229.

   Yksi, Klap- ääni käsien osuessa yhteen. Kaksi. Klap. Toinen rytmillinen taputus lähti tuosta Joulunhenkirykelmästä yöhön. Niin yöhön. Mitä tämä on. Yksi yö. Kaksi yötä. Klap - ääni taas kiiri pitkin yötä pakkasen melkein tarttuessa saadessa sen kiinni. Niin vahva hetkellisesti paikalleen pysähtyvä ääni taputuksesta lähti. Kolme yötä. Ilmassa oli odotusta. Mukavaa leppoisaa odotusta. Joku jossain lumivaipan alla käänsi kylkeä ja hetkeksi raotti toista silmäänsä. Joku oli tunkeutunut hänen niin lempeään uneen läpi. Klap. Neljä yötä. Klap. Viisi yötä. Klap. Kuusi yötä. Tuo alkoi jo vähän häiritsemään enemmänkin tätä nukkuvaa. Joku tirskahteli jossain. Aivan selvästi. Kyllä. Nämä paikallaan tanssivat veivaavat erilaisia ilmeitä ottavat ja niin, taisi jopa Joulunhenki Nelonen täräytellä taas tannertakin. Kyllä koko valtakunta tärisi ja oli myös jonkin jännitteen jännityksen vallassa. Tulisi olemaan seuraavat yöt. Hetkinen. Klap. Seitsemän  yötä. Klap. Kahdeksan yötä. Klap. Yhdeksän yötä. Joulunhenki Neljätoista avasi silmänsä. Ei. Kyllä. Ihanaa. Nyt tuli hoppu. Yhdessä Klap- äänessä. Kymmenen yötä. Niin tämä kohosi pirtsakan pirteänä unenrippeet karisseena. Klasitkin päässään. Tuona yhtenä Klap- äänenä. Niin on 10. Siis vain kymmenen yötä jouluun. Jihuu! Niin huudahtivat nämäkin Joulunhenget yhteen ääneen Korvatunturin Joulumaan kupeessa. Joulunhenki Neljätoista tuo, jonka asustakin tuli tuo numeromäärä esiin. Tasan kymmenen selkää myötäilevää lumikidetähtisadenauhaa, kuin joulukuusen koristenauhaa osittain,  mutta ei kuitenkaan. Koska nämä olivat ohuempia luiruja, joita pitkin tuo valospektrimeri laskeutui ja joiden päässä oli kuin lumipallot, tai se lasisen jouluisen lumisadepallon jonkunlainen versio. Niin, nämä nauhat elivät heilahtelivat niin kuin se elämäkin noiden nauhojen päässä noissa taiallisissa lumipalloa ensin muistuttavissa lumikidekoristeosioissa. Tällä oli muutenkin kyllä niin kuin kaikilla muillakin Joulunhengillä asu kuosissaan. Vaikka tälle oli tullut hieman kiiru heräämisvaiheessaan. Tuolle asialla nyt muut Joulunhenget nauroivatkin. Joulunhenki Kakkonen sanoi, hyväntahtoisesti ja hymyillen Joulunhenki Neljälletoista: - Sinulle nuo kauneusunet maittavat mahdollisimman pitkään. Kylläpä on niin mukavaa kun olet täällä. On vaikka mitä tapahtunut. Ja siinä samassa juoruilu ja kertoilu tapahtumista alkoi. No, siinä meni tovi näiden jutustellessa kunnes Joulunhenki Kaksitoista yskähti. Joulunhenki Kutonenkin tajusi ja sanoi: - Niin, olisiko sitä aika alkaa suunnittelemaan sitä päivän kepposta Joulunhenki Neljätoista, katsoen tätä kysyvä ilme kasvoillaan. Siinä samassa se tuttu ihanainen litania pääsi Joulunhenki Neljäntoista suusta: - Juu. Juujuujuujuujuuujuuujuu. Kaikki tuo niin nopeasti sanottuna. Ja toistuen. Kuin jotain linnun viserrystä olisi melkein kuunnellut, mutta joka joka kerta sai tämän ilmeiden ja tanssahtelevien harteiden takia, näiden lumipallojen lumikidekoristenauha päässä heilahdellessa. Niin tämä sai kaikki hymyilemään ja nauramaan. Niin tuo juu-juujuujuujuujuujuujuujuujuu- ääni oli kuin salainen naurunappula tällä ja tältä muille lahjana kuin joululahjana soinnillisesti virtaavana. Siinä oli jotain niin hassun hauskaa. Mitä. No, sitä keppostelutaikaa Joulunhenki Neljältätoista. Eikä kukaan selvinnyt koskaan tilanteesta näistä Jouluhengistäkään ainakaan hymyilemättä. Juu. Juuujuuujuuujuuujuuuujuuujuuu - sanoi siis Joulunhenki Neljätoista. Tajusi sitten kun muut nauroivat kiemurtelivat naurusta. - Tiedän tiedän, mutta sellaista tämä nyt on. Oli kuin ei tietäisi mistä kaikki johtui. Taikalisästä. Lisäsi: - Jokaisella meistä on ne omat vahvuusalueemme ja ominaisuutemme.  - Kulkaa, sanoi viimein, rauhoittavan äänen myötä, muut palautui siinä samassa takaisin tilaan, jota hallitsivat täysin taas itse. Kyllä, tämä Joulunhenkien keppostelutaiat toisilleen tekivät elämästä niin hauskaa näillä. 

  -Niin. Se taitaa olla eräänlainen lumipallokepposen aika. Lasisten jouluisten taiallisten lumisadekoristepallojen aika. Mitäpä jos laitettaisiin ihmiset kokemaan se,  miten itse voi lähettää toiselle tai lahjoittaa toiselle tuollaisen elokuvamaisen elämyksen. Tehdä tuohon jouluiseen lumisadelasipallomaisemaan sen sisällön. Kertomalla jouluisen tarinan. Keksimällä tarinoimalla joulutarinan, joka ilahduttaa toista niin, että tämä näkee sen sisällön tuollaisessa lumisateisessa jouluisessa lasikoristepallossa. Kuin lumipallossa, jonka ulkokuori muuttuu läpinäkyväksi lasiseksi ja jonka sisälle yhtäkkiä näkeekin ja joka alkaa elää heille, joille tarinaa kerrotaan. Nämä joulutarinan keksijät saisivat lahjan myös näin itselleen. Ja matkustaisivat eläisivät tuon tarinan itsekin tuossa lasisessa lumisateisessa maisemassa, jossa tapahtuu juuri sitä mitä tämä tarinankertoja haluaa kertoa. Joulutarinan voisi jopa kirjoittaa ylös halutessaan. Tai vain kertoa sen jollekulle. Tai nauhoittaakin äänisovelluksella. Ja etänäkin kertoa tarinan jos ei ole päivässä ihmistä, jota tarinalla ilahduttaa. Ja kaikki tavathan on sallittuja. Ja joulutarinassahan voi sattua vaikka ja mitä. Siihen voi olla sekoitettuna jotain todella hassuja hassuja asioita. Ei tyypillisiä jouluasioita vaikka. Nakit. Niin nakit roikkumassa joulukuusen oksilta. Joka onkin pihamaalla. No, nakkieväät lapsosten siellä vain tuulessa heiluvat. Jos näille tulee nälkä kesken pihaleikkien. Joulupipareita polkupyörän sarvissa roikkumassa. No, jos se joulupiparin syöntinälkä iskee kesken kaiken niin  pitäähän sitä kaiken varalta olla joulupipareita matkassa. Entäs jos se joulupukki olisikin salaa matkustanut Korvatunturilta tänne etelämmäksi. Missä asussa se kulkisi ja mitä se tekisi täällä. Siitä voisi kertoa. Tai jostain toisesta jouluhahmosta. Niin tai vaikka jouluomenasta, joka halusi tulla kaupasta ostetuksi. Ja tänään. Mitä tälle tapahtui. Ilahduttiko tämä ja miten matkallaan vatsantäytteeksi. Entäs mitä tapahtui sille joulutontulle joka halusi tehdä niin ja vallan mahdottomasti jostain syystä tänään sellaisia Juuuu- juuujuuujuuujuuujuuu- äänteisiä naurunappula- kepposia toisille. Toiset eivät tajunneet tämän olevan se tonttu sieltä Korvatunturin Joulumaasta, koska tämä näytti ihan siltä tytöltä, siskolta edelleen. Siltä koulukaveriltakin. Tai pojalta. Tai vaikka joltain aikuiselta. Tuolta ukkeliltakin. Tai mummelilta. Tämä halusi saada kaikki vaan nauramaan. Tai ainakin hymyilemään. Joulua joulua kohden matkataan lumisateinen joulutarina näin avataan - kepponen soljahtaa liikkeelle. Joulunhenget vilkuttavat Klap- äänet kymmenet päästävät vielä kertaalleen ilmaan. 10 yötä enää jouluun. I-ha-na-ta!