223.

  Joulunhenkien hengitys huurusi pakkasyössä Korvatunturilla kauniissa ja niin kotoisissa maisemissa taas. Joulunhenki Seitsemän oli aika herättää Joulunhenki Kahdeksan. Tämä lausahtikin lempeästi yöhön,  tuota jo kaikille Joulunhengille niin rakasta hetkeä oli todistamassa maan luonto, jolta ei jäänyt mikään tapahtuma huomioimatta, ei tuulilta, ei vaaroilta tuntureilta, luonto koki ja aisti kaiken, tämän Joulunhenkien  tarumaailmankin: - Heräilehän Joulunhenki Kahdeksan katsahtelemaan taas näitä ihanaisia maisemia. Joulunhenki Kahdeksan ilmestyi toisten eteen, yhdellä jalalla seisten ja taiteillen. Pompahti heti toiseen asentoon. Ja aloitti pitkin jaloin hiiviskelyn ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Yhtäkkiä maastoutui. Toiset Joulunhenget olivat silmänräpäyksessä mukana touhuissa. Kuikuilivat pää pitkällä sinne tänne. Ja sitten muistivat. -Ei. Joulunhenki Vitonen sanoi naurua äänessään. - Senkin tonttu, vinkasi perään kohoten normaaliasentoon ja jääden leijailemaan ilmaan. Muut nousivat myös. Joulunhenki Kolmonen oli alkanut nauramaan. Joten kaikki taas nauroivat. Joulunhenki Kahdeksan ilmassa leijuen, nauroi kuin makuuasennossa olisi lattialla. Piteli vatsaansa ja nauroi. Jalat kuitenkin oli ylös kohotettuina ja heilahtelivat sinne tänne. Ei päässyt tuosta toisille Joulunhengille tekemästään kepposteluroolistaan tervehdystavastaan eroon. Ei sitten millään. Toiset kiemurtelivat ja nauroivat niin valtavasti. Varmasti tämäkään ei luonnoltakaan, toden totta, eikä miltään elolliselta mennyt ohi. Tanner tärisi, vaikka vain pelkästään Joulunhenki Nelosen johdosta. Tämä oli unohtanut leijua ilmassa. Tämän jalat hakkasivat maata vasten vuoron perään. Näin yötä, tonttujakin salaa tervehdittiin, joulukuun kahdeksas päivä, keskiyöllä alkoi ja otettiin vastaan. Tonttuillen ja Joulunhenkien osalta vielä. 

  No, niin tämä Joulunhenki, joka muistutti ulkoiselta olemukseltaan Tonttua, koska ihaili näitä yli kaiken niin jostain syystä tämän ulkoinen habitus oli jopa mennyt tuohon suuntaan. Tällä tämä päähine muistutti enemmän sitä punertavaa väriä sävyä ylläpitävänä ja pitkulaisena tonttulakkia. Tämän hiukset tosin, jotka pilkottivat pitkähköinä päähineen alta olisiko ne vielä vain sukimatta, kampaamatta olleet unohtuneet. No, kumminkin sojottivat sinne tänne pitkän parran puolestaan ollessa edessä kivasti sidottu monesta kohtaa huopalenkillä, jossa värit vaihtelivat vuoronperään vaaleanharmaasta punertavaan. Niin ja tämän nuttu, lantion yli hieman menevä housuihin yhdistyvänä, näiden jäädessä jatkeeksi piiloutuessa vyötäröosuudeltaan nutun alle ja jopa tämän huopatossumaisissa kärjiltään suippomaisissa jalkineissa värit vaihtelivat. Välillä tuo ilmestys oli tontun väreissä ja yhtäkkiä taas lumikideväriskaala otti vallan. Hopeaisuus kuin suojavärinä eläinkunnassakin otti ja tuli Joulunhengen asusteeseen väriksi. Niin, ehkä tämä ihmissilmin ja eläintenkin silmin havaitsemattomuus näiden Joulunhenkien osalta oli juuri pyrkimyksenä ollut tämän Joulunhenkitaruolentomaailman luojalla alun perin joskus vuosisatoja tuhansia sitten. Joulunhenkiä tarvittiin aina näkymättömänä luomaan sitä jouluntaikaa elollisiin. Ja keppostelu. Mikä olisi parempi ja mukavampi työ tehdä. Joulunhenkien jokaisen mielestä ei mikään muu voita tätä työtä, jota työksi ei oikein voi kyllä kutsua. Ehkä rakkaudeksi jouluun ja kaikkiin ihmisiin eläimiin, koko luojan luomaan kaikkeuteen. 

  Joulunhenki Seitsemän sanoi: - Taidat jo tietää, mitä me sinulta odotamme. - Juu-u, vastasi Joulunhenki Kahdeksan. Koska sekunnissa ja unessani olin ilmeisesti valmistellut kepposta teille niin haluan jatkaa samalla kepposelle myös ihmisille. - Mitä tarkoitat, kysyi Joulunhenki Kakkonen. Ja jatkoi: - Ei, naurahti. - Meinaatko laittaa ihmiset päivässään jotenkin tekemään Tontuksi tunniksi- liikkeitä. Sitäkö tarkoitat. - Luet ajatukseni. Juurikin niin. Sieltä, tästä maamme kansasta kun muutenkin salaa valitaan aina uusia tonttuja työskentelemään Korvatunturille, niin samallahan tämä käy eräänlaisena tutustumisena tonttuliikemaailmaan. Se kiire, minkä alaisena tontut tälläkin hetkellä työskentelee, niin siihen on hyvä saada tuntumaa kaikkien. Toisaalta tontut tekevät sen ilolla ja rakkaudella, kuten mekin, joten se on vain sellainen ihanasti kuntoa kohottava vuodenaika heille kaikille. Ja hehän eivät voi olla ilman tuota tointaan loppujen lopuksi. He rakastuvat siihen ikihyviksi silloin kun tulevat valituiksi tontuiksi. Vanhatkin tontut haluaisivat aina vaan jatkaa. No, osa heistä siirtyy sitten vanhemmille tontuille hyvin sopiviin toimiin. Niin ja onhan noita ihmistonttuja, jotka suoraan tulevat vanhoina valituksi vasta tontuiksi. Se on tätä nykymaailmaa. Tosin nuo vetreämmät lapsi - ja nuorisotontut näyttää aina näitä uusia tuulia ja pitää nuo vanhemmatkin tontut tonttumaailmassa Korvatunturilla menossa mukana. Hoksaavat ja tietävät aina näistä kaiken maailman kehittyvän koko ajan uusiutuvan maailman vempeleistä ja uusista tavoista kaiken. Yhdessä tonttuillen täällä Korvatunturilla selvitään, kättään laajasti Joulumaan edessä heilauttaen Joulunhenki Kahdeksan sanoo. - Hei, siinähän se on. Taian nimi on, Yhdessä tonttuillen, lisää vielä silmät äkkiä kirkastuen kilpaillen tähtien tuikkeen kanssa ja huulten alkaessa hymyillä. Taustalla taivaalla tähdenlento kuin päätöksen kuittaukseksi tavoittaa Joulunhenkien katseet. Joulunhenki Kahdeksan käännähtää nopeasti katsomaan myös näkyä. Niin nuo liikkeet yhteiset tuntemukset väreilyt, mitkä elivät näiden Joulunhenkien keskuudessa, se oli sitä sanatonta viestintää ja yhteenkuuluvuutta, joka sitoi näitä toisiinsa. Kreikkalainen tähtitieteilijä Ptolemaios synnytti aikoinaan uskomuksen siitä, että tähdenlennon aikana toivottu toive voi toteutua. Tämä tähdenlentotoive, Joulunhenki Kahdeksan esiin heittämän kepposen, taian, Yhdessä tonttuillen, yhdistyessä hetkessä ja lähtiessä tuon lennon aikana matkaan maan kansan asukkaille, joukkoon. Niin, tämä joukkio Joulunhenkiä tietää, että toiveet voivat todella toteutua ja rantautua. Jos niihin uskoo, niin kuin jouluun. Jouluun, joka vuosi tuo jokaiselle jotain. Kuin enkelinä kulkisi läpi halki ilmojen. Niin ja laittaisi väkisin tekemään vaikka niitä kuivaharjoittelu lumienkeleitä jokaisen lattialla. Tai ainakin laulamaan kertaalleen Lumista maisemaa - laulua, jossa lauletaan näin: Lumista maisemaa. Talven riemua. Lumienkeleitä.* Joulun tunnelmaa. Sydänten onnea. Tähtiteitä.* Niin ja tuo Juhla tonttujen - laulu, jota tonttukokelaat Korvatunturilla joutuivat laulamaan Tontuksi tunnissa- kurssia suorittaessaan se varmasti mielissä tänään soisi, kun jumppatuokiota Yhdessä tonttuillen- taikaa ihmiset päivässään siellä täällä suorittaisivat. Niin nähtiin ihminen, joka odotti linja- autoa yhdellä jalalla seisten kädet levällään. Mies, jonka jalat sojottivat taivasta kohti kotona sängyssä. Mies ei tiennyt miksi. Tälle oli tullut tarve vaan nostaa jalat pystyyn laipiota kohti ja hieman heilutella niitä. Tämä ajatteli jostain syystä sillä hetkellä suksia. Sitten päivässä nähtiin ihminen kävelylenkillä, joka yhtäkkiä alkoi ottamaan tonttumaisia pitkiä askelia. Tämä maastoutui yhtäkkiä ja koira jota talutti, säikähti ensin. Ja alkoi haukkumaan. Ihmisen muutaman kerran pyörähtäessä tämä palasi taiasta takaisin. Pudisteli vaatteitaan ja naureskeli. Sanoi koiralleen:- Tuli jotenkin niin tonttumainen olo. Koira katsoi omistajaansa, pienet punaiset lämpötöppöset jaloissaan. Koira ajatteli, haukahti: -Tiedän. Te ihmiset tulette joulusta aina ihan tontuiksi. Taika ja toive toimi päivässä. Tonttuiluun voi myös yllyttää toisiakin. Näihin tonttumaisiin liikkeisiin.