241. 

  Mustat pienet pisteet pompahtelevat päällekkäin. Knallihatut, päästä nostetut muodostavat sanoja. Näytelmäesitys, Pilkusta Pisteeseen, on käynnissä. Valkoisiin asuihin muutoin pukeutuneet henkilöt näiden kädet ojentavat knalleja, mustia pisteitä toistensa päälle. Ilmestyvät kuin tyhjästä toistensa takaa tuoden kirjain kirjaimelta jotain esiin. Sanat alkavat hahmottua katsojille. Hyvää Uutta Vuotta 2021 ja se huutomerkki saavuttaa myös sen pisteensä. Tämä vuosi päättyy, mutta uusi alkaa. Virke, lause sisälsi sekä pilkun, että pisteen. Pilkku on pilkku ja piste piste. Pilkku ei voi muodostua yksin pisteeksi, piste yhdessä pilkun kanssa lauseeksi päättyväksi, pisteeksi. Piste. 

  Aikamatka tulevaisuuteen. Valtava määrä ihmisiä ympäri maata on ottamassa Uutta Vuotta vastaan. Ihmiset pompahtelevat paikallaan kuin rakettina ylöspäin ja näky on räjähtelevä. Osumia saadaan siellä täällä. Ympärille levittäytyvä pisarameri värimeri tavoittaa katsojissa jotain. Jonkin niin suuren ilon pisteen. Värikkään ja räiskyvän pisteen, jonka myös se, joka vuosi vaihtuva vuoden ajanhetkikin tuo muutenkin tulleessaan. Tällä kertaa voimallisemmin ja näin. Onko tuo tulevaa vai vain jokin pisara meressä. On lupa juhlia ja tykittää. Väreillä. Värijauhesade on täyttänyt ilman. Musiikin kera. Ihmiset tanssivat ja iloitsevat sekä ampuvat täysillä. Heille varmistetaan myös tätä sadetta. On viralliset värisateen ammuskelijajoukkiotkin paikalla. On kuvaajat paikalla. On tarkoitus tehdä myös jotain taidetta samalla. On torin pituinen canvas- taulupohja. Tuo taideteos tullaan maalaamaan tänään tuossa hetkessä ja paikassa. Ja se jää ilahduttamaan katutaiteeksi ohikulkijoille. Yleisöllä on lupa tehdä taidetta. Vuoden vaihtuessa. Ja kaikenikäiset ihmiset on huomioitu. Myös vanhukset ja lapset. Vuoden vaihtumisen ajankohta on heille osalle sellainen, että sinne ei jakseta valvoa, joten asia on otettu huomioon. Tämä ryhmä on voinut vierailla paikalla aiempaan sovittuun ajankohtaan ja heille on mahdollistettu kokea samaa iloa. Värisateen alla oloa ja väreillä luomisen iloa. Kamerat taltioivat koko ajan paikan tapahtumia.  

  Paluu nykyhetkeen. Näyttämö täyttyy värisateesta räiskyvistä, räjähtelevistä äänistä. Valkoiset asut yksi toisensa jälkeen on kohta täynnä värejä, kengät napsuvat korkojen kanssa lattiaan hurmioituneesti. Stepaten uuteen vuoteen. Värisade on tykitetty ammuttu kuin taivaalle tanssijoiden päälle. Yksitellen ensin heitetty väripussukkaosuus leviää yksittäisen tanssijan päälle, joka on vuorollaan edennyt pisteelle, jossa saa ensikasteen puvulleen ennen tätä värien joukkohyökkäystä levittäytymistä tilaan näiden tanssijoiden päälle. Steppaus etenee askelkuvioltaan tanssija tanssijalta eteenpäin kohden loppuaan, pistettään. Alkaakseen uudestaan. Stepaten läpi elämän. Askel askeleelta. Piste pisteeltä pilkut jaksottamassa tasapainottamassa elämää. Niinhän se menee meillä kaikilla. Emme vain ajattele koskaan sitä ehkä näin. Katsojat ovat saaneet itselleen valkoiset puuvillasta tehdyt isot t-paitamaiset paidat itsellensä tullessaan näytökseen. Ja pussukat, jotka sisältävät väripaukut. Kuuluu näytöksen hintaan ja jää muistoksi tästä tavasta ottaa uusi vuosi vastaan. Väreillä ja värikkäästi. Pilkkua pisteitä kohden uusia sellaisia matkaten. Uutta Vuotta on perinteisesti otettu ympäri maata monin eri tavoin vastaan kautta historian. Olisiko aika synnyttää vielä lisää uusia tapoja rinnalle. "Tullessaan näytökseen", voi tarkoittaa oloa myös katsojana striimattua lähetystä etänä seuraavana. Ja värisateen voi yhdessä ottaa silti yhtaikaisesti kotosallakin. Mikä estää. Sen voi tehdä ulkona kotia sotkemattakin ja yhdessä perheen, kanssakulkijoiden kanssa. Värirakettisateena ammuttuna itsensä päälle. Tai toisen päälle. Kimmeltävää tarttuvaa väririkasta juhlintaa. Rakettina pomppia ja räjähdellä ilosta. Tulevan vuoden paremmista hetkien odotuksesta. Ilotuliterakettien ampuminen, tuo tapa on peräisin Kiinasta. Pahojen henkien karkottaminen on se syy mistä alun perin tämä tapa heille syntyi. Niin, vanha tapa tulee saamaan tulevina vuosia uusia versioita rinnalleen. Millaisia se jää nähtäväksi.  Kekrinä, joka oli silloinen vuodenajan vaihde juhlittiin lokamarraskuun vaihteessa. Tulevan vuoden ennustuksia etsittiin poltetusta paperista ja puusta valetun lyijyn tinan ohella. Niin nämä uskomukset ja perinteet, jotka ovat kulkeneet eri maiden perinteissä. Uusi vuosi on toiveita ja toivomuksia sekä niitä lupauksiakin nykyaikana täynnä. 

  Luvatut lupaukset - kisa käynnistyköönkin nyt. Taiat jääköön entisaikoihin edelleen. Kuka keksii parhaimman lupauksen. Vanhojen perinteisten rinnalle. Some laulamaan. Tekstiviestit kilahtelemaan. Lauseet suusta ulos kieppumaan. Nyt haetaan sitä kekseliäisyyttä. Lupauksia on ollut vaikeata tunnetusti pitää ja toteuttaa. Tosin voi olla, että tämä aika luo jonkin verran painavuutta toteutuvuutta luvatuille lupauksille. Mutta, mitä jos lähteekin lähestymään lupauksia aivan toiselta kantilta. "Lupaan olla ja löhötä vain sen tietyn sunnuntaipäivän kuussa kokonaan". Jollekin voi olla täydellinen lupaus ja toiselle se toteutumaton. Ei vaan voi olla tekemättä vaikka jotain rutiininomaista jokapäiväistä liikuntasuoritusta esimerkiksi. Niin. Pitäisikö lähteä vaan sille huumorilinjalle suosiolla. "Lupaan edes kerran kesällä kulkea paita väärin päin, ja suupielet ylöspäin". Kaikki mukaan. Huumoripilke pirulainen mukana uutta vuotta kohti. Turvallinen Tammikuu (turvallinen sanana, ei tarkoita kulkua menoa turvallaan melkein koko tammikuuta. Toivottavasti liukkaat kelit ei yllätä). Huumorintäyteinen Helmikuu (jo vain kelpaa). Muistava Maaliskuu (läheisiä, kaikkia kanssakulkijoita huomioiva kuukausi edelleen. Toki olisi hyvä, että muistikin pelaisi vanhaan malliin) jne. tai jokin komiikkatäyteisempi mallinnus, jonka versio, sisältö on ne naurut hersyvät esille saava.  Steariinivalannan myötä muodostui tontulta tai joltain joulunhengeltä näyttävä hahmo. Minun lupaukseni ilmeisesti uudelle vuodelle on, että jatkan tonttuilua. Hyvää ja Parempaa Uutta Vuotta 2021, kaikille!

 240.

   Joulupukki oli sanaillut juuri Petteri Punakuonolle siitä, kuinka kauniilta kaikki hautausmaatkin olivat näyttäneet ilmasta käsin. Niin tuo kynttilänliekkien loisto ja palo. Kyllä vain se oli ilahduttanut taas niin kovasti näitäkin matkallaan. Tämä tapa alkoi 1900 - luvulla ja yleistyi talvisodan jälkeen sankarihaudoilla myös tuli muistokäyntitavaksi muillekin haudoille. Sitten alkoi jo taas se näiden tarinointi, Joulupukki ja Petteri Punakuonohan totta kai niin kuin muutkin porot ymmärtävät toisiaan. Heillä on yhteinen kieli. Samalla tapaa osin kuin lemmikkieläimet ymmärtävät perheenjäseniään. Tosin Petteri Punakuono osaa puhua aivan oikeasti kaikesta Joulupukin kanssa. Voi, ilman tuota taitoa ei tulisi noista lahjojenjakoreissuista yhtään mitään, vaikkakin Joulupukki osaa jo aika hyvin matkata ristiin ja rastiin maapallolla, kotimaassaankin, mutta se lopullinen suunnannäyttäjä on Petteri Punakuono. On se, jos nykysanaa käyttäisi niin, JoululahjamatkaNavigaattori, punaisella nenänpäällään. On toki sillä Joulupukilla ne ohjakset, mutta kyllä vain molempien suuntavaistoa tarvitaan. Japanin, Amerikan ja Englanninkin koteihin nämä olivat matkallaan piipahtaneet. Kaikkialle missä Santa Claus / Joulupukki on tervetullut ja toivottu vieras koteihin. Se niin odotettu. Ja vaikka näissä maissa joululahjat avataan vasta joulupäivänä, niin tämä asia on näin etukäteen jo hoidettu. Kyllä vain. Joulupukki Petteri Punakuonon kanssa poroseurueineen pystyvät mihin vain. Lahjat tupsahtavat esiin sillä hetkellä kuin on tarkoitettu. Sitä ennen saattavat olla näkymättömiä maan kansalle, mutta olla jo perillä kodeissa. Ja tiedättekö, eräs taika, jouluinen jokavuotinen taika, sellainen suuri on vielä kertomatta Joulupukin osalta. Tällä on kyky olla monessa paikassa yhtä aikaa samalla kellonlyömällä ja elävänä Joulupukkina. Mitä mitä mitä. Kyllä kyllä. Kaiken tämän valonnopeudella ainakin kulkevan tiivistunnelmaisen joulusession, voisiko sanoa, keskellä, tällä todella on kyky olla paikalla oikeasti vaikka olisikin muualla. Mitä. Moninaistuva kyky. Vai jotain hologrammista melkein kykyä olla paikalla. Ei, joulutaikaa suurta tuo on. Joulumaan taikaa. Niin, nämä jouluiset toverukset olivat heti alkaneet turista omiaan tuolla Joulumaan pihapiirissä sinne laskeuduttuaan. Ja se nauru ja hymyilykin. Niin jostain syystä se oli kuin jonkin vallattoman joululaulun sävelin tavoin alkanut kutittamaan suupieliä enemmän vielä Joulumaan perukoilla. Jotain Joulumaan taikaa tuokin kaiketi, nämä olivat varmaan ajatelleet. Joulunhenget ne saivat tuon naurukuplinnan aikaiseksi. Tosin nämä ovat saanet jo nauraa ja hymyillä niin lahjojenjako reissullaan. Tämä tuo niin ilon sydämeen. Sen suuren jouluisen ilon, niin Joulupukin kuin Petteri Punakuonon porotovereineen kuin sitten sen Jouluhevosenkin osalta kaikkien rinnuksiin ja mieleen. Kaikille, jotka matkassa on mukana. - No, Petteri Punakuono ja porotoverini. Nyt syömään ja lepäämään. Minä taidan lähteä tästä Joulumuorin tykö. Taitaa olla se saunan ja hyvän jouluruuan vuoro aika piakkoin, sanoi tämä vatsaansa taputellen. - Kyllä, sitä jo hiukookin vähän tässä. Ja nälkä, jouluruokien nälkä on mahdoton, tämä naurahti. Petteri Punakuono sekä muut porotoverit alkoivat nauramaan. Joulupukki myös. Niin, kaikki tiesivät tämän Joulupukin himon jouluruokiakin kohtaan, niin ja toisaalta sitä saunomistakin kohtaan. Kyllä, kohta se jouluriemu repeäisi Joulumaassa kunnolla esiin. 

  Valtaisa hyörinä ja kuhina olikin käynyt koko jouluaaton Joulumaassa. Tuolla TurinaPataRauhaSukassa- pirttimajassa ja sinne Joulumaan Löylyjä lisää lisää- saunamajan sisuksiin oli hävinnyt myös ne omat Saunatonttunsa. Täällä tuolla rakennuksella, niin jonka muoto oli no yhtä hassu kuin kaikkien muidenkin rakennuksien Joulumaassa niin silläkin piti olla useampi huolta pitävä tahonsa eli tässä tapauksessa ne Saunatonttunsa. Rakennus, ja se itse sauna tuossa rakennuksessa, jota oli jo lämmitelty hartaudella oli lauteineen todella iso. Kiuas oli kanssa suurta kaliiperia, puilla lämmitettävä. Ei sitä nykyteknologiaa tänne Joulumaahan huolita varmaan koskaan, Hetivalmis- kiukaat, ei toden totta. Entisajan uskomuksiin kuului joulusaunassa olla hiljaa, etteivät sääsket ja itikat seuraavana kesänä hätyyttelisi. Ja- a. No, tuo uskomus, tai tämä tapa käyttäytyä, olla hiljaa, ei näiden saunassa olijoiden keskuudessa kovinkaan usein käynyt toteen. Hissukseen kun kukaan ei saunassa oikein malttanut olla. Joulupukki nyt ainakaan. Turinoi niin kauan ennen kuin viimein sitten päänsä laski tyynyyn tuolla Muorila ja Joulupuk-puk-pukkilassa. Niin, lauteet olivat kuin tähän turinointiin tarinointiin tarkoitetut. Miten. No, olivat ympyränmuotoiset ja keskellä oli pyöreä ja korkea viiteen osaan jakautunut kiuas, jolle heitettiin löylyä, kukin Saunatonttu omalleen kiuaskivirykelmälle. Koska lauteet olivat monessa kerroksessa kohoten ylöspäin ja aika korkealle todella. Koska, tilaa tarvittiin, jotta kaikki Tontut Joulumuorin ja Joulupukinkin kera halusivat mahtua yhtaikaa lauteille. Ja alempana olijat sai myös näin myös löylyn lämpöä osakseen. Niin, siksi se saunahiljaisuus kaiketi rikkoutuiki n varmaan joka kerta joulusaunan yhteydessä. Jouluturinointia tarinointia kun oli mahdotonta välttää. Niin, tämäkin muistutti jotain päähinettä jouluista sellaista. Olisiko kyseessä ollut se Joulupukin päähine, koska se tuo valkoinen reunus, joka kiersi aina Joulupukin lakkia niin, tässä rakennelmassa se oli ulkoapäin katsottuna kuin osin sellainen Kylmäjuomaupottamo, JouluMuorinKaneliaRipaus - mehupulloja täynnä ja samalla olivat kuin penkkirivistöä, johon halutessaan Tontut tai kuka vaan saunassa olijoista, Joulupukki Muoreineen saattoi istahtaa vilvoittelemaan. Niissä kun oli valmiina tällainen samanlainen pehmoinen turkismainen koristenauhamainen reunus ja alusta, mille istahtaa. Mehupullot oli kylmässä kuin jäänveistoksen sisällä kun osin olisivat. Jos ei sinne hankeen meinaan uskaltanut pyllähtää saunomisen välillä. Täällä tuotakin kun nähtiin pitkin talvea. Niin, rakennelma muuten nousi aika korkeaksi toden totta ulkopäinkin katsottuna. Kohosi  ja kohosi. Jossain vaiheessa, kuten Joulupukinkin päähine kuitenkin laskeutui tästäkin maahan kuin osasta päähinettä. Piippu nousi kuitenkin esiin siitä korkeimmalta kohtaa tätä näkyä. Kaiketi tämä paikka, Löylyjä lisää lisää- saunamaja, oli siksi saanut tämän muodon itsellensä, koska Joulupukki rakastaa saunomista. Tosin R-A-K-A-S-t-a-a niin aina sitä Muoriansakin, mutta sitä jouluruokaakin. Toki Tonttujakin. Kaikkia Joulumaan asukkeja ja eläimiäkin luontoa. Ja kaikkia koko maailman kansaakin. Tuo saunamaja olisi yhtä lämpöinen ja houkutteleva paikka kun olisi tuo kaikkinainen rakkauskin. Joulua kohtaankin. 

  TurinaPataRauhaSukassa- pirttimajassa ovi kävi. Sitä ennen Joulupukki oli jalkineistaan pyyhkäissyt liiat lumet havumattoon, jonka joku Tonttu oli tehnyt pirttimajan rappusten eteen. Sellainen pieni narahdus vain kuului. Mutta se pysäytti kaiken hyörinän tuolla tilassa. Hyörinän, joka oli siellä oikeastaan kaikkialla. Tila, rakennus joka ulkoapäin oli nimensä veroinen. Kuin padan muotoinen rakennus, hirsipuusta tehty, mutta vaan niin, että kuin suuri määrä Tonttuja olisi istunut tuon padan reunoilla turinoimassa ja sen keskellä sojottavan kauhan varressa taisi olla itse Joulumuori. Piipun kupeeseen nojaamaan matkalla oli Joulupukin näköishahmo, rennon oloisena. Kuin kotonaan tämä siinä olisi. No, piiput oli Joulupukille tuttuja, kaikki tiesivät sen. Monen sellaisen kautta tämä koteihin kun meni lahjasäkkeineen.  Katto, niin miten se olikin saatu joltain osin kuin häivytettyä tuosta patarakennelmaosuudesta. Kattoikkunaosiota oli paljon. Piippu ja kauha sojottivat kyllä taivasta kohdin huomiota herättävästi. Mutta, mikä ihana tähtitaivas, toki se päiväsajan valoisuuskin pääsi ja loisti suoraan rakennukseen. Kyllä, vain kaikki sisällä olivat kokivat tuonkin kautta suurta yhteyttä taivaan kaikkiin ilmentymiin, aurinkoon, pilviin, sateeseen, tähtiin ja jonnekin korkeuksiin. Joulupukki rakasti tuota ilmentymää ja ymmärrettävistä syistä. Ja kaikki nuo hahmot ovat sukkasillaan tuossa rakennuksen koristehahmoina ollessaan. Ja oli muuten upeaa puunveistotyötä tuo. Kyllä ihaillen katsella vaan saattoi noita puusta veistettyjä hahmoja. Niin, merkkasi sitä leppoisaa rauhallista olotilaa kun sukat jalassa olivat. No, patojen ja keittiön äärellä ollessa on aina muutenkin kuuma. Niin oleskelu kuin ruokailutilassa kuin siellä keittiönkin eli keittämön puolella hassusti ilmaisten. Muori, joka löytyi varmimmin ehkäpä juuri sieltä keittiön puolelta, tämä vastasi alaltaan jotain suurtalouskeittiön puoleen menevää tilaa, toki sieltä löytyi ehkä muutamia uudempia vempeleitä, mutta vanhat tavat oli täällä myös kunniassa, niin, Joulumuori tykkäsi lämmöstä ja ruuanteosta. Ja tuota aherrusta sitä sitä oli taas tehty Keittiö - Tonttujenkin osalta. Miedolla lämmöllä uunin uumenissa odottivat laatikot. Imelletyt perunalaatikot, lanttulaatikot, porkkanalaatikot. Kaikki mahdollinen ruoka, mitä vaan saattoi odottaa joulupöydässä olevan. Ja kinkku oli samoin kuin kalkkunarullatkin varmasti oikeaan aikaan valmiita joulupöytään sitten kun sen aika oli. Rosollit, sillit. Niin ja tietyt joululeivät. Niin ja kahvitteluhetkeen jälkiruokamaiseen hetkeen niin sieltä Joulumaan Joululeipomostakin kaikki herkut ihanaiset olivat jo osin ilmestyneetkin pöydille pitkille notkumaan tänne yhdistettyyn ruokailu - ja oleskelutilaan. Nuo kaksi osiota kuten tuo kolmaskin keittiöosuus jouhevasti olivat hyvin suunnitellusti varmistamassa näitä onnistuneita yhdessä olohetkiä. Ruokailutilan pöydät oli katettu niin kauniisti Tarjoilija- Tonttujen toimesta. Tosin kun ruokailu - ja yhdessä olo aloitettiin. Kaikki olivat yhtaikaa pöydissä nauttimassa pöydän antimista ja yhdessäolosta. Joulupukki ja Joulumuori molemmat huolehtivat siitä kuten Tontutkin osaltaan, että kukaan ei tehnyt enää minkään sortin työksi kutsuttavaa tointa. Vaan kaikki viettivät sitä joulua. Jotain jouluisia taikoja joka vuosi sattuikin Joulumaassa. Noille asioille kukaan Joulumaan asukkaista ei ollut tähän mennessä keksinyt syytä. Kun juhlinta osin oli ohi. Keittiöön yhteistuumin viedyt astiat ja aterimet, niin ne oli tonttujen sellaisten, jotka halusivat paikkoja laittaa kuntoon, keittiönkin osalta, niin, nämä kohtasivat näitä taikoja. Astiat olivat lennähtäneet paikoilleen ja pestyinä. Kaikki ruokailutilan pöydät olivat saaneet kuin taiottuna uudet puhtaat pöytäliinat päällensä aattoillan ja yönkin, jos valvominen oli venähtänyt, niiden jäljiltä. Ja ilman, että kukaan Joulumaan Tontuista oli sitä tehnyt. Samoin, Joululeipomo koki näitä joulutaikoja. Kun herkut olivat sieltä lähteneet liikkeelle ja kohti tätä TurinaPataRauhaSukassa - pirttimajaa. Ja siellä hyörineet kaikki Tonttumestarileipurit ja leipurinapulaiset olivat menneet hetkeksi tauolle, ne jotka eivät olleet lähteneet viemään noita herkkuja eteenpäin, niin tuolta tauolta palattuaan, Joululeipomon kaikki astiat, pöydät, pinnat, leivontavälineet kaikki, niin, ne olivat puhtaina ja omilla paikoillaan. Joka kerta, kun tämä jouluaaton taika tapahtui. Joka kerta se yllätti Joululeipomon kaikki Tontut. Näitä kaikkia taikoja, joita siis tapahtui kukaan, Joulupukkikaan ei osannut selittää. Olivatkin laittaneet sen jonkin Joulumaan joulutaikuuden piiriin. Ehkäpä jopa Korvatunturin Lapinlisätaikuuden piiriin. No, ketkäpä olivat takana siinä. Joulunhenget nuo kaikki 24 kappaletta Joulunhenkiä. Ja kuinka paljon se iloa taas heille tuottikaan. No, nämä kun olivat saaneet niin paljon iloa itselleen Joulumaan kaikilta asukkailta ja maan kansaltakin niin tämä oli lahjaa Joulunhengiltä näille. Keppostelu. Niin, sitä ei saata unhoittaa kenkään joulunaikaan. Ja oikeastaan se kaikki nauru, joka lähti aina silloin ilmoille Joulunhengistä kun jokin hetki tuolla Joulumaassa sen asukkaiden keskuudessa koki tuota jouluntaikaa, niin se oikeastaan vaan lisäsi sitä hyväntuulisuutta ja nauruntarvetta kaikilla. Kuului tähän kepposteluun taikalisänä. PakkoNauraa- lisä. Niin se nauru raikui ja maakin tärähteli Joulumaan tienoilla enemmänkin ja ehkä muuallakin maata. No, meni aina joulun piikkiin. Sen riemullisen vieton piikkiin. Joulupukkikin joskus oikein pysähtyi miettimään, että noinko nopeasti ne joulukilot tulee, että maa alkaa ihan tärähdellä joka askelluksella. Vaikka kuinka solakan oloisesti ja kepeästi eteni joulussaan. Hoh-hoh-hoh-hoooooo. Niin, tärinää oli. Niin mahan osalta naurun yllättäessä kuin maankin tärähtelyn osalta aina joulussa.  

  Oi, Joulupukki, pääsi Joulumuorin suusta kuin lapselta konsanaan kun Joulupukki tulla tupsahtaa kotiin jouluaattona. No, kyllä vain Tontutkin pysähtyivät niille sijoilleen. Joulupukki oli odotettu ovesta tulija aattona toden totta. - Menikö suurin piirtein kaikki niin kuin olitte suunnitelleet, Joulumuori tokaisi. Leveästi hymyillen ja pieni Hoh-hoh-hoo, naurunpyrähdys sanoilla: Suurin piirtein pääsi Joulupukilta. Se laukaisi jännittyneen olotilan, joka oli kerennyt tiivistyä sinä tuona joulunpunaisena pienenä sekuntina kun Joulupukki oli sisään pirttimajaan tullut. Kaikki kun tiesivät, että tuo naurunpätkä tarkoitti todellakin, että hassunhauskasti ja todella suuripiirteisesti suurin piirtein matka oli taas mennyt. Kuulisivat kyllä. Miten suurin piirtein. Niin ne kiemurat ja koukerot jouluiset. - Niin, onkos olo kuinka viluinen ja rähjäinen, kysyi Joulumuori. Nämä tarjottavat kestävät odottaa, jos haluatkin että suuntaamme sinne Joulusaunaan ensin. - No, kaiketi sitä voisi ehkä sinne ensin suunnata, vastasi tähän Joulupukki. Pikkuisen se viima tuntui siellä tähtitaivaalla mennessä ja kiitäessä. Näin päätös oli tehty. Kaikki Tontut Joulumuorin ja Joulupukin osalta suunnistivat sinne Joulumaan Löylyjä lisää lisää- saunamajalle. TurinaPataRauhaSukassa- pirttimaja hiljeni jouluinen ihana tuoksujen valtakunta syöminkeineen jäi odottamaan näitä syöjiään. Joskus saatettiin tässä asiassa tehdä toisin päin,  mutta mentiin ihan sen mukaan mikä tuntui parhaimmalta. Joulua on lupa viettää juuri niin. Saunamajaan sisältyi erillinen pukuhuoneosio Tontuille ja Joulupukille sekä Muorille. Kaikki joulusaunallinen ihanuus odotti heitä tuolla. Ja niin odotti eräs yleisökin, joka oli aivan villiintynyt nyt tästä näystä, tuosta Tonttujen joukkiosta sekä Joulumuorista ja Joulupukista, jotka tulivat talvista ja lumikinoksista pehmeäpiirteistä maisemaa halkoen, polkua pitkin, jota nämä tämä valtaisa joukkio tamppasi noilla jalkineillaan huopikkaillaan edetessään. Joulussa nähtiin monia käänteitä. Tämäkin oli yllätyskäänne. Ensin Joulunhenget nauttisivat siis tästä Joulumaan ErikoisSpecialJoulutapahtumat- ohjelmasta ja JouluMakeaksi - kaupasta makeiden kera. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä niin tiesi, että tuo pakkasessa lämmittäväkin herkku, suklainen herkku lisäisi vain näiden jouluruokien nälkää, joten tämä etenemisjärjestys Joulumaan tapahtumissa ei haitannut koskaan. Kumpsin Jompsin Jouluisin Kiepsauksin, joulutapahtumat muutenkin aina etenee. 

  Sihaus,  ensimmäinen kuului kiukaalta. Ja toinen perään. Löylyn heitto oli käynnissä. Jonkin ajan kuluttua, kun lämpö oli levinnyt kaikkien jäseniin ja löylyä alkoi olla tarpeeksi. Se alkoi tarinan kerronta, mutta se oli ensi alkuun pientä. - Nyt, huudahti Joulupukki. Viuh! ja pieni tömpsäys. Viuh ja taas pieni lätsähdyksen ääni täytti kohteensa tavoitettuaan ilman. Tosin tämä kaikki oli yhtä suurta viuhtomista vihdan tai vastan kanssa,  miten sen nyt kukin halusi ilmaista. Joulunhenget saivat ensimmäiset naurunsa. Tämä kun kaikki tulla saunassa yhtaikaisesti heiluivat noiden vihtojen kanssa ja jonkun Saunatontun aina huolehtiessa löylyn heitosta oli kuin jonkin sortin Joulusaunomiskilpailut oli menossa. Luojan kiitos kenelläkään ei ollut tonttulakkeja päässään. Olisi ollut liian tonttumaista touhua jo se sitten. Jooo! Oooh! Uuuhh!- äänähtelyä pitkiä kuului näiltä. Luuu! Uuhh! Aaah! - lisä äänteillä. Joulunhenki Yksitoista samalla kun kuvasi kameroitaan suuntasi tähän näkyyn ja räpsähdellen tallensi, alkoi myös selostamaan: Jou - tavu tuli siinä jo. Ja jatko oli, Lu-Aa tavuna, mutta yhteen äännettynä, yhtenäisenä. Ja luultavammin tarkoitti myös Joulua -  sanan lisäksi tuolta luu- äänneosaltaan, että luissa Uuhh Aah, jo tuntuu ihanaisesti. Muut Joulunhenget olivat alkaneet saman tein nauramaan. Niin villiintyneen ja hassun näköinen oli ensinnäkin Joulunhenki Yksitoista selostuksineen, että näiden oli pakko alkaa nauramaan. Oli tietty tuo näky saunastakin aika hassu, toden totta. Siellä vihdottiin toisten selkiä ja autettiin jokaista saamaan jäseniin sitä saunan lämpöä. - No, niin. Napsikaahan itsellenne nämä joulusuklaamakeiset, niin saatte lämpöä jäseniin työkin. Näissä JouluMakeaksi- tuotteissa oli taikalisää. Ne ei meinanneet, ei sitten millään tulla pureskeltua imeskeltyä suussa loppuun ja syödyksi. Kestivät siis herkkuina suissa pitkään. Niin, tärisi taas Joulumaassa. Lauteetkin. Näiden Joulunhenkien naurun johdosta. Joulunhenki Nelonen kun ei pystynyt olemaan tamppaamatta tömistelemättä sitä maata jaloillaan silloin kun nauroi. Ei saunojat tosin sitä edes huomanneet. Luulivat kaiken heilahtelun olevan vain siitä saunomisesta johtuvaa. Ja jokin tovi siinä meni. Tuota riehakasta saunomista jatkui tuolla saunamajassa. Sitten alkoi kuulua yhdeltä sun toiselta. - Ei, nyt on pakko lähteä vilvoittelemaan, lauseita. Niin tuo joukkio suuntasi yhteistuumin vilvoittelemaan. Kaunis tähtitaivas kaartui näiden yllä. Höyryävin saunassa lämmenneiden Joulumaan asukkaiden pään päällä näiden rohkeimpien pyllähtäessä lumen sekaan vilvoittelemaan. Joulumuori ja Joulupukki suuntasivat saunamajaa ympäröivälle penkille istumaan. Joulupukki otti penkistä kaksi JouluMuorinKaneliaRipaus- mehujuomapulloa käteensä, joista toisen ojensi Joulumuorille. Siinä nämä kaksi onnellista pullonkauloja yhteen kilauttaen katseli tuota omaa Tonttujoukkiotaan. Tämä oli se yksi hetki, jota molemmat aina odottivat hartaana. Nähdä sitä kun Tontut heittävät kaiken sen taakan harteiltaan, kiireet kaiken ja alkavat joulun viettoon nämäkin. Ilo ja se jouluntaika sanoma oli juuri lähtöisin tästä. Toisten ilon näkemisestä. Lahjoja muita eipä tainnut hetkessä kaivata. Vain nähdä tuota iloa. Niin ja sen joulun viettoon rauhoittumisentaikaa. Oli se hetkittäin nyt sitten vaikkapa tällaista. Pohjoisen Joulumaan lumessa kylpyä. Joulunhenget, kukin omalla tavallaan leppoisassa asennossa ollessaan, huokaisivat kuin yhteen ääneen. Niin, he olivat niin onnellisia tuokin joukkio tästä näystä. Jouluisesta saunallisesta.

    Siinä kun tarpeeksi olivat tämä jouluinen joukko vilvoitelleet saunamajan ulkopuolella ja tätä niin hyvältä mehujuomalta maistuvaa juomaa juoneet, mukaansakin jotkin ottivat jopa sisätiloihin, ei pukeutumispuolen eikä peseytymispuolen tiloihin vaan oleskelutilaan, joka löytyi myös rakennuksen sisältä. Oli tähän Joulupukin päähineeseen kuuluvan, siitä laskeutuvan päähinerakennelmaosaan kuuluvaa aluetta. Niinpä tuo tupsu, joka päähineessä yleensä oli, mallasi oikeastaan pyöreää rakennelmaosiota, joka koostui juuri tästä osiosta. Muiden pukeutumispuolen ja peseytymistilojen jäädessä rinnakkain kulkevaksi ennen tähän korkealla ja vielä korkeammalle kipuavaan rakennusosioon. Eli vaikka pukeutumisosaan mennään sivusta, niin tämä jää kuin sellaiseksi toiseksi ajanvietto- oleskelutilaksi, pyöreäksi kauttaaltaan ja jossa on myös lämmittävä takka. Tällä tupsulla tosin oli kokoa. Eli sinne mahtui koko Joulumaan väki kokonaisuudessaan. Takkatulen ääressä saatettiin joskus paistella makkaraa tikun nokassa. Uutta Vuotta ottaa vastaan nakkeja ei keittäen vaan näin lämmittäen paistellen. Niin ja Uuden Vuoden Tinan valantaa täällä ei koskaan tehdä vaan tosiaan Steariinivalanta. Kynttiläihmisiä nämä Joulumaan asukkaat kun ovat. No, nyt elettiin joulua. Takkatuli sai loimuta ja lämmittää tilassa rauhassa oleilevia jo peseytyneitä Joulumaan asukkaita, ennen lopullista pukeutumista ja suuntaamista sinne jouluruokapöydän ääreen. No, nyt nuo asukkaat olivat kuin terävinä tonttuina taas saunan lauteilla. Löylyn heitto oli taas alkanut. Nyt nautittiin hiljaa lämmönjäseniin leviävästä hehkusta. Ja tarinointiin. Joulunhenkien joukossa, tunnelma tiivistyi huomattavasti. Joulupukki otti paremman asennon jotenkin ja aloitti. - Niin. Oli taas niin voisiko sanoa tarumainen kohtaaminen minulla itselläni, tosin sitä se on Petteri Punakuonollekin porotovereineen nähdä ja kokea tuo joulunodotus ja kaikki siihen liittyvä kodeissa. Jotenkin tuntuu, että joka vuosi ne perheen lemmikit tietää, odottaa jo minuakin. Nytkin kun tupsahdin eräästä omakotitalon piipusta sisään ja olin juuri vasta ottamassa ensimmäistä lahjaa kuusen juurelle laitettavaksi, niin no jo oli taas perheen koira haistelemassa minua siinä. Ja tämän suu oli avautunut haukahdukseen. Tai en tiedä meinasiko puraista minua. Tarkistaa olenko todella siinä. Voitte vaan kuvitella mitä tein. - Mitä? Mitä teit, Joulumuori kysyi. Taioin itseni takaisin pieneksi ja kävin koiran nenänpäälle istumaan. Siinä se sitten tuijotteli minua. Minua, jonka pylly oli kuin liimattuna sen kuonon päälle. Vähän liikahdin, että tämän nenänpää jää vapaaksi. Kyllä oltiin niin nokakkain. Voisiko sanoa, silleen hassusti. Koiran silmät tapitti minua ja minä tapitin sitä. Sitten minua alkoi naurattamaan. Ja nauroin. Ja samassa tämä taas oikeasti siellä lauteilla alkoi hohottamaan. No, niin nauroi kaikki muutkin tuolla Joulumaan Löylyjä lisää lisää- saunamajassa. Joulumuorikin niin, että hyvä kun pysyi lauteilla. Kuten Tontut myös. Osalla jalat osoittivat taivasta kohti. Niin ja arvatkaapa missä myös naurettiin. Joulunhenkien katsomo, jos niin voi sanoa kepeästi jouluilmaisun tässä näin suorastaan hytkyi valtoimenaan. Lumipenkat, joista oli muodostunut kuin istumia näiden alla elivät ja joustivat kuin patjat kepeät lumikidemäiset hötöiset näiden alla. Ainoa, joka nauroi taas jaloillaan oli Joulunhenki Neljä. Saunatonttu heitti lisää löylyä. - Perheen kissa tuli tuota näkyä myös ihmettelemään. Yritti käpälällään tökkiä minua, Joulupukki sai naurultaan sanottua. -No, minäpä pomppasin siinä samassa tämän kissan hännän päähän. Kissa alkoi juosta häntäänsä kiinni eli yritti saada minua kiinni. No, ei saanut. No, jätin perheen lemmikit ihmettelemään ja katosin vähäksi aikaa lahjasäkkiin. Levittelin lahjat kun perheen lemmikit poistuivat hieman kauemmaksi. Näkivät vain sekunnissa kuin lahjat olivat ilmestyneet joulukuusen juurelle. Sanotaanko, että liikettä lisää niveliin näinkin vanhalle ukkelille, mitä minäkin Joulupukkina olen, niin nämä lemmikit aina kivasti lisää. Hyvä niin. On kuin lahjaa heiltä minulle. Kyllä siinä tällainen vanha nuortuu ihan silmissä. Lemmikkieläinten silmissä. Ei pääse taidot ruostumaan. Kaikki hymyilee ja myhäilee Joulupukin tapaan. Kyllä vain. Jokavuotiset yllätykselliset kuviot on sitä Joulupukin jouluun kuuluvia. Joulupukki tosin itse on aika haka itse myös yllättämään. Tämä jatkoi:- Paljon oli näitä lemmikillisiä koteja ja mutta, eräs kissa ja koira koti jäi myös mieleen. Sinne jätin lahjasäkin eteiseen. Siinä kävi vain vähän hassusti todella. Piipusta menin sisään. Ja samassa harmillisesti lensinkin päin nukkuvaa koirakissa- kasaa jos näin voi ilmaista. Siinä niin herttaisesti kissa nukkuu koiran vieressä ja minä pienenä tosin lahjasäkin kanssa tupsahdan näiden sekaan. Meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, missä olen. Näiden turkin, en tiedä kumman seasta kömmin esiin. No, siinähän ne jo olivat huomanneet sitten minut. Ja jahti alkoi. Minä säkki harteilla juoksin pienenä eteiseen ja jätin lahjasäkin sinne keskelle ja pinkoin edelleen menemään. Kaikki lauteilla ja Joulunhengetkin ulkosalla olivat jäykistyneet jännityksestä paikoilleen. Joulupukki jatkoi: - En älynnyt taikoa itseäni yhtään mihinkään muuhun muotoon edes heti. Niin hoppu siinä tuli, että. Että, sanoi tämä ja räjähti nauramaan. Joulupukki hohotti silmät jo vettä valuen. Muutkin olivat yhtyneet nauruun. Jännitys oli helpottanut kaikissa hieman. Mutta vain hieman. - Mitä sitten tapahtui, malttamaton eräs taisi olla Joululeipomon Tontuista nauraen kysyi. Joulupukki vastasi. Siinä aikani kipittäessä miniraajoilla hiirenkokoisena sujahdin olohuoneen puolella sohvatyynyjen alle piiloon. Hetken odottelin ja samalla kun poistuin samaa tietä kun tulinkin taloon, tein taian, joka suoristi vinoon menneet matot lattialla ja niin edelleen. Kyllä nämä lahjojen jakoretket kiloja tiputtaa. Siitä oikeasta varrestakin. Kyllä tässä alkaa olla kohta ollakin aika sopiva nälkä päällä. Jouluruuat maittaa, vinkkaa tämä Joulumuorille samalla silmää kun taputtaa vatsaansa. Joulumuori sanoo: -Kauaa ei enää olla täällä saunomassa. Ja saahan tänne tulla uudemman kerran saunomaan. Jokainen vaan huolehtii itse puiden lisäyksestä kiukaan alle. Meinaan, vaan ettei tuo Joulupukki nyt ihan nuukahda tuohon kohta, hymyilee ja nauraa vielä päälle tähän. Tonttuja naurattaa jostain syystä niin paljon aina jouluisin ja nytkin taas. Niin olisiko nuo tarinat osasyy tähän. Todellakin. Mutta, taitaa olla myös osasyy Joulunhenkien seurueella,  joiden nauru ja naurutaika kuin tarttuu näihin Joulumaan asukkaisiin kiinni sinä joulun henkeä voimistavana, joulun sanoman kiteytymänä. 

  Niin ne Joulunhenget ja Joulumaan asukkaat viettivät aikaa saunamajalla. Ja Joulumaan asukkaiden suunnatessa takaisin TurinaPataRauhaSukassa - pirttimajalle takaisin Joulunhenkien keskuudessa riemu repesi. - Hei. Nyt päästään syömään, huudahti Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. No, maastoutukaa. Toisin sanoen sujahtakaa samalla oven avauksella sisään pirttimajaan sisään kun muutkin sinne menee niin kunnioitetaan Joulumaan asukkaita tällä tavalla. Niin nämä ilmassa leijuen sekoittuivat tuohon Tonttujen joukkioon, joka ensimmäisenä oli saapumassa pirttimajan piha-alueelle. Joulupukki avasi Joulumuorille oven. - Olehan hyvä, Muoriseni tämä sanoi tälle ja niin se alkoi tuo joulun vietto tovi tuolla TurinaPataRauhaSukassa - pirttimajassa, Joulumuorin tullessa astuessa ensimmäisenä ovesta sisään. Ja mitä oli tapahtunut siellä sillä aikaa. Joulumuori ja Joulupukki sekä tämä tiivis suuri Tonttujoukkio pysähtyi niille sijoilleen. Ilmassa heidän lähettyvillään lenteli sinne tänne kaikkien hymyillen koko ajan tämä 24 hengen Joulunhengen ryhmä. Joulupöytä oli täynnä näitä jouluruokia ja juomakarahveja. Joulumusiikki soi taustalla. Mitä mistä se tuli. Kaikenlaisia joululauluja soi. Näille tuntemattomiakin. Oliko tuossa vanhassa radiossa virrat päällä. Joulupukki yritti kurkistella. Niin nämä radiot, jossa oli sisällä se pieni levysoitin. Kyllä Joulumaan noilta savikiekoilta löytyi jopa joululauluja. Oli heillä olemassa kyllä tällainen joka paikassa kuuluvat kaiuttimesta tiedottava sisäinen järjestelmä nykyään jo Joulumaassa, mutta silti perinteitä kunnioitettiin. Maailman ensimmäinen audiolähetys radiolla oli jouluaattona vuonna 1906. Viulunsoittoa ja Raamatun säkeitä oli kuulunut lähetykseen. Niin, oli jouluaterioinnin aika ja joulu oli ihmeitä koko ajan täynnä. Sen kokivat nämä Joulumaan asukkaatkin. Heidän ei tarvinnut kuin istahtaa joulupöydän ääreen ja Joulunhenkien samoin. Joulunhenget tosin leijailivat heidän ympärillään ja kuin taiasta pitkulainen pöytä katettuna tuoleineen päivineen ilmestyi heille myös. Tämä taisi olla sen Joulunhenki Kahdenkymmenenneljän tekosia tuo. Varmistaa, että kaikki menee suunnitellusti. Tosin vähemmän suunniteltuja asioita myös jouluna tapahtuu. Oli niin mukavaa viettää aikaa aterioiden Joulumaan ihmeiden tekijöiden kanssa. Joulunhenget tarkoittivat tällä Joulumaan asukkeja, Joulupukkia Joulumuoria ja Tonttuja. He ovat ansainneet myös sen joulun. Joulu on joulu. Nyt meneekin se kolme päivää vaan nauttiessa joulusta. Samanaikaisesti Joulupukki kohotti ruokajuomalasiaan ja sanoi: Hyvää Joulua te kaikki rakkaat! Hyvää Joulua koko Suomi! Samalla hetkellä kohottivat lasinsa myös Joulunhenget: - Hyvää Joulua! Samassa kuin pienen kutituksen jokainen näistä tuossa pirttimajassa olija olisi tuntenut jossain päin kehoa ja nauru kupli herkästi tilaisuudessa. Ja koko joulun ajan. Joulu on parasta aikaa. Ja täynnä joulun taikaa!

 239.

  J-o-u-l-u - tuohon luettelomaiseen kirjain kirjaimelta lausuttuun innostuneeseen litaniaan laittoi oman suunsa mukaan Joulunhenki Kaksikymmentäneljä kirjaimen u- kohdalla tuon tämän lakkinsa päähineensä kohotessa kuin jokin ylimaallinen "tötsä", jouluhattu, joululakki erään lumipenkan syvyyksistä. Koko hahmon ponnistaessa täydellä ja suuren suurella halukkuudella samanlaisella innokkuudella mukaan joulun seikkailuun kuten muutkin Joulunhenget tuolla Joulumaan Korvatunturin tanhuvilla. Lause jatkui sanoilla, kirjaimilla, jotka huudettiin, jotka kimpoilivat lensivät Joulumaan majojen pirttien seinustoihin ikkunoihin aiheuttaen soivan äänen, kulkusetko ne siellä taas soivat, vai oliko joululauluja alettu taas laulamaan jossain päin noita Joulumaan rakennelmia, hassuja taloja kaikkinensa kaikki, niin, ne kirjaimet tipahtelivat näin: o-n t-ä-ä-l-l-ä! Siinä samassa tuossa pihapiirissä, joka Joulumaan alueeseen kuului, niin noista rakennelmistahan huokui jo sanoma: Joulu asuu aina täällä. On aina täällä. Joulupuk-puk-pukkila ja Muorila- päämajatalosta ja Tonttulasta sekä tämä kupeella lähettyvillä olevasta Lelupajasta jo näistä näki, että tulija oli saapunut niin sinne Joulumaahan, kuin Joulun taikamaahan. Lelupaja, joka oli siistitty ja putsattu kuin odotti jo taas tonttuja sisäänsä. Tuon majaisen rakennelman, jos niin voi edes sanoa, äärellä oli aivan ihmeissään. Oli kuin olisi ollut osittain avatun lahjapaketin luona. Siltä se näytti katsojasta. Katto-osuus oli kuin vielä avaamatonta lahjakääreosuutta, muoto katolla oli sellainen suorakaiteen muotoinen, mutta nyt kuin katto olisi vahingossa rakennettu viistoon ja kulmittain, tosin tuosta osuudesta kohosi myös seasta se savupiippu törröttäen, josta se talo-ominaisuus katsojalle kuitenkin varmistui siis heti. Joitain Tonttujen tai olisiko ollut Joulumuorin viimeistelyä kun Lelupajan ikkunoista, jotka olivat täysin pyöreät, somistettu verhoilla, jotka näyttivät silmäluomilta, niin, olisiko tämä sisutushalu ulottunut tällä tänne katolle asti. Laittanut piruuttaan kuin lahjanyöriä valumaan lahjan päältä. Niin, tai sitten joku Tontuista oli tehnyt tämän Joulumuorin puolesta. Niin, tuossa Lelupajassa, joka taas talona oli ei neliskanttinen niin kuin yleensä vaan kuin jonkin eläimen kasvojen muoto, pyöreä punainen valo loisti ainakin talon oven päällä josta mentiin sisään. Ovi oli kuin jonkin suu. Niin, talosta tuli mieleen, Petteri Punakuono. Mitä ihmettä. Aa. Kyllä vain. Kuin pehmolelu Petteri Punakuono olisi ollut paketoituna lahjaksi jollekin lapselle siis. Joo. Ja tuo valo, nenänpään punainen valo. Niin, sehän ilmoitti aina varmaan siitä tilanteesta, joka rakennuksen sisällä olevilla tontuilla oli käynnissä. Varmaan loisti kesäisin ainakin jo vihreänä, taisi vaihtua väri sillä hetkellä kun Petteri Punakuono oli Joulupukin kanssa palannut takaisin Korvatunturille lahjojen jako reissultaan. Kunnioituksesta heitäkin kohtaan, valo loisti niin kauan punaisena. Niin, ja se Joululeipomo. Kuin yksi suuri piparkakku kyljellään maaten olisi napansa seutuville osuvan  ovensa avulla toivottanut tervetulleeksi kaikki Tonttunsa, nuo leipurimestarit ja apulaiset töihinsä. Mitä tuo Joululeipomon piparkakkumuoto muistutti. Olisiko ollut jotain Tonttua. Leipomomestareista tuossa salaisessa Joulumaan leipomossa. Niin ja samat tontut saattoivat hyöriä siellä Tonttulassa vetämässä näitä Tontuksi tunnissa- kurssejakin sekä etenkin näitä Kuin Tonttujen Matkassa - tunteja Joulupukille. Joululeipomossa varmasti tulee herkuteltua piparkakuilla, joten niiden liikuntatuntien veto osallistumalla Tonttu itse niihin pitää myös itsensä solakassa kunnossa. Kyllä vain. Joulumaassa tehdään kaikki suunnitellusti. Tuhtiparrat ja Mahtihiuskuontalot - Joulumaan parturikampaamo, Joulumaan Löylyjä lisää lisää- saunamaja. Toinen noista tulisi tänään olemaan täynnä Tonttuja, Joulumuorin ja Joulupukinkin varmasti keretessä sinne lauteille myös. Tuo paikka, niin se oli ainoa jonne Joulunhenget itse eivät voineet astua. Liian kuuma paikka oli heille. No, seurasivat joka ainoa kerta kuin ulkopuolelta tätä tarinointia. Eihän niitä kukaan voi jättää väliin. Joulupukin tarinoita etenkään. Kuin Joulumaan ErikoisSpecialJoulutapahtumat - ohjelma olisi tuolloin aina käynnistynyt. Nämä kaikki kaksikymmentäneljä Joulunhenkeä olivat kuin elokuvateatterissa olisivat tuolloin olleet. Käänteet ja vauhdikkaat tapahtumat veivät mukanaan. Tuota hetkeä odotellessa, tapahtui jotain muuta. 

  Joulunhenki Kaksikymmentäneljä oli muiden Joulunhenkien ohella erään Joulumaan pihan suuren kuusen juurella. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä, tämä oli hänen tehtävänsä, sanoi:- Ja, nyt! Vain kaksi sanaa. Mutta, se mitä tapahtui oli aivan ihanaa. Suureen kuuseen lennähti kuin tähti taivaalta loistamaan. Ei sentään. Oikeat tähdet jätettiin rauhaan. Mutta kyllä kuusi sai silti niin näyttävän ja kirkkaan tähden latvaansa, että todellakin viimeistään sillä hetkellä kaikkien silmillä olevat klasit olivat häikäisysuojana tarpeen. Mitä siis tapahtui. Joulunhenget koristelivat heidän oman kuusensa. Joka ainut vuosi. Vaikka he ovatkin ja viettävät samassa Joulumaan todella isossa oleskelu / ruokailutilassa / keittämössä, Joulumaan TurinaPataRauhaSukassa - pirttimajassa kun muutkin Joulumaan asukkaat niin ikään illemmalla kun Joulupukkikin tulee tältä jouluiselta jokavuotiselta retkeltään takaisin ja näissä tiloissa on näiden Joulumaan Tonttujen koristelema kuusi päässyt myös sisätiloihin. Tosin ovat nämäkin jo suunnitelleet sitä että koristelisivat vain jonkin pihan kuusista joulukuuseksi koristeineen kaikkineen. Vielä tähän mennessä joulukuusi on kuitenkin löytänyt tiensä tuonne sisätiloihin. Niin, ne jouluiset perinteet istuvat tiukasti tässä Joulumaan asukkaiden parissa etenkin. Taas lennähti yhdellä käden heilautuksella vielä enkeli kuusen latvan lähettyville, soivia heljähtäviä kelloja, kuin kirkkotapulin kelloja kuusi sai koristeeksi oksilleen. Piparkakkujakin, mitä. Kyllä vain samalla tavoin Joulumaan eräs Tonttutyttönen, Joululeipomossa hyörinyt, oli halunnut joskus ennen muinoin halunnut alkaa koristelemaan joulukuusta. Erimuotoiset piparkakut oli ennen uuniin laittoa saaneet ripustuslenkkiaukkona toimivan aukon itseensä ja näin koristenauhoin piparkakut päätyivät joulukuusen oksille. Niin joulukuusen koristelussa kaikki tavat ovat oikeita. Ja jokaisessa kodissa ja perheessä se tehdään heille sopivalla tavalla ja tyylillä. Ja kynttilät, jotka oli laitettu koristenauha osalta ensimmäisinä kuuseen. Mistä ne koostuivatkaan. Lumikiteistä niiden kukkakoristeista säihkyvistä. Kaikki oli lumesta, mutta kuin ei lumesta kuitenkaan. Pallurot, jotka roikkuivat. Niiden pintakin saattoi olla aivan muu kuin pyöreä. Niin. Kuusi oli koristeltu. Ja Joulunhenget sen ympärillä niin onnellisna. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä teki ja katosi. Mitä. Kesken kaiken. Alkoi kuulua jokin ääni. Tämän koristellun kuusen juurelle alkoi ilmestyi paketteja. Lahjapaketteja. Mitä oli tapahtumassa. Missä oli Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. Missäkö. No, TaideArtKäsinTehty- Shopissa. Siellä hikipäähineessä jos näin ilmaisi oli valkkaamassa joululahjoja. 23 joululahjaa piti keksiä. Ja ehkä jotain jonnekin muutakin. Joululahjojahan kansan maan parissa alettiin harrastaa 1800- luvun alussa varakkaissa perheissä ensin, josta tapa levisi sitten koko kansan pariin. Nämä Joulunhenget tosin ovat taitaneet tehdä hiukan pitempään tätä lahjojen ja keppostelunkin antoa toisilleenkin sekä näiltä osin maan kansallekin. Mitä mitä. Jo vain tämä oli kerennyt piipahtaa myös JouluMakeaksi - kaupassa. JouluHassunHauskassa- majassa. Sieltä tämä nyt nauraen saapui ja oli siinä ja siinä, että sai nuo kantamuksensa kannettua. Niin, näissä samoista paikoista olivat toisetkin Joulunhenget käyneet hakemassa joululahjansa toisilleen. Tuo lahjakertymä, tupsahtelu, tuonne koristellun pihamaan joulukuusen alle oli näine lahjoineen alkanut siis pitää sitä ääntä. Pienet suhahtelevat lunta pitkin kiitävien lahjojen äänet pitivät siis sen äänen. Jokainen Joulunhenki kukin oli piilotelleet näitä lahjojaan näissä omissa lumikinospaikoissaan. Kyllä oli ollut ilo näillä vihdoin ja viimein päästä asettelemaan nämä lahjat tuonne kuusen juurelle. Auta armias kun näkivät tämän nauravan Joulunhenki Kaksikymmentäneljän. Kyllä vain tämäkin sai ne lahjansa kuusen juurelle. Koko Joulumaa vaan tärisi ja tömisikin taas sen naurun takia, joka lähti ja kimpoili kumusi kaikki tunturien laetkin kaikuessaan ja mennessään ilmojen halki. No, olikin aika jo revetä nauramaan. 

  Miltä tämä näytti tämä Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. No, oli kuin avattu lasten joulukalenteri. Miksei aikuistenkin. Mummojen ja pappojenkin. Ei se ikää katso se joulukalenterin luukun avaus. Yhtä jännittävää touhua on aina. Niin tämä oli luukkuja täynnä. Asu, jossa neliönmuotoiset, pyöreät, sahalaitaiset / jääpuikkorivistömäiset, kynttilämäiset, kolmiot, joulusukkamaiset, piparkakkumuoto, tähtimäiset, enkelimäiset, kaikki mahdolliset jouluun liittyvät muodot olivat noiden luukkujen muotoja. Ja  kaikissa noissa luukuissa oli kaikille jotain. Oli se eräs päivän keppostelukin, joka oli vielä lähtemättä kansan pariin. Sen luukku oli ainoana vielä kiinni. Ja muoto sillä oli, Joulupukin. Oli jo ne lähteneetkin keppostelut sisältöineen. Miten tämä sen teki. Tiesi etukäteen jokaisen näiden Joulunhenkien valitsemat keppostelut kansalle. Niin, vai oliko se tätä yhteistä kommunikaatiokykyä joka näillä Joulunhengillä oli keskenään. Samalla kun keppostelu oli lähtenyt kansan pariin oli tämä saanut asuunsa taas joltain Joulunhengeltä jotain. Niin, tämä taisi olla juuri tätä Joulunhenkien joulun taikaakin ja keppostelutaikaa toisilleenkin. Tällä Joulunhengellä Kaksikymmentäneljällä oli kaksikymmentäneljä pitkän pitkää letitettyä lettiä päästään lähtevänä. Melkein ylettyivät maahan asti jo. No, millä ajalle tämä kerkeisi näihin omiin hiuksiinsa suunnitella leikkausta. No, tuolle löytyisi kyllä aikaa, mutta kun ei malta. Viimeisenä tulleena on niin paljon muuta kiinnostavampaa. Nyt nuo letit hohtivat kilvan joulun väreissä. Päähine oli lähtenyt samalle linjalle. Lukumäärälinjalle. 24 jouluista yllätystä kiikkui tämän päähineestä lähtevien huopanarujen päissä. Jokainen Joulunhenki saa sieltä ottaa itselleen yhden päivän jossain vaiheessa. Illemmalla kun kaikki olisivat jo niin joulun tunnelmissa ja se Joulupukkikin tarinoimassa. Taisi olla nämä sieltä JouluMakeaksi - kaupasta. Tämä itse aina otti itselleen sitten sen jäljelle jääneen ja avaamattoman sisällön. Samoin tällä oli jotain näille sieltä JouluHassunHauskassa- majasta ostettuna tuossa asussaan, jossa muuten ammotti avonaisena näitä kalenteriluukkuja. Luukkuja, joissa eli edelleen ne keppostelut kuin kuvallisina tarinoina siitä mitä kulloisena päivänä tapahtui kansan parissa. Pikkuruisina näyttämöinä nyt tuo asu siis eli. No, nuo luukut vei etumustilan nuttuosuudesta, joka tällä oli yllään. Mutta hihat ja takaosuus niin, ne oli myös luukutettu. Miten ne erottui näistä muista kalenteriluukuista. Niitä ei oltu numeroitu. Mutta, lukumäärä oli edelleen 24. Ja mitä sieltä nämä Joulunhenget saisivat itselleen. Se oikeastaan liittyi siihen mitä seuraavaksi tapahtui. Se oli jotain mikä leviäsi kansankin keskuuteen. Ja, jonka nämä saivat jokainen sen oman avaamansa luukun sisällön lahjoittaa näin laajemmaksi lahjaksi. JouluHassunHauskaksi. Joka levittyisi viimeisen luukun, kalenteriluukun 24. keppostelutaian myötä näille myös. 

 JouluHassunHauska 1. - Avattaisiinko jo tämän päivän keppostelutaika, kysyi malttamattomaan tyyliin Joulunhenki Vitonen, tämän taas hiusten kiharoiden suoristuessa, niin taisi tällä kertaa siihen riittää valtaisa jännittynyt ilmapiiri. - Ei vielä. Malta nyt, vastasi Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. Ensin jokainen valkkaatte asustani, näistä avaamattomista luukuista, ei tuosta numeroidusta luukusta 24, jonkin ja otatte sisällön itsellenne. Ensin kävi avaamassa luukun Joulunhenki Yksi. Ja tällä tavalla numero numerolta jokainen vuoron perään kävi Joulunhenki Kaksikymmentäneljän tykönä. - Nosta ilmaan löydöksesi, Joulunhenki Ykkönen, sanoi Joulunhenki Kaksikymmentäneljä. Tällä oli käsissään Enkeli- koriste. Tuo koriste oli elävä. Se lauloi Suojelusenkeli - nimistä laulua. Koriste siis matkasi johonkin joulukuuseen, joulusuklaaseen, johonkin joulukorttiinkin vaikka jossa on enkelinkuva. Niin, tällä tavalla se yllättää maan kansalaiset tänään perinpohjaisesti. 

JouluHassunHauska 2. Joulunhenki Kakkosella oli kynttilä käsissään. Se syttyi palamaan siinä kaikkien edessä tuosta noin vaan. Kynttilänliekki niin, kansan lumoajana saisi kulkea tänään. Jotain joulunlämmöstä suuresta laskeutuisi ihmisten mieliin hetkellä jolloin nämä näkisivät kynttilän päivässään. Ja taas missä yhteydessä vaan. 

JouluHassunHauska 3. Joulunhenki Kolmosella oli kuin pienoistonttu. Mitä ihmettä. Tämä tonttu alkoi elämään tämän kädessä. Se nauroi ja hirnui niin, että koko Joulunhenkien joukkio siinä tuolla Joulumaassa Korvatunturilla laittoi nauruksi ja syynä oli tuo pienoistonttufiguuri tällä kertaa. Eli kansan parissa se tarkoitti sitä, että vaikka sana, tonttu, tulisi jossain muodossa lausuttuna esiin, se tarkoittaisi myös nauruhetkeä hervotonta hetkessä näilläkin. Onneksi, Joulunhenkien nauru päättyi, tonttufiguuri oli heilahtanut jo useamman kerran pyllylleen Joulunhenki Kolmosen kämmenen päällä. Nämä lahjat jäivät näin muistoina niin sille kansalle kuin näille Joulunhengille talven kevään kesän ja syksyn yli seuraavaan jouluun asti. Eräänlaisiksi unileluiksi näille lumivällyjen alla maatessaan. 

JouluHassunHauska 4. Joulunhenki Nelosella oli kuin kirkonkello, joka kumahteli tai soi. Hetkinen siitä lähti, niin se antoi ihmisille lahjaksi tuon ikivanhan kokemuksen saapua jouluna kirkkoon hevosen vetämän reen kanssa ja istuutua kirkkosaliin kuuntelemaan joulupäivän aamun messua. Niin jouluaaton illan jumalanpalvelus on nykyään perinteistä joulupäivän kirkkoa suositumpi. Tänä jouluna ihmiset etänä saivat muutenkin kokea noita kirkollisia menoja, joten tällainen taikalisä olisi vain hetkiä noita vahvistava. 

JouluHassunHauska 5. Joulunhenki Vitosella oli kädessään pallomainen joulukuusenkoriste. - Hei, tämä on hauska, sanoi tämä kihertäen ja tuijottaen omaa kättään. Kuin suurettuna naurupeilinä, jossa hahmot on isompana ihmiset saavat hetkellisen komiikan tovin itselleen. Teemalla- Kyllä joulukiloja taas tulee tyyliin. Joulunhenget toden totta saavat lisäkiloja ennen kuin käyvät unilleen. On ne Joulumuorin ja Tonttujen jouluruuat sen verta makoisia, että ei niitä jätetä väliin. Kolme päivää menee, noin niin kuin joulua viettäessä ja syödessä, toden totta.

JouluHassunHauska 6. Joulunhenki Kutonen piti kädessään kuin jouluseppelettä. Niin nämä koristeet ovissa. Monet käyttävät näitä jouluisia kransseja muuallakin koristeina. Niin onhan se joulupullakranssikin maittavaa, monestakin. No, tämä tuo näin sitä juhlallisuutta jouluun ihmisille. Joulunjuhlallista iloa. 

JouluHassunHauska 7. Joulunhenki Seitsemällä oli joulupiparkakku kädessään. Hetkinen. Mitä se nyt tekee. Se juoksenteli sinne tänne ympäri Joulunhenkeä tämän vaatetusta pitkin. Tanssi tämän hiuksilla, jotka nyt lainehtivat Joulunhenki Seitsemän naurun mukana. Mitä. Oliko tämä karkuun pyrkivä joulupiparkakku. Joulupiparkakut kun on niin maittavia. Muut Joulunhenget olivat heti yhtyneet nauruun. Niin tämä HassunHauska - lahjaelämys taitaa viedä ihmiset lapsuusaikaan piparkakkumaistelijoiksi. Saada nämä nyt luulemaan, että ne karkaavat katoavat jos ei niitä joulun aikaan suuhun nopeaan tahtiin napostele. 

JouluHassunHauska 8. Joulunhenki Kahdeksan, tuo tonttumainen Joulunhenki katsoi ja katsoi kättään. Joulumuori. Mitä ihmettä. Sellainen pieni Joulumuori, elävä heilahteli kädessä. Joulumuorilla oli kauha kädessään. Ahaa. Jouluriisipuuro. Sen aika olisi piakkoin. Toki sen nauttimisessa tuossa ajankohdassa oli erilaisia tapoja. Niin, kaiketi tämä halusi vain tuoda tämän puuron tuoksun ja maunkin voimakkaampana ihmisten mieliin. Ja jouluruokien maut. Herkuttelu hetkeä- jouluista voimistaa. 

JouluHassunHauska 9. Joulunhenki Yhdeksällä oli poro, jonka nenänpää loisti samalla tavoin kuin Petteri Punakuonon nenänpää. Mitä ihmettä. Ja siinä samassa tämä lennähti kädeltä juosta jolkottamaan lumisessa maassa Joulunhenkien jalkineiden päälläkin. - Hei. Äkkäsin. Eli ulkoilla täytyy muistaa kaikkien jouluna. Tämä on se viesti tältä eläväiseltä porolta. Poro tulee varmasti jokaisen mieleen jouluna jollain lailla se on varma, joten tämäkin hauskuus toteutuu kansan parissa. Aivan porona porhaltavat ovesta ulos. Ja nenänpäät punaisiksi saavat. 

JouluHassunHauska 10. Joulunhenki Kymmenellä oli taas joulusukka kädessään sellainen enklannissa tyypillinen takankoriste. Mitä mitä. Aaa. Joulua ei sukkana läpi eletä vaan sukat lämpöiset jalassa. Juu. Juu. Lahjat joulusukan sisällä viittaavat sukkien tuomaan lämpöön kehossa. Niin se joulun tunnelma syntyy lämmöstäkin. Uunit tosin keittiössä kuin keittiössä jouluna aina lämpenevätkin. 

JouluHassunHauska 11. Joulunhenki Yhdellätoista, tämän käsissä oli sellainen kaulahuivi. Siis mitä. Ei. Niin näytti pikemminkin ehkä kuusen koristenauhalta, mutta ei ollut sitä vaan jouluinen kaulahuivi. Nuo kaksi asiaa kuin yhtenä. Miten se on mahdollista. Samassa tämä kaulahuivi lumikiteenkuvioita siihen neulottuna koko ajan piteni ja piteni siinä kädessä ollessaan. Yhtäkkiä Joulunhenki yksitoista tunsi sen kietoutuvan omalle kaulalleen. Ja koko ajan tämä kuvasi tallensi itse tätä hetkeä. Ilmeitä hämmästyneitä kaikkien Joulunhenkien kasvoilla. Kaikki oli tallennettu nämäkin hetket ja juuri tämän Joulunhenki Yhdentoista ansiosta. - Niin, tiedän. Ensinnäkin ne kaikki jouluiset kaulahuivit ne on tämän JouluHassunHauskan- taian myötä tervetulleita lahjoja kaikilla, vaikka pituus olisi vaikka väärä. Jouluisella rakkaudellisella tunteella ne on aina valmistettu ja niin, se tärkein viesti on. Pue se päällesi kun ulos lähdet! Eli kaikki lahjat, vaate tai asustelahjat saivat uutta merkitystä, elävää merkitystä ihmisille tänään jouluaattona. Ihmisistä tuntui, että heidän oli pakko sovittaa niitä heti. Aivan heti. 

JouluHassunHauska 12. Joulunhenki Kahdentoista kämmenellä oli sinappipurkki. Siis mitä. Aa. Joulusinappia. Tosin kaikki sinapit käy jouluna. Sinappia joulukinkun, joulukalkkunan päälle siis. Hetkinen. Joku läikkä oli ilmestynyt tämän kädelle. Sinappitahrat. Jouluiset juu. Kaikki varokoon. Jokin varovaisuuslisä sujahti kansalle. Tosin sai nämä sinappitahrat aina hauskuutta aikaiseksi. Joten ei kait sekään haitanne joulussa. Sinappinen joulu muistetaan aina. Joulusinappia saatetaan antaa myös lahjaksi. Vinkiksi ensijouluun meni tuokin kansalle kuin sinappitahra luiskahtaen näiden rintamukselle. Osa katsoikin joulupöydässä tämän takia tänään rintamustaan. 

JouluHassunHauska 13. Joulunhenki Kolmentoista kämmenellä oli joulukarkki. Siinä se veivasi menemään. Niin. Joulunamut karkit ja suklaat ne kuului päivään. Mitä. Nyt muuttui. Kettukarkista joulukonvehdiksi. Ei tässä perässä pysy. Pomppi ja moninkertaistui kuin silmissä. Niin ja koko ajan kuvattavanakin. Jonona kieppui. Montako tuossa nyt jo oli. Niin taisi merkitä kansalle sitä moninkertaista makutuntemusta ja yhden ainoa konvehdin tai karkin seurauksena. Sopii kyllä. Kaikille. Joulunhengillekin kaikki nämä hauskuudet myös. 

JouluHassunHauska 14. Joulunhenki Neljäntoista kämmenellä oli kattila ja kansi. Mitä. Ja sisältä ilmestyi pari lusikkaa. Yhtäkkiä nämä alkoivat törmäillä toisiinsa. Niinpä niin. Ensinnäkään jouluinstrumentteja soittimia ei saa kukaan unohtaa. Siihen kelpaa kaikki mahdollinen. Lusikoilla voi soittaa ja kattiloilla kansillakin. Niin. Joulumusiikki kuului jouluun aina. Ja laulut sekaan mausteena. Joulusoppaa kehiin vaan ilmeisesti, oli viesti tämä. 

JouluHassunHauska 15. Joulunhenki Viisitoista katsoi kämmentään. No nyt lähti kuusesta. Sopisi kaiketi tähän kohtaan. Kuusen irronneilta havunneulasilta nuo näytti. Tässä kohtaa. Nauru pääsi taas väkisin ilmoille. Ja hartiat hytkyen ja kyyneleet oikein kohta jo valuen Joulunhenki Viisitoista, no kaikki muutkin nauroivat. Niin, kasa kuusen havunneulasia. No, nämä alkoivat elämään. Pystyasennossa. - Ooo. Jooo. Nyt minä taidan tietää. Niin se joulutanssi joka vuotinen se jatkuu joulusta sinne Loppiaiseen tai Nuutinpäivään. Ihmiset aloittaa sen viimeistään silloin kun havunneulaset jalan alla pistelevät. Ottavat tämän, Ai Ou Uu- tanssin. Voisi olla Ai JOu -Uu- Lua - tanssi. Joo. Sillä matkatkoon kansan pariin. Ja liikunta, sisäliikunta sisällä tuon tanssin myötä varmaan tapahtuu jo tänään joltain osin. Kyllä, ne tekokuusetkin varisee. Ja jos ei varise. Kyllä sitä jotain roskaa kertyy näinä pyhinä ehkä sinne lattioille. Ja toisaalta pelkkä muistojälki ihmisessä varmaan laittaa nämä tänään tanssimaan. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä nyökkäsi ja hihitti. Joulukuusessa on tuhansia havunneulasia ja isommassa miljoonia. Ai JOu-Uu-Lua- tanssahtelua on tiedossa siis todellakin.

JouluHassunHauska 16. Joulunhenki Kuudentoista kämmenellä oli halko. Hetkinen ei kun sellainen leivottu jouluhalko. Hetkinen. Ei tuo näky eli koko ajan. Pino halkoja. Juu. Takkatultako merkkasi osin tämä viesti. Ja niin. Niitä kakkuja ja kaikkia muita leivonnaisia. Joulunhenki Kuusitoista oli kuin puulla päähän lyöty. Halolla. Tuolla halolla ja tämän koko ajan eläväisellä ulkomuodolla. No, niin monimerkityksellinen halusi olla tämä halko. Olla toisaalta sen takkatulen tuova koteihin jouluntunnelmaa lisää tuomaan ja toisaalta olla makea herkku. Kyllä vain. Kaikki kelpasi tälle Joulunhengelle kuten kelpaisi kansallekin. 

JouluHassunHauska 17. Joulunhenki Seitsemäntoista katsoi puolestaan kämmentään. Niin siinä oli tossut. Näytti ihan näiltä ei Ai- No - versio tossuilta, R- Ei- No- tossuilta sen sijaan. Sopivat jalkaan kuin jalkaan siis. Nämä venyivät ja paukahtelivatkin eri kokoihin Joulunhenkien silmien edessä. Joo. Kyllä vain. Mitä tämä merkkasi. Niin, turvallista matkaa viestikö sieltä kautta kuusimetsänkö rantautuen ihmisille. Niiden lahjaksi saatujen tossujen kanssa kun ei pare lähteä ainakaan kovin liukkailla keleillä ulos kodista. Saattaa olla luistelua edessä. Ja ilman luistimia vielä. Joo. Tuo taitaa olla viestinä tossujen myötä kansalle. Vaikka on sitä nähty kaiken maailman hiihtäjää tai sanotaanko tässä tapauksessa luistelijaa jopa kylillä näissä merkeissä. Ne Joulunhengetkin jopa. 

JouluHassunHauska 18. Joulunhenki Kahdeksantoista tuijotti kämmentään. Porkkana. Jouluporkkana. Mitä mitä. Jokin tempausko porkkanainen ja pähkinäinen tempausko tarttui ihmisille. Porkkanalaatikko, kyllä vain se oli aika monen mieliruokia joulunaikaan. - Hei, olisiko hampaiden huollosta kyse. Se laulu. Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa. Kyllä. Hampaita varten ne hampaiden pesukerrat eivät saa unohtua. Illalla kansa kuin porkkanana joutui siis ponnahtamaan sängyistään vielä ylös, jos olivat unohtaneet hampaiden pesun. Porkkanaista perille peruuttelua.

JouluHassunHauska 19. Joulunhenki Yhdeksäntoista katsoi kämmentään. Pienoistermospullo, joka yhdessä sujauksessa kasvoi normaalikokoiseksi. Mitä mitä. Sitä oli olemassa nykyään vaikka mihin tarpeeseen näitä termoksia, niin juomiin kuin ruoillekin. Tämä oli juomatermoskannu. Eli lämmin juotava. No, glögi jouluna. Niin. On olemassa se aikuistenkin glögi. Glögihän on alun perin ollut vain miesten talvijuoma. Tänne Suomeen tuo tapa tuli meille Ruotsista.  Ja 1800- luvun lopulla tätä juomaa juotiin juurikin terästettynä, kunnes kieltolain myötä glögin juonti meinasi hävitä kokonaan. Pikkuhiljaa tämä juoma palasi takaisin ja koko maassa sitä taas juotiin 1970- luvulta lähtien. Niin, mutta takaisin vihjeeseen. Jos tämä tarkoitti sitä, niin vihjeenä kaiketi oli, että kotona sen nauttimista jouluna pitäisi rajoittaa. Vaikka juoda sitä terästämätöntä glögiä. Niin. No, tärkeä viesti tuokin. Kyllä, sitä kerkeää maistaa ja mieluiten kohtuudella sekä ilman, että lapset näkisivät sitä. Tai kokisivat sen voimallisen läsnäolon. Ja aito glögi sellaisenaan on mikä parhain juoma kanelitanko mausteisena. Kyllä vain. Joulupiparkakkujen kera vaikka. 

JouluHassunHauska 20. Joulunhenki Kaksikymmentä tihrusti ja katseli, eikä nähnyt ensin kämmenellään yhtään mitään. Kulmakarvat olivat tällä ihmetyksestä kohonneet ja kysyvät ilmeet oli muillakin. Sitten jotain vilahti ja tuli esiin sormien välistä. Heinäsirkka, hetkinen, tässä oli jotain niin tuttua. Tuttu knalli päässään ja sateenvarjo käsissään. Niin nämä jokavuotiset piirretyt tämä, Samu Sirkan joulutervehdys. Niin. Niin, mitä tämä nyt viestisi. Joo. Kaikki lemmikit, ihmisten kodeissa joulussa myös seikkailevat. Niin. Ne olisi otetta huolella huomioon. Huolehdittava näistä yhtä hyvin kuin ihmisistä itsestään. Niin, tuo vuodesta 1958 esitetty piirretty toden totta viestii oikeita asioita tai tuo mieleen sen mitä kaikkea jouluna voikaan tapahtua.

JouluHassunHauska 21. Joulunhenki katseli kämmenensä päällä olevaa myttyä. Mytty heräsi henkiin. Mitä. Siitä erottui toisistaan kaksi erillistä osiota. Oli kuin yöpaita ja pyjama paitoineen housuineen olisi siinä tervehtineet toisiaan. Mitä. Näkikö kaikkien silmät oikein. Mitä tämä nyt meinasi. Juu. Ai joo. Luvalla kyllä etenkin jouluna saisi olla näissä asuissa huoleti kotosalla. Iltasella jo nyt ainakin jo. Rauhallista joulua vietäthän sinäkin viesti tämä sisältö. 

JouluHassunHauska 22. Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi avasi kämmenensä. Sisällä oleva kirkas pieni tähti jäi hetkeksi paikalleen. Joulunhenkien ihmetykseksi tämä kiersi ensin heitä heidän ympärillään liikkuen ja sitten lennähti taivaalle. - No nyt meni tosi lennokkaaksi jo ei voi sanoa enää muuta tähän, ehti vain Joulunhenki Kaksikymmentä suustaan päästää, kun sitten ymmärsi. Niin, tuo tähti pyrähti taivaalle ja tavoittaa kaikki ihmiset sieltä. Nämäkin, jotka suuntaavat katseet vielä kertaalleen iltataivaalle ennen kuin käyvät nukkumaan. Tämä tähti halusi tuoda ilmeisesti heidän uniinsa jotain tähtimäistä. Joulu kuin tähtenä vaikuttaa aina meidän elämässä. Luo sitä samanlaista taikaa kuin taivaankappaleetkin. Ja jouluna tuo taika vaikuttaa etenkin meihin. 

JouluHassunHauska 23. Joulunhenki Kaksikymmentäkolme oli jotenkin jonkin suuren tunnetilan vallassa jo valmiiksi. Tämä tiesi, että jotain voimakasta tulisi esiin, kun tämä avaisi kaikille näkyviin sen mitä oli tällä kämmenellään. Pakkashenki kuin Joulunhenget vähän itse, mutta ei kuitenkaan, seisoi siinä. Lennähti eteenpäin tuulispäänä ja antoi tulla. Tuulta ja puhuria suustaan. Kasvoi sitä mukaa kokoa mitä suurempia henkäyksiä ensin otti keuhkoihinsa ja sitten puhalsi ja puhalsi. Yritti koko yli maan kattavasti saada joulumaista maisemaa ja sitä pakkastakin, jopa sinne eteläisempään Suomeen. Niin, mitäpä nämä taruolennot, kuten tämä Pakkashenkikään ei joulun ja ihmisten hyväksi olisi valmis tekemään. Toiveet voivat joskus toteutua. Ja toisaalta aina voi ihmiset luoda myös itse sitä lumista pakkasmaista maisemaa jouluun. Lumikidemuotoisia saksittuja paperisia koristeita voi aina joulunkin vallitessa puuhastella vaikka ikkunoihin. Joulumaisema on luotavissa, vaikka sieltä mielikuvituksesta. Joulun sanomaa tuokin. 

JouluHassunHauska 24. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä avasi kätensä, kun tunsi, että jostain syystä hänen oli se pakko tehdä. Eikä tiennyt miksi niin oli pakko tehdä. - Mitä eihän minun pitänyt, kerkesi jopa suustaan päästämään ja siinä samassa muisti. JouluHassunHauskan- majan se hassu jouluinen ilmestys siellä tiskin takana, tästä oli tullut jokin lahjateline Joulunhenki Kahdellekymmenelleneljälle mieleen, täynnä lahjoja oleva sellainen, kävelevä ja elävä, jopa kengät olivat täynnä pienen pieniä jotain lahjoja, niin kaiken lisäksi nuokin kaikki lahjat tuntuivat liikkuvan Joulunhenki Kahdenkymmenenneljän mielestä, niin, tämä oli laittanut hänellekin tämän luukun sisällön tähän häneen omaan asuunsa. Ja niinhän se edelleen pitää olla, että kukaan ei tiedä sitä luukun sisältöä. Eli ei hänkään, vaikka oli tiennytkin näiden 23. muun luukun sisällön. Kohta taivaalta lensi ja jarrutti pienoiskokoinen Joulupukki pororeen kanssa. Säikähtänyt Joulunhenki Kaksikymmentäneljä tipautti tämän ilmestyneen kokoonpanon vahingossa lumelle. Humpsaus! Ei Joulupukki voi olla tässä vai onko. Kun Joulunhenget vielä tuijottelivat maahan kauempaa kuului tiukujen ääntä. Joulupukki oli Petteri Punakuonon luona tälle juttelemassa. Ja täysikokoisena oikeissa ihmismittasuhteissa. Muut porot tyhjentyneen reen edessä vielä. Siinä nämä tämä Joulunhenkien ryhmä olivat saaneet Joulupukilta keppostelulahjan itselleen. Mitä mitä. Eihän tämä tiennyt heistä mitään. Ei tiennytkään. Edelleenkään. Oli luullut lennähtäneensä pihaan taivaalta. Ei tajunnut edes olevansa miniatyyrikokoisena. Joulunhenki Kaksikymmentäneljä hihitti aivan valtavasti. Hänet oli päästy yllättämään taas täysin ja tällä kertaa todella hyvin. Tuo JouluHassunHauska- majan jouluhenki tässä kaiketi voisi käyttää tätä nimitystä toden totta teki sen taas. Joka ainut vuosi tekee sen. Viimeistelee JouluHauskuuden ja hassusti näin toden totta. Muut Joulunhenget olivat yhtyneet nauruun. Joulupukkiakin oli alkanut jostain syystä naurattamaan. Petteri Punakuono se se vasta hymyilikin. Joulu saattoi alkaa Joulumaan asukkaillakin. Mutta mikä oli tämän opetus kansalle ihmisille, miten tämä vaikutti heihin. Joulumaan taika ei koskaan jätä tarinoineen ketään rauhaan. Tähänkin Joulumaan tarinan Joulunhenkien ylösnousemiseen osaltaan vaikutti eräs tyttö, maan asukki ja olemalla vain se tyttö mikä on. Joulutarinat syntyvät meistä ja edesmenneistäkin ihmisistä. Ja alkavat elää omaa elämäänsä. Tämä tarina syntyi monesta ihmisestä loppujen lopuksi.

  Mitä muuta tapahtui, se jääköön tarinaosuudeksi, josta kerrotaan Joulunhenkien Aattoilta / Joulupäivä / Tapaninpäivä osiossa, ehkä nämä yhdistettynä. 24. kalenteriluukku sen sijaan avautui Joulunhenki Kahdenkymmenenneljän asusta. Ja mikä keppostelu sieltä paljastui.  Kuin Tonttukuoro olisi astunut esiin ja astuikin. Nämä leijailivat ilmassa. Mitä. Kyllä vain kuin Joulunhenget itse. Tosin eivät tienneet tästä itse mitään. Samalla hetkellä tämä laulava kuoro oli tuolla TurinaPataRauhaSukassa- pirttimajassa ja lauloivat juuri laulua, jonka nimi on Jouluaatto - laulu. Se kuului näin:

Jouluaatto- laulu:

Jouluaatto. Ja hiljaisuuteen. Lumiseen vaippaan. Pukeutunut on maa. *

On joulu. Viimein saapunut meille.*

Niin kaukaisilla. Pohjoisen perukoilla. Kuin tääl etelän seutuvilla. On juhla jalo mieli ihmisillä.*

On joulurauha. Ja rikkoa ei tohdi. Sitä tääl kukaan.*

On sydänten onnen paula. Ja hyvän tahdon mahti. Joka vie mukanaan. *

On joulu. On se tää Pohjolan joulu. Joka on taas taikojaan taikonut.*

Tääl taivahalla tähtein katto. Tie mikä vie mukanaan. Tekee vaikutuksen kulkijaan. On tää se oikea joulumaa.*

On joulu. On joulu saanut joulusanoman teille.*

Niin lapsilla. Kuin meillä aikuisilla. On tarve juhlia joulun ehdoilla. Hyvyys rakkaus sydämillä.*

On joulurauha. Ja rikkoa ei tohdi. Sitä tääl kukaan.*

On sydänten onnen paula. Ja hyvän tahdon mahti, Joka vie mukanaan. *

On joulu. On se tää Pohjolan joulu. Joka on taas taikojaan taikonut.*

Tää pehmoinen hentoinen matto. Josta maisema on saanut kasteen. Saa joulun tunnun aikaan. On tää lumen ja jään maa.*

On joulu. Viimein saapunut meille.*

On joulu. On joulu saanut joulusanoman teille.*

On joulu. On joulu saapunut meille.*

©Kirsi - Marja Vahter

  Oli juuri julistettu joulurauha tasan puolilta päivin Turussa. Ja maa, Suomi on hiljentynyt joulun viettoon. Hyvää Joulua teille kaikille, toivottaa Joulunhenget Joulumaan kupeilta ja Tonttujen lauluesityksen, Jouluaatto- laulun myötä sekä erään Suojelusenkelin laulamana Suojelusenkeleitä matkallenne Suojelusenkeli- laulun sävelin sanoin. Niin joulunviettoon kuin joulun jälkeisiin tuleviin hetkiinnekin kaikkialla, kotomaassammekin!

 238.

   Jos kansa tai sanotaanko tässä kohtaa kansat alkaa olla sekaisin jo joulusta ja siihen kaikkeen kuuluvista tavoista viettää joulua, niin tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmen kohdalla kaikki tuo tulee hyvin esiin. Tämä on sellainen jouluperinteistä elävä, niitä sisään ahmiva ja nämä kotomaan perinteet ne on kuten on ulkomaan eri maiden perinteetkin voisiko sanoa aika hallussa jo. Tällä on kaiken lisäksi, sellainen tarve myös toitottaa tai olla niistä tiedottaja kansallekin tai toisille Joulunhengille jos nämä sattuvat jostain syystä jotain unohtelemaan. No, kun Joulunhenki Yksitoista kun tallentaa niitä joulumuistoja kaikenlaisia koko ajan, siihen jokavuotiseen elokuvaansakin niin tämä Joulunhenki Kaksikymmentäkolme on vanhanajantapoja joillain lailla eli sitä kirjoissa säilytettävää tietoa mainostava. Tosin nämä kirjat, jotka niin hyvin esiin tulevat tuosta asustaan suorastaan ponnahtavat kuin kirjahyllystä esiin. No, on tämä nähnyt, kaikki Joulunhenget kuten se maan kansakin mitä kaikkea muuta kirjoista saa väsättyä. Joulukuusia, tuoleja, pöytiä, eri muotoisia hyllyjä, päällystää voi jonkun seinänkin kirjaimellisesti kirjoilla iki ikuistaa kirjojen tärkeyttä perusmuodossaan, tehdä taideteoksia niistä. Mitä vaan, tämäkin Joulunhenki Kaksikymmentäkolme tekee sen puolesta, että kansa muistaa säilyttää tämän vuosisataisen perinteen edelleen. Kirjat olivat ennen muinoin kirjakääröjä, jotka oli tehty papyruksesta tai pergamentista. Egyptissä näitä kirjoitettiin jo lähes 3000 ennen ajan laskunalkua. Ja nykymuotoisia kirjoja eli koodekseja alettiin tehdä 100- luvulta asti, jolloin tämä 400- luvulla oli jo yleistynyt. Ensimmäiset painetut kirjat tehtiin Itä-Aasiassa ennen kuin täällä Euroopassa 1300- luvulla niitä alettiin täällä painaa. Niin, digitaaliset versiot niitä on kirjoista jo saatavana. Tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmenkin asussa eräällä tavalla juuri nämä muodot taistelivat keskenään. Kun nämä kirjakoristeet toisaalta olivat koristeita, ne olivat myös eräänlaisia tietoiskumaisia äänellisiäkin kuvallisiakin tarvittaessa olevia kirjoja. Niin, missä menee se perinteisien kirjan ja digitaalisen sisällöltään tekstin tai äänen raja kun kirjan kuvat alkavat elää niin, että ne voisi luokitella jo kuvallisiksi tarinoiksi. Niin tämä oli mennyt näissä asunsa koristekirjoissaan sille satumaiselle tasolle voisiko sanoa. Niin. Tällä tässä asussa, hihat olivat kuin yhtä laskeutuvaa lainehtivaa pienoiskirjastoa kirjahyllyjä. Kauniita erilaisia lumikiteenkin muotoja ja jouluisia muotoja, joulukuusia, lahjapaketteja.  Kuin soivia kirjalahjoja, olivat lumikiteiden tanssiessa ottaessa narskuessa yhteen. Avautuivat aukenivat jokaiselle, joka halusi tietää tarinasta niiden sisällä. Niin ja taisi tällä on jemmattu sitä joulumusiikkia, taisi olla kansainvälistä joulumusiikkia jemmattuna näihin asunsa eläväisiin "koristeisiin". Kirjoista väsättyihin. Kirjoitelmista väsättyihin. Noita kirjakääröjäkin roikkui tämän asusta osin. Lahjaa tällaista kaiketi mainostaen, korostaen. Ikivanhaa tapaa. Nämä heilahtelivat roikkuivat tämän asusta vaikka ja mistä kohtaa myös. Halusivat kaiketi korostaa myös tätä tarinoiden tärkeyttä ja haltuun ottoa. Perinteen jatkamista. Tarinointia vaikkapa siitä joulustakin. Eri maidenkin tavasta viettää joulua. Joulunhenget kaikki tietävät, että nämä jotka viimeisenä Joulunhengistä ilmestyvät tulevat porukkaan ovat niitä vauhtihirmuja todella. - No, kertokaa jo. Kertokaa jo. Sanoi tämä Joulunhenki Kaksikymmentäkolme ja kuin Joulutarinoiden henki, tämä olisi istunut oman kirjoituspöytänsä äärellä sulkakynä ojossa ja kirjoitusluiskat edessään. Tältä tuo näky näytti muista Joulunhengistä sillä hetkellä, kun olivat toivottaneet tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmen tervetulleeksi mukaan joukkoonsa. Tämä kun kirjoitti kaiken ylös aina. Tarinoina. Eri maiden tapoja viettää sitä jouluakin. Miten tämä ehtii. Sillä hetkellä kun nämä Joulunhenget vähääkään on omissa oloissaan tai vaikka siellä menossakin tämä nimenomainen Joulunhenki vaalii tätä perinteistä tapaa. Hänellä tosin saattaa olla taikalisää sulkakynässään. Tätä tarinoiden kirjoittamisessa käytettyä kynää, sulkakynää käytettiin 1800- luvun loppupuolelle asti ja sen matka alkoi 200 vuotta ennen ajanlaskua alkua. No, kävi vain yksi ainoa jouluinen taikatujaus. Taisi olla äänellinen jopa. Mitäpä merkitsee tuo. Yksi ainoa yö on enää jouluun. Jouluaattoon. 

  Nyt nämä Joulunhenget miettivät siis mitä laittaa kansalle joulukepposteluksi menemään. Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi ei millään uteliaana malttanut olla avaamatta erästä kirjaa tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmen asun hihakoristeista. Ja mitä saikaan aikaan. Tuo tarina, jouluinen tieto perinteistä alkoi elää kaikille paikalla olijoille. Niin, naapurimaasta kertova oli. Ruotsissa jouluperinteisiin kuuluu katsoa aattoiltana Aku Ankan joulutervehdys, Kalle Anka och hans vänner önskär God Jul. Tämä tapa heillä on ollut vuodesta 1960. Joulupukki "Jultomte" asuu puolestaan Jultomten kylässä, Tomtelandissa. Suomenruotsissa joulupukkia kutsutaan joulumieheksi, Julgubbe. Joulun vietto käynnistyy kuten Suomessa jouluaattona, lahjoissa saatteena löytyy yleensä jouluruno. Lahjoja vahtii kuusen juurella oljesta tehty pukki, tämä perinne on lähtöisin puolestaan saksasta. Joulukirkko kuuluu heillä samalla tapaa kuin Suomessakin maan joulutapoihin. Ja jouluruokiin heillä kuluu lihapullia, prinssinnakkeja, punakaalia, paahtokylkeä, katkarapuja, graavilohta, silliä. Tussaus kuului, kun Joulunhenki Kaksikymmentäkolme sulki kirjasen. Ja päästi yhden ainoa sanan suustaan: - Senkin.  Ja sitten se taas alkoi. Nauru, joka kuului niin monitasoisena äänijanana Korvatunturin Joulumaan halki. Mutta, mitä tapahtui. Joulunhenki Kaksikymmentäkolme iski siihen joululaulusävelkulun sisään. No, niin. Ja sekös tätä koko suurta joukkiota Joulunhenkiä vasta sitten naurattikin. Niin, kaikui nauru tällä kertaa jouluisena lauluna Korvatunturilla. Maan asukkaat, tontut, Joulumuori ja Joulupukkikin siellä matkallaan, oli jo muuten kutsunut Petteri Punakuonon apuun lahjojen jakoon, niin tämä soinnillinen joulusävel soi näillekin jokaiselle. Ja aina kun nämä alkoivat nauramaan tuo taika, joulusäveltaika säilyi näiden naurussa koko ajan. Joulunhenki Nelosen tömähtelyt, niin, ne oli vain sitä joulun iloon liittyvää tärinää. Jännitystärinää, joka ilmassa väreili. 

  Joulunhenki Kaksikymmentäkolme sai kokea tämän kirjan avaamisen toistamiseen ja taas tämänkin jälkeen uudestaan. Keppostelu oli käynnissä toisten Joulunhenkien osalta. Heistä tämä jokavuotinen jälleennäkeminen ansaitsi tulla jotenkin tämän Joulunhenki Kaksikymmentäkolmen arvoisella tavalla esiin. Jouluperinteiden taltiointia harrastavana. Alkoi kuulua ja sanotaanko kirjan sisältö ilmassa kaikkien edessä kirjain kirjaimelta ponnahti esiin näiden luettavaksi ja jos kuvia oli, ne alkoivat elää siinä heidän silmiensä edessä. Nämä kirjat olivat siksi niin vastustamattomia. Ranskan jouluperinne tietoutta seuraavaksi. Strasbourgin joulumarkkinahumu piirtyi ihmisineen kojuineen päivineen joltain aikaisemman vuoden joulumarkkinoilta Joulunhenkien eteen. Siinä nämä elivät kokivat kaiken kuten olivat kokeneet tuolloin tuossa hetkessä maan kansakin. Joulumarkkinat kuuluvat vahvasti Ranskassa joulunviettoon kuuluviin perinteisiin. Aika monessa maassa tämä perinne elää. Joulukuusi on kuulunut tämän maan perinteisiin vasta sata vuotta. Ensin se oli vain toreilla koristeltu ikivihreä puu, punaisin omenoin koristeltu kuusi. Joulupuuna taas meillä kotimaassa Suomessa kuusen lisäksi voi olla kataja, mänty tai pihta. Joulukuusi, vanha Paratiisin puu, tuodaan tuolla Ranskassa hyvissä ajoin koteihin sisään kuitenkin. Tuolloin Saint Nicolas, 6. joulukuuta, lahjat tuova pyhimys, tuo lahjat "lasten yönä" ja sujauttaa ne esille jätettyihin kenkiin tai sukkiin. Joulukuun alun lahjat eivät jää ainoiksi lahjoiksi. Jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä Joulupukki tai Jeesus-lapsi kulkee jättämässä lahjat kuusen alle tai kenkiin. Jouluyönä on perheillä tapana käydä messussa. Jouluseimien rakentelu kuuluu täälläkin kuten monissa muissa maissa joulunperinteisiin. Seimeen Jeesus- lapsi laitetaan vasta jouluaattona. Jouluruokina on kalkkunaa, savukukkoa, hanhea, ankkaa, savulohta, kastanjoita, tuoreita tryffeleitä, juustotarjotin. Ja taas yksi ainoa tussaus. Kirja sulkeutui. Ja jo hyökkäsi toinen Joulunhenki Kaksikymmentäkolmen luo avaten taas yhden kirjasen.

  Espanja tietoutta seuraavaksi. Espanjassa seimi ja Itämaan tietäjät ovat todella tärkeässä roolissa. He tuovat lapsille lahjat, kuten Jeesus- lapselle aikoinaan. Rantakaupungeissa tietäjät saapuvat mereltä käsin. Seimeenhän kuuluu perinteisesti näiden lisäksi enkeli, paimenet, Joosef, Neitsyt Maria, aasi ja härkä. Paimenten joukossa saatetaan nykyespanjassa nähdä julkimoita politiikan tai urheilun saraltakin. Hahmon läsnäolo tuottaa onnea ja vaurautta. Seiminäytelmiä nähdään myös Katalonian maakunnassa noin 250 vuosittain. Jouluaattona aterioidaan ja lähdetään keskiyöllä messuun, jota kutsutaan kukon messuksi. Se ilmoittaa uudesta päivästä ja Jeesus- lapsen syntymästä. Joulukuusi löytyy kodeista ja lahjat Joulupukki tuo joulupäiväksi niin kuin amerikkalaisiinkin koteihin. Jouluruokia Espanjassa ovat kalkkuna, liharuoka, kala ja muut merenantimet. Jälkiruokina makeisten ja muiden leivonnaisten lisäksi paksut mantelileivonnaiset. Tussaus, kirjan sulku ja avaus.

  Saiturin joulu, Charles Dickensin tarina joulusta levittää ja tuo joulun sanomaa taikaa Englantilaisiin koteihin. Jouluaattona on perinteisesti otettu rennommin. Oltu perheen parissa, nähty ystäviä. Ja se itse joulu kehkeytyy rauhoittuu joulupäivänä alkaen lahjojen jakamisella, jotka Joulupukki on yöllä tuonut sukkaan takan reunukselle ja iltapäivällä käydään aterioimaan jouluateria. Joulutervehdyksen vuodesta 1932 on maan kuningatar jättänyt kansalleen jo tuolloin. Jouluateriaan kuuluu kalkkuna, paistetut perunat ja vihannekset. Kalkkuna tuli englantilaisiin jouluruokiin 1500- luvulla syrjäyttäen riikinkukon ja villisian. Perunamuusia ja pieniä makkaroita, gravy- kastikkeella. Jouluvanukas, tuo hytisevä ilmestys, mutta niin maukas ilmestys runsaine mausteineen, kuivattuine hedelmineen, pähkinöineen, lämmitettynä liekitettynä nautitaan kerman kera. Ja paukkukarkit, Christmas Crackers, ne on jo avattu alkuruokien yhteydessä, aloittaen pikkulahjoilla, jouluarvoituksilla tai vitsillä aterioinnin. Niin, ne joululaulut, tuo perinne tästä joukosta, ovelta ovelle kiertävistä laulajista on peräisin täältä, 1400- luvulta. Christmas carols - laulut. Lauluihin liittyi uskomus, jonka mukaan lauluja ei saanut laulaa ennen joulukuuta tai joulupäivän jälkeen. Se tuotti muuten huonoa onnea. Tussaus. Ja taas yksi. Niin koko ajan päivässä eli korostuu tuo yksi numero. Yksi yö vain jouluun- teema. 

  - Nyt loppui tämä, sanoi Joulunhenki Kaksikymmentäkolme alkaen nauramaan. Muut tirskahtelivat ja jouluinen naurumeri muuttuen taas yhdeksi joululaulusäveleksi, The First Nowell, laulun sävel eli nyt ilmassa. Tuon laulun, Ensimmäinen joulu, on suomeksi sanoittanut Sauvo Puhtila. Laulun sanat perustuvat Luukkaan ja Mattteuksen evankeliumeihin ja kertovat enkelien ilmestymisestä paimenille. Paimenet näkivät kirkkaan tähden loistamassa idässä enkelien takana. Tähden valossa kolme viisasta miestä tulivat kaukaa idästä tähteä seuraten etsimään vastasyntynyttä kuningasta. Tähti liikkui luoteeseen ja pysähtyi paikalle, jossa Jeesus- lapsi makasi. Itämään tietäjät toivat tälle kultaa,  mirhamia, suitsukkeita. Tämä jouluinen tarina on kaikille maan asukkaille tuttu ja niin tärkeä osa joulua. Tätäkin joulutarinaa. - Yksi ainoa yö jouluun. Mikäpä kepposteluksi jouluiseksi lähtisi maan kansalle tällä kertaa, tuumasi Joulunhenki Kolmekymmentäkolme kirjoituspöytänsä takana istuen ja sulkakynänsä vähäksi aikaa laskien. Oikein sellaisen miettivän käden noston teki, eleen leukansa alle saapuvaiseksi. Tuossa lauseessa oli sitä jouluhauskuutta. Veikeyttä. Laittaisiko näiden tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkolmen kaikkien kirjojen kansien sisällöt menemään lahjana, kirjalahjana kansalle. Hmm. Joulusana, joulutarina. Kepposteluissa jo nähty tarinoidenne mukaan, tämä Joulunhenki ääneen myhäili. Joulusuukko. Olisiko jouluisen lentosuukon aika. Joululentosuukko se on. Joulutarinan voi jokainen, kirjoittaa jälkikäteen kyllä myös ylös. - Kaikki mukaan, huudahti Kolmekymmentäkolme ilmaan nousten. Muut olivat nousseet ilmaan leijumaan myös. Nyökkäsit, kumarsivat hieman ja heilauttivat kättään kuin kuninkaalliset hoveissaan joskus ennen muinoin ja sanoivat: Ole hyvä, Joulunhenki Kahdellekymmenellekolmelle. Niin yksi ainoa joululentosuukko, koko maailman kattava rakkaudella ja suurella joulumielellä jouluntaialla varustettuna lähti kiisi ilmojen halki ja laskeutui kosketuksena ihmisten poskille. Näille tuli jostain syystä halu lähettää lentosuukko jollekin. Mutta yksi ainoa vaan ja jouluinen. Kerrannaisvaikutus se on tässäkin tapauksessa voimaa tuovaa. Niin, sitä jouluvoimaa. Joulukeppostelutaikaakin, ehkäpä.

 237.

 - Täällä ollaan jo, sanoi Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi. Mitäh? Kaikki Joulunhenget yhtaikaa lausahtivat suustaan kun olivat valmistautuneet herättelemään taas yhden unikeko Joulunhengen lumivällyjen alta. Tosin tämä Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi, joka vuosi tekee tämän saman. On vähän tällainen uutistonttumainen uutisjuonnon omaava Joulunhenki. No, on kuin olisi itse kuvattavan haastattelija tai sitten se kameramies. No, oli sieltä toisista toimista, päivän puhdeista, Joulunhenki Kahdenkymmenenyhden antaman keppostelutaian seurantatoimista eräs jo hereillä ollut Joulunhenkikin itsensä kesken päivän saanut kuin taikana ilmestymään Korvatunturille. Ei tosin kenellekään näistä oikean, maan kansan kuvauskohteena olevalle joukkiolle. Niin tämä jokavuotinen tapahtuma, joka ennenaikaisesti saa Joulunhenki Kaksikymmentäkahden raottamaan silmiään siellä kuitenkin lumivällyjen alla edelleen ollessa oli tapahtuma, jota tämä ei jättänyt kertaakaan seuraamatta. Oli tällä ikään kuin ehkä tehtävänäänkin kuten Joulunhenki Yhdentoista kohdalla oli samoin käynyt. Tapahtumahan piti ikuistaa jokavuotiseen Joulunhenkien Joulu seikkailuelokuvaan, tänä vuonna 2020 - versioon. Niin, nämä kaksi herkeämättä seurasivat Joulumaan tapahtumia. Maan kansan asukkaista parit kameramiehet ja haastattelijakin saattoi olla mukana, niin ja erilaiset muut kuvausavustajat, ohjaajakin oli paikalla. Se se vasta oli mielenkiintoista. Tosin oli kaikki muukin mitä tuolloin ja tuota ennen oli Joulumaassa tapahtunut. - No, otin minä tuossa lisätirsat. Joten kyllä te herätitte silti minut. Haluatteko kuulla, tämä kysyi. Joulunhenki Yksitoista oli se kameramies, joka otti ja kuvasi tämänkin Joulunhenkien hetken Korvatunturilla jokaisesta kamerakulmasta ja vain yhden Joulunhengen voimin. Joulunhenkien taikaa tuokin. 

  - No, kun tuo maan kansan porukka kameramiehineen eikä muutenkaan kenenkään näistä kuvaushetkellä paikalla olleista ei ollut vielä paikalla. Voi, Joulunhenget, tämä tokaisi suustaan. Kaikki odottivat niin jännittyneinä. - Kerro jo, Joulunhenki Vitonen sanoi. Kaikki oli tämän lailla asettuneet rinkiin tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenkahden eteen. - No, olisittepa nähneet. Kuinka sitä Joulupukin partaa sudittiin ja hiuskuontaloa laitettiin suortuva suortuvalta kohdilleen. Ja, kyllä oli aika säihke mikä kävi jo noiden osalta. Hyvää huolta se Joulupukin Hovitonttu oli pitänyt tämän ulkonäön kohentamisesta. Joulumaan parturikampaamo Tuhtiparrat ja Mahtihiuskuontalot, niin kyllä siellä oli taiottu niin hyvää näköä kaikkien Joulumaan asukkaiden hiuksiin ja partoihinkin. Kaikilla oli niin hyvin hoidetun näköiset kuontalot vaikka kiire ja hoppu tämän tärkeän edessä oli aivan viime metreille taas. Joulupukin saattaminen matkaan. Siinä on joka vuosi sitä jouluntaikaa ja ehkä Joulunhenkien lisätaikaa. Mutta kyllä nämä aika hyvin siitä suoriutuvat itsekin. Onhan se vuosisataista tuhansista toimintaa jo heilläkin. Itseasiassa Joulupukki taisi alkaa perinteisenä jouluisena hahmona tämän kansan maan keskuudessa kulkea 1800- luvun alussa. Ensin kantoi harmaata turkkia yllään ja sitten vaihtoi asunsa tähän punaiseen nuttuun myöhemmin vuoden 1945 jälkeen. Niin, ja nyt tämän olemuksesta huokui aivan kuin himpun verran poskipäät olisivat olleet ohkaisemmat, mutta vain hiukan. Niin, ei nämä maan tähän kuvaussessioon kuuluneet henkilöt tiedä miten paljon lahjoja määrältään Joulupukki tuohon kulkupelinsä yleensä rekeensä saa mukaan. Näkevät kyllä aika täynnä lahjasäkkejä olevan reen, mutta eivät tiedä siitä lahjojen taikalisästä mitään. Tontut olivat kiikuttaneet jo, aloittaneet aamuvarhaisella reen säkkien täytön. Olivat rivissä sen Tonttulan laitamilta olevan Lelupajan nurkilta tälle reelle asti. Ja yhtenä lahjojen anto toiselle liikkeenä saivat kuin saivatkin ajoissa tämän valtaisan määrän koko maailman lahjoja pakattua noihin lahjasäkkeihin ennen kuin nämä maan asukkaat olivat edes lähettyvillä. Sillä tapaa sitä jekutetaan hiukan näitä maan asukkeja. Tänä vuonna tuli Joulupukki kuvatuksi lähteväksi hevosreen kanssa Korvatunturilta. Joulupukin kulkupelit eivät rajoitu näihin. Jotta hän kerkeäisi joka paikkaan totta kai siinä tarvitaan Petteri Punakuonoa porokaveruksineen kiidättämään tämä läpi tähtitaivaankin paikasta toiseen. Jossain lahjat odottavat taiottuna oikeaa hetkeä ilmestyä esiin. Joulupukki on jo siis käynyt tuomassa ne perille koteihin. Jossain ne vain ilmestyvät aattoaamuna koristellun kuusen alle. Jossain aattoiltana ovat eteisessä tai kuistilla odottamassa. On monta tapaa jolla lahjat voi tulla perheelle. Videoyhteydellä Joulupukkikin voi todella olla yhteydessä vielä tänä vuonna jos kerkeää. Kiire kun on yhtä punainen ja valoakin loistava kuin on se Petteri Punakuonon nenänpääkin. Se poro se tietää mikä on kiire ja toisaalta se nopeus, millä kiidetään kodeista koteihin. Hassuja kommelluksia kävi taas kuitenkin niin kuin joka vuosi. Tätä osiota Joulunhenget olivat odottaneet. Yleensä kun kaikki menee aika nappiin. No, Joulumuori kun oli saanut sellaisen pienen eväsrepun tälle matkaan kuitenkin, kuumine termospulloineen, glögiä tietty sisällä ja kinkkuleivänsärvintä jos oikein alkaa huikomaan kesken tohinan. Niin, ei kerennyt kuin huikata tälle, Heit ja lentosuukot perään, niin jo oli tämä kuvattavana. Ei nähneet tontut niin kuin ei muorikaan enää kuin vilaukselta Joulupukkia. Sinne tämä  reen istuimelle ja ohjakset käsiin ottaen, ehkä vähän ähkäisten kävi reen kyytiin, mutta niin iloisena hymyilevänä. Tuo hetki oli taikaa täynnä. Jouluntaikaa. Kaikki kuvauksessa mukana olleet ihmiset olivat kuin pikkulapsia jälleen. Ja olivat olleet kilttejä kaiketi aika lailla koko sen vuoden. Odottivat itsekin, että Joulupukki muistaa heitäkin tänä vuonna. Niin ja nähtiin sitä lahjapakettitaiteiluakin. Lahjan katoamistaika, se taika solahtaa lahjaan päälle vasta säkissä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuossa viimeisenä säkkiin lahjan laittajana toimi uusi tonttu. Ei heti muistanut koko asiaa. Ja ihmetteli tovin, että mikä tässä on kun ei säkki täyty. Olihan siinä säkkejä monta kuitenkin reen kyydissä täytettävänä. Vieressä oli onneksi se vähän vanhempi ja kokeneempi tonttu. Tonttuilua ja tonttumaisia touhuiluja tapahtuu joka vuosi. Ja kun Joulupukki oli saatettu matkaan, Petteri Punakuonon porokaveruksineen myös ollessa valmiudessa. Saivat kuitenkin vielä odotella lähtölaskentahetkeä. Olivat Joulupukin tarvitessa paikalla sillä sekunnilla. Joten aikaa oli näillä oleilla täällä Korvatunturin Porokylän kieppeillä. Siellä on näillä hyvät oltavat. Ruokaakin on riittämiin järjestetty tonttujen toimesta. Porot ovat kasvissyöjiä. Varpuja, jäkälää, heinää, luppoa, lehtikerppuja ja saavat lisäksi tätä poroille tarkoitettua täysrehua, jotta pysyvät hyvässä kunnossa. Kyllä kuntoa vaativa toimi tuo onkin heillä, toden totta. Jouluinen toimi. Niin ja sitten kun Joulumaa oli tyhjentynyt näistä kameramiehistä ja muista, niin alkoi se Lelupajan siistiminen ja kuntoon laitto. Ja sitten nämä pääsivätkin syömään, saunaan ja levolle. Niin täällä Joulumaassa tuossa Joulumaan Löylyjä lisää lisää - Saunamajalla, sitä on monet löylyt otettu ja monet tonttujen selät saaneet vastoista kyytiä. Niin ja voihan sitä käydä saunassa, siinä joulusaunassa ilman vastaa tai vihtaakin. Ja niitä tarinoita joita lauteilla kuulee. Niin ja sitten kun se Muorikin pääsee Joulupukkinsa kanssa lauteille. Siinä sitä tarinointia onkin koko vuodeksi seuraavaan jouluun asti. Joulupukille sattuu ja tapahtuu joka vuosi niin mahdottomasti näillä lahjojen jakelureissuillaan kommelluksia ja kaikkea mahdollista. Milloin perheen koira vainuaa Joulupukin ja on ilmoittamassa isännilleen siitä. Ja Joulupukki joutuu sitten taikojaan tekemään. Nukuttamaan koiran tai joskus antaa tälle ylimääräistä purtavaa. Kyllä, monet kerrat on ollut lemmikkien kanssa hiukan kohtaamista ja tuumailua hetkessä. Ja joskus Joulupukki taikoo itsensä näkyväksi näille lemmikeille tahallisesti. Niin ja hiippaileehan sujahteleehan Joulupukki jos ei savupiipusta sisään käy niin keinot keksii kyllä. Jotenkin saa vartensa taiottua joka kerta hetkellisesti tosi tosi pieneksi. Ja toki riippuu aina Joulupukinkin kiireestä mihin hän lahjansa jättää. Lahjojen saanti perille, se on se tärkein tehtävä kuitenkin Joulupukilla jouluna joka vuosi. 

  Tuo, Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi jatkoi: - Hei, tiedättekö mikä päivä on tänään. Kouluvuoden päättäjäispäivä on ollut eilen monessa koulussa. Se odotettu joululoma on koittanut. Tänä vuonna lapset on niin ansainneet tämän rauhoittumishetken perheidensä parissa. Mitähän me keksittäisiin heille täksi päiväksi? Ihmisille täksi päiväksi? Tuo, Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi, joka ulkonäöltään jollain tapaa muistutti arvatkaapa ketä. Joulupukkia tietysti. Oli tämä niin niin sen fani. Joulupukkia fanittava Joulunhenki. Kyllä vain. Oli tonttua ihaileva Joulunhenki ja nyt vielä tämä, Joulupukkia muistuttava Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi. Tämän tämä lumikideheijasteinen nuttu, joka oli yllään oli niin Joulupukin asua matkiva, voisiko sanoa. Ja tuo päähinekin osittain. Tosin tällä se oli täysin ylhäältä alas laskeutuva kukkurainen laskeuma tämän pään päällä, josta törrötti kuin yksi lumipallo tuon näyn keskellä. Oli kaiketi se Joulupukin lakin tupsua mallaava. Niin ja vyötä tällä ei ollut. Oli sellainen kuin ylimääräinen yksi iso lumipallokertymä kyllä vatsan seutuvilla. Taisi olla lumivällytäytettä. Napa siitä löytyi nappina ikään kuin eli tällainen lumikidekertymä yksi sellainen takin nutun keskeltä tätä kiinni pitämässä. Ja saapikkaat ne oli isot lumikidekukkasia täynnä. Hihansuissa ja lakinreunusta kiersi lumikidekoristeet myös. Lökäpöksy housut päällään. Niin oliko niissä polvipaikat ja persuspaikat näistä lumikidekukkasista taisi olla. No, kyllä sitä tuhansissa vuosissa ne asut tarvitsee paikkaustakin tai ainakin vahvikkeita. - Olisiko joku Joulupukkimainen joululoman päätös - keppostelu mitään, kysäisi tämä ilmestys muilta Joulunhengiltä. - Joo, joo, kyllä pääsi monesta suusta. Joka kerta toistui tämä ilmiö, kun tämä Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi ilmestyi. Kuin lapset Joulunhenget lumoutuivat näistä tarinoinnista Joulumaata, Joulupukkia, Joulumuoria, tonttuja ja jopa tämän itsensä Joulunhenki Kahdenkymmenenkahden omasta ilmestyksestä. No, ei. Mukana oli tämän keppostelutaikaa. Laittoi nämä lumoutumaan kuin lapset tästä Joulumaankin Joulupukin matkaan lähdöstä. Ja olihan se merkittävin tapahtuma koko vuonna. Jos heiltä, Joulunhengiltä kysytään. Edelleen muiden Joulunhenkien ollessa taian keppostelun alla, Joulunhenki Kaksikymmentäkaksi sai yksin laittaa Joulupukkimaisen vaikuttamisen tyyliin taian liikkeelle jo. Hoh-hoh-hoh-hoo joulujuhla- aika meni ja koitti sekä joululomaelämä näin nyt voitti. Hoh- hoh- hoh- hoo. Niin, lapset kuin aikuiset jostain syystä tänään jossain vaiheessa ja täysin yllättäen itsensäkin päästävät suustaan tämän litanian. Ja sekös tuo sitä Joulupukkimaista riemua sinne tänne ja tuonne maan kansalle. Jouluun on enää, Hoh- hoo, kaksi yötä. 

 236.

   -No, niin. No, niin. Joulua aattoa kohden tiemme näin käy. No, niin. No, niin. Oletteko valmiina jo te Joulunhenget, hei. Tontutkin siellä Joulumaassa. Hei!, näillä sanoilla ilmassa kaikenlaisia pyörähdyksiä ja kiepahduksia pompahduksiakin suorittaen ilmestyi tämä Joulunhenki Kaksikymmentäyksi näiden Joulunhenkien tiiviiseen joukkoon. Oli laittanut tullessaan väkisin nämäkin tekemään näitä erilaisia liikkeitä mukanaan. Oli ollut niin hassunnäköistä tuo. Aivan kuin jokin ulkopuolinen voima, no Joulunhenki Kahdenkymmenenyhden taikavoima se näitä kiepsautteli ja heilauttelikin kuin kärrynpyörää olisivat tehneet omaehtoisesti paikoillaan, mutta oi. Ilmeet oli siksi näkemisenarvoiset. Tosin niin, vaikka silmät oli tapitti jännityksestä näiden kasvoilla niin silti kasvot loisti iloa jälleennäkemisen johdosta. Kyllä vain tämä tiimi, Joulunhenkien tiimi oli vetoisa jaksava tiimi. Puhalsivat yhteen henkeen ja näihin keppostelutaikavoimiinkin henkeä, jotka sitten saattoivat keppostelun muodossa Joulunhenkiin itseensäkin näin äkkiä osua. Joulunhengeltä Kolmoselta meni vain hetki, tämän jäsenien eläessä tätä keppostelutaikaa tahdottomasti tai no, tässä tapauksessa kait täysin täydellä tahdolla voisi sanailla tässä kohtaa, niin, vain hetki ennen kuin tajusi kaiken ja se tämän nauru taas. Siinä kohtaa kaksi keppostelutaikaa törmäsi kuin ilmassa yhteen ja se se oli vasta näky tuo. Kaikki nauroivat siis samalla kuin olivat tämän Joulunhenki Kahdenkymmenenyhden taian vallassa. Joulunhenki Kaksikymmentäyksi ei itsekään välttynyt siltä. Tuota riemua siis kesti taas tovi ja toinenkin. Siinä, Korvatunturin tienoilla nyt vain -1 celsiusasteen pakkasessa, aattona oli luvassa -8 pakkasastetta ja joulupäiväksi rapiat -26 pakkasastetta, niin, siinä tuo lumi pöllysi ja lumikinoksetkin. -No, niin, sanat ilmoille heilahti ja tupsaus vaan kävi kun yks sun toisen Joulunhengen liike pysähtyi niille sijoilleen. Joulunhenki Kaksikymmentäyksi niin osaa rauhoittaakin tilannetta. On juuri tällainen joulun kiireen, oikeastaan missä vaan maan kansa ihmiset olivat, niin säpinässä ja kiireessä sähäkkä apuri, se kätensä ojentaja ja ei vaan millään malta olla lumivällyjen alla tämän kauempaa, vaan tämän Joulunhengen on katsottu parhaimmaksi nousta juuri näinä päivinä uniltaan. On se vaikuttaja sinne jouluun asti. Muiden Joulunhenkien kanssa. Ja jos ne jouluvalmistelut nyt jostain syystä ihmisillä tai kansalla ei jostain syystä mene silti niin onnistuneesti loppuun asti. Joulunhenget on silti tehneet taikojaan, yhteishengessä, jouluhengessä ihmisten parissa. Joulun voi tehdä monella tapaa itselleen, läheisilleen ja perheelleenkin jos sellaista on siinä ympärillä pyörimässä. Jouluntaikaa tuo. 

  Joulunhenki Kolmonen suki noita, tarkasti joka suuntaan sillä voimakkaalla pidolla olevalla geelillä laitettuja pitkulaisilla kierteellä olevia jääpuikkomaisia hiussuortuviaan. Ja vielä vaan se hymy välkehti kasvoilla. Joulunhenki Kaksikymmentäyksi nosti varoittavasti sormeaan ja heilautteli sitä yhtaikaisesti päänsä kera kieltoa merkiten. - No, niin, tämä vielä kertaalleen lausahti ja hiljeni sitten vaan katselemaan hetkeksi ympärilleen. Perillä Joulunhenkien taikamaassa. Perillä Joulumaassakin. Joulunhenki Kaksikymmentäyksi oikein huokaisi nähdessään nuo rakkaat torpat pirtit Joulumaan. Joulunhenki Vitonen keskeytti tuon hartaan hetken: -Katsokaa näitä minun olkapää lumikidekukkaskoristuksia. Kyllä tässä on kyytiä saatu jos jonkinmoista ja joka vuosi sitä joutuu aina tekemään näitä lisätaikoja asusteellensa. Kyllä sinäkin Joulunhenki Kaksikymmentäyksi taas järjestit niin vauhdikasta menoa tähän alkuun jo, että meinaa ihan hengästyä. - Vai hengästyä, sanoi vastasi Joulunhenki Kaksikymmentäyksi. Kaksi säpäkkää Joulunhenkeä siinä tuijotteli toisiansa. Tämä alkoi taas naurattamaan muita Joulunhenkiä. - Hei, hei arvaten muiden aatokset Joulunhenki Kaksikymmentäyksi sanoi ja yritti heti saada asialinjalle, keppostelulinjallle toisia. Joulunhenki Yksitoista Joulunhenki Joulunhenki Kymmenen mimiikkaesitystä tallentaen kuvaten, kaikkea tätä tapahtumia kuvaten. Oli koko ajan ilmassa sinne tänne kuin vieteriukko heilahdellen kuvannut kuvasarjaa tai oikeastaan Joulunhenkien Joulu 2020 seikkailuelokuvaa. Joulunhenki Kymmenen oli asettunut Joulunhenki Kahdenkymmenenyhden rinnalle meinaan ja siinä antoi palaa niin sanotusti. Oli esitys jäänyt päälle tälle. Ikiesitys. Senhän Joulunhenget muut tiesivätkin. No, siinä tämä esitti matki Joulunhenki Kahtakymmentäyhtä eleillään. Ja oli taas saada kaikki nauramaan. Nämä pidättelivät niin voisiko sanoa irvistellen nauruaan ja hymyilyään, että ihmetellen Joulunhenki Kaksikymmentäyksi päästi sanat suustaan: Hei, mitä nyt. Päällään vihjaavasti heilauttaen, toinen jalallaan, toinen vain asettuen oikein nojaamaan käsiinsä samalla maassa mahallaan makaavana ollen ja käyden seuraamaan mimiikkaesitykstä, näitä kahta Joulunhenkeä. Niin, kyllä vain. Joulunhenget elivät saivat virtaa tapahtumista elävästä jouluelämästä kaikesta mahdollisesta ja rentoutumishetket tällaiset hauskat pienet toivat voimia taikavoimia vaan lisää. Kepposteluvoimia. Ja sitten se taas tapahtui. Yhdeltä Joulunhengeltä pääsi aivan pieni naurunpyrskähdys. Ja se oli menoa. 

  Joulunhenki Kahdenkymmenenyhden nauraessa muiden kera tämän asu, jossa oli vaikka minkälaisia koristeita, hytkyi heilahteli, kuin jonkin kulkupeli hiekkatien nimismieskiharoilla. No, nyt mentiin aivan sivuraiteille. Jouluraiteille takaisin, mars. Oli kuin kaulimia, joulukuusen joitain koristeita, palluroita ja nauhaa, tähtiä sädehtiviä, niitä kuusen latvaan laitettavia. Niin pari keikkui tämän päällä tuossa päähineessä. Oli kuin joulupipareita olisi ollut tarjottimellakin pään päällä jonkun verran. Joulutorttuja ja kakkuja tuossa selässä olevassa, niin ei se vanhanajan reppu ollut, mutta melkein. Oli itsetehtyjä joulumakeisia ja konvehteja. Oli jopa lemmikeille jotain asussa mukana. Oli kuin jokin jouluinen varasto olisi seissyt tuossa toisten Joulunhenkien edessä. Siis niin paljon kaikkea tällä oli tuossa asussaan. Hetkinen. Mitä mitä. Olisi saattanut jollekulle muulle kuin Joulunhengille tulla mieleen. Sekametelisoppa oli kait aika sopiva kuvaus tuolle asusteelle. Niin sekametelisoppahan on se riisipuuroon laitettava hedelmäkiisseli, johon laitetaan kuivattuja sekahedelmiä, kanelitanko, sokeria, vettä, perunajauhoja. 1800- luvun lopulla höyrylaivojen yleistyminen pienensi kuljetuskustannuksia ja siirtomaatuotteet näin halpenivat. Aluksi nämä ovat olleet maassamme vauraimpien talonpoikaistalouksien herkkua. Sekahedelmäkeitto yleistyi kuitenkin 1920- ja 1930-luvulla. Sotavuodet tekivät kuitenkin sen,  että tauon jälkeen se palasi 1950-luvulla koteihin. Riisipuuro itsessään on tullut juhlaruokavalikoimaan 1800-luvulla. Presidentti Svinhufvud aikanaan oli pyytänyt laittamaan niitä manteleita puuroon kourallisen, jotta mahdollisimman monella olisi elämässään hyvää onnea. Niin ja vaikkapa hyvässä lykyssä niiden omien toiveiden toteutumisessakin. Tuo asu, jota tämä Joulunhenki Kaksikymmentäyksi kantoi, niin, se oikeastaan edusti tämän tätä apurimaista kiireessä, joulukiireessä, tähän Joulunhenkien kuuluva jokaiselle varta vasten kannettavaksi tullutta uniformua. Kiireapulainen jouluun. Voisiko olla maan kansan termi tälle Joulunhenki Kahdellekymmenelleyhdelle. 

  - No, niin. Nyt, tämä lausahti vielä kerran. Ja naurusta jo tällä kertaa, voitteko kuvitella, hetkeksi tarpeeksi saanut Joulunhenkien komppania hiljeni. No, niin tämä laulu, On joulu täällä taas, senhän muistatte. Samassa nämä jo laulelivat sitä.

Jouluaattoon. Muutama yö vaan on. On joulukiireet. Valmistelut, jotka meitä lennättää.*

On joulu. On joulu täällä taas. *

Joulun viettoon. Halu sydämis jo on. On iloiset lapset. Jotka toivoo, että aika rientää.*

On joulu. On joulu kaikilla taas.*

Kuusi silloin latvaan. Tähden saa. Koristeet oksia koristaa. Kynttilät kaiken kruunaa.*

On joulu. On joulu täällä taas.*

Joulurauhan julistusta seuraamaan. Ihmiset itsensä laittaa. Meille joulun se tuo rauhoittaa. Juhlan virallisesti aloittaa.*

On joulu. On joulu kaikilla täällä taas.*

Pöytään jouluruokia nauttimaan. Kansa istahtaa. Nyt voi arjen luvalla unohtaa. Jouluun oven raottaa.*

On joulu. On joulu täällä taas.*

Joululauluja käy laulamaan. Tämän kansan maa. Ne juhlaa jaloa julistaa. Meille joulun sydämiin kantaa.*

On joulu. On joulu kaikilla täällä taas.*

Joulupukkia odottamaan. Lapset viimein alkaa saa. Se jännityksen ääriin kohottaa. Kohta lahjat joulupukki ojentaa.*

On joulu. On joulu täällä taas.*

Hautausmaille askel suunnataan. Siellä kynttilämeren loisto on. On aika poisnukkuneita muistaa. Siellä esiin muistot vierähtää.*

On joulu. On joulu kaikilla täällä taas.*

Joulusaunan lauteille istumaan. Se mielen rentouttaja on. Yöhön uneen päin rauhoittaa. Aatto iltaan jo näin käännähtää.*

On joulu. On joulu täällä taas.*

On joulu. On joulu meillä kaikilla taas.*

© Kirsi - Marja Vahter

  - No, niin. Joulunhenki Kaksikymmentäyksi samalla kun lauloitte tuon laulun, teitte jo puolestani osan taiasta. Laitoin samalla mukaan siihen tämän päivän keppostelun. Eli jokainen voisi hauskuuttaa toista tämän siinä näissä jouluvalmistelujen keskellä puuhaavaa. Matkia vaikka tämän rakkaan Joulunhenki Kymmenen tavoin tätä puuhissaan. Olla näin kympillä mukana touhuissa vaikka ei niihin tätä ehkä niin kerettäisi ottaa mukaan. Jotenkin keventäjänä olisi näin sekä tietty joulukiireapulaisena tälläkin tapaa tuossa joulukiireessä. Kaksoismerkityksen tuo sana saaden. Joulukiireapulaisena voi olla siis monella tapaa. Ne lapsoset herttaisetkin siellä perheissä. Taika on jo matkannut ihmisille. Joulukiireessä nämä tulevat kohtaamaan siis jotain sellaista, joka laittaa nämä nauramaan. Joulunauru kepponen sekin kuin toistaa vaan itseään. Saa uusia muotoja. Matkimismuotoja. Kaikki esiintymään ja matkimaan vaikka. Naurun joulukiireapulaisjoukkoja tarvitaan ja juuri nyt. - No, niin. Tämä lausahdus, joka oli jäänyt päälle ikään kuin Joulunhenki Kahdellekymmenelleyhdelle, jäi päälle vielä kerran. Ja vaikka tänä vuonna vietetäänkin sitä joulua hieman toisella tapaa, vanhoja tapoja voi uudistaa. Kuunnella lauluja, ei itse laulaa. Perheiden parissa ehkä. Ja ulkona voi aina laulaa pienessä piirissä. Jouluun oven raottaa.