37.

  "Kasvomaski voi suojata kantajaansa koronan lisäksi peltipoliisilta". Tämä uutinen meni kivasti hiukan komiikan puolella. Vaikka turvallisuusuhkaa aiheuttikin tienpäälle olijoille. "Viranomaiset varoittavat markkinoilla liikkuvista vaatimusten vastaisista maskeista- osaan jopa väärennetty merkintöjä suojaavuudesta". "Pekka Saurin kolumni: Suositus, kehotus, velvoite vai pakko- hallituksen epäselvä koronaviestintä poukkoilee, voisiko presidentti tulla apuun?" Ja vielä viimeisenä mainittakoon:  Kymmenien hyvätuloisten epäilleen hakeneen vähävaraisille tarkoitettuja maskeja, osissa jakelupisteistä maskit ovat jo loppuneet: Vetoan ihmisten omaantuntoon." MTV Uutiset. 

  Mitä tämä aika teki meille ihmisille. Tämä nainen, joka eli euroilla ruoan oston suhteen koko kuukauden. Ja samoin tekivät kaikki muutkin köyhät ja vähävaraiset. Joko jo sitä olleet tai koronaviruspandemian johdosta siihen jamaan ajautuneet ihmiset, miten jotkut paremmassa jamassa taloudellisesti olevat ihmiset voivat unohtaa tällaisten hädänalaisten ihmisten elämän laidan ja katsoa oikeudekseen hakea itselleen ilmaisia kasvomaskeja. Nyt ei ole kyseessä "Ilmaisia ämpäreitä" - jako vaan kyseessä on ihmisten oman terveyden suojaaminen, jopa siltä pahimmalta vaihtoehdolta. Kuolemalta. 

  "Tämä video haluttiin salata: Poliisijoukon putkassa maihin laittama mies meni elottomaksi- katso poliisin väitetyt nyrkiniskut" Ja heti alla uutinen: Ihmisoikeusjuristin mukaan Lahden kaltaisia väkivaltatapauksia on ollut useita viime vuosina- ihmettelee poliisin salailua: " Kenen yksityisyyttä tässä suojellaan?" Eilen illalla uutisissa pyörinyt videon pätkä oli varmasti hätkähdyttänyt kaikkia, jotka television ääreen olivat asettuneet. "Poliisiväkivalta on ollut vahvasti esillä esimerkiksi Yhdysvalloissa esille nousseiden tilanteiden myötä". Ote:" -Voi olla, että tältä alalta tulee näiden myötä ilmi tapauksia, jotka ehkä muuten olisivat jääneet pimentoon. " Niin, naiselle oli heti noussut mieleen oman pojan putkareissut, joita oli useampia. Joskus myös ex-aviomiehen tuntien, tulinen kiivas ja tahallaan tappeluja järjestäväkin, tiesi tämän soittaneen putkareissun pojalleen vaikka rauhoittuminen olisi varmastikin se paras vaihtoehto tilanteen hoidossa. Niin, surullisia hetkiä ja toisaalta joskus aiheellisiakin reissuja. Ex-aviomies oli aikoinaan itse samalla tavalla taistellut oman isänsä kanssa. Toistiko historia siis itseään tässäkin, eräällä tavalla, kuin itsestään. Toivoi, ettei poika olisi kohdannut mitään vastaavaa virkatahon puolelta kuitenkaan. Nainen muistaa sanoneensa pojalle vuosia sitten, että tämä voi aina luottaa virkavaltaan. Varmaan luottaakin ja niin nainenkin, mutta nämä uutiset todella murentavat luottamusta yhteiskunnan järjestelmän toimivuuteen. Yksittäistapauksia kotimaassamme, siihen halusivat kaikki varmasti uskoa uutisen nähtyään. Eräs, pojalle vuosia sitten tapahtunut asia nosti jostain muistin syövereistä päätään naisella. Poika oli soittanut äidilleen ja pyytänyt neuvoa. Äiti oli kehottanut poikaa soittamaan poliisit paikalle. Häneen oli kohdistunut jokin ilkivaltateko. Joidenkuiden sattumalta paikalle sattuneiden ohikulkijoiden osalta. Tilanteessa poika oli kokenut kuitenkin asioiden vähättelyä tai jotain. No, se kirjo rikoksia ja niitä vakavampiakin mitä vuorokaudessa voi sattua se tietysti asettaa rikosten laadun arvoasteikolle, jossa rikos saatetaan katsoa vähäpätöiseksi. Yhtä kaikki, kaikki kokemamme vääryydet, ne pitää voida tuoda ilmi ja päivänvaloon, aina.

  "Kohtaan edelleen läskivihaa ja -fobiaa, jonka vuoksi haluan olla edistämässä kehorauhaa" KS. Oli eräs päivän uutinen. Nainen oli samaa mieltä artikkelissa esiin tuodun nuoren naisen kanssa. Tämä aika jos mikä tarvitsee niin kuin vuosikymmenet menneet ovat tarvinneet herätystä siihen, että jokainen ihminen on juuri sellaisenaan täysin hyväksyttävä kuin on. Koski se sitten juuri vaikka lihavuutta, pulleutta tai mitä vaan ulkoisessa habituksessa esiin nousevaa asiaa. Tai ihmisen luonnetta sen piirteitä. Olemme sitä mitä olemme. Hyväksykää minut tällaisena kuin olen. Tätä hyväksyntää hän kaipasi oman pojansakin kohdalle. Juuri tämä iänikuinen ihmisten paremmuusjärjestykseen lajittelu, yhteiskunnassamme, maailmassamme jossa elämämme. Se on todella kuluttavaa. Ulkona oleva Lasten taiteet - tapahtuma saa naisen huomion hetkeksi kokonaan, nyt lauantaina. "Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää, auta ettei kukaan yksin jää. katso isä lasta kärsivää, siunaa koko maailmaa, siunaa koko maailmaa. Varjele ja siunaa Afrikkaa, Amerikan maita, Eurooppaa, Australiaa, suurta Aasiaa, siunaa koko maailmaa, siunaa koko maailmaa.  Meneillään olevan tapahtuman ohjelman takana ovat Kouvolan eri seurakunnat ja Pelastusarmeija. Pekka Laukkarinen Trio oli lavalla, liikuttamassa ja laulattamassa yleisöä. Laulusta nousi naisen oman pojan kerhoryhmäajat mieleen. Laulua oli laulettu yhdessä siellä.  Hetket ennen esikouluiän saapumista olivat olleet tärkeitä hetkiä pojalle. Yksi ylitse muiden, lasten musiikin puolella, hänen lapselleen oli ollut yhtye Fröbelin Palikat. Tuo jengi sai mukaansa kaikki lapset niin tanssimaan kuin laulamaankin. Samassa kerrostalossa, jossa he asustelivat,  asui onneksi pari perhettä, joissa oli myös poikalapsia. He olivat tärkeitä leikkikavereita pihaleikeissä. 

  Oli ollut pyörällä ajamaan opettelua. Poika oli saanut kummeiltaan kolmipyöräisen pyörän, jolla sisällä kotona talvella aloitti niin sanotusti "kuivan sään" harjoittelut. Asunto mahdollisti harjoittelun hyvin. Tämä pystyi heittämään rundia hyvin siellä. Kahdeksan tuumaisen pyörän saanti alle kesällä ja homma luisti kuin ei mitään. Poika oppi pienellä pyörällä nopeasti ajotaidon. Naapurin poika otti kontaktia, jopa kerrostalon seinään, No, pyöräilykypärä päässä tosin. Samoin metrin pituiset sukset metrin pituisella kaverilla. Kyllä vain, suksi ja hiihto luisti kuin vanhalla tekijällä. Luisteluun oppi aloitettiin kaksiteräisillä luistimilla turvavarustein varustettuna. Ja luistelunkin maailma avautui pojalle myös niiden jääkiekkopeli hetkienkin kautta. Eräs epämiellyttävä muisto on jäänyt myös naisen mieleen. Kesäaika ja pojat olivat pyöräilleet taloa ympäri. Poika, huutaa äitiä parvekkeen alla hätääntyneenä. Nainen saa selvän. Poika oli osoittanut sisäpihalle vievää ovea ja sanonut että: Äiti ovi palaa. En pääse tulemaan kotiin. Nainen, oli tempaissut ensimmäiseen sattuneeseen isompaan astiaan kylmää vettä ja juossut takapihan ovelle. Toden totta kahva oli jo sulanut ja se oli varmasti sytytetty, jollain tulen aralla nesteellä tuleen. Sitä ennen oli sattunut episodi, jossa eräs keski-ikäinen nainen oli näitä kahta poikaa houkutellut luokseen, jonkun lasten videon avulla. Nainen, oli vakuuttanut olevansa hyvin aikein liikkeellä. Epäilys oli kuitenkin jäänyt itämään naisen mieleen. Niin. Tämä ruma kaunis maailma. Jossa vaara vaanii jokaista kaikkialla. Ja tämä ikuinen taistelu sen rumuutta ja pahuutta vastaan. Se ei lopu koskaan. 

 36.

    Taiteiden yö - päivä oli ollut eilen. Perjantaina 21.08.2020. Livestream - näytännöt ihmisille, missä nämä ikinä vaan kulkivat tai aikaansa viettivätkin eilen, heille oli nyt eri kanavien kautta mahdollisuus olla mukana juhlassa. Aivan kuin tämä muutos olisi saapunut jo odotetusti ja tilauksesta. Ei tämän ajan pakon sanelemana. Totuus tuntui häilyvältä. Hetken. Ihmismieli ei haluaisi edelleenkään hyväksyä tapahtunutta. 

  Nainen oli eilen aloittanut päiväänsä katsomalla Neil Hardwick show vieraana Juice, Irwin ja Vexi Salmi (1989). Nainen tulee suosittelemaan kaikille Youtube - tallenteen katsomista. Juice ennustaa jo tuolloin, sen tavan miten tulee kuolemaan. Nainen on aina, ei artistien tavan elää eikä näiden yksityiselämään liittyvien seikkojenkaan takia ole koskaan tykästynyt  heihin, vaan yksinkertaisesti heidän "kättensä jälkien", tehtyjen töiden, jopa "mestarillisten" suoritusten vuoksi he ovat tehneet sellaisen vaikutuksen, ettei heitä voi vaan ohittaa. Joilla kuilla "kansaan uppoavilla" se puoli on aika hyvin ollut hallussa. Se mitä taiteilijat, oli ne sitten mitä vaan eri alojen vaikuttajia, tekevät esimerkiksi terveydelleen, voisiko joskus jopa sanoa "uhrautuen" oman taiteensa puolesta, se on heidän jokaisen oma valinta. Elämä ottaa veronsa. Joilla kuilla todella kunnon päälle käyvästi. Tuohon aikaan se oli aika tavallistakin. Vuosien takaista jonkin sortin siirtymää alalla. Nykyajan alan luovat ihmiset. Niin, nainen haluaa uskoa, että suurimmaksi osaksi kaikki säästyy tältä ikään kuin asiaan kuuluvalta ilmiöltä, enemmistö. Tai he ymmärtävät ehkä ajoissa puuttua oman elämänsä kehityskulkuun. Terveys ennen kaikkea edellä, joka nyt koronaviruspandemiankin aikana on todella nostettuna esille. Juicen oma esikoistytär oli kuollut 01.02.2009, vain 31-vuotiaana. Tämä tytär oli joutunut jo nuorena pahaan huumekoukkuun. Nainen oli törmännyt uutiseen ja ei ollut muistanut moista ollenkaan. Juice itse menehtyi marraskuussa 2006. Nainen muistaa kun oli ollut kirjastolla töissä ja tämän postuumisti ilmestynyt teos Kosket - runokokoelma  vuonna 2007, tuli lainattavien piiriin. Kyllä vain, taiteilija kosketti tuollakin teoksellaan häntä suuresti. " Rajan takaa." Nainen pelkäsi saman kohtalon toistuvan oman lapsensa kohdalla. "Syyskuu, kannattele häntä, johda parempaan huomiseen, on ilmassa jo, kuitenkin jotain sitä, toivoa uskoa, tuo ne hänelle, ihmiseen." Laulun sanoitus alkoi taas lupaa kysymättä, kuin jonkun sermin takaa esiin tulla, koska nainen tiesi jo jotain hyvää tapahtuneen.  

  Naisen ajatukset lennähtivät lapsenlapseen. Lahjaan elämältä. Miten paljon tämä olikaan iloa jo tuottanut ja miten paljon tulee tuottamaan elämällään ihmisille. Toivottavasti tämä välttyisi näiltä tietyiltä karikoilta, jotka oli täysin vältettävissä. Jättäisi kokonaan viisasti kaikki päihteet alkoholista lähtien väliin. Ei koskisi niihin sormenpäälläänkään. Surun kierre pysähtyisi. Ei kulkisi sukupolvelta toiselle enää. "Viina vie" -tai "päihde piruna"- ilmiö kulku oli aika pysäyttää. "Asema" kylmä, vähempiarvoisen yhteiskunnassamme, sitä ei lapsenlapsi näkisi koskaan. Se toive naisella oli ja toivon mukaan kaikki tukisi tätä siihen suuntaan.  

  Ex-miniän kertoman mukaan poika oli ollut paras isi sen alkumatkan, jonka he kokivat vanhemmiksi tullessaan. Oli syöttänyt, nukuttanut ja käynyt ulkoilemassa tytön kanssa rakastavan isän tapaan. Niin, nainen on samaa mieltä. Onni loisti tämän kasvoilta niinä kertoina kun hän, mummi oli vieraillut heidän tykönään. Hymy oli herkässä ja onnellisuus sydämessä. He, tämä pari oli kohdannut ensimmäisen kerran kun ex-miniä oli 15- vuotias. He olivat seurustelleet jo tuolloin vähän aikaa. Sitten oli tapahtunut jotain. Kaveripiiri olivat vaihtuneet. Poika oli kuulemma eksynyt väärään seuraan. Seuraan, jossa käytettiin päihteitä. Ex-miniä oli toisaalla, Kotkassa, ammattiopisto opiskelujen ajan ja oli tuona aikana kuullut naisen pojan edenneen päihteiden käytössä sinne huonompaan suuntaan. Vuonna 2010 ex-miniä muutti seudulle takaisin ja he tapasivat uudestaan.  Pyörivät samoissa piireissä ja huomasivat pian taas jotain seurustelun tapaista tulevan mukaan. Ex-miniä oli luullut naisen pojan tilannetta päihteiden osalta paremmaksi, vaikka toisaalta se sitä juuri oli. Tämä ei käyttänyt niin paljon tuolloin. Ex-miniä oli tullut raskaaksi, joten he päättivät aloittaa yhteiselon kunnolla muuttamalla yhteen. Elämässä kaikki oli hyvin jonkin aikaa. Pojalta oli kuulemma sitten kuollut pari ystävää. Nainen, muistaa kun poika oli kertonut ainakin toisesta. Pojan elämä alkoi suistua raiteiltaan. Päihteet palasivat näkyvämmin elämään. Tämän parin yhteinen matka päättyi oikeastaan myös osin sen takia. Oli eräs kesä ja meripäivät. Mummi  oli kutsuttu hoitamaan pienokaista. Nämä nuoret vanhemmat kaveriensa kanssa suuntasivat päiville. Kyydit oli sovittu. Poika oli kadottanut tytön äidin ja tämän kaverit. Tämä palasi yöllä yksin kotiin tytön luo. Nainen näki pojasta ettei kaikki ollut hyvin. Yritti auttaa juttelemalla huolissaan olevaa poikaansa. Niin ja tämä oli melko varma tuolloin, että ex-miniä oli löytänyt ja ihastunut johonkuhun toiseen mieheen tuona iltana. Nainen ei ole varma kävikö se tuolloin, mutta hetki oli jäänyt murheisesta pojan olemuksesta pysyvästi naisen mieleen. Nainen oli lähtenyt pitkään juteltuaan ensin pojan kanssa aamun koitteessa vasta pyöräilemään kotiin. Niin elämä meitä vie. Suuntaan jos toiseenkin. Elämä antaa ja ottaa. Alati.

  Naista alkaa naurattamaan, muistaa tämän lapsenlapsen kummin lähettämän kuvan. Kuvan, joka on vuodelta 2017 , 16. heinäkuuta otettu Kotkan Meripäivällä. Nainen nojaa kuvassa punaiseen Ferrariin, jonka rekisterilaatassa lukee: TOY. Lapsenlapsen mummo, kummi ja tämä nainen, mummi olivat viettäneet aikaa päivillä keskenään odotellessaan lapsenlasta ja tämän uusioperhettä saapuvaksi paikalle. Jokaiselle oli löytynyt oma menopeli. Rolls Royce taisi olla mummolla. Kummilla ollutta nainen ei enää muista. Mutta tämä Ferrari oli ollut juuri tuon rekkarin takia vastustamaton. Ja nyt lähiaikoina naiselle selvisi kenen autosta oli ollut kyse. Mäntyharjulaisen monialayrittäjän, Antti Viskarin. Strippari, tulennielijä ja pornovideoiden tekijä sekä myös kiinteistöjen vuokraaja.  "Seksiä ja kuolemaa Antareksessa. Taiteilija Pauli Parkkisen eroottinen näyttely syntyi miehen yksinäisyydestä. Rankan käsittelyn saavat niin Elovena-tyttö, banaanin näköinen lasidildo kuin historian suurhenkilötkin. Otteita: Esittelytekstissä näyttelyn nimi Mahdotonta viittaa siihen, kuinka vaikeaa eroottisen taiteen esittäminen yhteiskunnassamme on. Parkkisen mukaan siitä ei kuitenkaan ole kyse. - Kyse on naisen löytämisen mahdottomuudesta 13.08.2020 KS. Niin se naisen himo. Mihin se miestä ajaa. Ja asian voi kääntää myös toisinpäin. Mihin se naisia ajaa myös. Samalla tavalla kait yksinäisyys molempiin osapuoliin vaikuttaa. Ja väyliä sen purkamiseen on monia, onneksi. "Tiia Forsström myy seksiä, on terapeutti, äiti ja Aistien talon emäntä. Seksuaalisesti hän löysi itsensä vasta reilusti yli kolmikymppisenä. " 15.08.2020 KS. Tämä espoolainen filosofian maisteri ja tietokirjailija tekee kaiken täysin avoimesti. Kaikki alan taiteilijat burleksi - taiteilijoista lähtien osaltaan tekevät samaa. Se kuuluu aikaan ja ajan ilmiöön. Elämme yhä enemmän vapautuneessa ilmapiirissä. Ja tiedämme myös enemmän eriseksuaalisuuntauksien alla elävistä ihmisistä ja heidän tarpeistaan. Syy, miksi kaiken tämän nainen halusi tuoda esiin on se, että vaikka ihminen kokisi jotain negatiivista kokemustensa kautta seksielämässään tai joutuisi raiskatuksi tai muuten hyväksikäytetyksi. On siitä mahdollisuus myös toipua. Ei anna valtaa satuttajilleen. Vaan pitää vallan omasta hyvinvoinnistaan itsellään.  

  Soitanta Manskilla pärähti uudelleen käyntiin. Keskustan alueen ihmiset nauttivat musiikista, osa vaikka lähtemättä kotoaan mihinkään. Soitto ja laulu kuului naisen asuntoon todella hyvin. Tänä kesänä tämä tapahtuma taisi olla ainut, josta hän musiikkia asuntoonsa kuuli. Niin se koronakesän vaikutus näkyi juuri tässä.  

 34.

  "Nuorimies ammuttu Pietarsaaressa. Tekoa tutkitaan alustavasti tappona. Pohjanmaan poliisi kertoo, että vuonna 1994 vuonna syntynyt mies oli ammuttu kuoliaaksi viime yönä yhden jälkeen Lontoon kaupunginosassa Pietarsaaressa. "MTV Uutiset. MTV3 uutisista hänelle siellä nousee Mika Tommolan nimi ensimmäisenä sekä Pekka Pouta "Säämies" mieleen. Syystä, että he järkkäävät katsojille aina niitä kohokohta hetkiä. Kymmenen Uutisten kevennykset. Tommola nimi toi työkuvioita myös mieleen. Ring, ring. Ovikello soi. Perkule. Nainen yli tyystin unohtanut tai eilen oli vielä muistanut asian eli taloon suunnitellun linjasaneerauksen johdosta työn tekevä taho tulisi kierrokselle. Näiden olisi pitänyt tulla jo eilen. Ilmeisesti oli tullut mutkia matkaan ja näin ollen he tunkivat sisään nyt. Hän urheiluasussa, jossa oli juuri valmistautumassa käymään ja tekemään päivittäiset urheilusuoritukset, jotta päivä hänellä alkaisi. Jotkut tarvitsivat siihen kahvia kupposen ja ehkä sitä tupakkaakin. Nainen toivoi, ettei hänen lapsenlapsensa alkaisi koskaan tupakoimaan. Tässä ajassa eläessä, häntä pelotti niiden läheisten puolesta, jotka tupakoivat. Oli Twitterin puolella tuulettanut "Savuton Suomi" - aatettakin. Tupakoinnista seurasi niin ihmisille itselleen että yhteiskunnalle harmia vaan ja rutosti. Hän ei kaivannut siis kumpaakaan noista. Oli kaakao ihminen ja kuntoiluihminen. "Kahta en vaihda" kaakaota ja kuntopyörää. Nainen tietää, että hänen läheisensä nauraisivat hänelle nyt. Niin, mutta tietävät, että asia on juuri noin. Veli, oli joskus heittänyt, että varmaan maailman ympäri olet jo polkenut. Kyllä vain poljettu on. Ja voi kun se olisi tehty maailmalla eikä kotona. Nainen oli halunnut lähteä kesällä heittämään mahdollisesti juuri Suomen päästä päähän tehtävän lenkin. Huoltojoukkoa siihen olisi varmaan mukaan pitänyt saada. Jäi tekemättä. Pandemian ollessa päällä ja muiden vaikeuksien.  Nainen: -Sisään olkaa hyvät vaan. Tyystin teidän tulon kyllä unohdin. Sama , mikä oli tapahtunut naisen äidin kotona tapahtuisi nyt tässä huoneistossa. Ja tässä talossa. Aikataulullisesti menisi ensi vuoden puolelle. Turvallisuus syistäkin. 

  Uutisesta mainitusta Pietarsaaresta naiselle tuli heti ystävänsä mieleen. Tämän sisko asui siellä. Nainen ei muistanut oliko tällä perhettä. Aviomies nyt ainakin. Eilen nainen oli Sokoksen erään rappukäytävään menevän sisääntulon, samaisen, josta nainen itsekin aina silloiseen asuntoonsa suuntasi, ensimmäiseen asuntoonsa keskustan alueella, oli tämä siinä lähettyvillä törmännyt kyseisessä talossa asuneeseen naiseen. Naiseen johon tuolloin pintapuolisesti tutustui. Täysin harmaantuneeseen kiharapäiseen naiseen. "Hyvää päivää" - naapurina. Tämä oli naiselle puhunut tuolloin ajasta jolloin turvakamerat tuli taloon ja vartijapalvelu. Oli puhunut jostain kadonneesta naisesta, joka oli sitten jälkikäteen löydetty kuolleena. Tämä oli kaiketi asunut samaisessa talossa ja oli ollut iltaa viettämässä lähellä sijaitsevassa Mulligans - ravintolassa Uutta Vuotta vastaanottamassa ja juhlimassa. Tämän ruumis oli löydetty Urheilupuiston lenkkipolun varrelta keväällä. Nainen oli tuolloin oman muistin mukaan uudenvuoden iltaa sitä alkuiltaa juuri tällä omalla ystävällään. Oli aika ajoissa lähtenyt kuitenkin kotiin päin pyöräilemään ohitse Lasihelmen, jonka editse nainen ohi mennessään, oli huomannut outoa käyttäytymistä, jotain ylenpalttista kiinnostusta häntä kohtaan ja kiertäen juuri samaisen reitin Sokoksen kulmalta ja sitten suunnannut kotiin Vahteronmäkeen Penttilänkadulle. Asuiko nainen tuolloin jo yksin. Kyllä varmaan, poikahan oli tuolloin jo 20 tai oli täyttänyt 21 sen vuoden alusta. Ai joo. Poismuutto oli tapahtunut 2010 vuonna alkuvuodesta. Sen nainen muistaa, että kotiin tultuaan oli jostain syystä jättänyt olohuoneisiin valot palamaan. Jokin oli pelästyttänyt naisen. Nainen oli koettanut muistella. Oliko kuolleena löydetty nainen muistuttanut häntä itseään jollain tapaa ulkonäöltään tuolloin. Yhtäkkiä hämärästi muisti taas jotain. Nainen oli lähtiessään unohtanut lukulasit silmillensä ystävänsä luota poistuttuaan. 

 "Kouvolassa uudenvuodenyönä kadonnut nainen on löydetty kuolleena. Kymenlaakson poliisin mukaan 1962 syntynyt nainen löytyi perjantaina maastosta Kouvolan Urheilupuiston uimahallin lähistöltä. Alustavan selvityksen mukaan tapaukseen ei epäillä liittyvän rikosta. Poliisi jatkaa asian selvittelyä kuolemansyyn tutkintana."17.04.2011 HS.

  Niin, nainen muisti 2017 loppuvuoden tapahtumat heti myös. Nainen oli tuolloin ollut vielä Veturin kauppakeskuksen R-kioskilla töissä. Sehän suljettiin sitten lopullisesti vuoden lopussa kannattamattomuuden takia. Naisen ja hänen silloisen kollegan mielestä asiakkaita ainakin silloin kun tapahtumia oli kauppakeskuksessa sekä silloin kun oli tietyt sesonkiajat käynnissä ALE:t ja joulut silloin ihmisiä oli paljonkin liikkeellä. Vaikka myynti oli kasvanut silti se ei riittänyt pelastamaan paikkaa. Kulut vaikuttivat varmasti asiaan paljonkin. Tuolloin täällä "Kulmilla kuolema" - nimikkeen alle sopivasti sijoittuvana oli ollut tapahtuma, mikä kyseisen aamun osalta on jäänyt naisenkin mieleen hyvin. Niin, nainen tarkisti, kun muisti, että talolaisille oli tullut tapahtuneen johdosta Kaakkois-Suomen Poliisilta kirje. Kyllä, kirjeessä oli päiväksi merkitty 24.11.2017. "Kouvolan keskustasta Keskikadulta on löytynyt perjantaina 24.11.2017 aamuyöstä kuollut henkilö. Pyydämme mahdollisia havaintoja tapahtumasta tai muita siihen liittyviä tietoja. Havainnoista tai tiedoista voi ilmoittaa, siihen ja siihen numeroon tai laittaa sähköpostia. Kiitos. Ja alla vielä rikosylikonstaapelin allekirjoitus.  MTV Uutisissa oli tuolloin kerrottu tapahtuneesta seuraavaa: "Kouvolan Keskikadulta löytyi kuollut mies- Tapahtumaan liittynyt aseen käyttöä. Kouvolan keskustasta löytyi tänään aamuyöllä miehen ruumis, kertoo Kaakkois-Suomen poliisi. Mies löytyi Keskikadulta kerrostalon oven edustalta. Poliisin mukaan tapahtumaan on liittynyt aseen käyttöä. Ulkopuolisille ei aiheutunut tilanteessa vaaraa. Poliisi ei kerro tässä vaiheessa tarkempia yksityiskohtia asiasta. Tapauksen tutkinta jatkuu. Poliisi ei sulje pois rikoksen mahdollisuutta tässä vaiheessa tutkintaa. Poliisi tiedottaa asiasta seuraavan kerran tutkinnan edetessä, viimeistään ensi maanantaina." Ohikulkija oli soittanut hätäkeskukseen klo 05.23. Kampaamoliikkeen edustalta oli löytänyt ruumiin. Niin. Nainen oli herännyt siihen samaisena aamuna että jokin valo vilkkui eteistilassa. Se oli heijastumaa olohuoneen ikkunan kautta tullutta. Oli ollut jo melkein naisen aika herätä muutenkin. Hän oli kurkannut olohuoneen sälekaihtimien välistä ja nähnyt poliisiauton vilkkuvalot päällä ajettuna Käsityöläiskadun päähän esteeksi kulkuväylän kululle. Nainen arvasi heti, että nyt oli käynyt jotain mutta mitä. Kun hän lähti pyörällään töihin oli rikospaikalle noussut asiaankuuluva rikostutkintateltta ja siellä täällä näkyi tutkinnassa mukana olevia virkaa tekeviä ihmisiä. Parkkialueella hän näki näyn, joka jollain tapaa pysäytti, hänelle nousi oma edesmennyt sisko mieleen. Muistikuvien mukaan se olisi ollut sähköpyörätuoli, jonka ympäristöä tutki poliisi. Naisella oli tapauksen johdosta, niin kuin kaikilla alueen asukkailla etenkin varmasti, koko sen päivän tapahtunut mielessä. Keskusta-alueilla yleensäkin aina sattuu ja tapahtuu. Naisen oli pakko tehdä laulu / lauluja siitä ja työstää täten  asiaa ulos. Aurinko esiin - , Odotukset päivästä- sekä Sielt takaa pilviverhojen -laulut syntyivät näin. Luultavasti tekstit näistä löytyvät naisen Lauseita Lyyrisiä - sivulta Facebookista. Muistaa myös tehneensä laulun pahuudesta. Koska oli nähnyt jo elämässään mitä se saa aikaiseksi, niissä ihmisissä joissa sitä on. Niin, eräs asiakkaana samaisen päivän aikana, vanhana tuttuna kaupungin varikkokahvilalta, jossa nainen oli olut töissä, eräs kuski kertoi että tapahtumaan liittyi ase. Niin nämä taho oli aika hyvin aina tapahtumissa mukana ja pyrki saamaan selville tapahtumien kulkua. Tuolloin naiselle selvisi myös, Valkealan R-kioski ajoilta tutuksi tulleen asiakkaan isän ammatti, rikoskonstaapeli. Ihminen, joka juuri toimii rikosten selvittelyssä ja tutkinnassa mukana. Tämä ihminen puhui hänen kanssaan siitä, miltä perheestä tuntui kun tiesi isän joutuvan käsittelemään näitä asioita työkseen. Ja työn rasitteet varmasti näkyi kotijoukoille hyvin. Hän ymmärsi helpottaa naisen oloa jotenkin. Tiesi kokemuksesta miltä tästä mahtaa tuntua. Samasta asiasta oli puhunut naisen kanssa tämä vuokranantajana tutuksi tullut jo eläkkeellä ollut edesmennyt rikospoliisi. Vuosien myötä työssä kohdatut asiat saattoivat tulla jopa uniin. Pelkotekijät. Pelon synnyttäjät. Niitä tässä maailmassa riittää. 

  Niin, nytkin eräät talossa asujat saavat hänessä aikaiseksi toisaalta uteliaisuuden takia, ja myös sen takia, että hänelle tulee todellakin yhä voimakkaammin tunne, että näitä kirjoittelujakin seurataan. Hän oli juuri julkaissut tekstiä ja taas alkoi samassa kerroksessa keskellä olevien tai niin hän ainakin oletti ovi heilahdella vai oliko se tämä joka oli lähtenyt seuraamaan häntä. Sen henkilön asunnon sijaintia hän ei ollut älynnyt selvittää. Käyttivätkö nämä häntä juuri hyväkseen. Olivatko asunnossa kävijöistä joku tai jotkut ihmiset näistä? Se yöaikaankin juuri kävijöistä? Erään naisen äänestä hänelle oli tullut Harrin, naisen veljen, vaimo mieleen. Tämä kaiketi asuu vastapäätä naisen olohuoneen ikkunoita. Tumma pitkähiuksinen, jonka on äkännyt joskus kuuntelevan hänen laulujaan, kun nainen on niitä laulanut. Joskus yrittänyt niitä varta vasten tulla kuuntelemaan, some seurannan avulla. Lapsenlapsen kuvan jaon jälkeen ikkunan alle, kun oli tiennyt tulevan laulun syntyvän pian. Nainen oli nähnyt kerran tämän miesystävän tuovan tämän jostain ja juuri tämä ajoitus mielessään. Olivat jääneet nurkalle notkumaan. Miehestä nainen ei ollut nähnyt kuin kengät nurkalla kasvavan puun lehvistön takia. Oranssiset miehen kengät. Nainen tietää tämän äänen perusteella naisen vierailleen talossaan. Naisella itsellään on myös oranssiset kengät. Kerran hän oli kävelykadun ja talon kulmalla törmännyt tuttuun ihmiseen ja jutellut tämän kanssa. Päivä oli ollut sama jolloin Kuusaan Liivipuodissa kuvattiin Erikoisliikemiehet tv-sarjaa jaksoa, jota Pirkka-Pekka Petelius ja Juha Perälä tähdittivät. Hyvä sarja, jossa nostettiin ylös erikoisliikkeiden yrittäjiä. Pienyrittäjyys. Se se vasta on taitolaji. 

  24.11.2005, nainen muistaa vuosien takaa, jolloin oli ollut keskustan eräässä pizzeriaravintolakin tunnetussa ravintolassa, silloisten ilta-opiskeluun liittyvien ihmisten kanssa, olisiko ollut pikkujoulut kyseessä, niin iltaa viettämässä. Myynnin ammattitutkintoon tähtäävässä. Ensin oltiin oltu Salpausselänkadun keilahallissa keilaamassa. Nainen oli ottanut mahdollisimman pienen, sen pienimmän keilapallon, jonka löysi valikoimasta. Ja ilman sormiteippauksia koettanut oikeaoppisesti lähettää keilapallon matkaan pitkin keilarataa. No, keilapallo tipahti välittömästi sormista ja ei kerennyt edes aloittaa matkaa rataa kohti. Kaiken lisäksi, nainen jollain ihmeellisellä tavalla sai revähdytettyä toisen puolen kaula-aluettaan ja siltä illalta oli keilailut naisen osalta ohi. Juomakaan ei maistunut. Vasta ruoan yhteydessä joi ehkä yhden. He söivät jotain liekitettyä ruokaa. Jostain syystä naiselle tuli vielä karmeampi olo. No, kuitenkin nainen oli pitkään tuon jälkeen vaivainen. Nainen oli tuolloin ollut päivätyössä samassa paikassa samaisen naisen kanssa, jonka kanssa oli jutellut vuoden alussa Sokoksen lähellä. Hän oli eronnut juuri sen takia marraskuun lopulla kun ei kyennyt enää olemaan töissä siellä. Ja kyseinen yritys oli menossa konkurssiin. Oli päättänyt jatkaa opiskelujaan kuitenkin sitkeästi. Nainen muisti vasta nyt, että tämän aviomies oli tuolloin eletyn joulukuun alussa puhunut tälle ensi kertaa avioerosta. Syytä nainen ei muista enää. Sen vuoksi sen jälkeen koittanut 2006 vuoden alku oli mitä oli. Tyypillinen kahden ihmisen matka eroa kohti oli alkanut.  Aviomies, ennenkin ne kuviot nähneenä, tiesi ainakin miten tilanteita johdetaan eroon päin. Elokuussa tapahtunut eräs asia varmasti vaan jotenkin vahvisti eron tarvetta. Kahden kauppa sitähän se on siihen asti kunnes toinen ei tunne oloaan enää suhteessa hyväksi. Tai jotkin elämään tulleet muut ulkopuoliset asiat saavat siihen jonkin muutoksen aikaiseksi. 

 33.

   Elokuun yön hämäryys, pimeys on verhonnut maiseman, jota nainen katselee. Viileys hyväilee ja tuottaa mielihyvää naiselle joka kaipaa juuri sitä ja sillä hetkellä. Tämä tiesi ettei uni tulisi tänä yönä, vaan nyt valvottaisiin. Ja varmaankin seuraavaan iltaan jos nainen haluaisi nukkua seuraavana yönä. Hyvin iltayöstä tuuletettu huone kantaisi nukkujaa aika pitkälle seuraavaan päivään. Mutta päivät jostain syystä olivat naiselle tätä nykyä tuskaa, kuumemman oloisia. Se on se ikä. "Vaihde vuodet". Vaihde oli oletettavasti ykkösellä, koska olo oli yhtä levoton kuin paikallaan ollessa tai sitten sillä vitosella, jossa kaikki mitkä vain suinkin jäähdyttivät olotilaa, jääpaloista lähtien hyödynnettiin. Oli se vaan hyvä, että syksyä talvea kohti oltiin menossa. Niin, nainen naurahtaa, noin viiden kuukauden kuluttua ehkä olisi olo suht hyvä. Ei nainen olisi toisaalta antanut mitä vaan jos olisi voinut kokea normaalin kesän niin kuin taakse jo jääneen keväänkin. Kukapa meistä ei. Nainen ei ollut päässyt "liikkeelle." Vielä.

    Ajan kauheus ja kauneus kulkivat käsikädessä. Mitä meille jää tästä ajasta. Sydämiimme "muistojen aarrearkkuumme". Naiselle ainakin ja mieleen se valtava läheisten kaipuu, toisaalta tämän ajan tapa lähestyä heitä, tuotti iloa hänelle. Vaikka sitten laulaen. Tai kirjoittaen kirjoitelmaa. Niin kauhuakin kokien tässä "pimeydessä" kulkien. Nainen oli selaillessaan YLE:n puolen uutisia, etsiessään erästä toista uutista törmännyt viime vuoden toukokuun artikkeliin. Lapsuuden maisemien konnuilla oli pidätetty mies varkauksista piiritystilanteen jälkeen. Kyllä vain kunnon "Villin lännen" meininkiä oli ilmeisesti ollut. Nainen ynnäilee. Parin kolmen vuoden takainen hallimurto. Nainen oli tehnyt laulun, Sateen jälkeen ja syystä, että hänestä oli tuntunut tosi pahalta tuolloin. Ja sitten tämä varmaankin tarkoituksella tehty asiointi kioskilla. Kioskilla, josta haluttiin ilmaiseksi saada jotain myös mukaan. Oliko kohteena nainen, "Sampo" la(i)n ulottumattomissako oleva ja tie, jota tekijä kulkee. Lause sisälsi kaksi erillistä vihjettä, mutta yhteen liitettynä tekijä olisi havaittu, kiikissä.  Nainen, tiesi että yhtenä osasyynä tekoon oli ainakin se vähävaraisuus, sitten päihteet, mutta oliko jotain muuta vielä. Pahanilkisyyttä, halua näyttää, mukana oli ainakin runsaasti. GoogleMaps Timeline on hyvä keino saada ihminen tuoreeltaan kiikkiin, jos voro ei tajua sen käyttömahdollisuuksia. Uuden kännykän nopea hankinta tilalle ja voro tilille. Liittymää ei heti kannata sulkea. Tunnin parin päästä vasta, jotta näkee päätepysäkin. Poliisin takavarikoima omaisuus, jos omistaja löytyy, se palautuu tälle. Muuten tuomioistuimen päätöksen jälkeen omaisuus tuodaan esille kunnan omilla sivuilla Kuulutusmenettelyllä. Kun omaisuus on kuulutettu ja omistajaa ei löydy. 6 kk: den määräajan umpeuduttua, on omaisuudelle tehtävä poliisin toimesta hävitystoimenpiteet. Kyllä vain. Nainen, oli samoilla linjoilla. Kännyn tila: Hävinnyt kokonaan maan päältä. Piste. Päätepiste.

  Nainen tiesi, että kaikki nämä häneen kohdistuneet rikokset kulkivat "repussa" niin kauan kun hän päättäisi päästää niistä irti. Tai että ratkeamaton tulisikin ratkaistuksi. Henry L. Williams tapaus, sen nainen haluaisi myös saada taputelluksi. Western Union kuitin  mukaan, se pieni summa rahaa, jonka hän taipui erään läheisen painostuksesta lähettämään oli lähetetty syyskuussa 2017. Syyskuussa, nainen pohti ajankohtaa, oliko se sattumaa vai tarkoituksellista. Kohdemaanaan kuitenkin Nigeria. Hän muistaa, että oli vuosia sitten saanut kuittausviestin silloiseen kännykkäänsä kun kohde oli vastaanottanut rahat. Eräs tuttava oli kertonut joidenkuiden aikovan matkustaa tuonne suuntaan. Tämä oli luultavasti sitä sattumaa. Facebook-profiili oli noussut kuin tarjoiluvadille, se viittaa yleensä tuttuun tai tutun tuttuun profiiliin. Toki nyt oli siis kyseessä se vale- eli tekaistu Facebook-tili. Jota nainen alkoi sitten tutkailemaan. Hetkinen. Aivan oikein. Hänhän oli saanut Facebook-kaveripyynnön tältä itseltään. Oliko teko tehty yksin "Yrittäjä" hengessä vai oliko mukana muita. Ja sitten se mihin rahat sijoitettiin? Maksettiin lainoja? Suunniteltiin sijoituksia? Ostettiin asunto-osakkeita? Yleensähän uhria yritetään ja aika usein saadaankin höynäytettyä tosi pitkään ja siten, että tämä huomaa pakosti jossain vaiheessa, että kaikki ei ole kunnossa. Ja rahan pyytely sen kun jatkuu. Aika hyvin ihmiset osaa suojautua näiltä nykyajan "Auervaaroilta". Toki tasa-arvon nimissä niin miehet kuin naisetkin sitä harjoittavat. Korona-aika onkin uutisoinnin mukaan pahentanut tuota ilmiötä. Ja huijauskeinoja ja kohteita maailma on pullollaan. Kaikkialla on hätä maailmalla läsnä. Hätä, jota häikäilemättömästi hyväksi käytetään.

  Ja sitten tämä somettaminen ja sen avulla ihmisten hyväksikäyttö tai seuranta. Twitterin - puolelta naisesta on mahdollisesti myös tehty päätelmiä. Luultu mahdollisesti hoitohenkilökuntaan kuuluvaiseksi. Niin ja mahdollisesti saatu kaivettua tieto että osa on läheisistä hoito- tai hoiva- alalla. Niin ja nämä LDL- kolesteroliarvojen kanssa taistelu. Tämä seuraaminen on helppoa. Mutta näistä sydän peräisistä oireiluista ei ollut tietänyt muut kuin pääsääntöisesti kaikki läheiset. Sekä joille kuille työkavereille maininta kliinisessä rasituskokeessa eli rasitus- ekg:ssä käynnistä. Ajankohta oli ollut 24.07.2015. Rasituskokeessa matalan riskin löydös. Kolesteroliarvojen takia ensi alkuun oli tehty naiselle kolesterolilääkitys määräys. Ne kyseiset eivät olleet sopineet naiselle. Nainen luotti siihen, että saa ruokavaliolla pidettyä arvot kohdillaan. Jeesus. Yhtä äkkiä nainen muisti. R.K se Luumäkeläinen tappouhkauksiakin lähetellyt mieshän oli tiennyt asiasta. Nainen oli maininnut asiasta tälle koska tämä oli juuri siihen aikaan ollut yhteydessä tähän. Nainen muistaa muutakin, mitä ei ollut ennen tätä muistanut. Hän oli joutunut poistumaan väkisin asunnoltaan kun R. oli ollut juuri käymässä täällä, koska ex-aviomiehen ja pojan välillä oli ollut jotain selkkausta. Oliko jotain tehty asunnolla sillä aikaa. Sen jälkeenhän nainen ei nähnyt livenä miestä ja viikon päästä siitä alkoi uhkailuviestittely.

  Kesästä hän muistaa vielä, että kun Vaakuna Piknik - ilta kirkonpuistossa koitti, ja hän sattumoisin huomasi yleisön joukosta tuttuja rakkaita ihmisiä, siskon ja tämän miehen, oli ilta ensinnäkin vielä mukavampi sekä antoisampi. Oli tullut nuoruusajat mieleen. Kausalan Saukonkallio ja sinne siskon avustuksella pääsyt. Tapani Kansaa kuuntelemaan. R-A-K-A-S kipale ja muut olivat räjäyttäneet tämän naisen, pikkusiskon tajunnan virran ja musiikin elävöittävä voima maskuliinisen lavaliikehdinnän kera. Toki kerran aiempina vuosina Tykkimäen Tanssipalatsin ollessa vielä olemassa, Jorma Kääriäinen lauteilla Agents- orkestereineen ja siitä kokoonpanosta tämä, Esa Pulliainen kitaravirtuoosi nostivat tunnelman kattoon tanssilavalla suvisessa ihanassa illassa. Nainen oli ollut yksin tämän kahden ihmisen kanssa myös tuolloin iltaa viettämässä. Illassa ensin esiintyi Samuli Edelmann, Antti Ketonen ja viimeisimpänä Jari Sillanpää. Tämän Jari. S:n takia varmaan sisko oli paikalle halunnut. Koska oli ollut tämän fani jo vuosia. Ehkä myös jotain enemmän. Niin sisko oli antanut kaikkien läheistensä ymmärtää. Toki nainen tiesi, että heillä oli samankaltainen maku aikalailla ollut vuosien aikana. Vesa-Matti Loirista lähtien. Tämä niin kuin Edelmannkin tietysti ovat miellyttäneet heitä muidenkin ansioidensa takia. Hienojen näyttelijäsuorituksien osalta esimerkiksi. Niin kotiinpaluu matkalla, nainen oli kertonut  tuoreeltaan taakse jääneestä miehestä ja tästä uudesta R.K nimikirjaimien omaavasta henkilöstä, jonka kanssa oli vasta aloittanut viestittelyn. Heillä oli ollut hyvä hetki tuolloin. Sisarusten hetki. Elokuussa sisko oli suunnannut 17.08.2015 Jari Sillanpään 50 - vuotiskonserttiin Helsinkiin Olympiastadionille. Tämä konsertti oli ollut varmaankin siskon viimeinen.

  Niin ne syyt ja seuraamukset. Niidenhän ei haluta koskaan paljastuvan eikä millään muotoa tulevan puntaroitaviksi päivävaloon. Naiselle juolahtaa mieleen edesmenneen siskon, tämän avopuolisoa ja poikaa vaikeassa elämänvaiheessa tukemaan lähtenyt vuokranantaja. Eläkkeellä ollut rikospoliisi. Nyt jo kuollut hänkin. Kuoli vuosi puolitoista naisen siskon jälkeen. Viihtyi Speden Saluunassa ja muutenkin keskustan Hansa-alueella. Todella mukava ihminen, jolle nainen oli kertonut kaikkea elämästään. Hansa-alueella oli joskus ennen muinoinkin ollut ravintoloita moneen lähtöön. Green Apple - ravintola, joka oli tätä ennen Kummitäti sekä välissä Kummityttö - niminen anniskelupaikka, jossa nainen oli ollut keittiön puolella töissä. Ravintolassa oli tuttu portsari toisesta nuorten suosimasta ravintolapaikasta tutuksi tulleesta "Montusta". Tämän tulevan vaimon kanssa nainen opiskeli iltaopiskeluja samalla linjalla vuodesta 1994 syksystä lähtien Kouvolan Muotoiluinstituutissa. Nainen oli saamelainen syntyperiään. Oli ihanaa tämän avulla päästä tutustumaan lähemmin siihen vaatekulttuuriperimään ja itse saamenpukuun näiltä osin myös. Tämän sisko työskenteli jo tuolloin eräässä nimeä saaneessa suomalaisessa kankaita suunnittelevassa firmassa. Hansakeskukseen avautui myös myöhemmin yökerho nimeltään Rubiini, vuonna 1987. Oli ollut eräs ilta, jolloin ravintolan nuorelta kokilta oli jossain vaiheessa jostain syystä, nainen ei muista enää miksi, niin mennyt peukalo pois paikoiltaan. Nainen herkkänä ihmisenä ei kestä noita  kuvioita, ei mitään "sairaala-apua" tarvitsevia hetkiä. Pyörtyminen oli ollut tuolloin taas kerran lähellä. Nainen oli juossut hovimestarin tykö ja sanonut tällä: -Tule nopeasti. Kokilta on sormi pois paikoiltaan. Mies oli tullut apuun. Hyvä, ettei kyseessä ollut kuitenkaan mikään veitsitapaturma. Tämä tapahtui Ravintolakokki opiskelujen aikaan. Nainen oli käynyt myös "Seppälä" - taloksi nimetyssä Kouvolan keskustan alueella sijaitsevassa silloisessa Suomalaisessa kirjakaupassa siivoamassa. Koska tarvitsi rahaa opiskeluihinsa. Tämä samainen Seppälä-talo oli ollut naisen yrityksen sijaintipaikka myös. Olisiko ollut samoista tiloista, jopa kyse. Niin oliko tässä kyseessä jonkin tietyn jakson työhistorian yhteensulautuminen. Naista oli aiemminkin asia huvittanut, kun oli sen muistanut. Kaiken lisäksi, hänellä työssä ollut eläkeläisnainen oli kait Seppälä - vaatekaupassa ollut töissä. Se oli juuri antanut talolle varmaankin alun perin nimen. Seppälä Oy, vaatekauppaketju oli perustettu 1930 Kouvolassa. Liike myi naisten, miesten, lasten vaatteita, kenkiä, asusteita ja kosmetiikkaa. Omia jälkiänikö nainen on alkanut seurailemaan uudestaan. Liittyykö tämä kaikki, se pahin,  jotenkin edelleen työkuvioihin, sen historiaan. Nainen muisti erään "Ärrällä" kävijän yhtä äkkiä ja tämän totokuviot. Vai oliko kyseessä juuri tuon hyödyntäminen vai oliko kyseessä ollut jopa levittäytyminen pikku hiljaa lähemmäksi. Vai oliko kaiken takana se joka halusi hyödyntää juuri tuota naisen kokemaa tragediahistoriaa? Joku, jota kukaan ei olisi arvannut tekijäksi tai tekijöiksi. Safiiri - discopaikka sekä jo silloin tämä kuuluisa pisimpään Suomessa yhtäjaksoisesti samassa paikassa ja samalla nimellä toimiva pubi, Speden Saluuna, olivat aivan vierekkäin. Safiiri ja Rubiini olivat Timanttiravintoloiden omistuksessa molemmat. Rubiinin alakerrassa toimivat jossain vaiheessa Jellona- pub ja Cat´s. Keväällä 1997 tuo rakennus purettiin ja Hansakeskuksen uudelleen rakentaminen alkoi. "Taivallisen kännin aukio" jäi historiaan. Rubin siirtyi Hallituskadun ja Asemakadun risteyksessä olevaan taloon. Nykyään tiloissa toimii House of Rock. Seppo "Sedu" Koskisella oli paikassa sitä ennen monta ravintolaa Onnela, Armas, Studio 11. Tämän yrittäjyys päättyi seudulla 2011. Speden Saluuna aikanaan perusti Pertti "Spede" Pasanen ja Simo Salminen. Avajaiset olivat 26.05.1967. Yhtä paljon oli paikalla siis ikää kuin oli naisellakin. Spede myi osuutensa Saluunasta vuonna 1971, mutta piipahteli paikalla Ford Mustangillaan, jos täällä päin liikkui. Jätti omalle kaakilleen, hevosvoimille syötäväksi auton eteen heinäpaalin. Tuo savolaisuus tulee kyllä vahvasti esiin tuossa. Naisella oli omassa Lentävä Galax Kukko- dekkarinovellissa samat aatokset ravintolamiljöötä luodessaan. Maalaisuutta ja sitä Savon murretta esiin nostavana. Savolaisethan on laiskan leppoisaa kansaa. Heinäpaalin päälle voi vaikka simahtaa ja mikäs sen parempi jos se tapahtuu salaa juottolassa. Voi herättyään jatkaa siitä mihin jäi.  "Heleppoa kuin heinänteko". Eikös vuan? Naisella itsellään oli jossain vaiheessa aina takapaksissa bensakanisteri. Syystä, että joskus auto ryppyili. "Ryyppyä" oli vailla, Volovo. Mallia on turha naiselta kysellä. Naisen tietotuntemus mobiileista, kulkupeleistä on tiedossa aika monella.  Joskus auto tarvitsi tuumaustauon. Vanhalla oli vanhan kujeet. Kuuluko savolaisuuteen tuo naisen naisen logiikka. Vaiko yleistä tapaa. Ei tiedä. Ei myönnä. Naisenlogiikka - Youtube videot. Se Spede ja hänen hyvää komiikkaa tekevät ihmiset siinä. Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen ja se naisenlogiikkaa esiin tuova Hannele Lauri. Jotain vanhaa ja jotain uutta oli samoilla tienoilla kulmilla edelleen. "Voi, rähmä". Kun tuo asia onkin ollut naiselle tämän savolaisen tekosista ylpeyden tunteita nostattava. Vaikka ei olekaan niiden "jumppa" vuosien jälkeen siellä niin oleillutkaan kun on nämä "humppa" vuodet ihan tuossa nurkilla, jos ei ole jo käsillä. Ex-aviomies puolestaan sitäkin enemmän. Silloin kuin asui Kouvolan ydinkeskustan lähettyvillä vielä. Spede oli kyllä eläessään paljon aikaansaava ihminen. Niin elokuvatuotanto sarallaan kuin kaikella mahdollisella muullakin. Patentoitujen keksintöjenkin saralla. Ja mikä "leuan viäntäjä" sanoilla leikkijä hänkin oli. Kaikella kunnioituksella tuli tämä suoraan naisen sydämestä. "Uamen". 

 

 32. 

   Kalliomäki, Eino Armas Järveläisen s.1907 ja Stiina (Kirsti) Loviisa Järveläisen (Vartiainen) s. 1909, seitsemäslapsisen perheen, Kivelän talon omistama, paikka heräsi tänä aamuna kuin uudestaan henkiin. Oli naisen äidin, Maija Kyllikki Niskasen, 1-vuotis kuolinpäivä.  Talo sijaitsi kallioisella alueella korkealla, josta vietti jyrkkä kulkureitti alaspäin. Aukea tila, jota ympäröi metsistö. Talossa oli isompi huone, jossa asustelivat Einon vanhemmat, Sakarias Sakariaksenpoika Järveläinen sekä  Anna Pitkänen, vihitty Kuopion mlk, 15.09.1889.  Kirstin vanhemmat oli: Aada Maria Vartiainen (Rissanen) ja Juho Leander Vartiainen 1869. 

  Seinän takana, joka oli lautakyhäelmä asui sitten tämä perhe, johon naisen äitikin kuului. Huoneessa oli iso uuni. Sakarias Sakariaksenpojasta tiedettiin tämän syntyneen 20.heinäkuuta 1880, Ohtaniemi 13 Tuusniemi. Kuolinpaikkana Riistavesi 05.07.1951. Anna kuoli 17.07.1966.  Sakarin ja Annan lapset : Eino Armas, Sivi, Helvi, Eeva, Elsa, Miina, Sylvi ja Elna. Rannassa, Munakkajärven lammessa, sieltä löytyi rantasauna. Perheeseen kuului vanhimmasta nuorimpaan päin lueteltuina: Toimi Armas s.-31, Maija Kyllikki s -33, Maire Orvokki s.-34(naisen tuleva kummi), Marja Mielikki s.-40, Seppo Eino s.-46 ja pahnan pohjimmaisena Maila Tuulikki s.-49, joka syntyi toisaalla Siimes- tilalla myöhempänä ajankohtana. Heillä oli syntynyt myös tyttö Kirsti, joka kuoli vauvana.  Lapsikatras, joka tuohon aikaan tyypillisesti oli suurilukuinen. Syntymäpäivänä, Maijan oman äidin kerronnan mukaan oli tuulla tuivertanut ja satanut luntakin. Lämpötila oli ollut -10 tai -20 asteen välillä. Naisen oma äiti puolestaan kun oli naista itseään synnyttänyt, tällä oli tämän mukaan ääni ollut juuri hävinnyt sen verran kovan yskän ja lenssun seurauksena, että kun tuli sitten hetki alkaa saattamaan naista maailmaan, syntymän tapahtuman ihmeen ollessa jo ohi. Oli samassa huoneessa sermiverhon takana, joku nainen tokaissut: - Kuka ihme siellä oikein oli synnyttämässä, kun ei ollut päästänyt pihahdustakaan suustaan. Kova nainen täytyy olla. Naisen äiti oli alkanut hytkymään verhon toisella puolen naurusta, josta siitäkään ei äänen kadottua toinen kuullut mitään. Päivä oli ollut maanantai päivä, aurinkoinen, pakkasta -17,8 ja luntakin 25 cm. 

  Kalliomäessä asuessaan, paikan omistajan luona noin kilometrin päässä, Eino ja Stiina toimivat renkinä ja piikana, Kivelässä. Rengin mukana aika pienestä pitäen kulki lapsista vanhin poika, Toimi. He saivat pitää omaa lehmäänsä näiden omien lehmien joukossa metsälaitumella. Sen johdosta taksvärkki päiviä oli tehtävä silloin tällöin, jotta oma lehmä sai edelleen laiduntaa muiden lehmien seassa. Tällaisena eräänä päivänä taksvärkki päivänä tapahtui kuulemma seuraavaa. Naisen äiti oli porukan vanhin ja näin ollen oli vastuussa koko pesueesta. Siinä lapset toimettomina päättivät alkaa leikkiä piilosilla oloa. Kaikki yks kerrallaan löytyivät, paitsi yksi, Mirja. Ei vaikka he kuinka olivat etsineet ja huhuilleet. Kyllästyivät sitten ja päättivätkin alkaa kivien heittoon. Kuka heittää pisimmälle - kisaan. Ja kuinkas ollakaan. Kadonnut lammas löytyi. Kivi oli jysähtänyt suoraan päälakeen ja tehnyt kunnon haavan osuessaan. Uhri huusi ja itki. Äitini rauhoitteli ja laittoi käärettä päähän, jotta verentulo tyrehtyisi eikä haavaan menisi likaa. Maire oli huomannut sillä aikaa Eino isän korkealla puun oksalla olleen viikatteen. Oli päättänyt tomerana tyttönä, että nyt pitää joillain tapaa tapahtunut saada hyvitettyä tai ainakin tehtyä jotain, ettei isä tai äiti niin suuttuisi heille. Naisen, äiti oli juossut ohi tämän heinän niittämisen aikana ja pahaksi onnekseen, terä oli tehnyt valtavan vekin hänen kantapäähänsä. Ja ei kun käärettä jalan ympärille taas. Juoksujalkaa kotiin päin ruokatunnille tultuaan,  Stiina oli  säikähtänyt pahan päiväisesti. Yhdellä oli kääre päässä ja toinen yritti piilotella jalkaansa pöydän alle. Oli tokaissut lapsille, ensi järkytyksestään selvittyään: - No, te olette varmaan sitten yhden jo lahdanneetkin, huumoria kevennystä oli halunnut tuoda tilanteeseen jossa lapset odottivat kauheata torumista. Näitä tapahtumia oli paljon. Eräänä kauniina päivänä, naisen ollessa taas se koko porukan kaitsija, venettä perheen omistamatta tyttölapset yhteistuumin päättivät lähteä soutelemaan. Veneeksi sopi vallan mainiosti puinen sänky, joka oli jatkettava, sängyn pään sai irrotettua. Sillä sitten kepakot käsissään Maila, Maire, Mirja ja Maija lähtivät nauttimaan vesistön suomasta kauneudesta. Päivä oli ollut niin hyväsäinen oikein aurinkoinen. Lahden toiselta puolen, Rantala- tilalta, oli myös lähtenyt veneilijöitä vesille. Olivatkin sitten vallan eriskummallisen veneseurueen kohdatessaan huutaneet: - Ettekö te huku noin? Porukan vanhin, naisen äiti oli kepeästi huudellut takaisin: - No, ei tähän päivään mennessä ainakaan. Kyllä vain, päättäväisyys oli yksi piirre naisen äidissä. Kerran oli, kun ei muuten olisi päässyt muiden mukana oikein helteisenä päivänä uimaan vahtiessaan vuoden ikäistä Marja - vauvaa, ottanut tämän selkäänsä, jonka johdosta vauva oli puristanut naisen äitiä niin kovaa kurkusta kuin vaan voi. Pelastautumisrefleksin ansiosta pääsi tämä siis uimaan. 

  Perhe muutti Siimes- tilalle, Riistaveden Ryönän kylässä sijaitsevalle rintamamiestontille sotien jälkeen, jossa tilan alueella rakensivat ensin rakennelman vuonna 1949, josta myöhemmin tuli navetta. Perheen pää Eino oli ollut Talvisodan (30.marraskuuta 1939- 13.maaliskuuta 1940) ja Jatkosodan (25.kesäkuuta 1941 ja 19.syyskuuta 1944) rintamalla. Tuo aika oli ollut koettelevaa aikaa myös kotijoukoille. Tällä tilalla heillä oli ensi alkuun neljä lehmää ja aina ehkä kaksi sikaa. Sekä hevonen, jolla pääsi tarvittaessa metsätöihin Eino - isäntä ja vanhin poika ,Toimi. Ensin oli Elsa- niminen, luonteeltaan laiska hevonen. Naiselle nousee nimestä mieleen laulu Elsa. Martti Innasen: Elsa olet kohtalon lapsi, mun armain, sua kaipaan mä aina. Muistoissain yhä rinnallas kuljen, hymyhuules suudelmiin suljen. Nainen itse oli kirjoittanut viikossa syksyllä 2000 dekkarinovellin ollessaan luovan kirjoittamisen kurssilla Kouvolan kansanopistolla. Novellin nimi oli : Lentävä Galax Kukko , tragikoominen murhankin sisältävä Savon murretta sisällään pitävä hauska kuvaelma kuin teatterin lavalle luodusta ravintolamiljööstä. Jossa tarjoilijat olivat piikoja ja renkejä. Huumoria oli viljelty olan takaa. Ja vanhoja lauluja tuotu esiin. Tällä kyhäelmällä oli osallistunut Kouvolan Dekkaritapahtumaan. Vuoden 2001. Hän teki siitä oma kustanne vihkosen, jonka laittoi vanhimman veljensä 50-vuotis päivillä jakoon sukulaisille. 

  Tila saa toisen rakennuksen. 3- huoneinen puinen päärakennus on valmistunut vuonna 1952. Kokonaispinta-alasta  7,81 ha on viljeltyä, 5,71 ha puutarhamaata ja 2,1 ha joutomaata. Lisäksi on kalavesi osuus. Rakennusryhmä sijaitsee Juurusveden rannalla. Tarkemmin ottaen noin puolen kilometrin päässä rannasta. Koneistuksena on kuivuri, hevosvetoiset maatalouskoneet ja puimakone. Siimeksessä viljeltiin rehuviljaa. Maat olivat savimultamaita. Siimeksestä lapsille tuli koulumatkaa 3 kilometrin verran Susiniementien vartta kulkiessa. Lähin kauppa ja koulu sijaitsivat lähellä toisiaan. Toisen hevosen nimi, joka tilalaisille tuli oli: Tähti, ruskea, jolla tähtikuvio otsassaan. Tämä oli siirtyvä sukupolven vaihdoksen yhteydessä 1962 tuleville tilan haltijoille Maijalle ja Mikolle. Näillä oli SK- rotuista karjaa lehmä. Ja vuosittain 15 sikaa. Nainen muistaa kuinka tämä hänen äitinsä oli kertonut tästä hevosesta heille lapsille, kun he olivat pieniä ja Musta ori - sarja 1979 alkoi pyöriä tv:ssä. nainen muistaa myös Angelika-elokuvat (1964-1968). Hello,Hello,Hello / Neal Hardwick ja David Mitchell näyttelijöinä. Ohjelma oli suunnattu esikoululaisille. Draamallinen lasten kielikurssi. Mennään bussilla- tilannekomediasarja ( 1969-1973). Nämä kaikki Mustasta orista lähtien olivat sitä aikaa kun nainen asui lapsuuden ajan perheessään jo Kausalassa.  

 Siimeksestä lensivät maailmalle eli Helsinkiin lähtivät Einon ja Stiinan tyttäristä jokainen vuorollansa. Stiinan kaksi siskoa, Anni perheineen asui Lauttasaaressa ja Elsa-siskolla oli parturiliike tai sitten hän toimi siellä työntekijänä. Stiina oli kirjeenvaihdossa heihin ja he etukäteen järjestivät näille tyttärille, Marjalle, Mairelle, Mirjalle ja Maijalle kaikille kotiapulaisen paikat. Naisen oma äiti, Maija oli tuolloin jo kirjeenvaihdossa naisen isän, Mikon kanssa. Naisen äitiä yritti Elsa-sisko houkutella jäämään Helsinkiin parturiksi, koska oli huomannut tämän taitavaksi osaajaksi sen suhteen. Äiti oli ollut tämän opissa vähän aikaa. Maija ei jäänyt, koska sydän oli toisaalla. Mikon luona Savossa. Mikon vanhemmat olivat: Pekka Niskanen 1891 ja Lyyli Maria Niskanen ( Asikainen) 1892. Eino ja Kirsti muuttivat nuorempien lastensa Mailan ja Sepon kanssa Pieksämäelle ja  sieltä edelleen Keuruun Haapamäelle 1962. Kirsti kuoli 29.10.1977 Keuruun Haapamäellä. Eino asui viimeiset 4 vuotta Maija - tyttärensä luona Kouvolassa ja kuoli 10.09.1991. Molemmat on haudattu Keuruulle Haapamäen hautausmaalle. Tuolla tilalla heille heidän ensin kihlauduttuaan ja mentyään naimisiin syntyivät lapset: Kari Mikko s.-55, Eija Sirpa s.-59, Henrik Jaakko s.-64 ja Kirsi-Marja s.-67. Myöhemmin syntyi vielä Harri Eino s. -68 ja Jesse Klaus s.-77 (Kausala). Elämä oli tuolloin sitä omavaraista päivästä toiseen selviytymistä. Tilan talon yhteydessä oli myös sauna. Jossa kylvettiin. Pyykit pestiin kalliolla rannassa jonne oli matkaa padassa kiehuvassa vedessä käännellen ja järvessä huuhdellen.  Kaikki särvin mitä järvestä sai se myös hyödynnettiin. Mikko oli kerran ollut tämän Toimin, vaimon veljen kanssa metsähommissa. Siellä oli sattunut haaveri, naisen isän jalan katkeaminen. Toimi oli kantanut Mikon selässään, jotta oli saanut tälle apua. Eino oli vuonna -60 tehnyt naisen äidille kun tiesi sukupolven vaihdoksen tulevan lahjaksi voikirnun. Eino ja Stiina olivat jo itsekin lähettäneet maitonsa meijeriin, joten tuo ele oli vain kunnianosoitus vanhoja aikoja kohtaan. Ehkä sillä kokeiltiin tehdäkin sitä voita. Maitokärryt nainen muistaa omasta lapsuudestaan tosi hyvin. Niillä oli mukava kärrätä toisia kyydissä vaikka niilläkin oli ollut se tähdellisempi tarkoituksensa. Täysien maitotonkkien kärräily. Hinkillä nainen muistaa, että sillä oli tuotu tuolle samaiselle tilalle, josta myöhemmin tuli kesäpaikka, Myöhäsiltä, naapureilta, joilla oli lypsylehmiä, maitoa. Kauppa-auto kulki jo tuolloin, mutta eihän sieltä maitoa ostettu koskaan. Tuolla seudulla se alkoi kulkemaan varmaan 1970-luvulla, jolloin kauppa-autoja Suomessa liikennöi 1200 kappaletta.  Iitin Kausalaan muutto tapahtui  18.06.1970. Josta perhe muutti Valkealan Jokelaan vuonna 1980 sekä Kouvolan Eskolanmäkeen 1984.

  Mikko isän sisko, Aino, perheineen asui myös tuolla seudulla. Perheeseen kuului aviomiehen lisäksi tytär Riitta. He muuttivatkin siirtolaisina Australiaan paremman huomisen toivossa ja työn toivossa 1960-luvun alkupuolella. "Australia on Yhdysvaltain ja Kanadan jälkeen tärkein suomalaisen kaukosiirtolaisuuden kohdealue. Suomen ja Australian yhteydet ulottuvat kauas menneisyyteen." Avustettu siirtolaisuus Australian taholta toimi hyvänä yllykkeenä muutolle. Australian siirtolaisuuteen kuului matka-avustus, joka kattoi kolmasosan kuluista. "Vuodesta 1966 lähtien matka oli lähes ilmainen edellyttäen 2 vuoden oleskelua maassa." Olavi koivukangas / Suomalaiset Australiassa. Aino ja Jussi lähettivät sieltä aina Maija ja Mikon perheelle odotettuja paketteja. Ne sisälsivät vaatteita, karkkeja ja milloin mitäkin. Perhe kävi Suomessa ainakin vuonna 1973. Tämä selvisi silloin, kun tämä perheen tytär otti kirjeitse vuosien jälkeen Maijan asutellessa jo yksin, isä Mikkokin jo kuolleena, täällä Eskolanmäessä Kouvolassa. Riitta oli alkanut kokoamaan sukuselvitystä, jonka johdosta kyseli Siimes- tilan ajoista esimerkiksi. He, Maijan tytär, Kirsi-Marja ja  Riitta Dodson viestittelivät toisillensa sähköpostitse jonkun aikaa. Tämän sijainti oli ollut sen hetkisen osoitteen perusteella Sydneyn lähelle sijoittuva osoite. Viidenkymmenen kilometrin päähän jäävänä. Nainen on aina haaveillut pääsevänsä joskus matkustamaan Australiaan. Haaveeksi se on jäänyt. Riitasta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen. Naista oli huolettanut nämä maastopalo uutiset 2019-2020 alkuvuoden välisenä jaksona. Ilmanlaatu oli ollut ajoittain savun johdosta todella huono. Tahallista palojen sytyttelyä oli ilmennyt lähes 200 ihmisen aiheuttamana. Nainen oli miettinyt omalla seudullaan olevien tulipalojen syitä heti niiden uutisointien jälkeen. Aika moni hänen elämäänsä kuuluvista ihmisistä tietää tämän, näistä Australiassa olevista sukulaisistaan. Erilaisten työtehtävien aikana se on tullut esille. Yrittäjyysaikanakin sitä tuli puitua asiakkaiden kesken kun tuli Australiasta jotain puheenaihetta. Niin. Hirvittää yksinkertaisesti tuollainen tahallaan tulipalojen sytyttely. 

 31.

  Nainen katsoo valokuvaa, joka juuri ikään kuin sopivasti oli tipahtanut esiin kun hän oli käynyt kaappeja laatikoita ja papereita läpi. Siinä suvinen lämmin ilta auringon paisteineen on saanut Kuusankosken teatterin ulkolavan täyteen tanssijoita, jotka taiten kieppuvat musiikin tahdissa. Näyttelijät ovat hakeneet katsomosta Juhannustanssit näytelmää esittäessään tanssitettavansa yleisöstä. On kyseessä Hannu Salaman kirjoittama näytelmä jota esitettiin vuonna 1988.  Kyseessä on kirja, joka on taiteilijan elämänkerrallinen teos. Nainen, itse tanssii kuvassa hoikahkon mies näyttelijän kanssa ja niin vaalean permanentatun kiharapään kanssa tanssi, kuinkas ollakaan, Reino V., tuleva appiukko. Nainen tajuaa samassa. Kylläpä vain. Minut on taidettu bongata tuolloin. Nainen on ollut siskonsa kanssa näytelmää varmastikin katsomassa ja tämä tuleva appiukko on varmastikin ollut tulevan anopin Cecilia V. kanssa katsomossa. Jonkun on täytynyt kyyditä heidät tapahtumaan. Onko se ollut tuleva mieheni vai joku muu sisarusparvesta. Lapsia oli kaiken kaikkiaan 10, joista 2 kuoli aika elämänsä alussa. Tulista ja iloluontoista sakkia koko joukkio perhekuntineen. Mummolla ja Papalla oli, tämän Mummon syntymäkotitalo, joka tuolloin toimi kesämökkinä. Sitä se oli siihen asti kunnes Mummo ja Pappa päätyivät sen myymiseen. Vahterin Sora ja Kuljetus oli Papan oma Kuusankoskella sijaitseva yritys, 1978 vuonna perustettu, jonka pyörittämisessä oli kaikki hänen omat poikansa. Kyseessä oli soran-, hiekan-, saven- ja murskeenotto / kuljetus firma. Naiselle tulvii tuolta Pertunmaalta muistoja mieleen. Oli se ylempänä rannasta sijaitseva päämökki sekä rantasauna rantoineen ja veneineen. Kyllä vain sinne ilomielin aina suunnattiin. Mummo ja Pappa olivat aika lailla sen menon pyörittäjinä. Kustansivat tosi pitkälle ruuista lähtien kaikkea. Toki heidän lapset tekivät sitten itse kukin mitä milloinkin, jotta paikka säilyi kunnossa. Osalla oli asuntovaunut ja osa heistä kulki ympäri Suomen karavaanareiden tapaan. Eräät juhannuspippalot on varsin mieleenpainuvasti painuneet naisen muistiin. Kaikki kynnelle kykenevät olivat saapuneet yhteiseen odotettuun juhannuksen viettoon. Osalla oli omat vaunut. Ja osa nukkui päätalossa. Sisällä mahtui nukkumaan olohuoneessa kaksi. Olohuoneen ensi kertaa nähdessään nainen oli niin myyty. Yksi seinä oli tuohiseinä. Siinä risteili toistensa yli menevinä tuohia muodostaen kauniin kuviopinnan seinälle. Oli se vaan upea. Huoneessa oli myös iso vanha uuni. Ja vielä pelittävä vanha radio, mistä kuunneltiin milloin mitäkin. Sitten oli makuukammari, jossa sopi vaikka yksi iso perhe oleilemaan. Ja saunakammari, jossa oli sängyt kolmelle. Perällä oli sisäsauna. Keittiö oli heti eteisen ja olohuoneen toisella puolen. Taivaan siniset tiskikaapin ovet. Kellari ja kylmäkaappi. Keittiön pöydän ääreen mahtui liuta ihmisiä. Ulos grillikatokseen vaikka kymmenen. Grillikatoksen keskellä oli kalan savustus uuni, jossa Pappa teki aina omalla tavallaan lohta kaikille. Ja se oli todella maittavaa. Tämä pariskunta olivat uurastajia ja nähneet elämässään monenlaista. Ja rakastivat varmasti koko pesuettaan. Pappa hiukan viinaan menevä salapulloineen päivineen. Kunnon vanhan kansan jäärä. Niin mökillä kuin varmasti kotona, omakotitalossa Kuusankoskella, joka oli rakennettu vuonna 1951 ja iso pihapiiri autotalleineen omenapuineen ja marjapensaineen, kyllä vain ,paikkoja piiloille varmastikin löytyi. Aiemmin tämä perhe oli asunut Kivimäessä, jossa maailmaan lapsista oli ehtinyt saapua, vanhimmasta nuorimpaan päin menevästi: Leo, Sirpa ja Erkki. Tässä uudessa talossa maailmaan putkahtivat lapsista siis: Ritva, Heikki, Pirjo, Tarmo, Ossi, Jouni ja Leena. Mummo tomerana yritti pitää aina jöötä, mutta tiesi ettei asialle oikeastaan niin mahda mitään. Koko porukalla maistui vapaalla ollessa uskoisin näin. Niin sinä juhannuksenakin. Ei siitä muuten niin ikimuistoinen olisi tullutkaan. Nauru ja kikatus raikui ja kaikui varmasti heittämällä yli järven sekä rannassa sijaitseville naapurimökeille. Arvatenkin jokaisella mökillä oli juhannuksen viettäjiä. Pertunmaa on todella kaunista seutua. Kyläkauppa löytyi jos ei keskustaan isommille kaupoille viitsinyt lähteä. Siinä sitä siis nautittiin yöttömän yön juhlasta. Oli selvinpäin olijoita joukossa, koska joidenkin piti totta kai lasten takia heistä huolehtiessaan sitä olla. Heilläkin, hänellä ja ex-miehellä oli tuolloin jo oma lapsi maailmassa. Neljän vuoden ikäinen jo. Niin perinteisiä juhannusruokia kuin juomaakin oli nautittu. Alas rantasauna alueelle oltiin jo kaikki kokoonnuttu. Kokko paloi vasten rantamaisemaa ja juhannusmusiikki soi. Tanssit olivat käynnissä ranta-alueella. Sitten yhtäkkiä Pappa ja tämän eräs vävy olivat napit vastakkain. Riita sen kuin äityi ja yltyi. Kävivät toisiinsa kiinni sillä seuraamuksella, että kun vävyn vaimo meni väliin, hän sai siinä osansa, sillä seuraamuksella, että kylkiluita murtui. Mummolla otti rinnasta ja papalla itsellään oli varmasti tosi lähellä se. Nainen lähti silloisen aviomiehensä kera viemään ensiapuun yötä vasten kylkiluunsa murtanutta naista. Mummo ja Pappa eivät tarvinneet rauhoituttuaan onneksi sairaanhoitoa vaivaansa. Molemmilta löytyi nitronsa. Kuskaajien tielle pomppasi hirvi. Nippa nappa vältyttiin törmäykseltä. Apua saatiin sitä tarvitsevalla ja mökille palattua tilanne oli niin rauhallinen kuin olla voi. Juhannuspäivänä sitten puitiin asioita ja osattiin jopa jo nauraa illan kululle. Harmi, jäi lipputulot naapureilta saamatta, oli se vaan sen verran hyvän tasoista viihdettä varmasti näkijöille sekä kuulija kunnalle ollut. Tulista sakkia, toden totta, nainen naurahtaa muistoilleen. 

  Oli kyllä aikoja sielläkin jolloin sai olla vaikka vaan oman perheen kesken. Noista hetkistä sitä nautti. Totta kai, mökkielämää ja ihana seutu. Sillä oli paljon annettavaa. Tuli ajettua ikivanhalla sinisellä traktorilla pojan kanssa pellolla. Käytiin soutelemassa ja ongella. Rantasaunassa saunomassa ja sieltä suoraan uimaan. Kerran, nainen kun tykkäsi olla järvessä, uida kuntoaankin kohottaakseen, hän oli aika kaukana rannasta ja laiturista. Yhtäkkiä, poika ja mies oli tuolloin saunomassa, nainen kuulee pojan hätääntyneen huudon laiturin päästä. No, nainen tiesi, että nyt oli jotain pahaa sattunut. Hän huutaa pojalle: - Äiti tulee. Odota.  Älä vaan tule liian lähelle laiturin päätä. Naisen sydän laukkasi tuhatta ja sataa. Adrenaliini kohisi kehossa ja jotenkin vaikka samaan aikaan tuntui, etä henki salpautuu säikähdyksestä, niin samaan aikaan sai valtavan ryöpyn voimaa uimiseen ja klooraukseen. Pojan luo noustua, saa selvän pojan sanoista ja tajuaa että, mies on polttanut itseään tai jotain. Yhdessä saunaa kohden lapsen kanssa mennessään, mies onkin tulossa jo vaivaisen näköisenä ulos. Kun tosiaan selviää, että mies oli polttanut kiukaassa itseään, nainen kehottaa menemään tätä järveen joksikin aikaa. Kylmää vettä on saatava  haavan pinnalle välittömästi. Jostain syystä miehen noustua saunan lauteilta mies oli horjahtanut kiukaan suuntaan. Myöhemmin ilmeni, ilmeisesti lauderempan takia, laude oli naulaamatta kiinni. Tekeville sattui ja tuolla etenkin. Monen ihmisen mökillä. Mökin alueella oli ihanteelliset marjamaat ja toisiaan niittypeltoaukioita. Joita silloin tällöin kulotettiin. Kun naiselle tulee, joskus oikein ikävä poikaa, eikä ole tätä nähnyt vähään aikaan, hän ajattelee aikoja jolloin tällä oli vielä kaikki hyvin. 

  Nainen on pohdiskellut aikaa, jolloin tämä muutti pois kotoa. Tämä oli itse mennyt katsomaan Viitakummussa Neulastiellä olevaa asuntoa. Ja oli tehnyt vuokrasopimuksenkin ennen kuin kertoi äidilleen siitä. Äiti auttoi tavaroiden pakkaamisessa. Nainen oli kuullut pojan itkeneen, muuttoa edeltävänä iltana. Nainen oli valmis purkamaan laatikot. Yritti selvittää itkun syytä. Ehkä se oli vaan kokemuksena tällekin niin haikeutta ja pelkoakin aiheuttava tilanne. Muutossa oli molemmat vanhemmat yhteistuumin apuna. Nainen kävi asunnolla ensi alkuun myös siivoamassa pyykkäämässä. Ruokaa poika osasi itse tehdä. Jokin asunnossa häiritsi naista. Kuka oli ollut vuokranantaja? Oliko asunnossa ennen poikaa asunut jotain huumeiden käyttäjiä kasvattajia? Asunnossa oli jokin vialla. Poika muuttikin toiseen asuntoon tyttöystävän tultua elämään. 

 30.

  R. Anttila oli poistunut keskuudestamme, nainen luki kuolinilmoituksia ja suru valtasi hänet. Olikohan nainen ollut jossain hoivakodissa jo asukkaana. Tämä nainen, oli ollut hänen ensimmäinen pomonsa Kaupunginkirjasto-maakuntakirjastolla täällä Kouvolan keskustassa sijaitsevassa. Jos tämä ei ole sitten joku kaima. Jotenkin hän tiesi ettei ole. Tämä oli käynyt parin muun kirjastolaisen tapaan, hänelle tuttujen, siellä työskentelyn johdosta, ajanjaksolla joka sijoittui 90-luvulta olisiko viimein kerta ollut 2008 kevääseen päättynyt työsuhde, moikkaamassa häntä yrittäjyysaikana kioskillakin. Kaikki työjaksot, jotka hän kirjastolta sai, jokaisesta hän oli kiitollinen näin jälkikäteenkin. Maininnut ainakin tälle eläkkeellä jo olevalle työntekijälleen ja hänen miehelleen tästä asiasta, kertonut tästä ihmisestä, nyt siis jo kuolleelle entiselle kirjastotoimenjohtajalle, kauan eläkkeellä jo olleesta mukavasta naisesta. Tomerasta ja jämptistä sekä kaikki langat hyvin käsissään pitävästä työssään hyvin menestyneestä naisesta. Niin kaikki me jätämme omasta elämästämme sitä käden jälkeä tänne. Hänellä kerkesi olla kolme kirjastotoimenjohtajaa tuona ajanjaksona jona kirjastolla oli töissä. Kaksi naista ja viimeisempänä mies. Tämän miehen myötä ja sen alati muuttuvan maailman myötä kirjastolle tuli ensimmäiset lainausautomaatit ja palautusautomaatitkin. Malli oli Tanskan kirjastoon tutustumalla ikään kuin tuliaisena jäänyt elämään ja muutoksen paineen alla toteutui sitten. Koko ajan olemmekin entistä enemmän nähneet näiden "kylmien asemien" valloitusta siellä täällä. Itsepalvelukassat kaupoissa ja kioskeissa. Omatoimikirjastot. Muuttuvat vielä pitemmälle vietävät maksutapojen muutokset biotunnistusta hyväksikäyttäen tulevat syrjäyttämään jossain vaiheessa luultavammin pankki- ja luottokorttimaksamisen. Vaarassa erään maksutavan väistymiseen, on myös mobiilimaksamisen väistymisen mahdollisuus. Sormenjälki - ja kasvotunnistusmaksutavat tulee tuomaan sellaista helppoutta ja nopeutta asiointiin, että ihmiset eivät jaksa vaivautua kännykän esiin kaivamiseen. Muuttuvaa maailmaa, jossa on vaara joidenkuiden jäädä jalkoihin. Siksi, hänestä, naisesta maailman ei koskaan pitäisi muuttua niin paljon, että mitään vanhaa tapaa ei jollain lailla suosittaisi säilytettäisi. Toki muutosvaiheessa kaikille aina mahdollistetaan muutoksessa pysyminen, silti nostalgiset asiat poistuvat liian tiuhaan keskuudestamme. Rahan jääminen maksuvälineenä pois, on toki yksi turvatekijä niille, jotka  vielä toimivat tulevaisuudessa normaaliin tapaan asiakaspalvelu työssä. Nainen toivoo todellakin, että näitäkin myyntitahoja tai mitä vaan vielä nykyään nähdään asiakaspalvelun tuottajina, että niitä todella olisi hamaan tulevaisuuteen asti. Ihmiskontaktien väheneminen on eräs huono tekijä tässä mahdollisuuksien ja mahdottomuuden  yhtälössä. Koronaviruspandemian aikanahan rahan käyttäminen maksuvälineenä poistui tai sen käyttö pieneni olemattomiin. Tulevaisuudessa tällaisia pandemioita tulemme varmasti näkemään lisää. Mutta tässäkin kohtaa ne kaikkein vähävaraisimmat ihmiset ja kodittomatkin pitäisi jotenkin huomioida edelleenkin. Jos tämä tulevaisuuden muutos maksutavoissa on jostain syystä tavoittamaton vielä jota kuta tahoa. Toki koko ajan pitemmälle viety tunnistautuminen saavuttaa varmaan lopulta sellaisen helppouden tason, että mikä vaan on mahdollista. Mentäisiinkö jopa siihen sirun asennukseen vaikka vieras esineeksi katsottu tunnistautumiseen tarkoitettu keino toisikin mukanaan jotain ei toivottua. Nainen uskoo juuri tuonkin tapahtuvan. Keinot keksitään kyllä, jotta saadaan käyttöön tämäkin tunnistautumistapa. Kaikkialla hyödynnettävä. 

  2007 alkuvuosi alkoi näyttämään naisen silloisen avioliiton loppumisen alkumerkkejä. Mies oli ollut jostain järjettömästä syystä vastaan sitä, että nainen työllistyi pääkirjastolle ja sai jopa pitemmän kirjastoavustajan sijaisuuden jakson töitä itselleen. Tämä tapahtuma oli järkyttänyt naista. Nainen muistaa joskus suhteen alkamisen alkuajoilta jotain mustasukkaisuuteen liittyviä asioita ja tempauksia. Nainen oli saanut kerran tässä surullisen kuuluisassa Figaro ravintolassa "turpaansa" kesken tanssin. Tanssin, jossa hän oli siskon kanssa tanssilattialla. Nainen oli moikannut vähän sitä ennen tutulta näyttänyttä, entistä englannin kielen opettajaa, joka sattumoisin olikin istunut sen iltaisen orkan rumpujen tahtipuikkoa heiluttelemassa. Pari sanan ja lauseen takia tuli tuta päin näköä. Kyllä siinä siskon kanssa tuijoteltiin tovi toisiamme silmiin. Myöhemmin tuli tämä rumpali sanomaan, että olisi ehkä syytä harkita tämän miehen seurassa oloa. Seuraavan kerran kun mies teki nenään iskun sivulta ja taas kuinkas ollakaan alkoholin alaisena, nainen oli ratissa, raskaana, kuskina. Alla oli ollut valkoinen mustat vauhtiraidat sivuilleen saanut veljen "biili". Muistisäännön avulla nainen muisti vieläkin rekkarin kirjaimet ainakin. "Harrin sepalukset" eli HSL tai K viimeisenä. Veljen automobiili oli ollut kyseessä ja veli istui takapenkillä sen aikaisen kihlattunsa kera. Kyllä hekin hiljenivät niin hiljaisiksi. He olivat olleet siskon tykönä Porsasjuhlissa. Juu. Kyllä vain "sikailuksi" taisi mennä tuo reissu kirjaimellisesti, nainen ajatteli ilkikurisesti. Jaakko Teposta, Savon murteella laulajasta ja illan muusta annista jäi kuitenkin aika hyvä fiilis kaikille osapuolille, jotka juhlissa olivat. Nainen oli yrittänyt ajaa ja jättää oman kihlattunsa kuin nallin kalliolle bussipysäkille. Mies ei suostunut moiseen. Tämä alkuvuoden tapahtuma ei kuitenkaan ollut liittynyt mihinkään sellaiseen. Mistä syystä se tuolloin tuntuikin entistä enemmän pahemmalta. Ei järkeenkäyvältä asialta. Vuonna 2006 elokuussa syyskuun alussa erään iltaopiskelujakson päättyessä, sen jälkeen kun nainen oli kokenut pienimuotoisen tragedian niin silloin ehkä oli ilmassa jotain mustasukkaisuuteen liittyvää. Nainen oli tuntenut haikeutta opiskelujen päättyessä ja siitä juontuen miehen ymmärtämättä asiaa, tämä oli vetänyt täysin vääriä johtopäätöksiä ja näyttänyt mieltään. Juuri tämä miehen aiemminkin ilmennyt opiskeluvastaisuus oli myös naiselle liikaa välillä. No, kesä 2007 näyttikin sitten jo sen mitä syksyllä oli tiedossa. Yhteistuumin laitettiin sitten syyskuun alkupäivinä avioerohakemusvireille. Nainen, auttoi miestä kaikessa tulevassa muutoksessa. Vuokra-asunnon löytämisessä jne. Ero oli koettelemusta alussa jokaiselle osapuolelle perheessä, mutta se ei ollut vältettävissä. Niin oli tapahduttava. Eron ahdistavuus ja pelko siirtyi pojalle arvatenkin kuin perintönä. Kaikki, jotka ovat avioeroperheistä, nainen luulee, toisella tapaa asennoituvat sen mahdollisuuteen ja kokevat sen omalla kohdallaan vielä voimakkaammin mitä ei tapahtuisi ilman tuota jo koettua elämänjaksoa. Surullista mutta totta.  Nainen on yrittänyt muistella aikaa jolloin mies oli pienen jakson Lappeenrannassa töissä. Tämä oli joutunut asumaan jossain vanhassa matkailuvaunussa. Eräs ilta ja soitto sieltä jäi naisen mieleen ikuisiksi ajoiksi. Jotkut huligaanit, aikuiset miehet olivat yrittäneet sytyttää asuntovaunun kait tuleen. Mies oli päässyt pakenemaan sieltä pois sillä aikaa kun nämä olivat lähteneet hakemaan sytyttämiseen tarvittavia nesteitä jostain. Mies oli kuullut näiden puheen ja aikeiden suunnittelun. Mies ei tainnut palata enää sille miehelle töihin jolta paikan sai. Oli törmännyt tähän Kouvolan kaupungin yössä. Muutenkin ainakin eron jälkeen kamut joihin tutustui, niin joukossa oli myös niitä vähemmän toivottuja. Joskus vankila oloakin kokeneena, nuoruuteen liittyvien rötöstelyjen takia, juurikin sen alkoholin käytön seurauksena, mies itse ei kokenut asiaa varmaan mitenkään niin erityisen ihmeellisenä. Totta kai samalla tavalla kaikista ihmisistä myös nainen ajatteli. Ihmisiä siinä missä muutkin.  Silti nainen tiesi näiden ehkä tuovan ainakin jonkin sortin hankaluuksia miehen elämään.

  Kirjastolaisille, naisen entisille työkavereille, niille joille selvisi hänen poikansa tila eli tämä päihdeongelma, nainen luulee, että se oli surua suuresti herättävä. Ei kenenkään lapselle, tyttärelle tai pojalle, moista kukaan toivo. Poika oli vieraillut joskus kirjaston vessassa ainakin pojan isän mukaan sekä ehkä lehtisalissa. Niin rankkoja hetkiä oivalluksia myös hetket oli varmasti pojalle itselleen. Ikisurun laineet iskivät naisen tajuntaan. Vaikka vuosien saatossa suru oli saanut hiljaisemman muodon, se ei koskaan yhtenäkään päivänä jättänyt häntä kokonaan rauhaan. 

 29.

  "Kalastajat pelastivat ihmisen Langinkoskesta Kotkassa". Artikkeli oli julkaistu Kymen Sanomissa 14.08.2020. Hänen ex-aviomiehensä syntymäpäivänä. Nainen oli heti poissa tolaltaan. Hänen lapsuudenystävänsä, hänen veljensä hyvä ystävä niin kuin tämän nuorempi veljensäkin olivat olleet, eräs Jarmo oli hypännyt alastomana sillalta vuosia sitten ja hukkunut. Tämä oli ajautunut käyttämään päihteitä enemmänkin. Naiselle nousi hätä rintaan. Ei kai vaan kukaan hänen läheisistään, jotka tiesivät tarinan ole ollut tuo ihminen. Tai sitten sellaisen tutun läheinenkin ihminen kenties, joka oli kuullut tarinan. Ehkä jopa häneltä itseltään. Hän muistaa kertoneensa joskus eräälle R-kioski Oy:n alaisuudessa  olleelle, läheiseksi kokemalle ihmiselle, myös asiasta. Ja tietää, että tämä on saattanut kertoa ehkä eteenpäin hänen niille tutuille ihmisille, joille kuille jotka hänet tietää. Tämä oli tätä yhteistä tuskaa. Asiakaspalvelutilanteessa olevat ihmiset jakavat omia kokemuksiaan eri asiakaspalvelutilanteista. Asiakaspalvelutilanteessa jokainen asiakas on samanarvoinen toisen kanssa. Nainen oli avoimesti kertonut, että hänen läheisellään on päihdeongelma. Aika moni tuntee lähipiiristään ihmisen, jolla on myös. Ihmisen, sai onneksi pelastettua virran pyörteistä kalastamassa olleet kolme veneilijää. Tapaus oli tapahtunut perjantai-iltana noin kello yhdeksän aikaan. Ei. Naisen poika oli syntynyt maailmaan perjantaina klo 20.34, tosin tammikuussa, -90. Naisen mielessä risteili paljon asioita. Oliko hänen ex-aviomiehellä ja / tai heidän yhteisellä pojallaan, joka oli myös ajautunut päihteiden käyttäjäksi jotain tekemistä tässä asiassa. Ei kai jompi kumpi ollut tuo ihminen. Ex-aviomiehellä oli ollut itsetuhoisia ajatuksia pari kolme vuotta sitten. Toisaalta hänelle tuli mieleen, että poika itsekin voisi olla hyppääjä. Tai ehkä ihminen oli työnnetty ja pakotettu hyppäämään tai heitetty yli kaiteen. Poliisi oli ehtinyt paikalle, kun joku sivullinen oli hälyttänyt apua paikalle. Ohikulkija oli nähnyt veden varassa olleen ihmisen. Vai ei kai tämä ole joku "yleinen käytäntötapa", tapa jolla tuossa maailmassa toimitaan. Jos velkaa on liikaa kertynyt huumeiden tai muiden päihdyttävien aineiden johdosta. Nainen päätti, että ottaa päivän aikana yhteyttä taas ex-aviomieheen ja poikaan. Tarkistaa tilanteen. Hän on pitänyt aika tiiviisti yhteyttä, koska äitinä ei voi koskaan luovuttaa asian suhteen. Ei koskaan. 

  Nainen, muistelee kesää jolloin oli keskusta alueen kävelykadulla törmännyt tämän Jarmon veljen, Jounin ex-vaimoon. Hänellekin tuttuun ihmiseen lapsuuden ajoilta. Nainen oli kertonut tälle, koska tiesi mitä tuskaa tämä oli kantanut seuratessaan myös Jounin päihteiden maailmaan kulkua, niin omaa tarinaansa hänen pojan osalta. Tie on niin kamala itse kulkijalle, että tuon tuskan näkeminen ja läheltä seuraaminen synnyttää tuskan valtameren, johon jokainen päihteiden pariin hukkunut ja tämän läheinen, on vaarassa itse myös upota. Surun syövereihin. Hetki tovi oli ollut naiselle tärkeä. Kuuntelija tiesi, oli elänyt saman tuskan. Jouni oli tehnyt Jarmon kuoleman jälkeen, noin viikkoa paria myöhemmin naisen muistin mukaan, myös itsemurhan. Jos tuo Jarmon nyt sitä oli. Kerrostalon viidennestä kerroksesta hyppäämällä. Taisi asua tuolloin äitinsä asuinpaikkakunnassa jo, Kuopiossa. Veljekset kuin ilvekset. Vaikka tappelivat kinastelivat välillä olivat he niin hitsautuneita toisiinsa, läheisiä toisilleen ettei nainen toisaalta ihmetellyt sitä, miksi Jouni päätyi tekemään tuon mitä sitten teki. Kaikkia asiaan liittyviä seikkoja nainen ei enää muista vaikka tämä hänen kanssaan jutellut ex-vaimo olisi sen kertonutkin. Ehkä Jarmo oli pyytänyt apua ja veli ei ollut tajunnut tilanteen vakavuutta tai ei ollut ehtinyt auttaa, minkä johdosta syytti itseään liikaa ja päätyi sen takia tekoonsa. Itsemurhan tehnyt jättää taaksensa valtavan tuskan läheisilleen ja ystävilleen, tutuilleen. Niille, jotka jäävät pohtimaan syytä siihen. Tässä ajassa, tässä hetkessä, kun tämä  koronaviruspandemia on yhä keskuudessamme ja sen kaikki aiheuttamat, epätoivoon altistavat, seuraamukset ihmisten elämässä, niin nainen niin kuin muutkin ehkä paremmin ymmärtää näitä syitä miksi joku ihminen olisi lähellä päätyä tekemään itselleen jotain. Tämä Langinkosken virrassa ollut ihminen oli kuitenkin taistellut pysyäkseen pinnalla. Oliko muuttanut mielensä vai oliko tipahtanut vahingossa virran vietäväksi, mikä todellakin oli hyvin kyseenalaista, ehkä jopa mahdotonta vai oliko takana tapon yritys? Joka tapauksessa Jarmon ja Jounin menetys oli tälle hänen, naisen veljelleenkin varmasti todella suuresti surua aiheuttava asia. Tuplahautajaiset. Toki veljelle oli varmasti tuottanut suurta tuskaa ja pelkoakin, niin kuin hänellekin, kun asia selviää lopulta sille läheiselle, ja joutuu ehkä vuosia seuraamaan sitä miten itselle rakas ihminen / ihmiset ajautuu päihteiden maailmaan ja mitä kärsimystä tuo tie tuo tulleessaan. Kaikille. 

  Naisen äidin kertomaan mukaan nainen oli jotain noin kolmen neljän vuoden ikäisenä, tullut kotiin tupsahtanut eteisen puolelta keittiöön, vetänyt kädestä pitäen tätä Jounia mukanaan ja sitten he olivat topakasti asettuneet vierekkäin seisomaan. Naisen äiti oli ollut ihmeissään, kysynyt: -Mitäs nyt? Tyttö ja poika, molemmat hiukan kihertäen, tyttö vaalea pellavapää oli sitten hiukan kiihtyneenä, mutta asiaan uskoen ilmoittanut juhlallisesti kuulijakunnalle: - Me mennään isona naimisiin. Siitäkös oli riemu revennyt. Tuo lapsuuden talo, kaksikerroksinen omakotitalo, taivaan sininen keltaisine nurkkalautoineen pihapiireineen, omenapuineen ja marjapensaineen, joissa oli mustaherukkaa, karviaismarjaa, punaviinimarjaa tarjolla kesäisin, oli perheen lapsille paratiisi. Kulmakunnankin lapsille. Vaikka aika usein sitä kyllä omasta pihapiiristä hävittiin. Kaivon vettä lähellä olevat naapurit tulivat hakemaan luvan kanssa ämpärillä. Nainen, muistaa, että hänen vanhin veljensä antoi hänelle "kylärotta" nimen ja syystä että viihtyi kavereittensa parissa niin hyvin. Tyttöjä, naapureidenkin, oli hänellä paljon joihin tutustui. Toki hän viihtyi veljiensäkin kanssa myös tämän veljesparin tullessa mukaan. Lapsuudesta muistuu monia hauskoja ja sellaisiakin asioita  mieleen, josta totta kai vanhemmille ei kerrottu sanaakaan. Kaikillahan niitä on. Talviaikaan sattunut, onneksi ei ihmishenkiä vaatinut lasten ymmärtämätön leikkiminen kallellaan olevassa unohdetussa huojuvassa ladossa kylmän pakkasen alkaessa tunkeutua jäseniin ryhmän lapsiin ja erään heistä saadessa helpotusta ehkä kylmyyteen tuovan idean. Asiassa oli yksi ainoa suuri ideointi virhe. Nuotiotulta ei olisi pitänyt sytyttää ladon sisällä, koska eihän siellä ollut edes lämmintä. Seinien fuskatessa yhtä kylmä kuin ulkona. Hytisevän pakkasen kourissa. Lapset siis sytyttivät pienen tulen, jonka luulivat saavansa sammutettua lumella. Lumella, jota tuohon aikaan ja tuona talvena oli satanut paljon. Lumi oli tehnyt maisemalle taikojaan. Lumen painosta notkuva ladon kattokin ja metsän puiden oksiston pyöreät muodot. Talvi oli kaunis ja lato kohta entinen. Juuri tämän Jounin kanssa nainen itse poistui viimeisimpänä ladosta. Nainen muistaa kun kaikki olivat tajunneet tilanteen hallitsemattomuuden ja pelästyneet sitä, nainen muistaa kuinka oli halunnut varmistaa, että kaikki pääsee ulos. Varmasti nämä seurueen vanhimmatkin. Kyllä vain, monia täpäriä tilanteita elämässä oli ollut. Ja tuo kuului siihen lapsuusaikana sattuneisiin. Naista muisti myös toisen, tämän kauhea kokemuksen muistelun seurauksena, hiukan komiikkaakin sisällään pitäneen tapahtuman. Omakotitalon yläkerran eteisaulassa oli siskon, joka sairasti nivelreumaa, Tunturi-merkkinen kuntopyörä. Oli kesä ja ihana suven houkutus ulkona. Naisen äiti oli ollut Kausalan sahalla yövartija vuorossa. Naisen vanhemmat vuorottelivat ja tekivät niin päivä- kuin yövuorojakin kyseisellä sahalla, jossa viimeisinä työhistoria aikoinaan naisen isä työskenteli myös luottamusmiehenä. No, naisen äiti oli pyytänyt tätä ja naisen vuotta nuorempaa veljeä menemään yläkertaan leikkimään siksi aikaa kun äiti ottaa pikku nokoset. Vähän aikaa leikittyään tyttö kyllästyy. Nainen saa pikku tyttösenä mielestään vallan loistavan idean. Koska lapset tiesivät äidin lukinneen oven varmuuden vuoksi, tämä tyttö ehdotti veljelleen, että karataan. Tuumasta toiseen. Nainen sitoi oman hyppynarunsa lähemmäksi ikkunaa raahatun kuntopyörän sarviin. Ikkuna auki. Tyttö aikoi laskeutua niin pitkälle kuin hyppynarulla pääsi. Kunnes tajusi, koko ajan lisää pituutta saavan, tytön painosta venyvän hyppynarun päässä, että ei suoriutuisikaan tehtävästä. Paniikin vallatessa mielen oli tokaissut veljelleen, että kävisitkö herättämässä äidin. Äiti oli juossut yläkertaan sydän kurkussa ja kurottanut tytön turvaan. Torumisten jälkeen oli asialle jossain vaiheessa sitten naurettu. Talon ympärillä kulki kauttaaltaan seinänvieruspenkki kivireunoineen. Keittiön ikkunoista ulos katsottuna näkyi upea kaarimainen kukkapenkki, jonka keskeltä taivasta kohden kurottui lipputanko. Kukkapenkin kiviin olisi saattanut tyttö siis tipahtaa ja pahimmassa tapauksessa taittaa niskansa. Kukkapenkkiä joka ulottui ympäri talon sen vieritse kulki kapea hiekkapolku. Polku, jota pitkin lapset juosta kipittäen äiti perässään, joko leikkimielisesti tai saattoipa joskus tosissaankin yrittää saada näitä kiinni, jotta saisi toruttua näitä kun nämä olivat tehneet taas jotain kolttosen poikasta. Kyllä  vilkkaalle lapsikatraalle sattui ja tapahtui. Elämää ja aikaa, jota oli mukavaa jakaa sisarusten kanssa ja kaikkien lapsuusaikaan kuuluvien kanssa. 

 Ennen murrosikää nainen muisteli vielä, että ihastui rakastuikin ehkä tähän Jouniin. Toiseen kertaan jo elämässään. Naista hymyilytti tuon asian muistaminen. Kohde varmasti huomasi tämän ja oli hetken mukana hurmassa. Tuona kesänä soi radioissa paljon musiikkia, hittejä jotka jäivät mieleen. Freeman / Ajetaan me tandemilla, esimerkiksi. Murrosikää lähestyessä kiinnostus ja juuri tuo elämässä tapahtunut käänne murros vaikutti niin että, nainen vietti tyttöporukassa aikaansa. Milloin mitäkin kokien. Melkein menetti neitsyytensä auton takapenkillä jo 14-vuotiaana. Pelle Miljoonan / Tahdon rakastella sinua oli saada aikaiseksi vaikka ja mitä. Hassisen koneen / Rappiolla kuin myös. Taisi sen ajan biisit vaikuttaa ja  tuoda lisätunnelmaa aika monen murrosikää ja nuoruuttaankin tuolloin elävän ihmisen elämään. Varmasti vähän vanhempienkin. Loppujen lopuksi, neitsyyden menetys tapahtui juuri täysi-ikäisyyden saavutettaessa. Mäntyharjun maisemissa hänen ystävänsä, joka vieläkin hänellä on elämässään avustuksella tai miten sen nyt luonnehtisi. Tämän silloisen poikaystävän, tulevan aviomiehen, veljen hurmatessa naisen. Kokemus oli oikein ajoitettu ja kaikin puolin miellyttävä. 

  Nainen oli kerran joskus vuosia sitten, kun naisen oma äitikin oli ja eli vielä erittäin antoista elämää hyväkuntoisen ihmisen ,kakkostyypin diabetesta sairastavan tosin, elämää, nainen oli kertonut tälle unestaan jonka oli nähnyt. Siinä hän tuon Kausalassa sijainneen omakotitalon keittiössä, keittiön pöydän äärellä seisoen oli katsonut pöydässä istuvaa kahta ihmistä. Isäänsä ja tätä Jounia. Molemmat, jo tuolloin kuolleet olivat hymyilleet hänelle. Jouni oli jotenkin halunnut lohduttaa häntä. Tämä oli unessa myös hänelle sanonut: -Sinä et vielä kuulu tänne toiseen kerrokseen. Naisella on myös ollut samanlaisia kokemuksia elämässään niin nyt edesmenneiden siskonsa kuten myös äitinsä kanssa. Molemmat hän on nähnyt unessa. Toinen kosketti, siis hän eli unen niin voimakkaasti, että kosketus tuntui täysin oikealta tapahtuneelta, häntä olkapäästä. Hän tiesi että se oli "hyvästijättö" uni. Nainen, koki molempien kuolemien kohdalla jotenkin samankaltaisia tuntemuksia. Ne tuntuivat vääriltä kohtaloilta. Nämä ihmiset, ei heidän olisi pitänyt lähteä täältä noin. Toinen puolentoista viikon sisällä hengityskoneesta irrotettuna ja toinen ensin kokien halvaantumisen, pyörätuoliin ja vanhusten hoitopalvelukotiin joutumisen ja vielä päälle kaiken tuon, ärhäkän syövän yllättämänä, lyhyen jakson, neljän kuukauden sisällä, kohtasi sitten kuolemansa. Nainen koki menetykset suurina ja otti ne erittäin raskaasti. Nainen muistaa, että oman äitinsä kuolemaa edeltävänä päivänä oli kioskilla vieraillut tätä hoitanut nuori hoitaja, johon nainen oli tutustunut , lyhyehkön ajan tämän syöttäessä hänen äitiään lounasaikaan erään kerran, kun nainen saapui äitiään katsomaan. Tai hoitaja oli tullut ja syöttänyt naisen puolesta sillä kertaa hänen äitiään, tämän naisen itsensä pyytämänä. Niin, hänen äidillään oli tuolloin ollut jo vaikeuksia ruuan alas saannin, nieleskelyn osalta. Nainen oli tämän vierailua kioskilla pelästynyt. Tämä oli antanut tyypillisen hoitajan tapaan rauhoittavan mielikuvan naisen äidin voinnista. Sunnuntai päivän aamuna kun kuolema oli tapahtunut ja nainen oli yrittäjänä kioskilla totta kai töissä, puhelun vanhimman veljen kertoessa suru-uutisen, nainen oli paikastaan huolimatta antanut kaikkien niiden tunteiden tulla ja näkyä mitä ihminen tuolloin tuntee. Oli onneksi saanut erään ihmisen työntekijöistään hälytettyä saapuvaksi paikalle tunnin kuluttua, jotta pääsisi hyvästelemään äitinsä. Kyyneleet eivät katso paikkaa ja aikaa, ei tuolloinkaan. Eivät etenkään kysy lupaa häneltä herkältä ihmiseltä koskaan.

Hetkinen. Naiselle nousi vielä kertaalleen hätä rintaan. Ei kai vaan joku ole jollain kosto kierroksella? Sen johdosta, että hän on jakanut tämän menneen tapahtuman näiden ihmisten kanssa. Hänelle rakkaan miestuttunsakin kanssa. Oliko joku pakottanut houkutellut paikalle jonkun näistä hänelle tärkeistä ihmisistä. Työntänyt tämän sitten yli kaiteen. Jotta saisin kokea lisää menetyksen tuskaa. Yritettiinkö tässä hiljentää häntä. Estää kirjoittamasta omaelämänkerrallista dekkaritarinaa. Jotta syylliset tekijät taustalla olijat eivät paljastuisi. Nainen tiesi itseään seurattavan. Muisti, joskus kun ex-aviomies oli kertonut jonkun alan maailmaan kuuluvan asuvan jossain naisen lähellä. Oliko kyse jostain sellaisesta vai puhtaasti tästä naisen hyödyntämisestä. Naisen avulla ehkä saadusta rahan tekemisestä. Ihmisistä, jotka eivät siksi enää suostuneet jättämään tätä rauhaan ja jotka vaan antoivat hänen tehdä eräällä tavalla työn puolestaan. Ja sitten omivat siitä osuuden itselleen. Ahnaiden valtakunta. Kymmenestä käskystä se yhdeksäs unohtuu usein tänä päivänä. "Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta".  Tuossa tuo lähimmäisesi, niin nainen ei uskonut koskaan omien läheistensä kuitenkaan vajoavan niin alas. Päin vastoin uskoi näiden tukevan häntä tällä luovalla matkallaankin, koko elämän matkallaan. Sen verran vaikeuksia hän kun oli tiellään kohdannut. Niin oli kyllä moni muukin hänen läheisistään ja samalla tavalla hän toivoi pelkkää hyvää heille. Sen sijaan asialla oli toivottavasti, uskottavasti aivan muut ihmiset. Talossa jossa hän asui, oli myös eräiden naapurien osalta etenkin, kummallista ylenpalttista kiinnostusta uteliaisuutta häntä kohtaan, häntä likimpänä olevien kahden eritoten. Ollut jo parin vuoden. Keskellä asuvalla naiselle oli myös miesystävä tai niin nainen oletti. Olohuoneen seinän takana asui ainakin pariskunta. Näiden aikuiseen tyttäreen oli nainen joskus myös törmännyt. Niin, sitä ikuista naapurirakkauttako? Vai jotain muuta. 

 28.

  06.09.2015 hän oli lähettänyt huolestuneena nettipoliisille sähköpostia. Nainen, tarkisti ja luki sähköpostin uudestaan. Syystä, että päivän uutisaiheissa oli seuraavaa. "Kouvolan Kiinan-junabisnes on jäänyt lähtötelineisiin- Nurminen Logistics tuli takamatkalta ohi." Juttu jatkui: "Asiantuntijat muistuttavat, että konttijunabisnes Kiinaan on marginaalitoimintaa, jossa on isot riskit. Kouvolassa riskejä on vältetty, mutta ei juniakaan ei ole näkynyt. Kouvola on pahasti jäänyt Vuosaaren jalkoihin Kiinan konttikuljetuksissa. Kouvolassa Kiinan konttijunia hallinnoi perheyritys Kouvola Cargo Handling. Lomalta tavoitettu toimitusjohtaja Jussi Toikka ei muista, milloin Kouvolasta olisi lähtenyt konttijuna Kiinaan." Kouvolan Innovationin toimitusjohtaja Martti Husu kertoi huhtikuussa Kouvolan Sanomille, että viimeinen junayhteys Kouvolan ja Kiinan välillä oli viime vuoden heinäkuussa." Molempien viestinä siis: "Neuvottelut kuljetuksista on vielä kesken"." -Liikennettä on tulossa. Kerrotaan, sitten kun asiat etenevät, Toikka kertoo. Kouvola sopi loppuvuodesta 2016 yhteistyösopimuksen, joka mahdollisti junareitin avaamisen Kouvolasta Kazastanin kautta Xiàniin. Ensimmäinen juna Kouvolasta Kiinaan lähti marraskuussa 2017. 

  Kiina, kontit. Saivat naisessa aikaan sen, että hän lennähti vuoteen 2015. Tuohon hetkeen, kun hän otti yhteyttä nettipoliisiin. Kun tämä Henry L. Williams oli puhunut viesteissään virkailijoista jotka odottivat häneltä maksuja. Kyse oli tuhansista euroista, 4000-7000 euroon, jotka  olivat konttirahtiliikenteestä tulleita tullimaksuja. Oli maksanut kuulemma osan 4000e.  Viestitteli jossain kohtaa verovirkailijoistakin. Tässä elämän kohtaa nainen löysi näistä summista jotain tuttua. Alv- maksut saattoivat verottajalle olla juuri tuota luokkaa. Eli oliko huijauksen takana yrittäjä. Williams oli merkinnyt Facebook- profiiliinsa yrittäjyyden. Ja tällä ei ollut ketään muita kuin nainen Facebook- kaverinaan. Tuo oli paljon mahdollista. Tai sitten niin haluttiin uskottavan. Joku joka tunsi yrittäjyyteen liittyvät kuviot. Naiselle tulee mieleen, että kyseessä olisi voinut olla kuka tahansa R-kioski yrittäjyyden lopettanut yrittäjäkin. Vaihtoehtoja oli paljon. Kyseessä olisi voinut olla jopa joku naiselle tuttukin ihminen. Tai tosiaan se ventovieras helsinkiläinen tai joka tuntee vientiin liittyviä kuvioita. Niin tai sitten vaikka maskikaupoista kiinni jäänyt parivaljakko. Nainen oli Syksyn Sylissä- blogin puolella käsitellyt huumorin keinoin näitä nykymaailmassa ulkonäköön liittyviä paineita. Tähän tyyliin: Kaksi savolaisakkaa maailmanmenoa murehtimassa. Varma:- Ootko sinä pannunna merkille, että kaekki pittää olla tätä nykyä Nii-i. Johon Laina hieman ihmeissään. -Niinku mitä meinoot? Tuskaisen tuohtuneena Varma sitten siihen: -No justiisa sellaesta nii.Kaekkien pittää aena vuan jaksoo ja olla nii ylivetooja. Vedon pittää olla nii Duracell-kanin luokkoo. Ja sitten vielä sekin, että miehillä pittää olla hevosen kokone ja naesilla lehmän. Pitkee pätkää sinne halajataan ja silikonia rintavarustusta kohottammaan. Ymmärrätkös jo mitä ajan takkoo? Laina: -Kyllä tokkiisa. Oma viehätyksensä tuossa ulkokuoren viäntelyssä on. Minä olen haaveilunna sellaesista töteröhuuliloista. Voes melekeen vaekka nuapurinukkoo suuella iliman, että oma ukko tietäis siitä mittää. Oes aika antosaa elämätä. Varma: - Hyi häppee. Nauraa räkättävät siihen päälle.

 Niin nainen on varma, että asia saattoi todellakin liittyä tähän jollain lailla. Joku jota kirjoittelu oli ärsyttänyt vaikka tarkoitus kirjoittajalla, naisella itsellään oli naurattaa lukijaa. Nainen, muistaa erään asian, Kuka nyt viimeiseksi nauraa- nimikkeen alle iskostuvan. Voi juutas. Voiko näin ilkeitä ihmisiä todella olla. Hyväksikäyttäjiä, siinä mielessä, että hänen ahdinkoon saattaminen oli onnistunut. Oliko tämä kosto jostain? Tarkoituksena haluttu aiheuttaa toiselle hankaluuksia ja hallaa. Suurestikin. Olisivatko jotenkin ymmärtämättömiä sen suhteen, että kyseinen blogi on luotu ennen kaikkea hänen omia läheisiä ajatellen ja heitä jollain lailla ilahduttaen ehkä. Ainakin olivat saaneet hyvät naurut sitä lukiessaan. Toki saattoi joukossa olla, hieman surullistakin tekstiä. Sitä elämää itseään. Niin oliko nainen jo lähellä? Pelkäsikö jotkut tahot? Ehkä mukana oli hänelle tuttujakin ihmisiä. Tai vain joku joka oli saanut tietää sivusta hänen tai hänen tutun kauttansa. Hänelle nousi myös naista kolmesta ne kaksi muuta vaihtoehdoiksi. Sekin oli mahdollista. Myllykoskella asuvan ex-vaimo oli ollut yrittäjä. Tämä aivan varmasti siis tiesi yrittäjyyteenkin liittyviä kuvioita. Niin kuka sinä olet? Henry L. Williams. Oletko joku näistä vai se joku muu paikkakunnalla asuva esimerkiksi. Vaikuttajana toimivako kenties. Vaiko todella joku ulkomailta toimiva. Olitko perheestä josta ruotsin lisäksi hallittiin jonkun avulla suomen kieli? Vai oliko sinulla sellaisia yhteyksiä maahamme, joiden avulla sivuston teksti sinulle aukeni. Nainen, muisti hänestä erittäin kiinnostuneen nuorehkon yrittäjänaisen, joka häiritsevän lähelle yritti päästä häntä eräillä pippaloilla R-kioski Oy:n alaisissa. Johtuiko se hänen kioskin sijainnista, vai mistä? Kiinnostuksesta  tuohon yrittäjyyteen vai hänen yksityiselämään liittyvistä asioista. No, tuo ei ollut varmaankaan olennaista tässä vyyhdissä. Joku tai jotkut muut oli asialla. 

  Oliko naisella itsellään ollut jopa tämä asiakkaana? Liittyikö tämä Western Union - kansainvälinen rahansiirto kuvio vahvasti näihin kuvioihin. Harrastiko kyseinen henkilö edelleen tätä? Oliko mukana suurempikin kokoonpano? Jotkut asiakkaat, tummaihoiset olivat suuresti pettyneet, ettei hänen kioskilla ollutkaan eikä tullut tätä palvelua tarjontaan. Näille pisteille, kun oli kysyntää myös tarpeesta todella lähettää rahaa helposti läheisilleen, jotka tarvitsivat apua ja asuivat kaukana toisessa valtiossa maassa. Asemalla Matkahuollon lopetettua toimintansa lähin toimipiste taisi löytyä Kotkan suunnalta. Oliko täällä Kouvolassa tai tällä seudulla asuva juuri hänkin, joka pyysi tätä rahalähetystä lähetettävän 12 5 th ivbiore lane office Road Benin City, Nigeria kohteeseen. Kierrätettiinkö raha jonkun siellä olevan tutun kautta.  Mahdollisuudet sen kuin vaan kasvoivat. Vastaus saattoi olla lähempänä kuin sen luuli olevan.  Senkö takia naisen seuraamista tapahtui? 

  

 27.

  Aamu oli pilviharsoinen, mutta päivään luvattiin auringon paistetta ja hellelukemiakin. Ihanaa, ikuisesti itseään valon nälkäisenä, auringonpaisteen nälkäisenä pitävä, nainen ajatteli. Olisi toisaalta ihana, ettei Suomessa olisi kaamosaikaa ollenkaan ja toisaalta ei. Nainen rakasti kaikkia vuodenaikoja. Syksyn väriloisto saapuessaan kosketti joka kerta. Raikkaat syksyiset sateisetkin päivät luonnon saadessa ruskan luoman väripaletin yllensä. Siitä sai virtaa. Syksy huokui muutoksen voimaa. Nainen oli kokenut monia menetyksiä elämässään, jotka olivat ajoittuneet tuohon vuodenaikaan. Puiden runkojen jäämistä paljaaksi lehtien jo pudottua kylmien tuulien piestäviksi kuvasti ja voimisti tuota kokemusta. Silti se ei ollut koskaan vienyt häneltä tätä iloa nauttia luonnon ikään kuin viimeisestä näytöksestä siirtyessään kylmempään kaamosaikaan. Aikaan, jolloin kaipaamme valoa ja lämpöäkin. Pimeä aika tähtitaivaan kuun loistoineen joskus revontulineenkin täällä etelässä toi kyllä aina sen oman nautintonsa. Joulun aikaan nainen toivoi vain yhtä lahjaa. Lunta maahan edes jonkin verran. Tuo toive oli kulkenut hänellä vuosia mukanaan. Ja kelläpä ei, etenkään tänä maailman aikana kun ilmastonmuutoksen johdosta yhä harvinaisemmiksi käyvät lumiset talvet jäävät yhä enenevässä määrin ehkä näkemättä. 

  Naisen ajatukset lensivät aikaan ja aamuihin jolloin hänen oli ollut uupunut. Väsynyt ja uupunut herättyään ja syystä, että yrittäjyysaika imi ihmisestä ne viimeisetkin voiman pisarat niin tyystin välillä, että sitä oli jopa vaikea ihmisen tuolloin hyväksyä. Se oli jotain niin käsittämätöntä. Päivästä toiseen joskus kolmen tunnin yöunilla joskus hieman enemmän nukkuneena. Vapaillakaan et pääse niin irti töistä kuin se esimerkiksi työntekijänä ollessa. Kannat sitä yrittäjän taakkaa koko ajan harteillasi. Nainen ei toisaalta kyllä antaisi tätä kokemusta pois, vaikka tämä matka ei ollutkaan ollut taloudellisesti antava. Vaan se tappiota tuova. Niin, nainen oli huomannut, että oli yrittäjähenkinen todella. Hän oli rakastanut sitä mitä teki. Toki nyt kun hän yritti pikkuhiljaa luoda reittiä harrastuspohjalla olleiden töiden kautta, saadakseen lisäelantoa itselleen, niin se se vasta ihmiselle onkin antavaa. Sitä sinä teet todellisella intohimolla ja rakkaudella. Sen siivittämin voimin sitä jaksaisi varmasti loputtomiin. Hän imikin mennyttä yrittäjyyttä ja asiakaspalvelutyötä tehdessään virtaa itselleen toisista ihmisistä. Me ihmisethän kaipaamme kuitenkin kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa aina. Siksi hän tykkäsikin juuri tehdä tuotakin työtä. Tuottaa iloa ihmisille ja sitä palvelua, joita nämä olivat vailla. Ja tuon ilon jakaminen muiden kanssaan työtä tekevien oli antoisaa. Kaikin puolin. Mutta, niin nainen hätkähti. Tämä sekalainen seurakunta joka asiakaskuntana oli, joukossa kodittomia ja tai vaikka toisesta ääripäästä katsottuna hyväosaisia julkimoita. Niin jokainen heistä omana itsenään henkilökohtaisena persoonana kosketti heitä asiakaspalvelijoita. Jokaisesta luimme ja aistimme jotain. Niin kuin hekin meistä ihmisinä. Kodittomat, nainen muistelee, etenkin heissä oli jotain sitä todellista herkkyyttä hyvyyttäkin jaksavuutta jaksamattomuuteen sekoittuneena sekä sellaista jotain, vaikka he kantoivat surua kohtalostaan, jotain joka kosketti niin syvältä lähelle päässyttä ihmistä kuin olla saattoi. Mukavia huumorintajuisia kohtalon runtelemia ihmisiä. Joille, nainen toivoisi jokaisessa maamme kaupungissa niin laaja-alaista muutosta, ettei kenenkään tarvitsi olla yhteiskunnassamme koditon. Että kukaan ei tipahtaisi niin ulos avun piiristä, että olisi väliaikaisestikaan koditon. Aika hyvällä mallilla ja hoidossa joltain osin asia maassamme toki oli, mutta kodittomien ihmisten lukumäärä on edelleen liian suuri. Se suretti varmasti kaikkia, etenkin heitä jotka eivät silmiään asialta sulkeneet. Niin, hänelle oli noussut eräs muistikuva asiakkaasta josta jäi taas päinvastoin tyystin toisenlainen mielikuva naiselle. Näitäkin ihmisiä kun oli keskuudessamme joista näkyi päällepäin ja huokui ihmisen uhka ympäristölleen, vaarallisuus ja joistakuista se tuli ilmi vasta vaikka keskustellessa tämän kanssa. Naisen asiakkaaksi olit tullut ei niin kovin pitkä, pikimustat hiukset ja silmät omaava ehkä kolmenkympin tai neljänkympin välimaastossa oleva hoikahko mieshenkilö. Siisti ulkomuoto habitus myös kaikkine vaatetuksineen päivineen. Ulkomaalaistaustaiselta vaikuttava. Nainen ei muista enää oliko he puhuneet suomea vai englantia. No, kuitenkin, nainen ei ole koskaan ennen moista tunnetta asiakaspalvelutilanteessa kenenkään ihmisen johdosta kokenut vielä. Niin hänen silmänsä, niistä huokui kuolema. Se oli sana, joka naiselle nousi mieleen. Katse oli jotenkin niin toisaalta pahansuovan oloinen, mutta toisaalta juuri tuo. Nainen vaikka oli tilannetta hieman pelästynyt, oli normaaliin tapaan niin kuin kaikki asiakaspalvelutilanteessa toimivat ihmiset tekevät, vienyt suorittanut palvelun loppuun. Nainen, ei tiennyt miksi, mutta asia oli jäänyt vaivaamaan häntä. Nainen oli jostain syystä jäänyt pohtimaan tuolloin miehen taustaakin. Oliko tämä mitä kautta tullut Suomeen. Oliko tämä ohikulkumatkalla vai asuiko maassamme pysyväisesti. Olisi ehkä voinut olla entinen turvapaikan hakija ja nyt maassa oleskeluun luvan saanut. Vaikea oli hahmottaa nykyään kuitenkin ihmisen taustoja. Maasta toiseen liikkuva ihmismäärä oli niin valtaisaa. Näinä vuosina, joina hän oli toiminut  R-kioskissa hän ei ollut koskaan joutunut äärimmäisen vaaralliseen tilanteeseen. Anastuksia ja pientä sanaharkka tilanteita oli joutunut kohtaamaan, mutta ei muuta. Naisen kohdalle ei ollut sattunut henkeä uhkaavia tilanteita. Siis aseella uhkauksia esimerkiksi. Nekin kun oli mahdollisia ja niitäkin kun tapahtui koko ajan. Kauppakeskuksessa vuosia sitten myyjänä ollessaan, paikka jossa oli turvallista olla myyjä, syystä että vartiointi oli siellä enemmän näkyvillä vartijoiden kierrellessä kauppakeskuksen myymälätiloissa, kerran hän kohtasi miehen, josta jälkikäteen hän oli miettinyt oliko tämä ollut joku täyskahjo tai psykopaatti. Hyvin pukeutunut, normivaatetus ei liian huomiota herättävä kuitenkaan, normaalikäytöksinen, mutta jututteluhetken sisältö oli jäänyt myös vaivaamaan naista. Juuri nämä hetket. Kun joku ihminen tekee sinuun asiakaspalvelutilanteessa, pelolla synnyttämisellä, vaikutuksen, niin nehän ne tuppaa jäädä todellakin mieliin. Toki  niitä psykopaatteja varmastikin esimerkiksi on keskuudessamme enemmänkin, meidän kuitenkaan koskaan sitä tajuamatta ja huomaamatta. Ai niin ja sitten oli ollut eräs nuori nainen, joka hänelle oli tullut tähän keskustan kioskiin asioimaan. Tämä oli huomiota herättävät piilolinssit laittanut päähänsä. Ja jokin naisessa, herätti, hänessä itsessään ajatuksen, että tämä tarkoituksella halusi olla hiukan ikään kuin "naamio kasvoillaan", ehkä hiukset jopa värjättynä, siinä hänen edessään. Nainen oli kuin varta vasten tullut häntä katsomaan. Tästäkään naisestä ei jäänyt hänelle, naiselle todellakaan niitä hyviä viboja, tuntemuksia. Nainen pääsi muisteloissaan nyt niin sellaisille kauhukerroin tasolle, että alkoi pohtimaan jopa kaikenlaisia tahallisia toiselle hallaa tuovia kuvioita. Kuvioita, joilla varmistettaisiin jonkun ajojahdin kohteena olevan kohteen alasajo ja eliminointi. Eli vallitsevaa maailman koronaviruspandemiaa ajatellen kuolemankin tuotto oli esimerkiksi naisen kohdalla mahdollinen jos sairastuttuaan koronavirukseen ei selviäisikään siitä koettelemuksesta. Koettelemus, joka ehkä antoi suojan ja immuniteetin kolmeksi kuukaudeksi taudin sairastaneelle ihmiselle. Maailmahan tiesi mistä ja miten koronaviruspandemia alkoi maailmalle levitä. Sars-virukset aiemmatkin on lähtötavoiltaan olleet samanlaiset. Tällaisen näin suuren karmeuden edessä jos joskus ilmenisikin, että tautia voi tarkoituksella vielä levittää tai saada se jopa aluilleen. Se olisi jotain liian sairasta, liian syvälle pahuuden ääreen vievää, että pelkkä ajatuskin tuntui mahdottomalta ja irvokkaalta. Kauhukertomukselta. 

  Nainen muistaa keskustelun pätkiä sieltä täältä. Muistaa, kun veriryhmästä oli ollut puhetta. Syytä mistä jutustelu alkoi, sitä hän ei muista enää. Ehkä verenluovutukseen liittyen. Muistaa henkilöt joiden kanssa asiasta jutteli. Tietysti kioskissa oli aina niitä ylimääräisiä korvapareja, joita ei edes välttämättä joka hetki muistettu huomioida. He yleensä olivat niitä kanta-asiakkaita, kalustoon kuuluvia siis, jotka viettivät aikaa kioskilla enemmänkin. Hän muisti hämärästi myös erään hulluttelu hetken. Mitä jos tilanteen. Hetulan heittoa, vitsillä puhumista. Ehkä haaveilua paremmasta tulevasta maailman tilanteesta. Silloin ei varmaan tehtäisi rikoksia niin paljon esimerkiksi. Ilmastonmuutoksen ehkäisyn edestä jotenkin tehtyjä tekoja. Vai tekikö muisti hänelle kepposet. Tämä koko tämän vuoden matka tähän alkavaan syksyyn oli ollut kokonaisvaltaisesti liikaa naiselle. Kaikille jokaiselle maailman ihmiselle jossain kohtaa jossain hetkessä, nainen uskoi niin. Aurinko valtasi huoneen paisteellaan. Nainen päätti syventyä päivän uutisiin kunnolla ja työntää moiset muistelut sivuun.