224.

  Joulunhenki Kahdeksan muiden Joulunhenkien osalta oli järjestynyt riviin, tämän pyynnöstä. Ykkösestä alkaen he olivat suorittaneet kukin päivässä ihmisten kommelluksia taian alla katsoessaan itsekin edelleen näitä vähän hullunkurisia hassuja, mutta niin tuiki tärkeitä Tontuksi tunnissa - liikkeitä. Oli ollut yhtä jumppatuntia koko päivä. Joulunhengillekin. Hauskaa oli ollut, valtavan hauskaa. Kaikilla jollain tapaa tässä valtakunnassa. - No, laitetaanpas esiin tulemaan vallan ihana lahjapaketti, sanoi Joulunhenki Kahdeksan. Ojenna Joulunhenki Ykkönen se Kakkoselle ja niin edelleen. Kun minä ojennan sitä Joulunhenki Yhdeksälle, jota ei vielä näy, niin tämä ilmestyy esiin. Joulunhenki Yhdeksän valmistaudu siis, huudahti Joulunhenki Kahdeksan. Joulunhenki Ykkönen ojensi näkymättömän lahjan Joulunhenki Kakkoselle. Tämä puolestaan Joulunhenki Kolmoselle. Kaikkia hieman jännitti. Joulunhenki Yhdeksältä kun saattoi odottaa mitä vaan. Joulunhenki Kahdeksan viimeisenä ojensi näkymätöntä pakettia eteenpäin ja puff, taika toimi. Joulunhenki Yhdeksän oli niin kiherrystä ja iloa täynnä heidän edessään. Senkin temppuilijat. Mitä tämä tällainen on, sanoi sitten kihertäen edelleen. Kaikki vastasivat yhteen ääneen: - Keppostelua! 

  Niin tuo, Joulunhenki pääsi matkasi sieltä omasta lumikodostaan taas ihmisten kaiken maallisen ilmoille Korvatunturin Joulumaan kupeessa. Ja alkoi samassa laulamaan: Joulupi- pa- re- ja, joulupi- pa- re- ja - laulua. Muut äkkäsivät. Nyt oli heidän vuoro tulla kepposen kohteeksi. Kaikki joutuivat Joulunhengistä laulaa luikauttamaan samaa laulua heti kun Joulunhenki Yhdeksän alkoi laulamaan. Joulunhenki Kolmosella kupli nauru rinnassa. Tämän oli pidäteltävä sitä siksi aikaa kun he olivat saanet laulun laulettua loppuun. Se meni näin:

Joulupi-pa-re-ja, joulupi- pa- re- ja. Noita makoisia. Herkkuja leipomuksia. Joulun alla. Esiin tulla tupsahtaa.*

Mistä, mistä. Joulutontut joululeipurit. Korvatunturin. Tuon salaisuuden taian. Tietää taitaa.*

On tuo tuoksu. Joulupi-pa- rei- den. Kuin Joulupukin reen juoksu. Porojen tiukujen heljäntä. Jota kaikki joka vuos aattona odottaa.*

Ei näin siis myöskään. Joulu saata. Koteihin ilman. Joulupi-pa-rei-ta, joulupi-pa-rei-ta. Matkustaa.*

On tää joulupi-pa-ri laulu. Jota laulaessa. Tanssia voi.*

On tää joulupi- pa- ri laulu. Joka joka vuos. Joulun taian kanssa kodeissa soi.*

On tää joulupi-pa-ri laulu. Jota laulaessa. Tanssia voi.*

On tää joulupi- pa- ri laulu. Joka joka vuos. Joulun taian kanssa kodeissa soi.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Samalla kun Joulunhenget olivat laulaneet, kukin oli totta kai joutunut sävelen mukaan tanssahtelemaan. Jotkut olivat ottaneet toista käsikynkkään ja pyörähdelleet siten keskenään. Ensin toiseen suuntaan ja sitten ojennelleet jalkojaan kuin voimistelevat pipariakat ja pipariukot. Ja sitten taas toiseen suuntaan ja taas tehneet samat liikkeet. Jokainen oli, tanssi hetkessä tuossa niin. Nähtiin niin hyviä yksilösuorituksiakin. Vallan hupaisia. Joulunhenki Yhdeksän katseli heitä ja heidän katsellessa myös toisiaan, he näkivät jokaisen hetken jonkinlaisena joulupiparina. Keppostelua, joulupipareihin liittyvää, tämä Joulunhenki Yhdeksän rakasti. Miksiköhän. No, tämä rakasti joulupipareita ja oli siksi olemukseltaan kuin yksi Korvatunturin tuossa salaisessa suuressa Joululeipomossa leivottu taiallinen joulupipari, jonka tontut olivat vahingossa luoneet muiden taiallisten joulupipareiden lisäksi. No, ei. Tämä Joulunhenki Yhdeksän rakasti katsoa kun ihmiset leipoivat kodeissaan joulupipareita. Tai sitten aina kun silmä vältti muilta Joulunhengiltä, niin tämä saattoi piipahdella tuossa Korvatunturin Joululeipomossa silloin tällöin ihan muina miehinä tai naisena, Joulunhenkenä. Tällä oli omassa asussaan tuossa kuin jonkin joulupiparin koristelut. Ne oli aivan kuin millintarkasti pursotettu häneen, joulupiparin ulkomuodon näköiseen Joulunhenki Yhdeksään. Tosin tämä niin kuin muutkin Joulunhengettäret vaihtoivat aina välillä jotain ulkoisessa olemuksessaan. Valtavat kiharaiset hopeiset hiukset kuin luonnonkiharaiset hiukset kauttaaltaan ja ihana herttainen valloittava hymy kiherryksineen oli tällä Joulunhenki Yhdeksällä. Pelkästään nuo hurmasivat tämän luonteen kera muut Joulunhenget. Lisäksi myös se minkälaisena joulupiparina tänä kunakin päivänä kulki. Oli kuin vaihtuva Joulupipari - taika. - No, anna kun arvaan. Taika tämänpäiväinen liittyy varmaan johonkin leipomukseen, joulupipariin. Kiherrys alkoi. Kasvoi. Kohta kaikki nauroivat ja Joulunhenki Kolmonen taas ikään kuin varmisti, että se oli hervotonta. 

  - No , kerro jo, Joulunhenki Kakkonen sanoi. Mitäpä olet ajatellut. No, jos laitettaisiin heidät suunnittelemaan taikomaan Suomen isoin Joulupipari Satumaa. Matkaamaan heidät joulupipareina, heti jos ajattelevatkaan joulupipareita päivässään, tai itseasiassa jos kuulevat tämän laulun soinnin jostain. Mehän heille sen veisaamme ja eteenpäin laitamme menemään. Minä voin toki tehdä sooloversionkin. Mutta toverit, Jouluhenget, aika ajoin päivän aikana Joulupi-ra-re-ja, Joulupi-pa-re-ja - laulua laulamme ja saatamme yllättää ihmisiä päivässään. Missä ja milloin. Täysin yllätyksenä se heille tulee. Ja näin he joutuvat tämän joululaulu taian valtaan ja muuttuvat joulupipareiksi, jonka ovat aina halunneet tehdä. Ja pääsevät vierailemaan ja tekemään yhdessä toisten kanssa Joulupipari Satumaan, jossa kulkevat näinä hahmoina, joina haluavat. Siellä tullaan varmasti näkemään jos jonkinmoista joulupiparia. Perinteisistä sinne täysin ennen näkemättömiin. Joku saattaa pomppia nuottina siellä. Varmistaa laulun soinnin tuolla Joulupipari Satumaassa. Toinen saattaa haluta olla kuin oma lemmikkinsä. Toinen taas joku satuhahmo tiedetty tai vielä tietämätön. Joulupipari Hello Kitty tai Joulupipari Prinsessa Joulunauhakutri. Jonka hiukset olisivat kuin yksi joulukuusi täynnä koristeita. Joulukuusenkoristeita. Tuo Joulupipari Satumaa, niin sen pienoissuunnitelmia saatetaan nähdä näin joulunalusaikaan piirrospapereilla, josta ne siirtyvät tähän taikaan. Kaikki tuossa Joulupipari Satumaassa on joulupiparitaikinasta tehtyä. Siellä järjestetään päivän aikana muun tutustumisen ohella joulupiparitanssit. Kaikki saavat tanssia sydämensä kyllyydestä tai sitten vaan nauttia pöytien antimista. Ja mitäkö siellä on syötävänä. Joulupipareita. Kiherrys alkaa taas. Joulunhenget, jotka on vaan kuunnelleet tätä Joulunhenki Yhdeksää tämän silmät kirkkahina ja suun hymyillessä sanaillessa suunnitelmaansa, eivät voi olla muuta kuin hurmaantuneita. Joulupiparit kuuluu jouluun. Kiherryksen myötä taika lähti kuin huomaamatta eteenpäin, Joulupipari Satumaa - taika. Joululle ja sen satumaisuudelle, tuumasivat Joulunhenget ja olivat jo samalla henkäyksellä kuin yhtenä joulupiparirintamana levittäytyneet kansan keskuuteen. Niin he taitavat, nuo muut Joulunhenget joutua pitämään tuota joulupiparihahmoa, joka heidän yllään tänä nimenomaisena päivänä leijui tuon joululaulun taian takia, suosiolla koko päivän. Eipä taida tuo ja tämä taian kantovelvoite heitä harmittaa. Päin vastoin. Kukapa ei haluaisi olla vallan ihana Joulupipari joskus. Kaikki haluavat sitä olla. Joulupipari Yhdeksän ja muiden myötä joulupipareiden tuoksu levittäytyi maahan. Muistinystyröistä. Jos ei muuten. Ihanaa joulun taikaa kaikki tyynni.