226.

  -Jokos aloitellaan, kysäisee Joulunhenki Kymmenen. Oi, kyllä se on muisteloiden aika, vastasi Joulunhenki Nelonen ja Kolmonen yhtaikaa. Jätkänkynttilöiden palaessa Joulumaan ympärillä ja Joulunhenkien osan heistä ilmassa ringissä istuen, kuin kukin jossain mahtavan muhkeassa nojatuolissa sen syvyyksissä istuisivat. Niin eräs taisi löhötä, maata lattialla ilmassa leijuessaan hymy huulillaan ja katse, joka on kohdistunut jonnekin kaukaisuuteen myhäilyn päästessä huulien lävitse ilmoille. Tämä lausahti: - Niin, on niin monia jouluvuosia jota muistella. Eikös ole ollutkin aika antoisia jouluja meillä kaikilla. Näinä vuosisatoina ja tuhansina. Hyviä joulumuistoja on monella kansan keskuudessakin. Ja Puff, vain kävi. Joulunhenki Yksitoista oli ilmestynyt mukaan muistelemaan muistoja. Hän edusti Joulunhengistä sitä Joulunhenkeä, joka eniten näistä ajoi virkaa, jossa hyviä joulumuistoja heräteltiin ihmisten mieliin. Oli Joulunhenki Sydänjoulun muistojen. Joskus saattaa jouluna tapahtua jotain kommelluksia, josta ei niin olisi väliksi, mutta kun muistaa ja antaa muistojen, hyvien joulumuistojen matkata virtana luokseen sydämeen, niin johan alkaa tapahtua. Laulettaisiinko ensin se Sydänjoulu- laulu. Ja sitten muistellaan. - Joo. Yhteistuumin Joulunhenget äännähtivät ja lauloivat:

Saavuimme sydänjouluun. Jouluun rakkauden. Rauhaisaan jouluun. Kohdaten sen rikkauden.*

Olet rikas tai köyhä. Sama aatos on sulla. Tämän juhlan eessä olet nöyrä. Välittäen ihmisen luokse haluat tulla.*

Sanoma kaunein. Se joulussa on. Kohtaat siinä ihmisyyden. Jolla yhteys kaikkeuteen on.*

Näin saavuimme jouluun. Jouluun rakkauden. Uskoen aina sydänjouluun. Kohdaten sen rikkauden.*

Pääset lähemmäksi heitä. Elämäsi enkeleitä. Rakennat muistoista tähtiteitä. Luokse heidän muistellen menneitä.*

Päivään toiseen kolmanteen. Juhla jalo vie sua mukanaan. Joulu viitoittaa tietä vuoteen uuteen. Nuo luvut elät todeksi aikanaan.*

Saavuimme jouluun. Jouluun rakkauden. Rauhaisaan jouluun. Kohdaten sen rikkauden.*

Joulurauhaa joulurauhaa. Henkii tää maa. Joulun pyhää sanomaa. Enkelkuoro laulaa.*

Saavuimme sydänjouluun. Jouluun rakkauden. Rauhaisaan jouluun. Kohdaten sen rikkauden.*

© Kirsi - Marja Vahter

  Joulunhenki Yksitoista, tämän silmät välkehtivät kilvan oman tuon lumikideasun välkehdinnän kanssa. Into ja ilo sekoittuneena tämän joulumuisto tanssahteluun. Tämä eli aina näissä muisteloissa ja järkkäsi aina kansalle tähän liittyviä kepposia. Niin myös muille Joulunhengillekin. Tämän asusta aivan kuin pulpahteli esiin tällaisia muistopilviä, heijastenäkymiä, jotka hetken saattoivat näkyä ilmassa. Aivan kuin olisi katsellut jotain kaitafilmivideota, mutta jollain lailla niin nykyaikaista tai toisaalta vanhanaikaiseksi katselmuskokemukseksi saatua. Nämä kaikki tavat ja tyylit, jolla nykyaikana tuotetaan mahdollistetaan ihmisille kokemuksia taiteellisiakin, ja tuohon yhdistettynä se tulevaisuuden anti. Niin, sellaisia matkoja muistomatkoja jouluisia tämä Joulunhenki Yksitoista järjesti. Tämän asu, se oli yhtä kuvavirtaa ja videopätkää. Mitä ihmettä. Kyllä vain. Koko ajan sen pinnalla vaihtui ja eli joku joulumuisto. Tämä Joulunhenki oli itse se Joulumuisto. Joten näiden olosuhteiden takia uniformu, jos sitä noin kuvailla voi, oli Joulunhenki Yhdentoista mittainen ja tälle räätälöity. Niin ja joka vuosi näin joulunalusajasta sinne jouluun tämä Joulunhenki Yksitoista tallentaa näitä muistoja kansakunnalta kaikkialta. On kuin elävä kuvavideotallenne ja lähetin yhtaikaa. Mikä ilmestys tämä olikaan. 

  Joulunhenget muistelivat ja tarinoivat. Joulunhenki Yksitoista varmisti ja toisaalta toiset näki koki tämän kautta konkreettisesti valtavan antoisasti näitä menneitä joulumuistoja vuosisatojen ja tuhansienkin takaa. Kaikki nuo heidän omat sekoittuen näihin ihmisten kokemiin muistoihin. Oli mukava elää noita tapahtumarikkaita elämyksiä. - Niin,  mites tänään tehdään taikoja jouluisia, kysäisee Joulunhenki Vitonen tomerana. - Onkos sinulla jo jotain sydämellä, sydänjouluun liittyvää mahdollisesti, jatkaa tämä. Mites olisi Sydänjoulumuisto- taika, joka lennättäisi ihmiset jo siihen jouluun ja aattoon hetkeksi. Mutta, jo koettuun. Mutta, joka tuntuu niin uudelta ja ihanalta edelleen. Sellaiseen, jonka haluaa kokea uudestaan ja uudestaan. Sellaiseen, jonka avulla tämä ihminen saa voimaa päiväänsä, joulun odotukseensa ja yleensä vaan siihen elämään. Tämä laulamamme laulu soisi heillä mielessä. Toisi sitä jouluntaikaa heille. Taika yksinkertaisesti lähtee kansalle matkaan ja saa jokaisen muistelemaan jotain tiettyä joulua tai vaikka jotain tiettyä tapaa, ihmisen ihmisten tapaa tehdä jokin tietty asia jouluna, joka josta se joulun vietto tällä tavallisesti alkaa. Sydänjoulumuisto voimavaranappi olisi päivässä ikään kuin. - Joo, tuo on hyvä taika. Laitahan se eteenpäin, Joulunhenki Ykkönen sanoo: - Sydänjoulumuisto käy tiesi päivään hälle, tuo joulua ihmisille ja anna voimavaraa elämälle! Näin lähti taika eteenpäin. Kieppui leijui valokuvat videonpätkät äänet sekoittuivat tuohon spiraalimaisesti ilmassa leijuvaan lumikidesademaiseen verhottuun mutta niin eläväiseen muistopilveen. Jonka ihminen kohdatessaan, jää sitä vain katsomaan ja sen jälkeen katsoo kuin jonnekin kauas. Haaveilemaan jääden. Pysähtyy jollain lailla muistelemaan. Ja muistaa. Sydämet ihmismielet muistaa aina niitä hyviä sydänjoulumuistoja.