230.

    - Joulu se tulla jolkottaapi jolkottaapi jolkottaapi. Joulu se tulla jolkottaapi meiänkin seutuville. Tuo pätkä singahti ilmaan Joulunhenkien ihmetykseksi ja kirkkaalla toisaalta hassunkurisella äänellä laulettuna, samassa ilman, että minkään sortin herättelytaikoja keinoja Joulunhenget kerkesivät edes suunnitella. Niin sieltä se Joulunhenki Viisitoista tulla taas jolkotteleepi, hänen tätä kielien murreihannointia ja sen säilymistä kansalle kansakunnan keskuudessa varmistelemassa. Niin oliko hän niistä yksistä, tiedä sitten, mutta missä ihmiset sitten sitä omaa jouluaan sitten viettivätkään niin aina he jos eivät jo niillä omilla synnyinseuduillaan sitä vietä, saattavat jostain syystä ajatella, joutua aatoksissa Murresana- ansa - taian sisään. Ja mistäköhän tuo johtuneepi. Taas yksi murresana tuossakin. No, kun tämä Joulunhenki Viisitoista ei voi olla joulumurrepelleilemättä. Kyllä se yksi lause, tai ainakin sana jokaisen jollain murteella joulussa pitää lausahtaa. Ja niin tämä taika taitaa tehdä ihmiset vähän murrehassuttelijoiksi. He saattavat lausua heille ei kotoisalta omimmilta tuntuvaa  murrettakin. Kyllä jouluperinteitä ei saata unohtaa kukaan. Ja jos jotain "klangia" murteet kielet, stadin slangikin siihen jouluun vielä lisää tuo, niin kyllä vain näillä sanoin enemmältikin se: - Joulu se tulla jolkottaapi jolkottaapi jolkottaapi koteihin! Tämän  taian tarkoitus on toteutua niin etenkin, että tämä vanhempi kansa siirtää jouluisesti tätä murretaitoaan eteenpäin huomaamatta. Joulumurre -taian joulutaikaa.

  Siinä se heilui kieppui ilmassa, teki tanssiliikeitä samalla kun lauloi autuaasti murteella, taisi olla Savonmurretta tuo tällä kertaa. Niin ja miltä tämä näytti. Oli yhtä jouluista koristekasvia. Tiedätte varmaan sen jouluperinteeksi tulleen joulukoristeenkin mistelinoksan. Niin tuo pallomainen pensas, sen oksistoa valkoisilla marjoilla, paksuilla nahkeilla lehdillä. Niin nykymaailmassa nähtiin kaikenlaisia versioita oikeasta kasvista. Jopa puusta tehtyjä. Suomeenkin maailmalta levinnyt kasvi on lääkekasvina ja uskomuksissa pahan karkottajana tunnettu. Niin ja noihin uskomuksiin liittyen mistelinoksan alla suudellessa sen on uskottu tuovan onnea. Britanniasta maailmalle levinnyt tämä jouluinen tapa. Kaulus puvussa niin se oli näistä valkoisista marjoista koostuva valtava rypäs. Asu muutoin oli kuin täynnä näitä lehtiä, hieman pitkulaisia ohuita ja kärjeltään kauniisti pyöristyviä. Kaikki nyt lumikidesäihkeisiä. Niin tuo asu jotenkin eli. Oli kuin elävä kasvi konsanaan. Niin pallomainen oli se sana, no olihan oikea pensaskin sen muotoinen, mutta tosiaan tuli tästä ilmestyksestä mieleen. Sillä tapaa asu oli koostettu. Näytti vallan perinteiseltä mihin aihealueeseen tämä Joulunhenki Viisitoista halusi sen liittyvän. No, tämä kun ihaili tätä kasvia, niin se kait se oli joskus aikojen alussa ollut syy myös siihen miksi tai millaiseksi tämä oli asunsa taikonut. Tämän päähinekin oli yhtä marjamerta. Häikäisysuoja "klasit", jotka kiikkui nenänpäällä, niin, pieniä palluroita täynnä nekin. Tihrustuslasit noin niin kuin murteella ilmaistuna tuokin. Ja hiukset niissäkin oli sinne tänne eksyneitä marjoja ja hiukset niiden latvat seurailivat lehtien muotoa. - Joulu se tulla jolkottaapi jolkottaapi jolkottaapi. Joulu se tulla jolkottaapi viänteellä kiänteellä murtehilla. Jouluna suattaapi jokkaenen jokkaenen jokkaenen. Jouluna suattaapi jokkaenen joulumurretta laalella laalella laalella. Joulutaekoo on monenmoesta monenmoesta monenmoesta. Siksipä laetettaan tuas tänä vuonna taeka tämä Joulumurre liikkehelle. Tähän laulamiseen ja elehtimiseen, kaikkiin käsien jalkojen hassuihin liikkeisiin, oli kaikkien Joulunhenkien ollut pakko osallistua. Keppostelu oli koko ajan käynnissä Joulunhenkien keskuudessa. Näiden etenkin Joulunhenki Kolmosen oli vaikea ihan pidätellä naurua. Oli sisäisesti tikahtua naurun tarpeeseensa halusta saapua esiin. Tuo hassun sävelmä lauluinen kieppui ilmassa levisi Korvatunturilta kansan keskuuteen taikana. Joulu se tulla jolkottaapi jolkottaapi jolkottaapi koteihin jokkaeseen! Ja päätteeksi esitykselle nauru kumpusi rinnoista kuin taikarumpuna, sen kumisevana äänenä, samaan tahtiin osuen mitä oli ollut laulun kuluessa rytmikin. Joulutaikoja on monenlaisia, toden totta. Mitäs sanoja savolaismurteella olevia kuuluu jouluun, joulupuk (joulupukki), muorj (muori), kaavemmas (kauemmas) Pohjosee (Pohjoiseen), Lapi (Lapin), kaanista (kaunista), Joulumua (Joulumaa), mualimoo (maailmaa), tunturjmaesema ( tunturimaisema), puurosa (puuronsa) syötyvää (syötyään), lahjaa (lahjoo), ei jurnu (äkeä) mieli, laatanen (lautanen), huarukka (haarukka), veihti (veitsi), porokkanaluatikko (porkkanalaatikko), maakasta (maukasta), joulupäevänä (joulupäivänä), leppee (lepää), raahallista ( rauhallista), hekkee / hekkeetä (olkaa hyvä, ottakaa), alavariisa tonttuilloo (vähän väliä, lakkaamatta),  iäni ( ääni), iäntä kohti (suuta kohti), peräruoko (jälkiruoka), mehtä (metsä), kylymä siä (kylmä sää), kuhtu kaekki (kutsu kaikki), huestellaanko savvoo ( jutellaanko savoksi.) Hyvvee tulevvoo Jouluva!