225. 

  Narskuna kuului, ei askellusten alta pakkasmaisemassa lumisessa sellaisessa, vaan hampaiden iskiessä joulupipariin, tähdenmuotoiseen tällä kertaa, niin Joulunhenki Yhdeksällä niin kuin kaikilla Joulunhengillä oli taito tehdä ja sekoittaa eri ääniä. Niiden syntyperää liittää johonkin toiseen ääneen. Niin heidän on ollut pakko keksiä tämä keino, jotta voisivat hyvin liikkua kansan maan parissa. Tehden sitä sun tätä ja sekoittaa nuo tekemisistään syntyneet äänet toisiin juuri tapahtuviin ääniin ihmisille. Se oli osin tosi hauskaa. Aivan kuin olisivat äänentekijöitä johonkin elokuvaan tai animaatioon, joka esitettäisiin sitten valkokankaan tai television kautta katsojille. Niin tuossa hetkessään teki Joulunhenki Yhdeksänkin vaikka kuulijakunnassa ei ollut tuolla nimenomaisena tovina enää päivän päätteenä kuin muut Joulunhenget. Tämä oli heistä hauskaa. - Hei. Laitettaisiinko tällainen oikein erilaisten äänien äänimyrsky herätyskelloääneksi Joulunhenki Kympille. Olisi jotain säpäkkyyttä siinä, kihersi Joulunhenki Yhdeksän suussaan joulupiparia. - Tehkäämme niin, muut nyökyttelivät ja Joulunhenki Ykkönen tokaisi. - Kun lasken käteni alas, kaikilta lähtee joku ääni ilmoille, Joulunhenki Yhdeksän sanoi. Ja siinä samassa käsi heilahti. Joulunhenki Ykköseltä tuli ilmoille, pätkä Jouluyö juhlayö- laulua. Joulunhenki Kakkoselta oven narahdus ääni, mallaten Joulupukin saapumista pirttiin koteihin, Joulunhenki Kolmoselta lasten iloista naurua, joulunaurua, pätkä,  Joulunhenki Neloselta lahjapakettien repimisavausääntä, Joulunhenki Vitoselta lusikoiden kilahtelua joulupuuron ääreltä, Joulunhenki Kutonen laittoi lemmikkieläinten ääniä yhdeksi samaksi jouluääneksi kissan naukuna päättyi koiran haukahdukseen, Joulunhenki Seitsemän puolestaan, mitä, kyllä vain, Kuusi taisi kaatua- äänen, Joulunhenki Kahdeksan Oi tätä Joulua - äänen. Ja Joulunhenki Yhdeksän Tervetuloa, tervetuloa - äänen. 

  Niin matkasi Joulunhenki Kymmenen tähän äänten sekaiseen äänimyrskyyn sen aalloille heti ensitöikseen. Mutta, eipä tainnut tuo kepponen tätä haitata. Mimiikkaesitys pyörähti välittömästi päälle tämän kuin vieteriakan tai ukon astuessa esiin. Niin tästä Joulunhengestä tuli jotenkin aina mieleen vaikka tämä edusti sitä Jouluhengetärtä, että tältä tai niin tämä Joulunhenki halusi esiin tuoda tämä olemustaan niin kuin oikeassa elämässäkin ihmisten keskuudessa joskus on. On ihmisiä kotona, töissä, milloin missäkin vaikuttamassa tai menossa. Ja roolin täytyy joskus vaihtua vaikka se ihmiselle ominainen persoona tuleekin aina välillä siellä työelämässäkin esiin. Niin niillä pomoihmisilläkin saattaa olla joskus aika raskasta. Joulunhenki Kymmenen vaihteli tätä rooliansa aina tilanteen mukaan siis. Muut Joulunhenget olivat tottuneet siihen. Milloin mikäkin mimiikkaesitys oli menossa heillekin kun ylimääräisenä esityksenä. Se oli Joulunhenkien keskeistä tapaa toimia muutenkin. Tämä Joulunhenki Kymmenen tykkäsi järjestää joskus yllätysesityksiä kansan parissakin. Ja se meni täysin täydestä näille. Ihmiset luulivat tämän olevan, joku  taiteilija, jouluun liittyvä katutaiteilija, tai esiintyvä taiteilija jossain muualla. Saattoi ilmestyä vaikka minne hetkeksi. Hetken viihteeksi. Ihmisten iloksi. 

  Joulunhenki Vitonen, Kakkonen, Yhdeksän, Seitsemän, kaikki Joulunhengettäret tiesivät jo mitä odottaa. - Sano, sano, sano, kerro jo. Aloitti Joulunhenki Vitonen joikulitanian. Muut odottivat. - Joo. Kyllähän sitä on vuorossa se Joulumimiikka esitys, tällä kertaa kun herätitte minut äänten kera, siihen saa tehdä jonkin äänen, vaikkapa jos ihminen innostuu tekemään vaikkapa sen joulupäällikön eli Joulupukki - mimiikkaesityksen, voi hän liittää vaikka Joulupukin hohotusta hieman johonkin kohtaan. Mitä jos se olisikin jotenkin hassussa kohtaa. Tämä voisi nauhoittaa sen kännykän ääninauhoitussovelluksella ja laittaa sen aina soimaan tietyssä kohtaa. Tai tuottaa sen aina itse. Tosin se voisi olla jokin täysin outokin ääni. Mikä vaan ja liittää sen esitykseen. Ja jos oikein lähtisi tällä sille joululaukalle tämä mimiikkaesityksensä niin se voisi olla samalla tapaa äänitettyä äänisarjaa, joka olisi tuotettu tehty äänet nauhoittaen samalla ääniraidalle. Lapsille ainakin helpompaa. Voi laittaa nauhoituksen päälle ja tehdä jos ja vaikka minkälaisia ääniä. Tämä dubbaus eli elokuvien jälkiäänitys, tapa, jolla tuotetaan vaikka siihen piirroselokuvaan ne äänet, niin nyt ne voisi tuottaa etukäteen ja hassutella mimiikka esitystä tehdä, johon äänet osuisivat mikä nyt mihinkin kohtaan, vallan hauskaa tuomaan. Veden lorina lasiin, keittiön kaapiston oven paukahdus, mitkä äänet vaan. Samalla kun lapsi esittää vaikka joulutonttua. Niin kaikki on joulunalusaikana ja joulunkin aikana sallittua. Jouluun kuuluu se ilo. Joulukeppostelu. Joulumimiikka - taika tarttukoon hihoihin ja hameen helmoihin, housun puntteihin. Matkatkoon käsivarsiin ja jalkoihin, kasvoihin kaikkiin liikkeisiin ja eleisiin. On Joulumimiikan aika. Äänien kera. Samassa hetkessä Jouluhenget itse saivat tuota taikapölyä ikään kuin, lumista sadetta taivaaltakin päälleen ja aloittivat oman mimiikkaesityksensä. Liihottaen lennähtäen kansan pariin ja sinne rantautuen esiintymään Joulutaiteilijoina. Joulunhenki Kymmenen oli Tähtijoulutorttu. Kyllä vain. Täyte tortussa vaihteli luumusoseesta johonkin toiseen jos ihminen tykännyt perinteisestä täytteestä. Miten olla Tähtijoulutorttu. Se oli aika helppoa. Joulutontuilla tai vaikka sillä ihanaisella joulumuorilla niin mimiikkataitoja ehkä vaadittiin enemmän. Ehkä ei. Kuitenkin kaikki saivat olla sitä mitä halusivat. Vaikka se Joulusukka, sen takan reunukselle perinteisesti ripustettava. Nykyaikana tuokin on ihan hyvin versioitavissa lapsiperheissä. Mielikuvituksellista Joulua kaikille, toivottivat Joulunhenget kukin joulurooleissaan. Joulupipari - mimiikkaesityksen tiesi kyllä kaikki kenelle Joulunhengelle se kuului. Yhdeksikölle. Joulua joulua joulua, kohti tuota ihanaista aikaa, tästä näistä hetkistä on lupa ihan kaikilla jollain tapaa nauttia.