228.

    Valtaisa valoilmiö oli nähty keskiyön aikaan Korvatunturin Joulumaan lähettyvillä. Syytä moiselle ilmiölle ei ole löydetty. Oli uutisoitu tuoreeltaan kodeissa sunnuntaiaamun uutisissa. Joulunhenkien eläväinen ryhmä oli saanut joukkoonsa Joulunhenki Kolmentoista. No, tästähän kansa ei tiennyt, ei Joulunhengistä, ei yhtään mitään. Vaikka jotain ylimääräistä tuntui taas päivässä. Jotain joulukuuhun lähestyvään jouluun ja tähän nimenomaiseen päiväänkin, joulukuun 13. päivään liittyvää eritoten, olihan Lucia- neidon juhla, Lucian päivä, Valottaren juhla. Niin ne Kaksitoista muuta Joulunhenkeä olivat varautuneet Joulunhenki Kolmentoista herättelyyn, aika erikoisesti. Heillä tuolla joukkiolla oli erityiset "aurinkolasit", tässä tapauksessa lumenheijastukseen, vahvempaan heijastukseen kuin valtavien valospottien kohdistumisessa heihin. Niin, sellainen säihke ja säihkyvä valonkajo valomeri välkehtivä soinnikas Joulunhenki oli. Muiden Joulunhenkien asut olivat tuossa lumen valonheijastuksessa sanotaanko paljon hillitymmällä tasolla vaikka nämäkin olivat jo niin säihkyviä, mutta tuo säihkyvyys oli tällä tätä Lucian päivää tällä Joulunhenki Kolmetoista rakastavalla jotain aivan toista luokkaa. Tämän päähineessä oli kuin jäätikut ylös sojottavina kuin kynttilät, joiden päässä se valoloisto taiallisista lumikideliekeistä levisi kaikkialla. Missä vaan tämä näkymättömänäkin lennähteli niin jo vain valoa piisasi jostain syystä enemmän alueella. Ja annas olla, jos kepposteli ja tuli näkyväksi. Kyllä vain kohde tarkentui kansalle milloin milläkin tavoin ja yleensä aika hassulla tavalla, joten katsoja ihminen sai vähän aikaa aina miettiä oliko nähnyt oikein. Niin ja toisaalta kun tämä päivä oli ohi tämä saattoi niin kuin kaikki nämä naispuoliset Joulunhenget vaihtaa halutessaan kuosia, hiuskampauksesta  lähtien asuihin liittyviä tälle näille Joulunhengille ominaisia elementtejä niissä. Tämä kunnioituksesta Lucia- neitoa kohtaan laski jääkynttiläkruunun ikään kuin päästään ja tilalle tuli kyllä muunlaiset valospottiversiot. Olivat kuin jotain lisukkeita hiuksissa ja päähineessä sekä muualla tämän asukokonaisuudessa. Ei saanut valon loistosta tämä Joulunhenki Kolmetoista tarpeekseen. Halusi valaista kaamosajassa joulunalusajassa ihmisten matkaa ja tietä päivässään, tuoda sydämellä kirkkautta siihen. 

  - Kuule, sinä se teet aina näyttävän shokeeraavan valovoimaisen sisääntulon, naureskeli hyväntuulisena Joulunhenki Vitonen. Kaikki myhäilivät nyökyttelivät päitään. - Tosin joudumme takiasi taas pitämään näitä "klaseja" takiasi sinne asti ennen kuin painumme pehkuihin Tapaninpäivän päätteeksi, mutta ei se haittaa, on jotenkin sellainen rokahtavampi olotila. Sellainen tiedättekö, rytmillisempi, tuumasi Joulunhenki Kolmonen nauramaan alkaen, samalla toisen käden heilahtaessa sormet napsutteli hieman kehon ollessa kuin Rhythm and blues - musiikin vallassa. Kuin taikaiskusta, no taiasta toden totta, kaikki heilahtivat samaan asentoon Joulunhenki Kolmentoista myös seuratessa. Ja jokainen nauroi rytmin tanssiin. Niin iloa täynnä tämä sunnuntaipäivä keskiyöllä pääsi alkuun. Ja he kaikki olivat kuin esiintymässä olivat sen hetken. Joulunhenkien jouluinen bändi. Joulumusiikki, kaikki laulut, ulkomaisista lähtien kulkikin aina heidän mukanaan, totta kai, niiden avulla kun suoritettiin niitä keppostelujakin. 

   Joulunhenki Kolmentoista pitkä  alas maahan laskeutuva mekko, trumpettimaisilla valtavilla hihoilla, lisälämpöä tuovilla sukkahousuilla mekon alla ja harteilla laskeutuvasta pitkästä viitasta, niin. Tuossa asussa korostui todella se lumikinos. Se oli niin valtaisasti täynnä tätä lumikidekukkamerta ja sen loistoa. Vaikka muillakin Joulunhengettärillä oli tätä lisälumikidekukkaloistoa, tällä Joulunhengellä asu ui lumikiteissä ja oli kuin kumpuileva pehmeämuotoinen lumikidetaideteos pinnaltaan. Loisto ja häikäisy oli perua myös kaikesta tästä. Heijastustaian- lisää käytettynä vielä eräänlaisena extrana asussa. No, tämä valoilmiö Joulunhenki Kolmetoista tokaisi toisille. - Soikoon tämä Santa Lucia laulu, Teodoro Cottraun säveltämä ja kansanlaulutekstin pohjalta sanoittama, vuonna 1849 venelauluna tunnettu laulu, päivässä ihmisillä. Kaikilla jossain muodossa, Joskus aikoinaan Elviskin lauloi Viva Las Vegas elokuvassa tätä laulua. Joten kaikki tavat tämän laulun tulla ihmisten luo sallittakoon. Ja kaiken lisäksi, saakoon tuo hetki heidät jotenkin tavoittamaan sen valon hetken päivässään. Joillekin voisi tulla tarve loistaa itsekin jollain lailla. Tuoda esityksen muodossa valoa iloa toisille. Hullutella hiukan valaista tilaa. Kyntteliköiden ja muiden kaamosvalojen sekaan mahtuu aina yksi lisää valaiseva hetki tai tovi toiselle. Hammasrivistö tai muuten toisen ihmisen muistaminen hetkessään. Valoa valoa, jouluista valoa sydämestä- kepponen lähti matkaan tämän Joulunhenki Kolmentoista myötä. Tämä liihotteli ja saattoi asettua toviksi kuin nurkkalampuksi koteihin, aina siinä kuin olleena, ihmisten kuitenkin tuijottaessa tämän nurkkalampun erityistä muotoa ja kauneutta. Kuin lumisadejalkalamppu lumisateineen päivineen. Ihminen luuli tuota sadetta lumikiteiden hehkua vain jalkalampun valoksi tai saattoi valaista autolla pyörällä jalankulkijaakin matkallaan, tietä tämän edessä. Valon ja jonkinmoisen turvan luominen ihmisille oli tärkeä tehtävä tälle Joulunhenki Kolmelletoista, keppostelun muodossa tosin. Valoisaa valonjuhlaa jouluakin kaikille mielessään aina toivoen tuoden toteuttaen. Oli nähty päivässä jotain uusia valopylväitä siellä tällä päivässä. Niin ja vaikka lunta ei ollut välttämättä missään tai saattoi olla vain vähäsen, aina niiden ympärillä oli ollut kuin upottavaa pehmeää lumikinosta, josta tuo valopylväs oli kohonnut taivasta kohti. Ihmiset oli hämmästyneinä pyöritelleet silmiään ja kääntyneet jopa taakseen hetkeksi katsomaan. Jotkut olivat saattaneet törmätä moiseen keskellä luontoa, missä ei olisi pitänyt olla mitään valopylväitä. Osa oli luullut tulevan joulun odotuksen tekevän tälle kepposia. Tai Lucia - päivän. Niin ainakin eräs tyttönenkin ajatteli, kun oli nähnyt pihallaan tai oikeastaan oven pielessä valopylvään, joka johdatti tulijan sisään ja saattoi toisaalta kulkea liikkua kuin mukana päivässä pihalla sinne tänne siellä täällä. Kyllä joulunalusaika on taikoja täynnä, ajatteli tyttö.