91.  

  Meren aallot laineet lyö vasten aallonmurtajaharjannetta satamassa. Nainen tuijottaa upeaa auringonlaskua, joka laskeutuu juurikin meren aavan taa. Hengittää sisään, joka ainoalla sisäänhengitysvedollaan ilmaa, joka purkautuu ulos kiitollisena raikkaasta tuulesta joka on peräisin mereltä. Lahjalta, jonka laineilla nainen haluasi juuri tuolloin olla ja purjehtia, vaikka jonkun suuremman laivan kyydissä. On ollut takana tapahtuma: Vanhanajan vanhat laulut virroilla vesien varrella. Illassa on soinut naiselle niin rakkaan Veikko Lavin laulut joka on kotoisin Kotkan Hovinsaarelta, "Nilssonin talosta", jossa sahoilla taaplarina työskennellyt tämän Ville - isä ja Iida Maria- äiti kahdensanlukuisensa pesueensa kasvatti. Veikko ei ollut kouluihmisiä kuulemma ja oli jättänyt kansakoulun jälkeiset puusepän opintonsakin kesken, tehden kuitenkin edelleen työkeikkoja sinne tänne. Urheileminen ja laulaminen oli tälle rakkaita, mutta leipää tämä ei niistä itselleen saanut, ei vaikka menestyi ja kuului myös Suomen kuulamörssäreiden eliittiin. Tämän isä, joka oli kansakoulun vahtimestari mahdollisti lajin harjoittelun päivisin ja iltaisin Lavi sitten lauloi akustisesti hyvässä paikassa eli koulurakennuksen yläkerran vessassa. Tämän pikkuveli olikin tästä syystä antanut tälle nimen, "Klosettilaulaja". Kyllä vain, naiselle itselleen on tuo ilmiö myös tuttu. Akustisen paikan metsästys sitten vaikka kotona. No, nainen laulaa itse yleensä keittiössä ja on kokeillut myös laulantaa kylpyhuonetilassaan, se tuo hyvin akustisesti laulua enemmän esiin, niin kuin kaikki kunnon suihkussa hoilaajat tietää. Ja naapuritkin tietää. Voi kokeilla myös erilaisia astioita äänijohdannaisina. Nainen harrastaa nykyajassa eräänlaista köyhäilyä siis, "Downshiftaamista", tosin se kuuluvana muutenkin jo naisen elämänmuotoon. Kaikki tarpeelliset hankinnat tehdään vain tarpeesta. Heräteostoksiin ei ole pahemmin elämänsä aikana sortunut muutenkaan. Jotkin hankinnat on saaneet nimityksiä itselleen Erosaapikkaat. Alessa ostetut "helekutin" hyvännäköiset pitkävartiset saapikkaat, nainen osti joskus avioeronjälkeisinä vuosina, ajatuksesta, että eteenpäin kulkevi tieni. Naisella kestää ostokset käyttöä monen monta vuotta, niin nuokin on elossa vielä tänä päivänäkin vuosien vuosien jälkeen. Veikko Lavi on tunnettu myös humorististensa tekstitysten ansiosta, tämän kuitenkin tunnetuin laulu, Jokainen ihminen on laulun arvoinen, on  tavoittanut varmastikin monta lauluun tykästynyttä ihmistä ja tulee tavoittamaankin, tämän 84 - vuotiaan Haminassa 1996 vuonna kuolleen lauluntekijän jälkeen, niin kuin kaikkien Lavin tekemien laulujen osalta niin voi sanoa. Kansanlaulupoljentoisia kupletteja, niin monesti tämän lauluja voi kuvailla. On tehnyt myös pääministeriaikaisesta Kekkosesta parodialaulun Mies Mekkonen. Toista kuntaa edustivat sitten puolestaan laulut, Meripoika ja merenneito, Lauantai ilta kannella esimerkiksi. Tämän ystäviin kuuluivat näyttelijä Kullervo Kalske, Jääkärin morsiamesta tuttu,1938. Aiemmassa kuvatussa 1931 elokuvassa oli Tauno Palo, jonka version nainen itse on nähnyt myös. Näyttelijän, Palon, poika Esko Salminen, joka on isänsä tavoin saavuttanut kuuluisuutta ja mainetta suuresti  kotomaassa tämän 80 - vuotissyntymäpäiväänsä oli juhlistettu asiaankuuluvasti maassamme. Niin pojasta polvi sen kun paranee, tähän kohtaan ainakin sopii todellakin hyvin, koska näyttelijäsuvun jatko tuolla tiellä on jatkunut ja todistanut sen monellakin tapaa. Niin mihinkäs siitä verenperinnöstä pääsisi. Ei mihinkään. Lavin ystäviin kuuluivat myös Harmony Sisters- trio muodostaneet Maire, Raija ja Vera Valtonen. Monet tämän tekemistä lauluista kuvasivat satamakaupungin elämää ja pohjautuivat tämän omiin kokemuksiin elämässä. Tämä harrasti myös teatteria, kuorolaulua ja lehtikirjoittelua. Lavi oli päätoimisena laulajana vuosina 1951- 1954, jolloin tämä oli tehnyt Kouvolasta oman asuinpaikkansa kiertäen aluksi haitaristi Veikko Ahvenaisen kanssa kotomaatamme. Kun tämän kanssa yhteistyö päättyi, Lavi perusti Löysätranteet - yhtyeensä. Tämä ei malttanut jättää rauhaan toistenkaan tekemiä lauluja vaan saattoi tehdä niistä omat versionsa parodia sellaiset ja laulella myös niitä. Viimeisimmät levynsä tämä teki Olavi Virran alaisen Levytukku Triola - levytysyhtiössä.  Palasi vielä kerran kuitenkin estradille levyttäen omia aiempia laulujaan uudelleen. On ollut myös Aki Kaurismäen elokuvassa, Pidä huivista kiinni, Tatjana. Toimi myös näytelmäkirjailijana. Niin ja kirjoitti myös muille lauluja. Anneli Saariston, Evakon laulu, Tapio Rautavaaran, tämän pitkäaikaisen ystävän, Ruusuja lurjukselta. Lavi olikin saanut aiheen tältä Sentraali- Sannaan. Lavi sanoitti yhdessä myös Juha Vainion kanssa laulun Siitä on jo aikaa. Viimeiseksi jääneelle levylle tämä otti Vainion pojan Ilkan kirjoittaman laulun Paperihattu. Taitelijaeläkkeelle tämä pääsi toisena ihmisenä Olavi Virran jälkeen, suomalaisen kevyen musiikin edustajana. Tie ei päättynyt tällä saralla siihen kuitenkaan ja hän teki viimeisinä vuosinaan vielä julkaisuja Ilkka Vainion avustuksella ja taustayhtyeenään Solistiyhtye Suomi. Niin kyseisen yhtyeen live - esiintymistä nainen on nähnyt tanssilava Tirvalla. Niin ja nuo Suomi-Filmi tuotannot toivat kyllä ihanasti liki entisajan musiikkia myös kaikille. 

  Ota löysin rantein - laulu kajahti ilmoille Vanhanajan vanhat laulut virroilla vesien varrella -  tapahtumassa ensin. Kuorossa laulavat ihmiset, kaikki lauloivat antaumuksella ja olivat pukeutuneet vanhanajan tyylisiin asuihin. Osa oli merimieshenkisiä, miehillä etenkin näkyi antaumuksellista otetta asuissa ja oli myös naishahmoja sellaisia joukossa. Kyseessä oli yleisölle avoin Tehdään yhdessä teatteria kunnioituksesta vanhaa musiikkia paikallistakin kunnioittavaa ja merenhenkisyyttä korostaen-  tapahtuma. Kaikki olivat saaneet pientä osallistumiskorvausta vastaan käsikirjoitusrungon käsikirjoittajan, eli naisen luoman teatraalisen tapahtumakulun menosta, ja lisäohjeistuksena oli tämä laulun sisältöönkin viittaava kehote: Ota löysin rantein. "Hei, heittäkää pois kaikki turhat huolet, voi murheet mustat laulu kukistaa. Jos elämästä näät vain varjopuolet, niin aika on jo silloin tukistaa. Jos on riitaa jengissä taikka reiät kengissä, pääasia on, että olet vielä hengissä. Et voi heittää edes kruunua tai klaavaa, ei markan kuvaa löydy taskusta. No, rahamieshän potee vatsahaavaa, sä rikkauden löydät laulusta. Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoo elämä. Eihän maailmasta suremalla mitään saa, päivä päivältä vaan lähestyypi maa. Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elä-mä." Laului jatkui ja ihmiset lauloivat antaumuksella. Lavin taika eli hetkessä. Tilaisuuteen oli oman panostuksensa antanut etukäteen tietyt tukijatahot ja jopa jotkut särvintä pötyä rinnan alle tarjoavat tahot. Osa oli mukana ilmaiseksi, talkoohengellä ja osa pientä korvausta vastaan tarjosi huokealla hinnalla esimerkiksi juuri antimiaan ruuan suhteen. Kotkan ja Kouvolan teattereiden puvustuspuolen vaatekertymät pääsivät näin myös laskeutumaan uudestaan ulkoilmalavanäyttämölle, joka oli satama-alueen alue sellaisenaan. Eräitä lavamaisia rakennerykelmiä pieniä siellä täällä oli myös mukana. Yksittäiset laulajat ja mikkivahvuudet taustalaulajat heidän takanaan myös mikein huomioituina, vuorottain ihmisten päästessä laulamaan kunkin omaa laulukohtaustaan näytelmässä. Jokainen oli saanut ilmoittautua ja lyödä lukkoon omaa hetkeään esityksessä tai kuulua vaan vaikka siihen suureen osaa ihmisiä, jotka joukkona elivät laulannassa ja tanssissa vapaalla näyttämöalueella, asfalttipinnalla, merellisissä maisemissa satamassa. Seuraavaksi kajahti ilmoille, Jokainen ihminen on laulun arvoinen laulu. Nainen muiden mukana oli asettunut omaan asemaansa, oli valinnut olla tässä laulussa mukana yhtenä taustalaulajana eräällä pienellä lavaosiolla. Näitä pieniä rakennelavoja oli yhteensä neljä alueella. Jokaisessa vuoren perään vaihtuivat laulajat. Rytmiikka toimi hyvin ja taustamusiikin tuottajat olivat myös mukana, tosin tämä teos oli suunniteltu yhteislaulantaperusteiseksi alun perin, mutta soittajat, jotkut tahot olivat halunneet antaa oman panostuksensa, he soittivat yhtäjaksoisesti kaikkia kappaleita hyvien vahvistimien voimalla yhdellä suuremmalla lavalla. Ihmisillä oli ilo rinnassa tehdä tätä tapahtumaa yhdessä. Laulaa ja tanssiakin yhdessä. Monta laulua näin laulettiin. Silakka- apajalla, laulettiin pelkästään sen takia että haluttiin korostaa kotimaisen kalatuotannon tärkeyttä ja juurikin silakan syöntiä. Sukuvika - suksi ei luista, herätti hilpeyttä taas kerran, niin kenelläpä ei olisi hetkeä jolloin suksi ei luista ja sukuviaksi se joskus myös vahvasti koetaan. Nainen muistaa omasta lapsuudestaan konkreettisesti hetken jolloin sananmukaisesti suksi ei luistanut. Oli tullut markkinoille uuden uutukaiset Järviset - sukset, jarrupohjin, näitä ei tarvinnut kuulemma huoltaa eikä voidella. No, ei. Pysy paikallaan vaikka ylämäessä. Nainen oli ollut hiihtokisan toiseksi viimeinen. Sijoitus tuokin. Ja jäi muistiin. Niin ja takkuista on edelleen kulku, naista nauratti. Väärä vitonen- laulu, sen sanat jotenkin sopi siis todellakin tähänkin tapahtumaan. Lainaus sieltä: " Kun Käkisalmen markkinoilla ennen sotia, Väärän vitosen isä toi kotia. Sanoi, että raha meille onnen suo, Rikkautta, rakkautta pirttiin tuo. Vaan aamusella talo paloi kivijalkaan, Lehmä kuoli ja ylimalkaan, Onni käänsi meille sen, arkisen puolen". Kyllä vain, naisen elämään on kuulunut lukemattomia hetkiä tuollaisia, nytkin eli vielä sitä suurta sellaista edelleen. Tukilisä- Jenkka ja nainen oli kuin omassa lapsuudessa vetämässä äitinsä kanssa tanssimassa vaikka tanssi suuren joukon kanssa kaikkein kera alueella jenkkaa hurmiolla tanssien. Leppoisuus oli rinnassa ja laulu kiiri kuorossa ilmoille kuin aika tuo entinen olisi päivässä ja olihan se, aika tuo eli edelleen päivässämme niiden tukiviidakossa elävien osalta, huonompiosaisten osalta maassamme. Työttömät, eläkeläiset. liikuntarajoitteiset kaikki he olivat päässeet mukaan 2 eurolla. Niin se oli ollut naisen eräs päätös, jonka hän oli halunnut nimenomaan tehdä tapahtumaa suunnitellessa. Ikitapahtumista poisjääjät rahanvähyyden vuoksi, he olivat tervetulleita ja jos jollakulla ei olisi tuotakaan rahaa niin tuon kahden euron edestä tämä sai tehtäväkseen jonkin tehtävän joka kuitenkin varmasti olisi tälle mieleinen. Sisäänpääsy mahdollistettiin siis kaikille taustoihin katsomatta, yhteiskunnan eriasteikkoja huomioiden näin tällä tapaa. Takarivin Taavi - laulu soi kansan rinnoista laulu ylös kohosi, ja haikeus juurikin sen ihmisen eri lähtökohdeista ponnistuksina täällä elossa korostui hetkessä. Niin toiset pääsevät paljon helpommalla läpi elämänsä kahluun laineissa tyynemmissä myrskyissä hetkellisissä toiset joutuvat elämään läpi elämänsä sieltä kivikkoisen karin kupeelta katsottuna. Laulajan testamentin alkusanat: "Itkulla tulin tänne maailmaan, Mutta riemulla pois täältä lähden. Siksipä lauluni laulan vaan, Juuri näiden seikkojen tähden. Sillä elämästä tulin sen huomaamaan, Se on ruskeaa hyllyvää suota. Siinä kun joudut sä kahlaamaan, älä jokaiseen mättääseen luota."  Niin ja sitten ne ihmisen tekemät virheet täällä matkan varrella, niin nainen tiesi sen nyt kokemuksesta. Jokaiseen mättääseen ei kannata luottaa, vaikka tie näyttäisi kuinka hyvältä ja pedatulta jatkeelta johonkin. Toki ihminenhän ei virheiltään koskaan voi välttyä, ei kukaan kulkija, täällä. Hopeinen kuu- laulu, Olavi Virran esittämänä kuin kaikui naisen pääkopassa kuin siellä lapsuudessa olisi ollut laulua kuuntelemassa, vaikka laulua olikin esittämässä neljä eri laulaja miestä yhtaikaisesti näiltä neljältä pieneltä lavakorokealueelta taustalaulajineen. Nainen tanssi antaumuksella erään mieskavaljeerin kanssa tanssia. Olavi Virta kuului Kipparikvartetteihin jonka kappale seuraavaksi esitettävä Kaunis Veera - balladi oli, naisen eräs tykkäämä laulu ja tämän laulun sävelmään joskus uudet sanat tehneenä, sanoilla hulluttelun vuoksi tehtynä soi ja vei tanssijat sinisen Saimaan äärelle, veden äärellä kun tilaisuudessa oltiin ja niiden vesistöjen vuoksi laulunsanoituksiin päätyneiden ylistyksien takia niistä, lauluiksi kansalle myös syntyneet. "Sätkät, sätkät, parrun pätkät, Sinisellä Saimaalla seilattiin, Poijat, jätkät, pitkät pätkät, Kaunista Veeraa me katseltiin. Ja sen tervahöyryn nimi, Se oli Prinsessa Armaada, Ja me parrulastissa seilattiin, Noita Saimaan aaltoja. " Saimaan aallot", niin oli ehkä metafora eräänlainen kuvaamaan työsarkaa naisen elämässä, juuri päättynyttä osittain. Ja kaikenlaisia myllerryksiä aaltoja myrskyäkin tuovana oli naisen elämässä edelleen näine jälkimaininkikokemuksineen. Vanhan merirosvon kapakassa- laulu kajahti etenkin, jos tähän mennessä vanhempien ihmisten, niin naisten kuin miestenkään ääni ei ollut vielä esille päässyt. Nyt esityslavan olivat vallanneet pelkästään nämä tähän ikäryhmään kuuluvat vaikka muissakin esityksissä oli ollut jopa vanhempaa kaartia mukana. Savonmuan Hilima- laulun kohdalla nainen niin riensi välittömästi paraatipaikalle ja yhtyi toisten savolaisten kanssa laulamaan laulua. Kaikki veistelivät hyvinnii sitä savvoo, korokealta ja kovvoo. Juna vislas just poes Kouvvolasta ja se jytkyttelj Kuopijoon päin, vaunun sillalla yhtä tyttölasta, minä jututtelin jootessain jäin. Niin hohtavat olj helemet niin kaalalla sen. Ja se punavärj olj huulilla luonnollinen. Kuin nainen itse, helemetkin löytyi kaulausta, naisen äidiltä perityt puusta väkrätyt. Kertosäe: Niin kaanis oli ilima mutta kaanimpi oli Hilima, niin hempeesti helema sillä tuulessa heilahtelj". Niin heilahteli silläkin hetkellä kunnon vanhaa ajan tanssiloihin tarkoitettu parempi mekko oli naisella päällänsä. "Voe voe kun sais tuntee, nuo tuhannet tunteet, jotka silloin minun sielussain aelahtelj. " Niin nuo tuhannet tunteet toi naiselle oman miestuttavansa mieleen. Tuhannet ailahtelevat aaltomaiset aallokkoon kiehuviin tunteisiin yltäviin maisemiin vievät tuhannet tunteet. Voi kyllä monet monituiset laulut, laulujen se suuri meri, miten ne osasivatkaan kuvata tätä ihmiseloa täällä elämässä niin hyvin ja kuinka paljon lohtua ne toivatkaan meille. Niin se oli ollut eräs tämänkin tapahtuman alulle synnyttämänä tekijänä toisten tekijöiden joukossa. Luoda yhdessä hetki, hetkeä, jonka osallistujat muistaisivat iän kaiken myös siksi se myös taltiointiin jälkikatseltavaksi ihmisille, jotka eivät päässeet tapahtumaan tulemaan. Yleisömäärä piti rajoittaa tietyn suuruiseksi, vaikkakin alueelle mahtui kuitenkin ihmisiä paljonkin. Savonmuan Hilma, 1938 oli Matti Jurvan ensimmäisenä levyttämä laulu. Jurva-Pekkarinen yhteistyön tunnetuin laulu oli jenkka Väliaikainen, jonka lauloi savikiekolle Georg Malmste´n vuonna 1938. Nainen oppi rakastamaan tuota laulua elokuvan myötä. "Elo ihmisen huolineen murheineen, Se on vain väliaikainen. Elon hetki myös helkkyvin riemuineen, Se on vain väliaikainen. Tämä elomme riemu ja rikkaus, Sekä rinnassa riehuva rakkaus. Ja pettymys tuo -totta tosiaan, Väliaikaista kaikki on vaan. " Tapio Rautavaara on esittänyt tätä. Onni pyörii, 1942, Toivo Särkän ohjaama, Mika Waltarin käsikirjoitus perustuu juuri tähän lauluun. Kauko Majaa näyttelee Tauno Palo. Regina Linnanheimo, Kyllikki Väre, Siiri Angerkoski. Niin, tuokin elokuva on nähty ja laulu se soi ja on soinut naisessa näihin päiviin saakka. Nytkin kun sitä esitti kavaljeerit lavoillaan ja koko alue raikui laulusta ja sen suomasta suuresta ilosta hetkessä, ja elämässä jossa jokainen on kokenut kiville karikoille karahtaneita ihmissuhteita. Lapset olivat olleet mukana koko ajan tapahtumassa. Nyt he valtasivat lavat. Hauva ikkunassa oli tuonut mieleen niin naisen kuin lapsenlapsen hauvan mieleen ja siksi oli päätynyt tapahtumaan. Toki naisen lapsuudessa oli nähty vaikka minkä rotuisia koiria. Kerran perheeseen kuului Tanskandoggi koira, joka sisälle tullessaan sai naisen kuin naisen veljen nousemaan keittiön pöydän päälle. Koira oli kookas ilmiön vuoksi. Kimmon puuhevonen, josta tuli keinuhevonen mieleen, joka on aika monella lapsella lapsuudessaan. Pieni ankanpoikanen, ja lapset eläytyivät lauluun aikuisten kera kunnolla. Mikki Hiiri ja vuorenpeikko, Liisa ihmemaassa. On lautalla pienoinen kahvila -  lauluillaan. Tapahtuma oli päiväajantapahtuma. Joten ratto oli alkanut hyvissä ajoin lounaan jälkeen ja päättyi myös hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaan menohetkeä. Joka ainut osallistuja oli saanut riemun rintaan elosta meritapahtumasta. Pienet merirosvot / merimiehen alut ja pienet merenneitohenkiset tyttölapset tai sitten pikku piioiksi rengeiksi pukeutuneet lapsoset, kaikki, niin mitä matka musiikkiin sen laineille olikaan tapahtuma tuonutkaan heille, meille elämän merillä iäti seilaaville. Mikkihiiri merihädässä ja Sairas karhunpoika - laulu lopettivat tilaisuuden. Kaikki, nämä kaksi, kokemuksen kautta, jota olivat eläneet nosti laulun sanomaa entisestään niiden tarkoitusta hetkeen. Nallet olivat päässeet ikkunalaidoille ikkunoihin lohtua tuomaan ja me- henkeä nostamaan. Mikkihiiri merihädässä- laulu, pelkoa emme saa liiaksi tuntea ja tämä kummitus, myrsky, "meripeikkoilmiö" on kuitenkin ohi jossain vaiheessa elämää aina. Aina. 

 90.

  Nainen oli saanut soiton ystävältään, tämä oli kysynyt: Hei, kuule, minulla on tässä vähä kiire. Taustalta oli kuulunut joitain hälyääniä. Sitten ystävä oli jatkanut: - Niin tuota lähdetkö tukemaan minua, standappaamaan yhtä lavaa, kun, lause keskeytyi, taustalta kuului kauhea rymähdys ja kiroilua. Nainen oli jäänyt langalle roikkumaan. Ajatteli, no kait sitä täytyy ystävää taas hädässä auttaa. Mitähän se nyt tällä kertaa tarkoitti. Aina se on jos jonkinmoisessa pulassa. No, nainen tajusi siinä samassa, vähän kuin minä itse. Ja odotti kun ystävä tuli linjoille takaisin. No, lähdetkö? Laitan viestillä osoitteen tulemaan. No, nainen ajatteli kait sitä voi sen verran taas jelppiä. Ja sanoi: - Joo, laita vaan. Nähdään. Kohta viesti kilahtikin puhelimeen, osoitteineen ja ajankohta ylös laitettuna. Nainen valmistui alkuillasta lähtöön. Oli tarkistanut ja osoite oli keskusta-alueella, joten sinne oli lyhyt matka, matkan voisi vaikka kävellä. Naisen ystävä oli pyytänyt tulemaan paikan takaovelle. Nainen ymmärsi, tällä kun oli näitä projekteja jos jonkinmoisia, jossa oli mukana ja auttoi milloin mitäkin tuttuaan ja sekä vaikka tyhjentelemään joitain paikkoja ylimääräisistä roinista. No, nainen oli laittanut sellaiset "vermeet", vaatteet päälle jossa voisi olla melkein missä vaan. Farkut siistine puseroineen ja neulepusero nahkatakkeineen. Kohta ystävä ilmestyikin paikalle, paikan sisätiloista. Sanoi: Meidän on aika mennä nyt juuri, hoputti naista peremmälle taloon. Sinä voit mennä edellä tuosta, naisen ystävä oli osoittanut paikkaa ja näyttänyt osittanut tietä, tällä kertaa jonkin clubimaisen paikan tiloja ilmeisesti ja lavalle vievää käytävää. Oli sanonut naiselle: - Mene, mene vaan, minä käyn vessassa nopeasti ja tulen perästä. No, nainen ajatteli, että siellä on joku vastaanottokomitea, joka selittää sitten mitä tehdä siellä. Joo, nainen oli ajatellut. Jotain raahaushommia taas tiedossa, kun oli kävellyt lavalle. Oli ollut ihan hiljaista ja mies oli viittoillut hänelle sieltä. Tervetuloa, mies oli sanonut mikkiin ja  naiselle, minä poistunkin nyt takavasemmalle, mies oli jatkanut. Nainen oli aivan hölmistyneenä jäänyt tuijottamaan miehen perään. Ja sitten katsonut uudestaan pimeyteen edessään ja alkanut erottaa ihmishahmoja, jotka istuu istuimillaan. Ja siinä samassa tajusi. Perkele, nainen kirosi ääneen. Joku tirskahti yleisössä. Kaikki odottivat. - Niin tuota kun ystävä tuossa soitti, nainen takelteli mikrofooniin edessään:  - Ja nyt sitten tässä ilmeisesti stand uppaan yhtä lavaa. Eli niin ku, seison tässä ja olen ylhäällä lavalla. Yleisö räjähti nauramaan. - Joo, tuota olen maalta kotoisin, nainen hiljeni ja taas ihmiset hirnui. Nainen jatkoi: - Niin tuota tarkoitin, että maalainen voi vaan tulla näin tällä lailla lavalle. En ole näin isolla vielä ollutkaan. Maitolava ku on aika pieni. Lisäsi aivan hiljaa perään. Ihmiset nauroivat. Joku huusi: Jatka vaan, hyvin menee. Nainen oli tunnistavinaan huutelijan. Nainen jatkoi: - Oletteko kuulleet siitä piiasta, joka sen rengin kanssa kerran oli liikkeellä heinäkuorman kanssa. Niiltä puhkesi kumi. Nainen ei kerennyt, sen pitemmälle kun tirskahduksia kuului yleisöstä. Jatkoi: - Niin tarkoitin siitä peräkärryn sen lavan siitä, nainen takelteli ja ihmiset hirnui. Nainen: - Niin se lava tuossa taas. Meinaan vaan että, homma ei loppunut siihen vaan, se homma vasta, nainen selitteli, takelteli ja jatkoi: Eskaloitui ikään kuin. Ihmiset odottivat ja tirskahtelivat. Nainen: Renki siinä otti esiin työskentely, nainen näytti käsillään alaspäin ja pihahti ilmoille sanan: kalunsa ja piika huomasi olevansa heinien seassa. Ja piika sitten, työtä rengin tehdessä, tokaisi tälle ohimennen kuin: "Tikkusta touhua mutta mänköön". Niin se tikku, nainen selitti ja näytti käsillään jonnekin alaspäin ja ihmiset rähähtelivät eri puolilla salia nauramaan. Nainen oli aivan kuumissaan. Ajatteli, että voi piru minkä teit, ystäväänsä siis oikein lämpimin aatoksin sillä hetkellä. - Entä oletteko kuulleet siitä yhestä tappauksesta siellä Helesingin rautatieaseman kuppeella käynneestä. Siitä jossa yks mies hakkoo toesta maassa makkoovoo. Savon murre oli tullut naisen lausumaan mukaan. Ihmiset odottivat. - No, eräs mummo meni hättii sateenvarajonsa kanssa ja huus äkkeenä kovvaa iäneen: "Elä, elä elä". Miehet oli molemmat säikähtänneet "mummoilmestystä" ja maassa makkoovakin oli pompahtanu pystyyn istummaan ja sanonut mummolle: Elänhän minä. Katso, mies oli taputellut rintaansa ja toisti: "Elän elän. En ole kuollut". Yleisö nauroi. Murre oli pelastanut hiukan tilannetta. Nainen jatkoi, keksi vaan päästään äkkiä mitä pystyi: - Tiedättekö mikä on leppoisan savolaisukon ennätystuntityömäärä päivässä? nainen hiljeni hetkeksi ja jatkoi: Savolaisukot on valikoivia. Tekevät vaan sen "kitutunnin". Yleisö nauroi. Nainen jatkoi:- Entäs puolestaan niiden savolaisakkojen? No, ne tekee ne alkutunnit, koska haluaa ukkojensa tekevän ne raskaammat työt. Yleisö oli mukana. Maalaiset on juntteja- kuvaelmassa. - Mistä kalakukko on saanut nimensä tiedättekö? No, siitä että se nousi siivilleen, ainakin maalaisukon mukaan, joka oli pierussaan syönyt kokonaisen kalakukon,  mutta joutui keksimään hätävalheen emännälleen. Naurun pyrskähdyksiä kuului sieltä täältä. Nainen äkkäsikin heti sitten miten saa itsensä pois lavalta. - Kuule varmaan tiedättekin se vanhan laulun, vuoden 1951 version, jossa laulunsanat jotenkin meni näin, "Pyörät ne lauloivat: Kuopijoon käy tie! Kiskottii kirskuivat: Tervehykset vie!" Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti! Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko! Nainen jatkaa: - Taidan ängetä itseni siihen pikajunaan ja häivyn tältä seudulta vähäksi aikaa. Nuama tais tulla tutuks! Hellurei,  nainen jatkoi vilkutellen kättään yleisölle. Näiden nauraessa ja taputtaessa naiselle. Tapahtuma, johon nainen oli päässyt suoraan lavalle kävelemällä oli nimeltään: Standaa ja uppaa! Nainen oli nähnyt tilaisuuden mainosplanketin lavalta poistuessaan lavan takaseinälle nostettuna. Suatana! Naisen ystävä lähti nauraen pakoon ja nainen juoksi perään tuon kirosanan ensin suustaan päästäen. Taas kerran huumori oli yllättänyt naisen, tällä kertaa aivan uudella tapaa, tullut liki. Tavalla, jota nainen kunnioitti, eli alalla työskentelevien osalta ja myös siten, että on moista ohjelman käsikirjoitusta koittanut myös itse kirjoittaa. Stand up - stand, nainen seisoi edelleen kuin siellä up- tilassa. Kokemus oli ollut tuskastuttavan riemuisa. Paino sanalla tuskastuttavan. Paikka oli mielikuvitus käynti lavalla. Koko ajan uusilla tekijöillä on kiinnostusta tätäkin taitolajia harrastamaan. Suomessa onkin kivasti aika iso kaarti edustusjoukkoa alalla ja toki siellä ulkomaillakin. Stand up- komiikka on kehittynyt Yhdysvalloissa, josta se levisi muualle valtavan suosion saaneena. Kaikki alkoi ja pohjautuu 1800- luvun minstrel- teatteriin eli musiikkiteatteriin. Koomikot avustajineen kertoivat yksinkertaisia vitsejä. Alussa kohteena oli etnisen taustan omaavat ihmisryhmät, josta tämä kehittyi ja muotoutui tänä päivänä nähtävään muotoon eli kaikkea mahdollista melkein voi käsitellä huumorin ja vitsien kerronnan avulla nykypäivänä lavalla. Ja kuinka taitavia komiikan tekijöitä maailmaa kantaakaan päällään ja tähän voisi kai lisätä, ja kuinka hyvin nämä kantavatkaan puolestaan katsoja ja kuulijakuntaansa täällä maailmassamme. Aplodeeraus heille siitä! 

 89.

  Tuli - on tämän liikeidean alulle panija. Se tuli ja palo, joka palaa meidän jokaisen sisällä. Ja joka haluaa tulla ulos vaikka väkisin. Naiset, ohuissa kerroksellisissa sifonkipuseroissa ja lyhyehköissä  hameissa revittylinjaisissa helmoiltaan heiluvat rummuttavat antaumuksella edessään olevia Congarumpuja, kuubalaisia käsirumpuja, rumpupareja. Kiihkeätempoinen soitanta on lumoutumista aiheuttava ja naiset on kuin riivattuja. Ovat niin sisällä soitannassaan ja musiikin rytmin viedessä näitä niin tyystin, että nämä on unohtanut kaiken muun ympäriltään. Tahti on hurja. Heillä niin kuin kaikilla muillakin tilaisuuteen osallistujilla on, jokin soitin joka tuo luo rytmikästä soitantaa tempoa tilaan. Osalla on tamburiinit tai Club Salsa marakassi pari käsissään ja kaikilla kuitenkin ne rannekulkuset / nilkkakulkuset nilkoissaan. Tietyt kappaleet vaihtuvat, mutta naiset on kaikkien kohdalla yhtä hurmion vallassa. On Bongorummut, Djembet- percussion rumpuja, olalla pidettäviä, on Cajon- rumpuja, joiden päällä istutetaan ja rummutetaan. Osa istuu neljällä tuolilla toista jalkaansa nilkkakulkusineen lattiaan rummuttaen ja samalla soittaen lusikoita. Nämä löytyvät jokaiselle myös tarpeistosta, toki myös jokaisen, kotoa jossa nämä voivat harjoitelle soitantaa myös silloin kun haluavat. Oppi on saatu ja otettu taiturimaiselta Abby the Spoon Ladyn opetusvideotaltioinneilta. Siinä on lady, nainen jolla on tämä mahtava taito todella hyvin hyppysissään. Nainen, yrittäjä oli ehdottomasti halunnut lusikoiden soitannan ottaa mukaan tähän, koska on itsekin hullaantunut siitä ja innostanut jopa lapsenlastaan soitantaan tutustumaan. Nainen rakastaa myös viulumusiikkia. Vanhaa toista soitinta ei ole myöskään unohdettu tai oikeastaan kahta. On pyykkilauta, jota vasten lusikkaa kuljettamalla saadaan myös hyvää soundia, tai rumpujen soitannassa käytettävää vispilää avuksi käyttäen sekä hampaattomaksi hiottu pitkähkö kirvesmiehensaha, niin sen parissa ahertaa kaksi hevosenhännänjouhesta tehdyllä jouhella  soittavaa, hiukan sivummalla. Niin ja lehmänkellot ovat päässeet vihdoin mukaan naisen erääseen liikeideaan. Finaly. Myös se viulumusiikki tulee musiikin myötä tilaan. Naisen sukulaisissa on viulun soiton osaava ihminen, joka on soitantaansa myös taltioinut ja se liittyy tiettyjen kappaleiden osalta mukaan tilassa antaumuksella eläville. Toki myös muiden tuottamana viulun soittoa tulee musiikin taltiointien kautta. Tarkoitus on merkistä vaihtaa soitinta ja rientää seuraavaa soitinrykelmää kohti. Kaikille pitää saada kuumuus palo kunnolla aikaiseksi soittamiseen ja sen luomaan taikaan. Toki se tulee kaikkien soitinten soittamisen myötä varmastikin kokijalleen automaattisesti. Tämä tunti on naisille pelkästään, mutta voi olla myös yhteistunteja miesten tai lasten kanssa. He ovat rummuttaneet muun muassa Deep Purple 1995 livetaltioinnin tahtiin. Yhtyeen artistin antautuminen omalle soitannalleen taltioinnin kautta saa naiset vaan villiintymään lisää. On kyseessä aidon esiintymistilanteenkaltaiseksi naamioidusta jumppatunnista. Pääsevät tällä: Koe muusikkous, liikuntatunnilla - tunnillaan, liikuntailoa aivan toisella tapaa kokemaan. Tilaisuus taltioidaan, joten käy myös jumppavideosta, eräänlaisesta sekä soittotunnistakin hyvinkin rumpujen soitannan suhteen. Päivän sanana on elämysten tuotto, niin että vanha on saanut rinnalleen paljon muuta. Rumpupalikka soitantajumppatunteja on jo järjestettykin, mutta tämä oli vielä jotain muuta. Rumpupalikat tulevat mukaan vielä tässäkin rumpujen soitannassa. Tahdissa pomppimiset rumpujen takana sitäkään ei ole unohdettu. Laulu otetaan myös mukaan. Eli musiikinopetus on yhdistynyt liikuntatuntiin vahvasti. Tanssiminen vahvistaa asiaa. Showtanssi kiemurat eivät jätä näitä osallistujia kylmäksi todellakaan. Kaikki ovat suoraan kuin jostain esityksestä ja kaikilla on todella hauskaa. Mukaan pääsee kertaluonteisella huokealla käyntikertamaksulla. Erimaksuryhmät hyvin huomioiden, työttömät, eläkeläiset jne. Tarkoitus on tuoda kokemus kaikkien ulottuville. On huomioitu eri ikäryhmiä niin, että soitin välineenä on joku toinen soitin mahdollisesti ja  laulu sekä liikkeet saatetaan tehdä vaikka vanhempien henkilöiden kohdalla tuolijumppatyylilesti. Niin, koko ajan uusia tuulia laajenevia antaumuksellisia elämyksiä koetetaan ihmisille lisää tuoda käden ulottuville. Ja sitä hauskuutta elämään. Nauru on tilanteessa ja ilo aina mukana. Vaatetarpeistoa tehdään kaikenkokoisille ja molemmille sukupuolille lapsioppilaitakaan unohtamatta. Ja toisaalta sekin työllistää ihmisiä. Niin ja vaatteiden kierrätystä myös tehdään. Jokainen saattaa löytää rekeistä oman tyylinsä vaivattomasti ja olla yhden hetken se joku muu. Muusikko, laulajakin hetkessä tilanteessa jossa normaalisti ihminen ei sitä ole. Kaikille jotain luvassa. Ja koko ajan otetaan lisää uusia ideoita vastaan niin niiltä elämyksen hakijoiltakin. Niin ja oman laulun teossa neuvotaan, nainen antaa siihen eväitä erikseen ja ja tekee tämän ihmisen kanssa sen yhdessä. Sen päälle joka tunti rakennetaan rytmisoittimista sävelkulku ja näin jokaisen oma laulu tulee taltioiduksi myös sen sävelkulun vahvistamana ja tämän henkilön itsensä laulamana. Näin koko kaari laulun teosta ja musiikin esittämisestä kuin yhtyeessä on saavutettu, mutta hiukan rennompaa tapaa noudattaen tai siihen juurikin pyrkien tällä liikeidealla. Musiikki elää meissä. Annetaan sen tulla ulos. Tuo tuli palaa meissä jokaisessa. Se pitää vaan tulla löydetyksi. I Wake Up With The Blues- Chris Rodrigues & Abby the Spoon Lady soi ja oi soi nainen jammailee mukana. Koko tila räjähtää ja jengi soittaa hurmiolla mukana. Ben Shirley and Abby The Spoon Lady jatkaa Barefoot Nelly- kappaleella. Näillä "bileille" ei tunnu olevan päätösminuutteja. Scottish legend Tu - Bardh Wilson with Clanadonia, Skotlantilainen heimorumpubändi säkkipillisoittajineen iski kimppuun, yli 20 vuotta soittanut bändi. Kokoonpano on viihdyttänyt yleisöään niin näytöksillään radiossa, TV:ssä kuin julkiesiintymisillään ympäri maailmaa.  Ovat päässeet sinne elokuvamaailmaankin esiintymään, muun muassa Lee Hutcheon - elokuvaan The Clan. Ja seuraavaksi jotta heat- olo ei herpaantuisi astui lauteille toinen säkkipillimusiikkia soittava taho  Saor Patrol, kansanmusiikkityppinen Folk - yhtye soitannaltaan, toki sähkökitaramusiikkia nyt myös sisältävä. Toi sähköisyyttä tempoa vielä lisää. Bändi soittaa omia kappaleitaan ja kaikki on instrumentaalisia. Kaikki ovat vapaaehtoisesti mukana voittoa tavoittelemassa järjestössä halunaan säilyttää tätä kansankulttuuriperintöä ja maahan kuuluvaa kansanmusiikkia. Järjestön tarkoituksena on säilyttää, levittää tätä taitoa, kulttuuriperintöä viihteen ja opetuksen avulla. Varat siirtyvät keskiaikaisen Skotlannin erään linnoituksen Duncarron kylässä  olevan säilyttämiseen. Kaikki yleensä pitävät säkkipillisoitannasta. Tila onkin käytössä ja varattu aina ryhmälle kahdeksi tunniksi, jonka aikana nainen kerkeää käsitellä yhden asiakkaan tai ehkä kahdenkin toiveet vielä laulun teosta valmiiksi hieman sivummalla, muiden jatkaessa vielä soitantaa. Tapahtuma on haluttukin luoda pitelemättömäksi kokemukseksi musiikista. Niin saada ihmiset tajuamaan huomamattaan musiikin tärkeys täällä kulkiessamme jokaisen kohdalla. Rytmi, se taitaa löytyä elämään kaikilta tunnin jälkeen.

 The Spoon Lady, Yhdysvaltalainen folk - muusikko, joka aloitti musiikin tekemisen, sen tienestinsä katusoittomuotoisesti, busseja junia apuna käyttäen kiertäen maata, itseoppineena lusikoiden soittajana. Abby on katuesityksen ja sananvapauden puolestapuhuja. Hänellä on ollut tärkeä rooli Asheville Buskers Collective - nimisen ryhmän kehittämisessä. Vuonna 2012 hänet kuvattiin kauhuelokuvassa Jug Face soittamassa lusikoita ja 2015 Buskin Blues - dokumenttielokuvaan pääsi kertomaan juuri katusoitannan kulttuurin tärkeydestä. Nykyään isännöi tarinankerronta tapahtumia ja kiertää muusikoiden mukana esittämässä musiikkia, tekemässä haastatteluja heistä ja avaa näiden kaikille laajemminkin sitä musiikkikulttuurin parissa tapahtuneista asioista, näin nämä muusikot ja artistit yhdessä tukevat toisiaan, nytkin koko maailman ollessa ennen kokemattomassa tilassaan. Lusikoille, siis kunnianosoitus. Ja kaikelle vanhalle tavalle soittaa soittimia. Musiikille, rytmimusiikille.  Resonant Rogues feat Abby the Spoon Lady and "There is a Time" // Bus Cat, soi tilassa rakkaudesta tähän musiikkilajiin. 

  Maisema, jota nainen katsoi iltamyöhällä sai laulun, Yö hiljaa saapuu:

Sumu maisemaa verhouu. Yö hiljaa saapuu. Maan ylle laskeutuu. Kaipuu on sydämes. Vahvempana kuin koskaan mikään muu.*

Miten voi olla että. Kun maisemaa tätä. Mä katselen. On huominen mun. Yhtä verhoutunut kun tää hetkeni on mun.*

En tiedä kuljettaako mua. Siellä edelleen usko. Ja voimani mun kun tulen. Tienhaaraan uuteen ja ennaltakokemattomaan.*

Mistä sen tietää ihminen. Onko jokin tie sulle. Se oikeanlainen. Vaiko väärä joko on laskelmoitua. Tulosta vikatikkienkin valittujen korttien.*

Niin se on kait sitä elämää. Jota tänne on tultu. Elämään kera suurtenkin. Pettymysten ja surujen. Joskus ansoitettujen ansaitsemattomien.*

Luotanko edelleen. Mä tähän ihmiseen. Joka elää rakkaudesta. Joka sekunneista innosta elämään. Ja sen kauneuteen.*

Kyllä vain se meitä. Täällä kuljettaa. Vaikka polvistua. Nyt sen ääressä. Kiitoksesta enemmän mä nyt saan.*

Sumu maisemaa verhouu. Yö hiljaa saapuu. Maan ylle laskeutuu. Kaipuu on sydämes. Vahvempana kuin koskaan mikään muu.*

Unelmia uusia. Haluaisin yhä toteuttaa. Askelia niihin ottaa. Ja sydämeni osittain. Ehkä kokonaankin niille antaa luovuttaa.*

Tuleeko tuo päivä. Vielä kohdallein. Sitä en tiedä. Mutta unelmia en anna. Kenenkään multa viedä ne mua kantaa.*

Haaveilkaa ja uskokaa. Huominen voi tuoda. Jotain parempaa. Vaikka se olis niin kuin on. Tää hetkeni mun sumuverhoinen.*

Hetkeni mun sumuverhoinen.*

Haaveilkaa ja uskokaa. Huominen voi tuoda. Jotain parempaa. Vaikka se olis niin kuin on. Tää hetkeni mun sumuverhoinen.*

Hetkeni mun sumuverhoinen.*

©Kirsi-Marja Vahter

 88.

  Meren aallot vyöryvät rantaa avonaista hiekkaa kohti. Tuuli on tarttunut tanssijoihin jotka tanssivat lähtevät hitaasti liikkeelle katsoen merelle päin. He tanssivat tässä hetkessämme. Alla lämmittävät ihonmyötäiset koko vartalon peittävät kaulan suojaavat käsiin ulottuvine  käsinemäisiin osioihin. Päällä on naisilla kevyisiin sifonkisiin unelma - asuihin, hyökyviin aaltomaisiin liikkeisiin hyvin sopivat kevyet asusteet, meren eri värisävyjä kantavina, joihin on yhdistetty merestä poimittua muoviroskasta tehtyä viittamaista keeppiä harteille kuvaamaan toisaalta sitä meren taakkaa mitä se kantaa ihmiskunnan johdosta. Päässä avonaisissa hiuksissa saattaa olla koriste, eräänlainen hiuksiin karahtanut, kiinni jäänyt muovinpalanen ja miehillä on vastaavasti samoin alusasu samankaltainen, sen päällä hieman paksumpaan kankaaseen yhdistettynä liitettynä materiaalia kaljatölkeistä ja lasinsirpaleista, kaljatölkin avaajista heille tehtynä puolestaan haarniskamainen painavampi viitta harteille ja päätä somistaa kaljatölkki ritaripäähine. Jaloissaan heillä on kumimaiset kuin uimahallijalkasuojukset, jotka mahdollistavat helpon liikehdinnän sannalla. Lapset ovat pukeutuneet myös lämmin olo huomioiden ensisijaisesti, mutta ovat saaneet metsästä vaikutteita asuunsa. Ovat kuin keijuja ja peikkoja. Tytöt keijuina liikehtivät, todella lämpimän kehoa myötäilevän päällisasun, joka on saanut vyötärölle hamemaisen sifonki- ihanuuden, voimasta. Eritasoisesti laskeutuvat, kuin puun lehdet, muodot niiltä varastettuna ja ranteita ympäröivät myös lehtikorut, päässä on koristenauha samaa mallia sekä harteilla keveän näköiset keijun siivet. Keijut ovat kuin juuri ilmaan lentoon lähtemäisillään. Keijujen siipiä painaa kuitenkin metsästä lasin sirpaleista tulleet sirut. Rikotuista pulloista metsän kätköihin jääneet todisteet välinpitämättömästä eleistä elämästä. Pojat on niitä maata tutkivia "mörrimäisiä" peikkoja välillä kuin muutenkin sellaisia ilmestyksiä kotiinsa ilmestyessään metsän siimeksessä leikkiessään. Heiltä löytyy asustaan risusavotasta tehtyä hännän partta, joka lähtee paksuhkoista metsän sävyn saaneiden housujen takamuksesta ja pitkähkö pusero oli lanteen ylettyvä, on samaa kangasta väreineen, mutta niin siitä kuin housuista törröttää metsään kuulumattomia roskia, roskan palasia pieniä hippusia ikään kuin muistutuksena siitä, että samoilijat tai ketkä metsään suuntaavatkaan eivät roskaisi metsiämme. Niin pojilla kuin tytöillä on samanlaiset kengät muuten kuin naisilla ja miehillä, mutta kangas peittää, kuin sammale näiden kengät ympäriinsä.  

  Kaikki tanssivat, vellovat nykytanssia harrastaenkin, mutta yhtenäisiä koreografeja myös välillä noudattaen. On Meren, maan, ilman - puolesta tapahtuma käynnissä. Kaikki saavat siihen osallistua, kaikki vaikka ne kodittomatkin sieltä rannoilta ja siltojen alta. Ne näkymättömät joille kuille ihmisille. Paikalle on kerääntynyt valtava massa ihmisiä. Musiikintekijät, ne artistien taustajoukkoihin kuuluvat ihmiset ovat mukana antaumuksella takaamassa että musiikki, tapahtumaan liitetty soi ja kantaa mahdollisimman monelle laaja-alaisella ranta-alueella. Ihmisille on tapahtumaa mainostettu jo pitkään. Ja osallistujia on myös sen takia paljon paikalla. Kaikki haluavat osallistua. Kokea sen että voi yhdessä tanssitaiteenkin tekijöiden kaiken sen taustajoukon myötä mitä näillä on takanaan osallistua yhdessä tanssiin, joka kuvattaisiin ja taltioitaisiin muidenkin katseltavaksi. Tapahtuma on ilmainen niille, joilla ei ole vara tehdä lahjoitusta, jonka rahat ohjautuu Itämeren puolesta taisteluun, ja muihin ilmastonmuutoksen estämisen jarruttamisen puolesta tehtäviin muihin kampanjoihin. Muut voivat kaikki tehdä lahjoituksen, minimi- ja maximi määriä määrittelemättä. Tapahtuma on järjestetty myös sen liikunnan suoman, terveyttä ylläpitävän ilon löytämisen jokaiselle ihmiselle takia. Peter Hollens , You Raise Me Up kajahti ilmoille, kajahti ilmoille päivänä, jona vietetään Mielenterveyspäivääkin, 10.10 vietettävänä päivänä, jona vietetään Aleksis Kiven päivää myös. Fix You / Goldplay soi, kaikki liikkuvat jotenkin sävelen onnellisuuden tuoman hurmion tilassa kuin sekä siitä sanoman liikutuksesta ja osa laulaa mukana. I´ll Stand By You / The Pretenders jatkaa kaikki tietävät että yhdessä ainoastaan toistamme täällä tukien selviämme päivistämme ja myös näistä toimista, tulevista hankkeissa joissa jo nyt kaikkia ihmisiä täällä pallollamme tarvitaan.  Lapset jotka ovat tulleet myös perheineen perheellä ilahtuvat seuraavasta laulusta. Tuulen värit - laulu, Arja Korisevan esittämänä, Pocahontas - elokuvasta 1995, elokuva joka kertoo todellisista henkilöistä, alkoi soimaan. Tuulen värit ja niin sen maan puolesta laulu soi niin, että kaikki heräsivät kuin johonkin sadun taianomaiseen tempoon tanssiessaankin mukaan. Tavoittaa voiko kulkija mitään rikkaampaa kuin tään mitä ympärillämme nähdään, tään arvokkaimman omaisuuden, mitä ilman kukaan täällä ei elää voi. Niin tämän tarvitsemme, ja jokaista kulkijaakin täällä. Aalloissa siis / Under the sea  soi seuraavaksi kuin muistutuksena siitä että meressä pitää kaikilla olla edelleen hauskaa. Kaikkialla vesistöjä ajatellen tähän voisi tähdentää. Kaikki ovat tanssineet tosi antaumuksella mukana tanssijoiden ja kaikkien muidenkin paikalle saapuneiden iloksi. Jotkut eivät ole oman liikuntaesteisyytensä takia voineet osallistua, mutta ovat olleet muuten täysin hengessä mukana. Osalle on järjestetty penkkirivistöä rannantuntumaan. Paikalla on tarjolla myös sitä purtavaa ja syötävää. Ne jotka on yrittäjätahoistakin halunneet lähteä mukaan tukemaan tempausta ovat saattaneet juuri näin eli tarjontapuolta turvata paikalle tulijoille. He ovat hyväntekeväisyystempauksessa täydellä sydämellä mukana, niin kuin kaikki tilaisuuteen suunnistaneet. Earth, Wind& Fire- Boogie Wonderland - "boogien ihmemaan" kunniaksi kaikki tajusivat huumorin tanssin takana ja antautuivat täysillä joraamaan, jokainen luvallisesti irtautuen täysin liikehdinnässään valloittaviksi ilmestyksiksi. Somewhere Over The Rainbow - havaijilaiselta ukuleleen soittajalta Israel "IT" Kamakawiwo´ole esitettynä meren juhlaan rannan juhlaan ilman juhlaan kuuluvaa tunnelmaa takaisin. Ihmiset tanssivat kuin Hawaijin rannalla olisivat. Lanteet heiluvat rytmikkäästi kuin hula tanssissa ja tanssi, musiikki vahvistavat tapahtuman tarkoitusta ja alkuperää. Me ylistämme maatamme, runouden lyriikan keinoin kuin rukoilemme ja osoitamme kunnioitusta näille arvokkaille elementeille täällä, jopa sille mahdolliselle merenalaiselle tulivuorelle, jonka johdosta tsunamit syntyvät, haluamme taistella kaiken tämän puolesta. Tuli oli tullut yhdeksi elementiksi kuin huomaamattaan juhlaan. Tämä tanssin juhla - Meren, maan, ilman - puolesta ja se tuli myös huomioiden- näytelmätapahtuma oli päivän kunniaksi kaikille meille, jotka juuri tämän päivän arvokkuuden sekä maapallon puolesta taistelun ymmärtävät, ovat siinä sydämellä mukana kasvavien sukupolvien ja niiden sukupolvien, jotka seuraavat heitä täällä, puolesta taistelijoita, aina.  If You Believe - Now More Than Ever laulu kun alkoi elämään kaikki lauloivat mukana ja olivat ilolla mukana myös tässä aatteessa. Kaikki yhdessä, kaikki yhdessä teemme tämän. Ketään ei saa sortaa. Ei jättää yksin. Me teemme muutoksen vain yhdessä. Ihmiset tanssivat liikehtivät olivat ottaneet rannalla toisiaan kädestä.  Ja tekivät tanssiliikkeidensä lomassa aaltomaisia liikkeitä yhteen liitettyjen käsien kanssa. John Mellencamp, naisen ihailema artisti vuosien vuosien takaa oli tehnyt taas sen. Nainen liikuttuu joka kerta tämän kappaleen kuullessaan. Me teemme muutoksen yhdessä. Koskee se ilmastonmuutostaistelua tai sitten mitä vaan. Musiikki jatkuu ja eri kappaleet vaihtuvat. Tapahtuma jää elämään ihmisten mieliin. Ja teot täällä jatkaa matkaansa hyvää tavoittaen. 

Samanarvoisuus- laulu, 04.06.2020:

Sade tuo. Joka taivaalta tippuu. Sade joka. Kadut puhtaammaksi huuhtelee.*

Toivon että. Se jokaista meitä. Samalla tavalla. Täällä kohtelee.*

On tiellämme. Aina tuulia. On tiellämme. Harmautta tummuutta.*

Ei se muuksi. Koskaan muutu. Jos ei jokin sitä. Suuntaan toiseen töytäise.*

Samanarvoisuuteen. Pitäisi oikeus. Meillä kaikilla. Täällä olla:*

Samanarvoisuuteen. Jossa ihmisarvoisuus. On kulkijoilla, Ja täällä kaikenlaisilla teillä.*

Miksi yhä. Siitä oikeudesta. Taistelemme. Onko se pelkoa.*

Onko se maailman. Kurjuuden vallassa. Polvillaan jo muutenkin olevien. Alistamista.*

Virheitä täällä. Meille sattuu. Ottakaamme niistä. Opiksi.*

Olisiko aika tää. Tällainen. Taakse vihdoin jättää. Maailma tarvitsee muutosta.*

Sade tuo. Joka taivaalta tippuu. Sade joka. Kadut puhtaammaksi huuhtelee.*

Toivon että. Se jokaista meitä. Samalla tavalla. Täällä kohtelee.*

On tiellämme. Aina tuulia. On tiellämme. Harmautta tummuutta.*

Ei se muuksi. Koskaan muutu. Jos ei jokin sitä. Suuntaan toiseen töytäise.*

Samanarvoisuuteen. Pitäisi oikeus. Meillä kaikilla. Täällä olla:*

Samanarvoisuuteen. Jossa ihmisarvoisuus. On kulkijoilla, Ja täällä kaikenlaisilla teillä.*

Maailma tarvitsee muutosta.*

©Kirsi-Marja Vahter  

  Laulu soi naisessa hetken kadoten toivon itäessä sydämessä aina kuitenkin. Maailma tarvitsee toivoa.

 87.

  Tangon sävel ensimmäiset kohtalokkaan tuntuiset sävelkiemurat on päässeet valloilleen tilassa ja keskellä lavaa seisoo nainen yleisöä päin katsoen alkaen laulamaan. Eläytyen joka sanan kohdalla ja laulun tunnelmaan sanomaan täysin uppoutuen, muistaen miltä se tuntui ensimmäisen kerran laulaa ja mistä laulu oli syntynyt. Kaipauksesta. 11.06.2018, laulu Tie hellyyteen- oli syntynyt ja sanat siihen kuuluu näin:

Mä ajattelin. Sua yöllä. Kun sade oli. Yllä maan.*

Mä ajattelin. Sua tänään. Kun alkoi. Aamu sarastamaan.*

Ei taida olla. Hetkiä. Johon et kuuluiskaan.*

Saat mun sua. Ain vain. Kaipaamaan.*

Päivät jotka vaihtuu. Ja matka tää. Joka taittuu.*

Oottaa kun ikävä hetkeks haihtuu. Ja sut nään. Ja vartaloni käsivarsilles taipuu.*

Oomme kaksi kulkijaa. Jotka on tarkoitettu. Näin kohtaamaan.*

Oomme kaksi onnen hakijaa. Jolle on avattu. Tie rakkauden satamaan.*

Jos vaan tään reitin. Matkan toiseen ihmiseen. Oikein teemme elkein selkein. Tuumme toisemme lopulta saamaan.*

On tää matka vietin. On matka tiehen onnelliseen. Kaikille tuttu vanha satumaisin. Tie hellyyteen onnelaan auvoiseen.*

Mä ajattelin. Sua yöllä. Kun sade oli. Yllä maan.*

Mä ajattelin. Sua tänään. Kun alkoi. Aamu sarastamaan.*

Ei taida olla. Hetkiä. johon et kuuluiskaan.*

Saat mun sua. Ain vain. Kaipaamaan.*

Päivät jotka vaihtuu. Ja matka tää. Joka taittuu.*

Oottaa kun ikävä hetkeks haihtuu. Ja sut nään. Ja vartaloni käsivarsilles taipuu.

Oomme kaksi kulkijaa. Jotka on tarkoitettu. Näin kohtaamaan.*

Oomme kaksi onnen hakijaa. Jolle on avattu. Tie rakkauden satamaaan.*

Tälläisin kesäpäivin. Kun on noustu päivään pilviseen. Kun ei näy aurinkoa näillä main. Matkaa teen melkein jo huomiseen.*

Ja odottaa sydän tää vain. Koska päättyy päivä tapaamiseen. Pois on silloin päivä synkinkin. Saa hetki onnen rintaan kohoamaan.*

Mä ajattelin. Sua yöllä. Kun sade oli. Yllä maan.*

Mä ajattelin. Sua tänään. Kun alkoi. Aamu sarastamaan.*

Ei taida olla. Hetkiä. Johon et kuuluiskaan.*

Saat mun sua. Ain vain. Kaipaamaan.*

Päivät jotka vaihtuu. Ja matka tää. Joka taittuu.*

Oottaa kun ikävä hetkeks haihtuu. Ja sut nään. Ja vartaloni käsivarsilles taipuu.*

Oomme kaksi kulkijaa. Jotka on tarkoitettu. Näin kohtaamaan:*

Oomme kaksi onnen hakijaa. Jolle on avattu tie rakkauden satamaan.*

©Kirsi-Marja Vahter

Toinen tango kaipauksesta alkoi soimaan estradilla. Siinä on myös sitä pelkoa rakkaan ihmisen menettämisestä sekä myös näiden elon tummien varjojen voimallisuuden kuvaustakin. 23.07.2018, toinen versio ikään kuin toinen näytös  Elon malja - laulusta syntyi illasta kun Kouvolassa oli satanut valtavasti ja se oli aiheuttanut vesivahinkojakin seudulla, helle oli ollut pakahduttavaa ennen sadetta. 

Tää kaipaus. Joka meidän. Jokaisen sydämis elää.*

Saa meidät. Illoin öin. Kuin tuulen selkään lähtemään.*

Se meissä elää. Helteen paahtavan lailla. Ja kuin sade päivän raivokas. Meidät kastelee.*

Olo onnellinen. Saavuttanut meidät on. Aurinko laskeutuu. Ja sumu maisemaa verhouu.*

Yötaivas suven. Pilvetön on. Ja odotukset toiveet. Päivään sarastavaan kulkeutuneet jo on.*

Tää intohimojen. Virras kulku. Meitä tääl kuljettaa. Ainiaan näin kuljettaa.*

Ei elon malja. Yli äyräiden. Näin koskaan täyty. Tai ainakin tuntuu kaukaiselta.*

On mahdoton. Viel mahdollista. Ja niin kuin luonto tää. Ihminen lisäää ain vain janoaa.*

Tää kaipaus. Joka meissä elää. Ei koskaan. Sammua voi.*

Ja vaik jokin. Lopullisesti muuksi muuttuis. Uutta päivää. Sydän nälkäinen silti odottaa.*

On tänne tultu. Elämään. Tiimalasin hiekan valuessa. Kaikkea tätä rakastamaan.*

Kun jokin sut. Siis valtaas saa. Anna sen. Sua mukanaan kuljettaa.*

Jos tuo jokin. Sulle hyvää tekee. Niin se myös sua. Liialliselta pimeydeltä varjelee.*

Tää kaipaus. Joka meidän. Jokaisen sydämis elää.*

Saa meidät. Illoin öin. Kuin tuulen selkään lähtemään.*

Se meissä elää. Helteen paahtavan lailla. Ja kuin sade päivän raivokas. Meidät kastelee.*

Olo onnellinen. Saavuttanut meidät on. Aurinko laskeutuu. Ja sumu maisemaa verhouu.*

Yötaivas suven. Pilvetön on. Ja odotukset toiveet. Päivään sarastavaan kulkeutuneet jo on.*

Tää intohimojen. Virras kulku. Meitä tääl kuljettaa.*

Ei elon malja. Yli äyräiden. Näin koskaan täyty. Tai ainakin tuntuu kaukaiselta.*

On mahdoton. Viel mahdollista. Ja niin kuin luonto tää. Ihminen lisää ain vain janoaa.*

Tää kaipaus. Joka meissä elää. Ei koskaan. Sammua voi.*

Ja vaik jokin. Lopullisesti joskus muuksi muuttuis. Uutta päivää. Sydän nälkäinen silti odottaa.'

On tänne tultu. Elämään. Tiimalasin hiekan valuessa. Kaikkea tätä rakastamaan*

Kun jokin sut. Siis valtaas saa. Anna sen. Sua mukanaan kuljettaa.*

Jos jokin tuo. Sulle hyvää tekee. Niin se myös sua. Liialliselta pimeydeltä varjelee.*

Liialliselta pimeydeltä varjelee.*

©Kirsi-Marja Vahter

Nainen jatkaa laulantaa ja on kuin olisi taas keskellä yötä Käyrälammen - järven rannassa katselemassa maisemaa, joka kiehtoi ja viekoitteli naisen silmiä. 15.07.2018,  Yötaivaan hehku- laulu syntyi tuosta näystä:

Yötaivaan. Oranssinen hehku. Metsänrajan takaa. Järven pintaan heijastuu.*

Kesäyöt. Helle päivien. Kutsuu tykönsä. Viileydestä niiden juopuu.*

Kaiho mikä. Nousee rintaan. Tällaista maisemaa. Kun katsoa saa.*

Se on jotain sitä. Kesäöiden taikaa. Hetken pimeän hämärän. Kun tietää että kohta taas valostuu.*

Kaikesta tästä. Kaikesta siitä. Mistä elämässä iloita. Hetken voit.*

Se sulje sydämees. Kun tietäs. Tääl kuljet. Jotta jaksat seuraavaan joka sulle avautuu.*

Kuin noiden lokkien. Jotka jaksaa. Tyyntä järvenpintaa. Sinne tänne lennellä.*

On sinun myös. Tääl luotettava. Siipies voimaan. Vaik väliin kuin tuulenvire niiden alta poistuu.'

Rannan hiekka. Joka paljaita. Jalkojas hyväilee. Kun hiljaisuudesta tuolta poistut.*

On yhtä hyvä muisto. Jonka sait kun. Laiturilla istuit jalat vedessä. Ja yömaisema sinuun rantautuu.*

Kun ei elämässä. Koskaan tiedä. Mikä sut iloon nostaa. Kun tietäs tääl kuljet.*

On parempi. Kaikki kokemukset. Rikkautena pienimmätkin ottaa. Koska ei tiedä milloin tie siihen sulkeutuu.*

©Kirsi-Marja Vahter

  Solisti lavalla siirtyy järvimaisemasta merimaisemaan ja antaumuksella on huolissaan, 08.06.2020 Meri pauhaava- laulun sanoin:

Meri pauhaava. Myrskyävä. On kuin huolissaan olevan. Sydän syrjällään.*

Niin kauan kun. Taivas tummanpuhuvana. Hälle esiintyy. Niin kauan sydämes salamoi.*

Tuulen ulvovan lailla. Ei silloin mitään. Muuta kuule. Ja sade on kuin murheen kyyneleitä.*

Ei maisemaan. Tuollaiseen kukaan. Liian kauaks tohdi jäädä. Vaan tietä tyynempää kaipailee.*

Miten monet. Kasvot tää. Suomen suvi. Meille näyttää.*

Miten monet. Taipaleen mäet mutkat. On tääl meidän. Kuljettava jaksettava.*

Sitä sydämet. Kulkijain. Saa ihmetellä. Kait loputtomiin.*

Silloinkin kun. Jo aurinko tietämme. Taas valaisee. Ja kuulaus on päiväämme.*

On mielemme. Kuin peri suomalaisen. Valmiina aina uuteen. Koitokseen.*

Meri pauhaava. Myrskyävä. On kuin huolissaan olevan. Sydän syrjällään.*

Niin kauan kun. Taivas tummanpuhuvana. Hälle esiintyy. Niin kauan sydämes salamoi.*

Tuulen ulvovan lailla. Ei silloin mitään. Muuta kuule. Ja sade on kuin murheen kyyneleitä.*

Ei maisemaan. Tuollaiseen kukaan. Liian kauks tohdi jäädä. Vaan tietä tyynempää kaipailee.*

Vaan tietä tyynempää kaipailee.*

©Kirsi-Marja Vahter

  Nainen ei ole nukkunut edellisenä yönä yhtään ja vain loikoillut, yrittänyt saada unen päästä kiinni. Aamulla alkaa laulun muodossa laulamaan tuota tuskaa ulos ja sävelen kietoutuessa ensimmäisten sanojen ympärille sävel sai ikään kuin sen muotonsa huomaamatta. Syntyi laulu, jota nainen esittää antautuen saman tuskan ja toisaalta ilon äärelle elämästä, elossa olosta , 27.06.2018, Yötä pitkää kuljin:

Yötä pitkää kuljin. Ja näin lopulta. Aamun sarastavan.*

Auringon nousuun. Näin kuljin. Ja tunsin näin kaiken.*

Koko maailman. Mua odottavan.*

Miten voikaan. Nää kesät. Olla öineen.*

Niin taianomaisia. Että ne kun sut hurmaa. Ne vie sut kokonaan.*

Oot yhtä kanssa maiseman. Kauniin niin hiljaisena huokuvan.*

Auringon nousuun. Näin kuljin. Ja tunsin näin kaiken.* 

Koko maailman. Mua odottavan.*

Hiljaa aamu. Mut mukaansa ottaa. Arkeensa keinuttaa.*

Tuntuu hyvältä tää. Vaik valvottu yö väsyttää.*

Päivät nää. Meitä kuljettaa. Ja aurinko kun niitä valaisee.'

Niin unohtuu. Painolastit kaikki. On elämä kevyempää.*

Luonnon maiseman. Tekee sulle niin kutsuvan.*

Kuinka rinnas soikaan. Silloin kiitoslaulu. Askeleittes tahtia tukevan.'

On hetket kaikkivoipaisia. On ne tätä samaa hurmaa. Joka saa ilon rytmin sydänalaan.*

Olet yhtä kanssa maailman. Vaik tiedät voimas hetkittäin väliin jonnekin katoavan.*

Kuin tuon auringon. Joka piiloutuu pilviverhon taa.*

©Kirsi-Marja Vahter

Sivuhuomautus: Tätä voi halutessaan laulaa toisen kierroksen, mutta laulu tällaisenaan on myös jo yli kahden minuutin kestoltaan.

  Naisen ääni on avautunut näiden laulujen jälkeen kunnolla todella avonaiseksi, mutta tietää, että tämä seuraava laulu, Yötaivas tumma, 17.05.2020, on myös vaativa, eritoten laulun sisältö, silloin kun se syntyi yöllä, kesän päiväsajan kuumuutta paetessa ja ajatellessa kaikkia rakkaita, erästä eritoten, niin nainen tietää, että saattaa herkistyä laulun myötä ja tietääkin että se saattaa jäädä illan viimeiseksi lauluksi hänen osaltaan tässä lavashow- pätkässä, jossa jokainen lauluntekijä, joka ei ole vielä päässyt kotomaassamme näyttämään taitojaan on huomioitu näin osallistumalla turnee- muotoiseen esiintymiseen, laulaen ja hyvien soittajien ympäröimänä arvosteluun ja ehkä vain läheisiään, kaikkia  niitä ihmisiä jotka esitystä ovat saapuneet katsomaan, tai jotka ovat siellä livestriimauksen takana kotosalla, heille iloa on esiintyjät taas kerran valmiina tuottamaan. Rakkaudesta lajiin. Laulu lähtee elämään omaa elämäänsä:

Kun mä katson. Yötaivasta tummaa. Kun mä katson pilviä. Jotka kaupungin valoista loisteen kuin saa.*

Mietin miten. Me kaiken tämän. Edessä. Joskus tärkeimmän unohdamme.*

Rakkaus on se. Joka meitä. Jokaista kantaa. Rakkaus jota voit kaikille osoittaa.*

Myös joskus. Täysin tuntemattomille. Kun näet. Että he eivät ehkä sitä muuten saa.*

Pienet eleet. Hymyt jopa sanat. Antaa voimaa. Runsaasti sydämeen.*

Kun tääl joskus. Aika usein. Kuljetaan yksin. Ja allapäin.*

Nyt kun kylmät. Tuulet päiväs. Saattaa puhaltaa. Ja taivas viskoo vettä niskaan.*

On tuo neuvo. Hyvä ottaa. Käyttöön ja jakaa. Lohtua toisille elämään.*

Etenkin kun. Maailman synkkä pauhu. Jalat raskaammalta. Tuntumaan saa.*

Tiedän että. Itsekin jokainen. Tuota elettä. Toisilta janoaa.*

On rakkaus. Elämämme eliksiiri. Sitä hamuamme. Iäti sydämiimme.*

Yksinäisyys yksin olo. Rampauttaa. Monta täällä. Kulkijoista.*

Herätään. Me siis joka hetki. Rakkauttamme. Heille antamaan.*

Rakkautta. Jota on helppo. Osoittaa.*

Rakkautta. Joka kantaa meitä. Ainiaan.*

Kun mä katson. Yötaivasta tummaa. Kun mä katson pilviä. Jotka kaupungin valoista loisteen kuin saa.*

Toivon että. Ihan jokainen meistä. Rakkauden tuntua. Sydämeen näinä päivinä saa.*

Ihan jokainen meistä. Rakkauden tuntua sydämeen saa.*

©Kirsi-Marja Vahter

  

 Kuin jostain taianomaisesta yhteisymmärryksestä nainen jatkaa edellisen laulun vaiettua mikrofonin äärellä laulaen ensimmäiset sanat ja muusikoiden lähtiessä mukaan tummaan tangoon, kevään ja nyt pandemian aiheuttaman uuden aallon myötä, tuo tuska toistuu laulussa Kaupungin valot, 01.05.2020. Maiseman ääreen nainen oli pysähtynyt kerran pimeällä poistuttuaan poikansa luota ja ollessaan pyörällä liikkeellä, pysähtyminen oli helppoa, niin tuo näky siirtyi tähän lauluun:

Kun katsomme. Maisemaa tuota. Kun katsomme. Vedenpintaa.*

Johon kaupungin valot heijastuu. Joka muistoja monia kantaa.*

On ollut. Onnen tunteita. On ollut. Surua tuskaa.'

Ja kaik liittyy. Elämään tähän. Joka niin monenlaisena. Meille aukeaa.*

Me pyörteissä. Virran. Vajoamme.*

Me pyörteissä. Virran. Ylös ponnistamme.*

Ei elämä. Ole koskaan. Ollut helppoa. Eikä tule sitä. Koskaan olemaankaan.*

Nyt maailma. Kuin hiljaa lipuu. Veneen kanssa. Pitkin virtaa.*

Kannattelee. Ja yrittää pelastaa. Sen mikä on mahdollista.*

Hiljaisuus. Ja toimeliaisuus. Yhtaikaa.*

Koskettaa enemmän. Kuin ehkä. Mikään koskaan.*

Tuo rakkaus. Jos ei meitä. Kanna.*

Niin ei. Kanna mikään:*

On välittäminen. Niin suurta ja aitoa. On se valon heijastusta.*

On se valoa. On se valoa. Meille pimeään.*

Kun katsomme. Maisemaa tuota. Kun katsomme. Vedenpintaa.*

Johon kaupungin valot heijastuu. Joka muistoja monia kantaa.*

On ollut. Onnen tunteita. On ollut. Suurta tuskaa.*

Ja kaik liittyy. Elämään tähän. Joka niin monenlaisena. Meille aukeaa.*

Joka niin monenlaisena. Meille aukeaa:*

©Kirsi-Marja Vahter

  Nainen ei oikeastaan tiedä miksi joku laulu syntyy tangoksi. Ehkä se on se kiihkeys ja intohimo, joka elää naisessakin ja joskus kun on vaikka maisemaa tai kuvaa katsonut vaikka lapsenlapsestaan, kuva vain on saanut sävelen välittömästi, naisen mielessä alkanut elää ja vie sanoineen kaikkineen lopputulokseksi tangon esitettäväksi. Tangon hurmaa, niin nainen on saanut kokea ja kuulla sieltä jo lapsuudessaan sekä myös ne tanssikokemukset ja toisaalta ammattilaistanssijoiden tanssia katsoessaan eritoten niin nainen on vain ollut myyty näiden kokemustensa takia tangolle. Naisen äiti ja sisko ovat olleet sitä myös. Tangomarkkinoiden seurannan takia ja naisen siskon myös siellä usein käydessä perheineen.  Seinäjoen Tangomarkkinat järjestetään vuosittain ja on se tangoon keskittyvä musiikkifestivaalitapahtuma. Vuosi vuodelta tapahtuman suosio on kiihtynyt. Ensimmäiset tangomarkkinat juonsi Heikki Hietamies yksinään.  Tästä nainen muistaa kuinka lapsena kaikki tuijottivat Lauantaitanssit tv-sarjaa, joka pyöri vuosina 1976 - 1985. Silloin saattoi kotonakin olla tanssit pystyssä. Olihan lauantaipäivä. Tämä juonsi myös Vihreät Niityt- iskelmätapahtuman yhteydessä käytyä Toivo Kärki- laulukilpailua 1999 vuoteen asti. Juontoja oli paljon hänellä siellä täällä. Heikki Hietamies on toimittaja, Katsossa ja Apu - lehdissä ollut, kirjailija, jonka romaanien pohjalta on tehty myös elokuvat Sotapoika ja Äideistä parhain. Niin ne tangokuninkaalliset. Arja Koriseva valittiin vuonna 1989 tangokuningattareksi. Nainen muistaa katsoneensa lähetyksen. On seurannut tämän taivalta tällä tähtitaivaalla, jota on kestänyt näihin päiviin asti. Leipää, lempee, lämpöö, 2019 vuoden kappale, siinä on jotain niin tuttua naiselle, sanoissa ja se sävelkin. Kappale on sävellyksen osalta, Mariskan, Mikko Tammisen, Väinö Walleniuksen ja teksti Mariskan, sovitus Rauli Eskolin. Risto Nevala oli saman vuoden Tangokuningas. Tämä muutti voiton jälkeen Ruotsista 1990 Suomeen. Vuonna 1995 tittelit menivät Marita Taavitsaiselle ja Jari  Sillanpäälle. Tuosta alkoikin myös näiden kahden matka iskelmätaivaalle. Rakastan, rakastan, rakastan, 1998, Marita Taavitsaiselta yhtenä kappaleena nostettuna esiin ja Jari Sillanpäältä, Valkeaa unelmaa, 2000. Tätä kappaletta nainen tanssi viimeisenä tanssina iltana, jona hänen miestuttavansa katseli naisen tanssimista edesmenneen teatterin puolella paljonkin työtään tehneen henkilön kanssa. Nainen muistaa vieläkin hetken, mielikappale soi ja nainen tunsi tulevan miestuttavansa katseen ikään kuin selässään. Ilmassa oli ollut sitä jotain jo tuolloin, naista hymyillyttää. Kyösti Mäkimattila tuli yhdessä Heidi Pakarisen kanssa 2013 valituiksi tangokuninkaalliseksi, ja ennen tangokuninkaallisuutta tämä tangokuningas toimi Varjokuva - yhtyeensä rumpalina, nykyään hän toimii yhtyeessä solistina. Mäkimattila on sanoittaja, joka on tehnyt sanoituksia lauluihin myös toisille, omien runojen työstö lauluiksi ja joidenkin käännöskappaleiden myötä hän on luonut laulutuotantonsa mieleisekseen sanoituksillaankin. Rakkautesi on valo - kappaleessa on tämän sanoitus ja sävel taas Riku Niemen alaa. Teemu Roivainen valittiin vuonna 2014 tangokuninkaaksi ja saman vuoden kuningattaren kruunun saaja oli Maria Tyyster. Roivainen on kirjoittanut erään laulun yhdessä Saara Aallon, entisen elämänkumppaninsa kanssa, Poika ja tähti. Tyyster tulkitsee Suukko saa siivet- kappaleen niin hyvin,2015, että tuo vanha kappale on pakko mainita. Fairground Attraction sävellys, Aarne Hartelin sovitus, Arto Salminen sanoitus, 1988. Naisen siskon eräs tykkäämä laulaja, tämä Tyyster, joten laitetaan sen kunniaksi tämä biisi soimaan. Kepeys kiehtoo laulussa ja ilo rantautuu sydämeen. Mun suukko saaa- aaa sii--iiii-iii- vet. Lentosuukko lähtee nyt juuri ilmaan.

 86.

  "Här kommer Pippi Långstrump. Tjolahopp tjolahej tjolahoppsansa". Peppi Pitkätossu -laulu soi naisen mielessä ja nainen ajatteli, että laulun sanat pitivät nyt niin paikkansa hänen kohdallaan se tietty kohta.. Nainen on pitkine pohkeen ylittävine melkein sinne säärenkin puolelle menevine sukkineen ja leteillä olevine punertavine hiuksineen sekä mekkomaisine puseroineen päivässään herätessään kuin eräs idolihahmonsa lapsuudesta eli Peppi Pitkätossu. Naisella oli kaikki vähän silleen ei hyvin, kenollaan,  nyt todella päivässään. Ei tiedä miten edes toimia ja on "jumitilassa". Silti haluaa olla yhtä vahva, fyysisesti etenkin kuin Peppi Pitkätossu on. Jäähyväislaulu tuli mieleen: "On laiva valmiina lähtöön. Se kaukomaille käy. Missä taivaalla illan tullen. Ei pohjantähteä näy. Kun nousee purjeet purren. Ja köydet irrotetaan. Tänne ystävä armas surren. Sua jäämme me kaipaamaan. Ja ellet sä luoksemme tulla. Vois milloinkaan uudestaan. Niin sydämissämme. Sua vain aina muistellaan". Niin tähän kohtaan oli hyvä päättää. Näistä osuuksista tulee ajassamme etenkin paljon mieliin ihmisille. Ja ihmiselon kaarestakin. Kuinka kauniit sanat koko kappale kuitenkin sisältääkään. Lopussa laulu menee näin: "Pian taas laulu onnesta soi". Niin soisiko laulu naisen sisällä toisella tapaa, vielä onnellisempana joku päivä. Nainen ei osaa edes surra kohtaloaan. Ei tässä maailman menossa ja ei osaisi tehdä sitä jo eletyn elämänsäkään takia, vaikka onkin se sisupussi kuin vaikka itse "Peppi". Mari  Rantasila on laulanut tämän esimerkiksi, eräs naisen tykkäämistä artisteista, lauluntekijä, näyttelijä, ohjaaja, ja Vain rakkaus, laulu Raid - televisiosarjan tunnuskappale etenkin, jossa itsekin näytteli pääosaa yhdessä Kai Lehtisen kanssa. Kai Lehtinen on muuten myös yksi naisen suosikkinäyttelijöistä, tämä ohjaustyötäkin tehnyt vanhan kansan ajan kuvankin hyvin esille tuova näyttelijä. Seitsemän veljestä, Poliisin poika, "Kalle Päätalo", Päätalo, elokuvien roolihahmoja näytelleenä tuo sen todella hyvin esiin kaikille katsojille varmasti. 

  Nainen on lukenut Aleksis Kiven Seitsemän veljestä teoksen, 1870 vuonna tämän johdosta kirjoitetun ja suosittelee sitä kaikkien suomalaisten luettavaksi, Nummisuutarit näytelmään tutustumisen lisäksi. Runojakin tämä on kirjoitellut, joista on tehty lauluja muun muassa Sydämeni laulu, joka on samanniminen kirjailijasta aikanaan tehdyn musikaalin nimikin. Toinen luettava kirja on Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen - kirja. Kirja lennättää lukijan suoraan muinaiseen Egyptiin, faarao Ekhnatonin valtakuntaan. Mikä valtaisa lukuelämys ja kuvallinen seikkailu ihmismielen avulla tuohon aikaan ja maailmaan. Tämä on juuri tätä kirjallisuuden tuomia suuria nautintoja, joiden avulla lukija matkaa kaikenlaisissa maisemissa. Mika Waltarin kirjoitusrepertuaari on valtaisa. Hän on kirjoittanut vaikka ja mitä elämänsä aikana, jopa sarjakuvariimejä. Juho Vesalan, Kouvolalaisen urheilutoimittajan kirjalliseen tuotantoon suosittelee myös tutustumista. Mistäkö tämä naiselle tuli mieleen, tämä aakkostetaan kaunokirjallisuusosastolla V: kirjaimiin. Vanha kirjastossa työtään tekevä ihminen muistaa kyllä, paino sanalla vanha, nyt. Kaksoiskuljetus, Tähtäimessä voitto, Agilitysankarit, mutta ennen kaikkea ta- daa, Eino Venttiili kirjat. Oi minkä huumorin ryöpsähdyksen lukija saa kirjan hahmojen avulla itselleen.  

  Nainen tykästyi tähän elokuvaan perustuvaan Harri Nykäsen kirjoittamaan kirjaan aikanaan itse ja onhan tällä kirjailijalla muutenkin koko kirjaskaala mitä on kirjoittanut vuosien aikana ollut siihen oikeaan genreen naista ajatellen kuuluvana ja kiinnostuksen täten saavana. Rantasila teki laulu - uransa läpimurron Se - yhtyeen Auringossa - kappaleella, Yarin tekemä, tämä on soittanut muutamilla keikoilla sekä Pelle Miljoona & 1980- yhtyeen Pelko ja viha- levyllä. Jyväskylästä kotoisin oleva tekijä on ollut myös musiikintekijänä monen elokuvan sävelissä, muun muassa Elvis kissan jäljillä sekä Akvaariorakkaus. Jälkimmäinen taitaa olla jopa naisella itsellään. Kotikatu, 1995 - 2012, sarja oli suomen pitkäaikaisin draamasarja vuoteen 2016, kunnes "Salkkarit" ohitti sen tuossa kunniamatkassaan, tuli myös naisen äidinkin suosikkisarjana mieleen. Aika monen suomalaisen koteihin tuo sarja on saapunut odotettuna vieraana noina vuosinaan. Rantasila oli vuosina 1995-2001, 2008-2009 mukana. Risto Räppääjä elokuvia on ohjannut kolme. Uusin, kahdeksas "Räppääjä", Risto Räppääjä ja väärä Vincent, Sinikka ja Tiina Noppolan kirjoittamiin kirjoihin perustuva elokuva saa ensi-iltansa pian, megasupersuosion saanut elokuvasarja. Iiro Rantala on säveltänyt musiikin joka laulu- ja tanssikohtauksissa pääsee ihanaisesti esiin. Trilleri-musikaaliksi elokuvassa näyttelevä Inka Kuustonen, ei kai voi olla väärässä, lapsinäyttelijöiden Silmu Ståhlbergin, joka näytteli nuorta Juice Leskistä, Juice - elokuvassa 2018 ja Lumi Kallion jättäessä tämän elokuvan myötä jäähyväiset tälle elokuvaproduktiolleen. Lapset kasvaa, mutta niin tämä elokuvakin suosiossaan elää vielä monen monituiset vuodet tästä eteenpäin omaa elämää lasten maailmaan vaikuttaen. Stålberg- nimi on naiselle tuttu tämän kouluvuosiajoilta Kausalasta. Yläasteikäisenä oppilaat ravasivat kahden koulun väliä Kausalassa. Milloin minkäkin koulutunnin perässä. No liikunta on hyväksi- tuolla periaatteella sitä mentiin tuota matkaa, väliä, joka oli alle puolikilometriä kaiketi. Eräs biologian "maikka", on eritoten jäänyt mieleen, "Mömmö", oli tämän lempinimensä. Sopi opetettavaan aineeseen nimi tuo. Tuossa Iitin yhteiskoulun tiloissa oli joskus yläasteikäisille diskoiltaa tarjolla ja sinnehän sitä piti mennä muiden mukana tanssahtelemaan tanssilattialle. Disko on 1970- luvulla funkista ja soulista syntynyt tyylisuunta, mutta myös diskoksi kutsutaan diskomusiikin kanssa tanssittavia tansseja. Sana tulee sanasta diskoteekki, eli on ranskankielestä peräisin. Saturday Night Fever- lauantai-illan huumaa kappale on varmaan tuolloin soinut, toki myös sen ajan suomalaismusiikin ykköshittinimet, Kake Randelin, Kop kop kop- kappaleineen ja monia muita tilaisuuteen sopivia kipaleita illassa varmaan kuultiin. Maukka Perusjätkä / Vaatteet, Säpinää, Eppu Normaali / Puhtoinen lähiöni, ABBA / The winner takes it all, Gimme Gimme Gimme,  Pelle miljoona oy / Olen kaunis, Tumppi Varonen / Problems, Matchbox / Rockabilly Rebel, Blondie / Call me. Nämä kaikki kuuluivat TOP10 tuona aikana. Kyllä nainen eli niin aikaa uudestaan. Maukka Perusjätkän CD:n muistaa ACDC:n ohella vieneensä erään veljensä pyöreille vuosilla. Juhlasta, siis siitä paluumatkasta ei ole kovin selviä muistikuvia, mutta luultavasti tuota musiikkia on päivässä myöhemmin myös soitettu. Vanhin veli oli yllyttänyt naisen boolikisaan, ja loppulukema oli nyt sitä mitä oli. Pyöreitä vuosia täyttäessä juhlat kannattaa aina pitää. Sel-vä.

  Iiro Rantala on Trio Töykeiden yhtyeen myötä tullut joskus naisen elämään. Todella mahtava pianisti ja säveltäjä. Tehnyt moneen musikaaliin musiikkia. Mulle kaikki ja heti ja Lava-ammuntaa. Mulle kaikki tänne nyt Lapinlahden linnut, tulee mieleen, Mikko Kivinen onkin tuossa näytelmässä ja Ulla Tapaninen. Mulle kaikki heti nyt on myös Tommy Tabermannin 2004 vuoden julkaisu. Tämä lausuu runojaan ja lauluosuudet esittävät artistivierailijat. Tabermann kuuluu naisen arvostamiin ja tykkäämiin runoilijoihin. Tällä on kotonaan juomalaseja, joissa lukee Tabermannin kirjoittamaa runoutta. Nainen on ollut runo-osaston kuluttaja jossain vaiheessa, toki kirjailijoille itselleen varmaan ihan mieluista. Heli Laaksonen, turkulaiseksi syntynyt, "meni sellaista sitten tekemään", murrerunoilija, sai naisen runojensa lukijoiksi "murrekeksinnöllään", tavalla jolla saa viljellä kirjoittaa runoja  ja silti tehden sitä murteiden säilymiseksi täällä siinä kirjallisessakin muodossa. Ei leikki sikseen, Turku on hyvä paikka olla ja elää edelleenkin. On ollut myös se näytelmäkirjallisuudesta kiinnostunut. Reko Lundan, teatteriohjaajan kirjoittaman, yhdessä vaimonsa kanssa tehdyn, elämästä vakavan sairauden varjossa, Viikkoja kuukausia, kirja on eräs tältä tullut mielenkiintoinen kirja. Kirjailija itse menehtyi kirjan ilmestysvuonna 2006 aivokasvaimeen. Nainen muistaa nähneensä eräässä valokuvataidetta käsittelevässä kirjassa kuvan Reko Lundanista, jossa tämän oikea käsi ranteesta lähtien on valossa ylös kohotettuna ja loppu kehosta varjossa. Niin se kädenjälki häneltäkin tänne jääden, meidän täällä kaikkien kulkevien iloksi. Lava-ammuntaa ja Ulla Tapaninen, ei ihminen siinä muuta kaipaakaan, sitä mieltä nainen on. Onneksi näitäkin vetoja löytyy kansalaisille "tubesta". Komiikkataide on oma taiteenlajinsa ja niin antoisaa kokijalle näkijälle, että kaikki muu unohtuu, taidokas taiteilija tuo ja pitää kuulijakuntaansa otteessaan mukavasti sinne loppusanoihin asti, The End - osastolle, kun lavataitelija, näyttelijä, laulaja, komiikan taitaja poistuu lavalta sinne takavasemmalle. Kunnes tulee kotona ääninäyttelijä taas jossain muodossa lähelle. Eroon ei pääse ihminen näistä hyvistä. Ei. Ei sitten millään. Jorpakkoon - Risto Räppääjä ja Ulla Tapaninen äänessä myös. Ei millään. Iiro Rantala on aloittanut oman musiikillisen uransa Cantores Minores - poikakuorossa. Tuo kyseinen yhtye, parin muun jälkeen muusikolla, on toiminut UNICEF:in hyvän tahdon lähettiläänäkin, 1993. Tämä on tehnyt Heikki Salon kanssa yhteistyötä, SaloRantala Soi- albumin myötä, Rantalan sävellyksiä ja Salon sanoituksia. Iiro Rantala New Trio- Shit Catapult pyörähti soimaan ja nainen jammailee mukana.

  Tyttönen tuijottaa taas televisiosta tulevaa Astrid Lindgrenin luomaan satuhahmoon perustuvaa televisio sarjaa. Ei malta muuhun osallistua perheessään. Tämä on tärkeä hetki. Saa siivet kuin itselleen ja pääsee astumaan suoraan sisään tähän näiden hahmojen luomaan elämään. Tämä lastenkirjailijaksi päätynyt nainen kertoi tarinoita sairaalle tyttärelleen ja se oli alkulähtö näille tarinoille Pepistä. Tuolloin elettiin 1940 - luvun alussa. Huvikumpu oli kiehtova paikka, Herra Tossavaisineen ja hevosineen. Nainen tarvitsisi nyt tuota Pepin matkalaukullista kultarahoja päivässään. Ja ystäväkaksikkoaankin. No hänellä on ne kyllä. Tuon ajan tapa tuoda esiin tummaihoisia, juuri nimityksen puolesta taistelee kyllä tätä naisen oikeustajua vastaan, muuten tarina edelleen on kiehtova. No, tuohon aikaan kuuluva ilmiöhän se oli, mutta onneksi elämme nykypäivää ja rotusortoa rasistisuutta harjoittavat ihmiset joutuvat pää pölkylle tuomioita vastaanottamaan jo. Kiitos ajallemme siitä. Nainen koetti muistella, ja miettiä oliko kirjana Peppi Pitkätossu hänellä ensin tuttu vai televisiosarjan, elokuvan myötä. Elokuvia on tehty vuodesta 1949 lähtien, ja televisiosarjoja 1969 vuodesta, piirroselokuvia 1997 vuodesta. Niin nämä elämänpituiset seikkailut tämän kaiken kattavan kulttuuritoiminnan myötä ihmiselle tulevana. Kyllä vain täällä on hyvä matkata. Peppi Pitkätossu Etelämerellä äänikirja, pitäisiköhän kuunnella ihan vain muistoja kerratakseen, nainen ajattelee, Peppi Pitkätossun laulun laittaessa soimaan. Kaikki on jotenkin vähän ei normaalia ja tiedämme miten Peppi laulussaan sen ilmaisi, millä sanoilla. 

 85.

  Kannat kopisevat lattiaan rytmikkäästi ja ihmiset riehaantuneina niin tanssista kuin musiikistakin, Hiram "Hank" King Williams, laulaa tavuja venytellen ja juuri oikeaan tapaan honky- tonk countrya laulaen, ovat antaumuksella menossa mukana, cowboymiehistä osa saattaa päästää suustaan Jihaa - huudahduksia. Tämän lupaavan nuorena kuolleen muusikon, laulajan - lauluntekijän lisänimiä olivat The Hillibilly Shakespeare, Lovesick Blues Boy. Lattia ja tila ovat kuin kuumentuneet  sähäkästä tunnelmasta. Naiset, vahvoine meikkeineen ja kampauksineen ovat pukeutuneet 60 - luvun muhkeisiin kellohameisiin, kukin minkälaisella kangaskuosilla nyt sitten on halunnut mekkonsa sitten olevankaan ja korkokenkiin. Helmat heilahtelevat rytmikkäästi tanssin tahtiin. Miehet puolestaan stetsoneihin, tietynlaiseen puseroon, farkkuihin sekä bootseihin. Menossa on mukana myös nuoremman ikäryhmän kastia sekä niitä vanhempia. Rennompaa pukeutumista sallitaan myös naisillekin, farkkuihin somistautumista sekä bootseihin, lehmityttö - asenne löytyy niin helposti myös, mutta tähän tilaisuuteen päätetään yhdessä oikein tälläytyä. Tilaisuus on kaikille tanssista kiinnostuneille. Tässä ryhmätanssissa tanssitaan usein rivissä, pareittain tai neliön muodossa.  Perustanssin liikkeet on opeteltu ryhmissä, osa pelkästään kotonaan livestriimin kautta, koska kuuluu aikaan ja nyt on sen nautinnon hetki kun päästään juhlassa näytöksessä näyttämään muillekin tanssin riemua ja hurmaa. Sitä silkkaa iloa tanssimisesta. Nainen oli näin pyörähdellyt mukana tanssilattialla, korot kopisten. Korkojen kopina, steppaus, lapsitähti elokuvassa, tyttönen katsoo kuin lumottuna elokuvaa. Innostui steppikohtauksista eritoten juuri. Tämä laulava, tanssiva, näyttelijä oli ehkä se elokuvahistorian suosituin lapsitähti. Tämä aloitti uransa vain kolmivuotiaana, mutta jo vuoden 1934 Bright Eyes, sillä tämä sai kansainvälistä mainetta osakseen. Viimeisen elokuvan tämä teki 21-vuotiaana, jonka jälkeen 1960- luvun alussa loi uraa television puolella. Videotaltiointeja löytyy "tuben" puolelta kaikille kiinnostuneille. Steppaus, niin, taitaa olla naisen osalta mahdotonta enää oppia, ja noita ylimääräisiä steppiaskelkuvioita saattaa muutenkin iän mukana olla lisää vain tulossa. 

  Nainen itse on aina ollut countrytanssista kiinnostunut myös. Oli sellainen tämän "Wanted" kohde, mutta ei niin kunnon päälle käyvästi että "ded" olisi lähellä. Ei nainen on hyväkuntoinen, vaikka tosin täytyy sanoa, että tanssin myötä ihmisten kunnontilat aina kohenevat. Siitä huomaa, että kyseessä on vaativa laji. Naisella niin kuin aika monella 70 - luvulla oli bootsit talvikenkinä esimerkiksi. Nainen muistaa kuluttaneensa ainakin kahdet kolmet sellaiset askellusten myötä. Ja oli ihanaa päästä valkkaamaan niitä kenkiä äidin kanssa. No, tuon ajan Kausalassa ei tainnut olla kuin se yksi ainoa kauppa josta noita kenkiä sai, mutta silti hetki oli aina kutkuttava. Kenkien ostotilanne on tosin sitä aina kaiketi naisihmiselle. Ja laukkujen. Ja oikeastaan vaatteidenkin osalta. Tämä on nähnyt muutamat tanssiesitykset tanssiin liittyen elämässään ja aina on tehnyt mieli olla mukana. Showtanssi ja aerobictunnit aikoinaan tuli koettua, mutta huomasi tuntiaikojen sopimattomuuden ja rahanpulankin yllättäessä, että harrasteita voi tosiaan kotonaankin harrastaa. Kotona voi opetella perustansseja jos vanhemmat osaa neuvoa lapsiaan, tämän kokemuksen nainen itse on joskus kokenut. Myös toki käyttää tätä nykyajan nettiä hyödykseen opettelussa. Joskus vanhemmat innostui tanssahtelemaan kotonakin ja naisen äiti ainakin on pyörittänyt ja opettanut naista tanssimaan. Jopa jenkkaa muistaa vetäneensä äitinsä kanssa ympäri olohuonetta. Niin ja Kausalan kansantalolla taisi olla joka vappu aina vapputanssitkin sen työväen vappumarssin jälkeen mikä oli ensin marssittu. Ja kait sitä muihinkin tansseihin tuolla talolla tuli päästyä. Niin ja bingoiltoja järjestettiin siellä myös, hyvässä avarassa tilassa. Oliko naisen äiti voittanut kerran kinkun sieltä vai oliko se naapurin Helmi. Helmi oli jossain vaiheessa hoitanut naista ja naisen puolitoista vuotta nuorempaa veljeään kotonaan, silloin kun nämä olivat vielä liian pieniä olemaan yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Erään täiden metsästys hetken muistaa. Miksiköhän, naista naurattaa. Naisen äiti oli päätynyt ainakin yhden kerran leikkaamaan naisenkin hiukset lyhyehköiksi, tuon täi - ilmentymän takia, mutta tämä oli sitten saanut siskon hiusväriä kuitenkin hiuksiinsa, joten se lievennytti tilannetta kuitenkin.  Niin ja nämä kananmunaa hiuksiin ja jopa sitä kaljaakin nainen muistaa, että he kokeilivat hiuksiinsa puolestaan Siimes- mökillä Ryönällä kesällä talon saunassa ollessaan. Kalja paksunsi ja toi hiuksiin kiiltoa seuraavaan pesukertaan asti, kuluu nykyäänkin Gurly Girl- villitykseen eli sulfaatittomampaan shampooseen siirtymistä, sopii luonnonkiharoille hiuksille eritoten, nainen haluaa ilkikurisesti suositella tätä molemmille sukupuolille, tasa-arvoa haluaa tässä tuoda esiin ja kananmunaa kiiltoa kestävyyttä tuomaan hennoille hauraille hiuksille. Tuonne saunan pukeutumistilaan lapsena ja juurikin jotain suvea, sen ihanuutta siellä kokiessaan, nainen oli tyttösenä aikaisin ensimmäisenä nousseena, suunnannut yläkerrasta alakertaan ja huomannut keittiössä, jotain niin täysin vastustamatonta, Jaffakeksi pakkauksen, joka käsissään käveli ja piiloutui syömään keksipaketin sisältöä, aikomuksenaan vaan syödä vähän. No, söi ehkä enemmän kuin piti. Kiinni jäi äidilleen, mutta äiti ei ollut muuta voinut kuin nauraa tyttöä katsoessaan. Tämän suklaisia suupieliä. Jaffakeksien valmistuksen aloitti brittiläinen Mc Vitie and Price vuonna 1927, mutta ei rekisteröinyt nimeä, joten muillakin oli nimen käyttömahdollisuus. Fazer myy Suomessa, viimeisempiä makuja on Pihlaja- makuiset keksit. Pihlaja- karkit oli naisen äidin mielikarkkeja toki ne on sitä naiselle itselleenkin. Ennen vanhaan nainen muistaa ne tietyt karkkikoristeet mitkä roikkui jouluisin joulukuusen oksissa. Sitten olisiko ollut naisen sisko, joka keksi idean, että laitetaan näitä tiettyjä kääreellisiä Fazerin - karkkeja roikkumaan rihmalankaa hyväksi käyttäen joulukuuseen, Kiss - karkit kuuluivat tuolloin jo karkkipussin sisältöön esimerkiksi. Nainen on jalostanut tuota niin, että teki piparkakkuja, mutta leipoessaan teki valmiiksi kolon langalle ennen pipareiden uuniin laittamista, täten myös kuusessa roikkui pipareita, syötäviä jotka takasivat tuon ihanan tuoksun leijailevan ilmassa joulun aikaan. Niin kerran nämä myöhemmän naisen elämän ajan, 90-luvun puolen välin paikkeilla olevat kunnon hääkemut Kausalan kansantalolla jäi väliin, nainen oli kipeänä kotosalla, mutta ex-mies oli pojan kanssa häissä, jotka olivat loppuneet lyhyeen. Niin se miehen suvun tulisuus oli nostanut päätään tuossa tilaisuudessa. Sulhasmies oli alkanut tappelumielelle oman bestmaninsa kanssa eli veljensä. Kello 21.00 noin oli kemut ohi. Kyllä vain tuo suku osasi juhlia kunnolla, tai mites se nyt sitten pitäisi ottaakaan. No kommelluksille osasivat myös nauraa. Huumori auttaa tilanteessa kuin tilanteessa vähä kiperämmässäkin. 

  Wild, wild- mikä. Tämä maailma kaikkinensa, ei pelkästään se länsi. Itä, pohjoinen tai eteläkään. Koko ajan tapahtuu ja koko ajan kun uutisia lukee kotomaatammekin koskien toki ulkomailla tapahtuvia seuraten päivittäin myös, niin villiksi meno sen kuin käy. Tänään oli tullut aihe sokeat ihmiset esille. Naisellakin kävi kioskilla aika monenkin kaupungissa pyörivän ihmisen varmaan huomioinut mies. Tosi hyvin osaa suunnistaa pitempiä matkojakin. On myös sokeilla vanhemmilla olevia sokeita perillisiä. Niin ja kuinka muiden aistien kehittyneisyyden avulla täällä pärjätään vaikka siinä pingiskisassa kisailemalla. Pitkällekin. Niin ja sitten nämä tavat millä terveet ihmiset kohtaavat näitä ihmisiä, sanotaanko kehitysvammaisiakin. Eräs sairaanhoitajaan liittyvä murha tällaista henkilöä kohtaan oli järkyttänyt suunnattomasti. Niin kaikissa ammateissa on ne varjopuolet, henkistä kuormaa taakkaa lisääviä puolia ja ihmisiäkin, mutta että joku ylittää tuolla tapaa juuri sen rajan jota ei koskaan pitäisi ylittää. Veti taas hiljaiseksi ja niin surulliseksi vaikka asiat rikokseen kykeneväisiä ihmisiä, siihen murhaankin on keskuudessamme todistetusti. Puolestaan edellisen päivän suru-uutinen 65- vuotiaan Eddie Van Halen kuolemaan liittyen toi myös tällaisen kuolemaa nopeuttavan toiminnan mieleen hetkellisesti naiselle. Tämä tosin oli sairastanut kyseistä levinnyttä syöpää jo kauan. Sähkökitaravirtuoosin, tämä ihminen joka loi uusia tapoja soittaa soitinta, perustajajäsenen Van Halen - yhtye soitti hard rockia, julkaissut yhteensä vuosina 1978-2012 yhteensä 12 eri studioalbumia, joita on myyty valtaisat määrät. Yhtyeen jäseniä muita ovat tämän veli Alex Van Halen, rummut, David "Dave" Lee Roth, laulaja,  Michael Anthony, basso. Veljekset oli alun perin hollantilaisia, mutta muuttivat vanhempineen vuonna 1962 Yhdysvaltoihin, Kalifornian Pasadenaan. Heillä oli edessään englannin kielen opettelu, ja tällä kielellähän he ovat laulaneetkin. Isä oli klarinetin soittaja, pianotuntien avulla nämä enenevässä määrin pääsivät lisää sisään musiikin kiehtovaan soittamisenkin maailmaan. 1960- luvun puolessa välissä "Rock"- koputti oveen ja astui sisään soitinten vaihtuessa näihin yhtyessä heidän soittamiinsa instrumentteihin. Eddie tosin alun perin heilui myös rumpukapuloiden kanssa kunnes tajusi, että veli hallitsee tuon lajin paremmin. Van Halen- yhtyeen alkuaikoina Eddie itse lauloi, 1972-1977, mutta sitten tämä ei halunnut laulaa, joten pestin sai "Dave". Eddie sai tilaa henkevyyttä lisää säveltämiselleen. KISS- yhtyeen Gene Simmons oli se yksi tekijä, joka vaikutti siihen että yhtye pääsi ja sai läpimurtonsa, kustantamalla näiden demon, vaikkakin suurin tekijä oli levytyssopimukseen Warner Brosin kanssa yhtye itse, 1977. Eddie Van Halenin eräs tunnetuimmista ja arvostetuimmista kitarasooloista oli tämän Beat It - kappaleeseen, Michael Jacksonille toimittama soolonsa. 31. joulukuuta julkaistiin Jump- biisi vuonna 1983. Niin tuo biisi eli naisessa vielä tänäkin päivänä, kukapa sitä ei olisi huomioinut ajalla jona se soi Suomessakin listoilla. Pari laulajaa vaihtui matkalla, mutta musiikin teko jatkui elämän vastoinkäymistä huolimatta. 

  Koira oli puhuttanut myös päivässä. Vähän oli melkein samaa luokkaa, eli kuin karhu, jonka vierellä, tosin kahden ison sellaisen Bernhardinkoiran, Sveitsiläisen vuoristokoiran, keskellä naisen lapsenlapsi eräässä valokuvassa seisoo. Nainen oli kommentoinut kuvaa: "Girl and two bears". Mocca ja Aapeli ovat koirat nimeltään ja on myös valokuva, jossa perheessä nykyäänkin oleva koira, Capo pentuna on näiden kanssa. Kaksi isoa koiraa ja  pieni sinnikäs kaveri seassa napittavine silmineen. Koirat on ihana apuväline, voiko niitä edes noin luokitella vaan yhtenä työntekijänä ihmisen rinnalla on se oikeampi, tällä kuonollaan, joka haistaa huumeet, syövät ja vaikka se koronaviruksen. Niin, ilman niitä emme tule enää toimeen. Niin ja turvatekijöitäkin ovat. Nainen tosin voi luottaa ainoastaan omaan pelottavaan ulkonäköön, josko se karkottaisi pimeällä kujalla uhkailevat tai sitten jos joku yöllä tunkeutuisi kotiin, niin hiuskuontalo jos vaikka pelästyttäisi varkaan. Linnun pelätin olisi naisella. Ymmärrettäkö. Linnun, naisen. Hiuskuontalo, pelätin. Toki voisi olla naisen uusi ammattinimikevaltauskin. Linnunpelätti. Harmi, vuodenaika väärä. No lumiakaksi voisi joku palkata. Niin tai jos vaan alkaisi omaksi turvakseen joskus sitten vaikka hoilaamaan, kuuluu kuulemma naa(puri)in hyvin. Sitä ei ole vielä kokeillutkaan. On utelias aina kaiken suhteen. Vesku Loiri - Lonely Rider , tämän suurimmaksi osaksi ohjaamansa elokuva, Hirttämättömät 1971 vuoden leffasta pärähti illassa. Elokuva on jatkoa Speedy Contzales- Noin 7 veljeksen poika - leffalle, vuoden 1970. Spede Pasanen, Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen ja Olavi Ahonen.  Kuvaus on tehty Porvoon maalaiskunnan Sondbyn hiekkakuopassa. Nuo leffat ne vasta hyviä katsottavia kaikille ovatkin. Kunnon inkkari ja länkkäri meininkiä. Wild wild west. Yap,Yap!

 84.

  Huijaukset ajassa suututtaa ja yleensä muutenkin, totta  kai niin kuin kaikkia kunniallisia kulkijoita täällä maailmassa. Kotihoidon työntekijöiksi tekeytyneet kaksi naista Kausalassa liikkuneista ja vanhusten kotiin tämän valheen varjolla sisään pyrkivinä, oli tuonut erään naisen oman äidin hätäännystilan vuosien takaa mieleen. Jostain siivouspalvelun tarjoamisesta oli ainakin kerran ollut kaiketi kyse ja toisen kerran koskien ihorasvojen mainostamisesta vanhojen ihmisten iholle sopivista jalkavoiteista eritoten. Naisen äiti olikin ollut viisaasti varovainen kaikkien näiden tuntemattomien sisään väkisin kotiin pyrkimysyritysten kohdalla. Kahdesta vanhemmasta , keski-iän jo hieman ylittäneistä naisihmisestä oli ollut kyse tuossa jalkarasvaepisodissa ainakin ja nämä todella meinasivat väen väkisin sisään tunkea. Naisen äiti oli saanut häädettyä nämä kaiketi kuitenkin, mutta pelästynyt tilannetta ja siksi kertonut naisellekin asiasta. Nainen itse oli pelästynyt kanssa tilanteen takia ja tiedustellutkin onko joku läheisistä yrittänyt järjestää naisen äidille jotain tällaista tapahtumakäyntiä. Tässä ajassa kun nyt elämme ja kun vanhukset pääsääntöisesti kuuluvat siihen riskiryhmään koronaviruspandemian kohdalla, etenkin kun pandemia-aalto on saavuttanut tartunnoissaan suuren kiihtyvyystason melkein jo koko maassa, niin tällainen toiminta todellakin suututtaa. Päivän uutisissa oli kerrottu mahdollisista aukioloaikojen supistamisista radikaalisti ja muutenkin, joka kerta kun ihmisten ilmoille vaikka kauppaan suunnistaa, niin kasvomaskin käyttöä nyt todellakin on suositeltavaa kaikkien käyttää. Koronavirustilanteen paheneminen otetaan varmasti kansan osalta järkevästi ja toimia suosituksia noudattaen vastaan. Kuoleman mahdollinen aiheuttaminen kohdalle ei paina, eikä kolkuta omaa tuntoa ollenkaan, näillä tekijöillä. Niin mitäs, jos ajateltaisiinkin, että Henry tekijänimikkeen takana olisikin nainen tai naiset monikossa. Ei pois suljettu asia tuokaan. Tosin miesäänen ja pojankin ääntä nainen oli kuullut Facebook- puhelupätkän aikana, eli mahdollinen poissulkeva tekijä. Silti asiaan voi olla osallisena perhekin, ei isä ja poika yhdessä ainoastaan. Sinkkuryhmästä nainen muistaa kerran törmänneensä paikkakunnalla asuvaan mies ja poika potrettiin. Tässä tilanteessa tuokin mahdollisuus on kiertänyt mielessä. Niin kuka oli se tekijäkaksikko. Asiasta saattoi tietää muutkin kuin tämä kaksikko. Kerran nainen oli kuullut ikkunan alta myöhään erään pojan äänen sanovan isälleen, ettei halua tehdä jotain. Olivat viettäneet ikkunan alla oloa ilmeisesti tovin. Nainen miettii miten poika pystyy käsittelemään asiaa sisällään. Ja mitä se aiheuttaa tälle kasvavalle ihmiselle tai on siis jo aiheuttanut. Tuleeko tästä itsestään vanhemman esimerkin mukaan huijari ja valheessa eläjä lopun elämäänsä vai pyrkiikö tämä eroon juuri tuosta aikuistuttuaan. Niin tai jos kyseessä ei olekaan tällainen sidos, eli mies ei olisikaan pojan isä, mitkä on tilanteen aiheuttavat tekijät. Käytetäänkö laajemmassa mielessä lasta hyväksi teossa. Onko poika houkuteltu mukaan palkinnon saannin avulla. Osa rahoista valuu tälle. Tai yritetäänkö noin mahdollisesti pitää perheen kuluja hallinnassa ja laskujen maksaminen mahdollisena, perhe maksukykyisenä. Tosin kaikille huijauksillehan on tunnusominaista juuri valeeseen huijaukseen perustuva teko. Ja tätäkin on tapahtunut iän kaiken. Mutta nämä kohdistuneisuusasiat näissä. Yritetäänkö tässä tahallisesti aiheuttaa suunnata tapahtumia tietylle paikkakunnalle. Naisen eräälle paikka- ja asuinkunnan suuntaan, voisiko tekijät asua paikkakunnalla jopa, tai ovat lähiseudulla asuvia. Seuraavat koko ajan tilanteen kehittymistä ja asioiden kulkua sekä uutisointia. Jotkut rosmot tulevat jopa julkisuusnälkäiseksi, aivan kuin joskus ennen muinoin länkkärielokuvissa, "Wanted Life or Ded "- tyylisesti pääsevät otsikoihin. Tiedä vaikka leikekirjaa alkaisivat pitää tekosistaan. Tuohon perustuu kaikki nämä kopioidut rikokset kaikki, vale - ilmiöön, ja jotta ei menisi aivan "silmänlummetta" tasolle nämä rikokset, totta kai niistä edelleen pitää varoittaa kansalaisia. Niin tai näin. Taistelua iän kaiken, hyvään rehellisyyteen päin. Rehellisyys perii maan- sanonnasta ei ikinä katoa se maagisuus. Kun voit olla ja tehdä tekoja oikeita sydämellä rehellisesti täällä sekä mahdollisesti jopa sitä iloa kanssakulkijoillekin tuoden, mikäs sen antoisampaa antia olisi täällä. Mihinkään tuollaiseen ei ikinä pitäisi sortua. Ei ikinä. 

  Eräs muusikko, jota oli haastateltu oli heittänyt ilmaan idean, jonka perusteella tuo ajatusta muusikoiden, artistin musiikkielämyksen aloittamisajankohdasta kaikkialla näissä ravintoloissa ja baareissa sen aikaistamista kello 21.00 alkavaksi, ei huono aatos ollenkaan. Nyt tosin kun koronaviruspandemia tilanne uudestaan alkaa vauhdilla leviämään kansan keskuudessa tuota ideaa voisi jalostaa vielä enemmän eteenpäin eli tuoda artistit yhtyeineen asiakkaille Stream-live lähetysten kautta asiakkaille. Pientä investointia vaatii tuo tietysti, mutta jos tukea olisi taas luvassa ravintoloitsijoillekin niin ehkä sen voisi sujauttaa niiden alaiseksi. Jossain tosin saattaa ollakin suuret näytöt ennestään tarjolla asiakkaille jo, vaikkapa MM- jääkiekkomatsien seurannan mahdollistamisen vuoksi hankittuna. Jos turvallisuutta ja viruksen leviämisen ehkäisemiseksi maa joutuu menemään näin pitkälle taas näissä rajoittavissa toimissaan. Niin ja muutenkin musiikkitarjontaa niitä maksullisia varmasti tulee tarjontaan taas lisää. Mutta tuo tukisi suuresti kuitenkin näitä ravintoloitsijoita, yrittäjiä, kaikkia, jotka tätä haluaisivat hyödyntää, kaikkia sellaisia tahoja jotka tarvitsevat tukea pärjäämisessä tässä taistelussa maan pystyssä pitämisessä kunnes viruksen kulku läpi kansan saadaan pysähtymään. ja maailman ihmisten kaikkialla. Tämä yhteishenkinen yrittäjiä siellä ja yrittäjiä toisaalla tukeva tapa olisi kaikkia palveleva. Ja tätä voisi laajemminkin todella hyödyntää ja toisaalta siten tukea musiikkialan tekijöitä myös pärjäämään ajassa, jonka normalisoitumisen hetkeä saamme varmasti odottaa vielä pitkään. Ja oikeastaan tämä antaa lisää pontta vielä uusille tekijämuodoille tai Stream Live-  keikkojen lähetystavoille, uusille yrittäjillekin viihdettä palvelua tuovina ihmisille tänä aikana. Koko ajan turvallisuustekijät huomioiden. Naiselle tuli se oma eräs liikeideakin mieleen. Niin sekin olisi mahdollista järjestää ajassa. Suppeatekijä joukko, tiivis ja yhteistyökumppaneita mukana joiden avulla elämyksen tuottaminen olisi mahdollista. Ja asiakas joka luo kuin oman käden jäljen tänne maailmaan, jättää siis aikaankin ja läheisilleen, kaikille elämänsä ihmisille jotain, josta haluaa näiden muistavan itsensä täällä. Luo jotain omaa autettuna ja kuitenkin sen elämyshetken myös niille juuri tärkeimmille ihmisille elämässään ja mahdollisesti sen vaikka Youtube - videon näkisi sitten laajempikin ihmismäärä. Sydämellä sydämessään matkaaville. Niin ihminen on aina luova ja pakon edessä, hädänalaisen maailman edessä niin silloin etenkin on sitä.  Elämysmatkailua ajassa, Robin and the 7 Hoods (1964) - Style ( Sinatra, Marin, and Crosby) video tavoitti naisen ja nainen keinui mukana hymyili. Mitäs jos tehtäisiin tuo yhdessä? Tyylillä. Löytyisikö kiinnostuneita yhteiskumppaneita. Nainen itse ainakin tarvitsi juuri tällaista, että pääsisi irrottelemaan ajassa ajasta vuosiluvusta irtautumaan ja liitelemään jossain ihanassa vanhassa, Oi niin nostalgisissa tunnelmissa. Tanssitaan yhdessä tuossa unelmassa ainakin se hetki. Tämä hetki juuri. Unelmille skoolataan yhdessä, niitä ilman ihminen hiipuu pois. Skool, nainen nostaa skumppalasia, näkymätöntä käsissään. Eddie Van Halen, Jump-biisi jonka nainen oli jakanut Facebook- päivityksenä kioskikauppias yrittäjyyttä aloittaessaan sai syvyyttä lisää naisen lukiessa uutisen tämän menehtymisestä kurkkusyöpään, kirjoittelunsa päivän osalta jo lopetettuaan. Niin asia jäi pohdituttamaan. Ajoitus asiassa.