoisia teatraalisia ilmeitä. Kyllä siinä hilpeyttä heräteltiin kummasti toisissa ja jos paikalle ei ollut muita niin ainakin itsessä. Sisulla eteenpäin. Tuo Suomalaisuus- laulu puolestaan soi illalla ja jotkut laulelivat sitä katsoessaan Itsenäisyyspäivän erikoislähetystä Presidentinlinnasta. Ja eräs toinenkin laulu vuodelta 2017, 30.12. Tää meidän maa- laulu. Niin. Hyvää Itsenäisyyspäivää, Suomen kansa! Joulunhenget yhdessä tuumin sanoivat. Heillä oli taika vaistota niin hyvin toisiaan ja eleitään. Taidamme lennellä siellä täällä ja seurailla ihmisten Itsenäisyyspäivän viettoa tänään, sanoi Ykkönen. Lähtekäämme. 

Tää meidän maa- laulu:

Tää meidän maa. Suomen maa. Kyyneliin kulkijan saa. Kiitoksesta ne silmiin kohoaa.*

On rakkaat rannat. Meret joet järvetkin tuhannet. Kosket kuohuvat. Jotka aalloillaan kuljettaa.*

On metsät jylhät. Kaamosajat synkät. Tunturit vaarat viettävät. Jotka sydämet valloittaa.*

Tää Suomen maa. Pohjolan maa. On maa jota rakastaa.*

Tää sinivalkoinen maa. Isänmaa. Eteenpäin taivaltaa.*

Talvi kohta taakse jää. Kevät eloon viriää. Vesistöt eessämme kimmeltää. Maa jatkaa elämää.*

On peltojen pientareet. Kukkakedot kukkeat. Mäet kumpareet nousevat. Jotka kulkijaa houkuttaa.*

On seudut kaikki nää vehreät. Polut tiet runsaat rakkaat kepeät. Ihmisten sydämet vievät. Jotka meidät loistollaan vakuuttaa.*

Tää Suomen maa. Pohjolan maa. On maa jota rakastaa.*

Tää sinivalkoinen maa. Isänmaa. Eteenpäin taivaltaa.*

Tää Suomen maa. Pohjolan maa. On maa jota rakastaa.*

Tää sinivalkoinen maa. Isänmaa. Eteenpäin taivaltaa.*

©Kirsi-Marja Vahter