222.

  Joulunhenki Kutonen kun kaikki olivat Itsenäisyyspäivän jälkeen kokoontuneet taas sinne Korvatunturille, sanoi toisille. - Koska Joulunhenki Seitsemän saa herätä vasta tasan keskiyöllä voimme silti tuoda jotain hänelle tästä kuluneesta päivästä, Itsenäisyyspäivästä. Onhan se maallemme, sen kansalle ja meillekin siten tärkeä päivä. Laulakaamme ja herättäkäämme hänet unistaan Maamme - laululla. Toiset Joulunhenget olivat heti mukana tempauksessa. He olivat liikuttuneet niin kuin moni maan kansalainen tänä juhlapäivänä Suomen 103- vuotisena Itsenäisyyspäivänä. Maamme - laulu kuuden Jouluhengen laulamana hieman ennen puolta yötä kohosi levittäytyi ilmaan. Ja vielä kertaalleen maan asukkaat saivat ripauksen tuosta juhlantunnosta sydämiinsä. Sinne unimaailmoihinsakin, jos olivat jo unten mailla. Joulunhenki Seitsemän sen sijaan oli noustava sieltä. Tämä Joulunhenki Seitsemän, joka oli hoikahko sorea olento todella pitkine hiuksineen, jotka oli kolmenkymmenen sentin osalta letitetty latvoistaan, kohosi hiljalleen ylös ja jäi leijumaan juuri ja juuri irti maasta. Hymy kasvoillaan ja pieni liikutuksen kyynel taisi tipahtaa silmäkulmasta, silmistä, jotka muuten olivat niin ilahtuneen  oloiset ja jotka, nyt katsoivat tuota upeaa pienimuotoisesti kaartuvaa rivistöä, Joulunhengistä koostuvaa, edessään. - Kiitos, oi kiitos. Olette rakkaita minulle. Onpa taas ihana nähdä teitä. Muut Joulunhenget olivat ilahtuneita tästä vastaanotosta. Kyllä, tämän juhlan kuului siirtyä tälle Joulunhengellekin vielä näin. - No, onko levännyt olo, kysyi Joulunhenki Ykkönen, joka tarkkaavaisesti katseli Joulunhenki Seitsemää. - On, on, Joulunhenki Seitsemän sanoi. Niin kepeitä ihania tarumaisia unia tuli nähtyä. Kaikkia alkoi huvittamaan. Nuo Joulunhenki Seitsemän sanat, tarumaisia. Joulunhenki Kolmonen ei mahtanut itselleen mitään. Tirskahti ja sanoi: - Vai, että tarumaisia. Ja alkoi sitten taas nauramaan tuota veikeää makeaa kumpuilevaa kieppuvaa nauruansa. Ja nyt sai kokea Joulunhenki Seitsemän saman mitä kaikki muut Joulunhenget olivat jo joutuneet kokemaan. Tämä naurahti ja sitten alkoi toinen niin ihanalta kuulostava nauru muiden nauruihin sekoittuen, mutta toisaalta sieltä erottuen. Erottuen siinä mielessä, että se oli kuin soliseva puro. Joka helisi ja kimpoili sinne tänne niin ihanalta kuulostaen. Naisen nauru, mutta josta tuli osittain mieleen jotain tyttömäistä. Joulunhenki Seitsemän oli muiden ohella piinattu naurulla, voisiko sanoa ja juuri sen aikaa kun Joulunhenki Kolmonen nauroi. Tosin saattoi joillekuille Joulunhengille jäädä hieman pitemmäksikin aikaa joskus tuo nauru päälle vaikka jo Joulunhenki Kolmonen olisi rauhoittunut. Tämä saattoi sitten vaan katsella hymyillen ja tyytyväisyyttä myhäillen aikaansaamaansa nauruterapia hetkeä. Niin nauru on terapeuttista. Levittää hyvää oloa päivään aina. 

  Joulunhenki Seitsemän hiukset, jotenkin noiden lettiosioiden osalta, jotka olivat ylöspäin kaarevasti kohoavat olivat eläneet kuin taiottuna naurua eläen. Voiko niin sanoa. No, siltä se oli näyttänyt muista Joulunhengistä. Vaikka muutoin ne pysyivät kuosissaan eli olivat kiersivät kuin kruununa, lumikidemäisiä koristeita saaneena tämän joulunhengen vyötäisiä, niin nyt ne olivat tämän nauraessa heilahdelleen aaltoillen kuin soliseva puro maa-ainesten hiekan kivien päällä solisten edetessään. Siitä innostuneena Joulunhenki Vitonen tomerana sanoi: - Kuule, olet jotenkin niin eläväisen oloinen ja jopa noiden hiustesikin osalta, jotka tekevät mitä lystäävät. Mitä jos laitettaisiin maan asukkaat tänään tanssahtelemaan. Ja aivan jokainen sillä tyylillä millä haluaa. Mutta, että siinä olisi sellaisia käden liikkeitä, tiedättekö mitä on katsomoissa, kun ihmiset seuraavat vaikka jotain jääkiekkomatsia joskus. Teetettäisiin heitä tekemään itselleen aaltoja sen suhteen, että jaksavat uurastaa tässä hetkessä. Ja maalle näin sekä etenkin itselleen osoittaa sitä kunnioitusta jaksamisestaan. -Toi on hyvä idea, Joulunhenki Nelonen kumahti bassoäänellään. Siinä pieni hento Joulunhenki Seitsemän ei voinut olla muuta mieltä. Ja oli kyllä samaa mieltä. Tämä Joulunhenki Seitsemän lisäsi. - Voisivat vaan jokainen siis tanssia joulutanssia. Keksiä jonkin uuden tyylin vaikka. Onhan näitä ollut vaikka minkälaisia tansseja. Tiputanssi, Macarena- tanssi. Miksei joku keksisi jotain pysyvää Joulutanssia. Se voisi olla jonkin sortin Tik Tok -tanssi. Tai, hei. Se tanssi, jonka mahdollisesti haluavat lähettää jollekin läheiselleen hauskuuttamaan tämän päivää. Saavat ikään kuin Joulutanssi villityksen aikaiseksi. - Jooo- oo. Tuo on todella hyvä idea, sanoi Joulunhenki Kakkonenkin. Niin nämä Joulunhenget päättivät tehdä. - Joulutanssi - taika lähteköön liikkeelle, Joulunhenki Seitsemän ilmassa sinne tänne, hiukset taas eläen sitä omaa elämäänsä kihertäen sanoi. Joulunhenki Kolmonen pärähti pelkästä ilosta nauramaan. Tuon naurumeren, joka lähti taian myötä maan asukkaille, sen kohtasivat tunsivat maan asukkaat kuin jonain pienenä kosketuksena itse kukin. Jokin hauskuus kujeilevuus oli siirtynyt maan asukkaisiin tällekin päivälle. Joululta oli lupa odottaa mitä vaan. Sen odotuksen alaiselta ajaltakin. - Mennäänpäs varmistelemaan, että taika koskettaa jokaista. Jotenkin. Ylös taivaalle yhtaikaa kohoten kuin lentävä lentokonelaivue tai lintuaura kunnianosoituksena maan kansalaisille tässä ajassaan nämä Joulunhenget suuntasivat tähyilemispaikoilleen. Joulun ilon on lupa tulla rintoihin sydämiin. Tanssahdellen. Joulutanssina.