67.

  Moonriver - laulu, Blue River ensin nimeltään, Henry Mancinin säveltämä ja  Johnny Mercerin sanoittama Aamiainen Tiffanylla - elokuvasta vuonna 1961, pehmeän samettisella äänellä vanhaan Elvis- mikrofooniin laulettuna soi tiloissa, joissa on nähty vaikka millaista elämää. Vanha 50-luvun loppupuolen talo on kuin palannut tuohon aikaan. Nainen on päästä kantapäihin asti kuin ilmetty tuon ajan ihminen juhlapuvussaan ja esiintymisasussaan eläen kuitenkin 2020-lukua. Tekoripsineen ja voimakkaine silmienrajauksineen sekä vahvoine huulipunineen. Korut on näyttävät. Suoraan teatteriin kertyneistä tilpehööri korukertymästä noukittu tai löydetty kierrätyssysteemin ansiosta vanhoilta ihmisiltä saatuina lahjoituksina. "Taivaskamaa" eli vain taivas on rajana, elämyksiä, iltaa ihmisille suunnitellessa. On avajaisilta käynnissä. Kaikki paikalla olevat illan esiintyjät ovat ennakkoon saaneet asunsa suoraan teatterin puvustamon varastosta. Kaikki liikenevä vuokrataan ja harjoitetaan yrityskauppaa yhdessä uuden yrittäjän ja liikeidean kera kaupungissa. Ihmiset ovat hurmaantuneet ideasta. Jokainen haluaa kokea olevansa kerran se illan "Stara", tähti. Se kuuluisa, jota varta vasten tullaan katsomaan lähempää ja kauempaakin. Tämä kauppa hyödyntää niin idean keksijää kuin kaupungin teatteriakin. Tukee tämän toimintaa ja auttaa monia tavallisia kansalaisia näin tutustumaan esiintymispuoleen itsessään. Vapautumaan turhista peloista esiintymistä kohtaan ja vain hulluttelun kerran elämässä koetun kokemuksen avulla. Tai mikäpä estää kokeilemasta vaikka uudestaan esiintymistä lavalla. Kaikille annetaan mahdollisuus ja on mahdollista vuokrata tila myös pariksi tunniksi yksityistilaisuutta varten. Tule ja koe entisaikojen glamour uudestaan. Think Big, Dream Big. Elämämme vain kerran täällä.  Oranssiin iltapukuun, upeaan luomukseen pukeutunut nainen päättää esityksensä kevyesti niiaten. Ja siirtyy sivummalle. On seuraavan esiintyjän vuoro astua esiin. Niin näitä liikeideoita on riittänyt naiselle. Tämä paikka varmasti saisi huomionsa. Joitakuita on ehdotellut eteenpäin ja niitä on jopa hyödynnetty muualla. Eräs jonka nainen antoi kertoi eteenpäin oli ollut avajaisiltana R-kioskillaan. Eräänlainen lisähankintamalli jo liikeidean toimivan rinnalle. Yrittäjänä olo nyky- yhteiskunnassa ei ole helppoa. Ei ole koskaan ollut. Ja nyt tämän ajan myötä, niin voisiko olla tämän kauheampaa aikaa olla yrittäjä. Ei. Toisaalta ennenkin on vaikeista ajoista selvitty. Nainen niin toivoisi pystyvänsä elättämään itsensä edelleen yrittäjänä. Elämysten tuottajana vaikka, Juurikin edellä mainitun yritysmallin mukaisesti vaikka tätä elämystä. Elämä on liian lyhyttä aikaa tuhlattavaksi. Nainen todella odottaa, niin kuin kaikki sitä aikaa kun on turvallista toimia. Niin vaikka miksei tätä yritysmuotoa voisi silti harjoittaa vaikka tässäkin ajassa. Tilavuokrat ja tilat vaikka täysin unohtaen. Luotaisiin paikka, jossa tuo teatraalinen elämys tuotaisiin striimauksen kautta ihmisille. Mukana olisi kuitenkin ne tukijatahot, jotka mahdollistaisivat tavalliselle ihmiselle tämän muuntautumistavan irrottautua arjesta omasta ympäristöstään elämästään lähtemättä sen kauemmaksi. Nainen haluasi niin olla mukana tämän kaltaisessa yrittäjyydessä. Olla opastajana sillä osaamisella joka hänellä itsellään on. Luoda vaikka se laula yhdessä toisen kanssa ja auttaa tätä tuottamaan se muiden mukana olevien tahojen kautta tälle ihmiselle sekä tämän läheisille kaikille joille tämä haluaa jakaa tuotoksensa elämyksensä siitä että osaa jotain. Eikä enää koskaan pelkäisi edes yrittää luoda jotain. Oli se sitten mitä vaan. Elämme elämyksistä. Elämykset meistä. Ilman iloa tuskaa elämästä ei synny elämää iloa elämästä. Nainen haluasi tanssia. Juuri nyt haluaisi olla lavalla laulamassa Chanson laulua. Laulua, jossa sanat on ranskaksi. Melodisia, Edith Piaf - tyylisiä lauluja. Tämä nousi maailmanmaineeseen vasta kuoltuaan, alle 50- vuotiaana rankan elämän johdosta. Eli 19.12.1915 - 11.10.1963. Olla pukeutunut 50- luvun ihmisen tyyliin. 50-lukuun yhdistetään Marilyn Monroe, Grease, Elvis. Kireät yläosat, kapeat vyötäröt ja leveät hameet. Miehet raidalliset puvut tai ääripäänä nahkatakit t-paita alla ja farkut jalassa. Niin mitä farkkumerkkejä nainen olikaan itse kahlannut läpi 70- luvulta lähtien. Lee Cooper, James, Wrangler - farkut. Viimeisimmät jopa niin, että sai ne siskoltaan liian isoina ja lahkeet käärittyinä sisäänpäin. Ensimmäisenä ne päällään kulki koulussa ja kohta oli parilla muulla samanlaiset. Lewis- farkut ja toki nuo muutkin, osa ainakin on edelleen markkinoilla. Mihin hyvät merkit häviäisivät. Eivät mihinkään. Ei oikeastaan, nainen haluaisi palata vielä enemmän taaksepäin ajassa. Charleston aikaan. 1920- luvulla Yhdysvalloissa syntyneen seuratanssin aikoihin. Tanssityyli oli saanut nimensä pianisti James P. Johnsonin samannimisestä kappaleesta, joka taas oli nimetty Etelä- Carolinassa sijaitsevan Charleston kaupungin mukaan. Broadway- revyyn Runnin ´Wild esityksen myötä kappale nousi suosioonsa. Nainen haluaisi olla lavalla juuri tuon ajan mekko päällään ja tanssia tanssia tähän tanssiin kuuluvalla tyylillä, vuoroin varpaillaan ja vuoroin kantapää maassa nostaen sääriään vuorotellen ilmaan polvesta taivuttaen. Kaikki musikaalit ovat aina vieneet mukanaan naista. Moulin Rouge on naisen eräs lempielokuvamusikaali. 2001 vuonna ensi-iltansa nähnyt elokuva. Tarina on valloittava ja hengästyttävä. Pääosissa on Nicole Kidman ja Ewan McGregor. Niin liikeidea tällainen mahdollistaisi ihmisille kokea kaiken tämän hurmion olematta näyttelijä, alan ammattilainen. Niin nainen toivoi näkijää, kuulijaa ja kanssaan mahdollisesti toteuttajaa. Unelman tekijöitä, luojia toisille ihmiselle, rinnalleen. Niin tiloissa, samassa talossa, nainen oli joskus vuosia aiemmin talolaisille jaettujen ilmaislippujen kera nähnyt lavalla, entisen elokuvateatteri Kino Kouvon lavalla kuin näytelmäversion koosteen Syksyn sylissä- blogistaan. Oli ollut äärimäisen hämmentynyt kokemastaan. Tarina kuljetti juuri näiden kotimaisten artistien ja taisi olla ulkomaistenkin joidenkin osalta, viemänä, jotka nainen oli bogissaan maininnut teatteriesitystä, musikaalia. Naista oli harmittanut eräs asia vain illassa. Silmälasinsa. Hän olisi tuolloin tarvinnut jo paremmat moniteholinssi silmälasit itselleen. Niin oliko hän nähnyt tuolloin odotustilassa, yleisön joukossa tulevan pomonsa R-kioskia eräitä niistä koskien. Oli ollut myös työntekijöitä joukossa. Kyllä. Niin hän muistelee. Tiloissa oli toiminut KouvolaCity ry. Ja sitä ennen tämä Voimateatteri. Tiloissa on reilut 270 istumapaikkaa. Kuukausivuokra on aika korkea, melkein 3000 euroa. Joten tällainen toiminta todellakin tarvitsisi toista aikaa ajankohtaa itselleen tai jalostusta toiseen muotoon. Mutta edelleen nainen on sitä mieltä, että "ei huono", liikeidea, erästä tanssikoreografina tunnettua julkimoa lainatakseen, on vakuuttunut idean aatteen kantavuudesta. 

  Hotelli - Ravintola Kymenhovi, taistelu paikasta käytiin  vuosina 2003 - 2008. Kymenhovi oli rakennettu vuonna 1931. Talosta oli sekä Museoviraston että Kymenlaakson maakuntamuseon suojelulausunnot. No niin kuin usein käy, asemakaava muutos aiheutti sen että, suojeluesitykset joutivat romukoppaan. Kymenhovi purettiin vuonna 2008. Naisen suuresti arvostama, paikkakunnan merkittävä naishahmo, monessa mukana  ollut, Ritva Sorvali, oli yrittänyt suojella kohdetta. Turhaan. Muuttuva maailma oli valloittanut taas eräänkin paikan itselleen. Paikalla on nyt kerrostalo, Sokos - talo, jossa nainen asui ja muutti pois. Nainen muistaa ajan, jolloin tanssi Lampada oli rantautunut Suomeen. Vuonna 1989 ja koko Eurooppa kotomaamme osalta oli tämän muotitanssivillityksen lumoissa. Ajanjaksot toivat aina oman tanssinsa. Kuinkahan monta sitä on jo koettukaan. Tiputanssista ja Macarena - tanssista kappaleista lähtien. Kaoma- yhtye, oli se joka laittoi liikkeelle tämän tanssin, Lampada- kesähitillään. Seksitanssin. Tummahiuksinen ja kuumaverinen tai sanotaanko tulisieluinen, joka oli määritelmä miehestä, ensivaikutelmana noussut tanssiin hakijasta naiselle mieleen tämän kumartaessa kohteliaasti ja pokatessa viedessä tämän kyseisen tanssin lumoihin, taitoksiin, täydellä sydämellään antautuen. Ja toden totta, viejä oli hyvä. Sen verran hyvä, että tuleva aviomies perinteisten tanssien taivutuksiin tottuneena sai mustasukkaisuuspuuskan parin nauttiessa täysin musiikista. Tanssitaitoa oli tällä partnerilla. Nainen sai nauttia riittävästi hurmaavasta viennistä kuitenkin. Ilta päättyi siis hyvin. Tuleva aviomies ei ollut tanssimiehiä, mutta ymmärsi naisen tanssihalun toki. Nainen on joskus törmännyt tanssittajaan sellaiseenkin, jolla on ollut hukassa se rytmi. Ihan oikeasti. Rytmi ei ole osunut kertaakaan tahtiin vaan on ollut yhtä sekaista Shake shake: amista. Naisella oli ollut sellaisen kokemuksen jälkeen aivan sellaiset tuntemukset, että voiko tällaista ollakaan. Tottahan toki. Ja nainen kannustaa kaikkia silti sinne tanssilattialle. Kaikilla on oikeus veivata ja niin maan pirusti sekä niin paljon kun oma sielu vaan haluaa. Alkujaan Brasiliasta kotoisin ollut nelitahtinen tanssi pareille tai ryhmille. Tanssi, jossa vatsat ovat tiiviisti vasten toisiaan ja vartalot kieppuvat rytmin tahdissa. Ilmeni, että kappale oli laiton kopiointi Los Kjarkas, Bolivialaisyhtyeen 1981 julkaistun albumilla olevasta Canto a ls mujer de mi pueblo kappaleesta, joka julkaistiin myös  Wa ya yay - singlen myötä 1982. Lambadan tuottajat tuomittiin tekijänoikeusrikkomuksesta. Niin kuinkahan paljon tuotakin on tapahtunut vuosien myötä. Kaikki kun tietävät kuitenkin sen, että teos on se sitten kirjallinen esimerkiksi sanoitusta vaan koskeva tai sitten laajempaa kirjallista tuotantoa tai musiikillista sävellystä koskeva, teoksen syntymishetkellä, niin kuin tämäkin kirjallinen tuotos suojautuu automaattisesti tekijänoikeudellisesti. Mikä osa siitä on vaikeasti ymmärrettävää. Niin tuota voi pohtia itse kukin tahollansa. Kunnioitus toisen tekemää työtä kohtaan sitä pitäisi kaikkien noudattaa. Ja arvostaa.  Työtä, jolla tässäkin tapauksessa kuitenkin yritetään ilahduttaa toisia. 

  Blue Velvet ja sinisempi oli yö. Elokuva tuli nähtyä Helsingissä kesällä 1986. Yö tuntui jotenkin nytkin naisesta kiehtovalta. Mitä syksymmäksi aika matkaa ja kohti kaamosta kotomaamme, kynttilöiden hämyn valaistuksen luodessa oman hohtonsa koteihin, niin sitä "romanttisemmaksi" aika kävi. Niin näkevätkö kaikki asian noin. Niin sitä ollaan varmastikin monta mieltä. The New York Timesin kriitikot olivat ensi alkuun halveksitun elokuvan valinneet vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen elokuvaksi tuhannesta parhaasta. Taisi olla Finnkinon teatteri missä nainen oli käynyt leffan katsomassa tuona kesänä. Bio Rex- leffateatteri tuli myös katsastettua. Niin nuo paikan vanhat kyltit olivat kuin polttomerkityt naisen mieleen. Varmaan aika monen ohikulkijan mieleen. Niin tämä vuosikymmenestä toiseen matkaaminen. Kuinka rikastavaa se oli ollutkaan. 

 66.

  "Fishing". Nainen oli heti kalastustunnelmissa. Niin läheisellä Torikadulla oli käyty huumekauppaa jopa liikkeestä käsin. Mitä, mitä, mitä? Nainen alkoi tarkistella tietoja. Jo vain näihin sukunimiin, jotka nyt alueellisesti on kaikille tuttuja, koska seudulla nyt yleensä aina asuu tähänkin maailmaan sortuneiden läheisiä. Onko enää sukua, sellaista kunniallistakaan jossa ei olisi joku "mustalammas" suvun mainetta pilaamassa. Ei usko enää kohta sellaista löytyvänkään. Niin nainen muistaa päivän jolloin ensimmäisen kerran suuntasi hotelli Vaakunalle päin yrityksensä "taloushallintapuolen" tsekkausta varten. Juuri noilla kulmilla peräkkäin oli törmännyt ensin ystäväänsä, naispuoliseen, jonka lapsi oli aikoinaan sekaantunut huumemaailmaan, ja joka eli tällä hetkellä onnettomasti eronneen isän elämän vaihetta. Nainen oli ollut taloushallintaohjelmaa selatessaan tietoinen jo alun vallitsevasta miinustilanteesta. Tuolloin se oli ollut 400 euroa. Ja oli ollut jopa tuosta summasta jo huolissaan. Ja yleensäkin kaikista kaikesta seurannan tuloksistaan. Tästä miinusmerkkisestä tilanteessa oli nopeasti raportoinut ystävälleen heti miten kuitenkin matkaa jatkaessaan. Ystävä oli lohduttanut ja sanonut, että nainen on vasta alussa matkaa yrittäjänä. Nainen oli miettinyt jo tuolloin, onko kioski kannattanut ollenkaan edellisellä yrittäjällä edes. No, seuraava ihminen johon hän heti törmää, ikään kuin toinen olisi melkein toista seurannut, sitä kuitenkaan tekemättä varmaan, hän törmää vanhimman veljen vaimon suvun puoleiseen ihmiseen. Taikuriin, Close-up eli lähitaikuutta harrastavaan ja työkseenkin sitä tekevään ihmiseen. Tämän nainen oli palkannut avajaisiinsa 15.12. 2018 kioskille. Hyvä taitava taikuri. Avajaisilta ei ollut tosin menestykäs tai niin menestykäs yleisömäärän osalta kuin nainen oli olettanut. Eihän se sitä joulunalla ja toisaalta Hansakeskukseen yhtaikaa sattuneen toisen mielenkiintoisen esiintyjätilaisuuden takia voinut ollakaan. No, tulipahan ne pidettyä. Ja musiikkia oli myös tarjolla kuulijakunnalle kioskilla. Puhallinorkesteria ja kitaraduoa. Tätä ihmistä nainen vain pystyi Torikadun kulmalla kanssa vain moikkaamaan ohi mennessään. Niin kiiru oli jo naisella tapaamiseen. Tuon samaisen tilaisuuden jälkeen nainen oli tarkistanut puhelintaan ja katsonut siitä kuka oli yrittänyt tavoittaa häntä. Hänhän ei totta kai ollut voinut vastata päälle jääneeseen, ei hiljennettyyn puhelimeen. Nainen oli tuolloin saanut juuri vanhimman veljen vaimolta viestin. Siinä ilmoitettiin naisen äidiltä löytyneestä syövästä. Maailma pysähtyi hetkeksi siihen Vaakuna hotellin sisäänkäynnin oville ulos. Kyyneleet silmissä nainen käveli takaisin työpaikalleen ja teki työtään loppupäivän yrittäen hallita herkän mielensä suurempia aaltoja surun aiheuttamia aaltoja. Loppuillasta niin kutsutun kitutunnin aikana kyyneleet alkoivat valumaan valtoimenaan hetkeksi. Nainen pidätteli. Odotti kotiin pääsyä päivän osalta todellakin tuolloin. 

  Kalastus, naisella oli ikävä sitä näin kaupunkimaisemissa. Toki kaupungissa tälläkin seudulla oli paljonkin mahdollisuuksia moiseen harrastukseen. Nainen muistaa joskus jopa hakeneensa kalankasvatus myyntipaikasta suoraan kotimaassa tuotettua lohta. Lohi oli se kaloista maistuvin niin kuin monelle suomalaiselle nykypäivänä. Norjalainen viljelty lohi kilpailee tällä hetkellä halpuudellaan kotimaisia markkinoita syöden. Toisaalta ilman tuontikalaa kotomaamme ei enää pärjäisi, saisi turvattua "kalatiskitarvettamme". Tuontikalan osuus oli tuoreessa julkaistussa artikkelissa ilmoitettu olevan jo 80 prosenttia, josta Norjasta tuleva osuus on puolet. 1980- luvulla kotimaisen kalan osuus kulutuksesta oli vielä puolet. Huimia eroja, ajan kuluvien edetessä pakollisia muutoksia ilmeisestikin. Kotimaisen kalan saatavuudessa sinne ruokapöytiin asti on ollut haasteita. "Suomalainen kirjolohi pääsi WWF Suomen vihreälle listalle eli suositeltavien kestävien kalavalintojen joukkoon". KS. Olkaamme siis ylpeitä tästä. Nainen tietää joiden kuiden harrastavan laiturionkimistakin. Ihan sitä perinteistä. Mikäs sen leppoisampaa, jos ei omista venettä. Ja kaupunkilaista nainen tietää monillakaan ei ole edes mahdollisuutta moiseen. Nainen tietää erään kahden vanhemman naisen kalastavan suoraan merestä juuri tällä tyylillä, kaupunkikalastelua, "fishausta", voisiko ilmaista asian  noin. Tulee kyllä mieleen myös toisenlainen kaupunkikalastelu. Niin tai oikeastaan laajempikin kalastelumerkitys. Suorastaan "valtamerikalastus" melkein. Shoppailukalastuksesta, siitä perinteisestä tähän rikolliseen shoppailukalastukseen. Niin se nykyaika. Liittyikö sittenkin lähestyjä, tämä väärän Facebook- profiilin alla toimija tuohon maailmaan. Rikoksia tekee rahaa hamuamalla uhreiltaan, mutta että rahat valuisivatkin sitten johonkin muihin kohteisiin. Huumeisiin kaikkeen tuohon. Yrittäjäksihän oli profiilissa ammattinimikkeensä kuvaillut olevan. Niin oliko tämä tätä kotiseutupainotteista yritystuentaa, suuremman luokan vinoilua sisältävää. Käänteiseksi käännettyä osin. Mutta, että todella yrittäjä vielä aidosti toimija takana siellä. Kaikki on mahdollista. Niin ja jos siimaa antaisi lisää vielä asialle, niin voisi olla niinkin että huumemaailmaa ei niin vaan taakse jätetäkään ja naisen ystävän tietämättäkin tai sitten tietäen oma poika olisi sekoittanut naisen tuttuja tämän tietämättä suurempaan vyyhtiin. Jutun mukaan kyllä hovissa käsitelty rikoskokonaisuuden tekijät oli saatu kaikkinensa kiinni ja tuomioita oli muutettu. Joidenkuiden hylättiin kokonaan ja joidenkuiden tuomioita alennettiin. Näytön riittämättömyyden takia. Ja oli myös tuomion kovenemista artikkelin mukaan joidenkin kohdalla. Naisen ystävää vastapäätä, silloisen veljen perheen rappukäytävään johtavan oven edessähän oli joskus tapahtunut se ampumistapaus. Se henkilö, joka oli syyllistynyt tekoon oli samana vuonna syntynyt kuin tämä, jonka tuomiota kovennettiin. Oliko kyseessä sama henkilö vai toinen. Tämä Torikatu keissin henkilö kuului Hells Angels MC:n rikollisryhmään prospect- jäsenenä. Niin mahdollisuuksia mahdottomilta tuntuvissa kuvioissa joskus. Mutta sitähän se on se rikollisten maailma. Kaikki keinot hyväksikäytetään ja uskomattomia kuvioita joskus sisältyy noihin kauppoihinkin. Niin arkipäiväistynyt toiminta on ihan heti kotinurkillamme jokaisella tänä päivänä ja vuorokausituntien melkeinpä jokaisena tuntina. Päiväsaikaan paljon helpompaa toimintaa, huomaamattomampaa kuin yöaikaan, voisiko sanoa jo. Liiketoimintaa, tässä "keississä" liiketoiminnan päälle tai sen välittömässä läheisyydessä. Ostajamarkkinat kadulla sekä kaupassa. Verkot vesille vaan. 

  Verkot vesille, nainen muistaa kuinka vanha kiharapäinen harmaapää oli kerran jos toisenkin eräällä mökillä sanonut joko pojalleen tai vävylleen. Ne pitäisi käydä laittamassa, jotta vielä huomisen aikana tai viikonlopun aikana saadaan kotiin viemistä perheen lemmikkikissalle, vävyn perheen, sekä tietysti sitä lisäsärvintä pöytään jo mökillä vielä ollessakin. Oli ollut kiva aikuisiässä päästä seuraamaan taidokasta verkonkäsittelyä. Kala on aina kuulunut suomalaisten suosikkiruokaraaka-aineisiin. Onhan se hyvä juuri omega - 3- rasvahappojen sekä luonnollinen ylivoimaisesti parhain D - vitamiinin lähdekin. Sitä on ennen syöty hengenpitimiksi asti ja jotkut tekevät sitä vielä tänä päivänäkin. Myrskyluodon Maija- laulu Lasse Mårtenson, Anni Blomgvistin Myrskyluoto- romaanisarjasta tehty dramatisoitu kuusiosainen suomalainen televisiosarja oli naisen edesmenneen äidin lempiohjelmia. Ja sen myötä kaiketi tämä oli tykästynyt itse lauluunkin. Televisiosarja oli vuodelta 1976. Kirjailijan isoisän sisar Maria (Maija) Lovisa Mickelsdotter oli tämän esikuva kirjan päähenkilöä Myrskyluodon Maijaa profiloitaessa. Niin moni kirjailija hyödyntää oikeita hahmoja elämästään kirjoissaan. Niin nainenkin on tehnyt. Aiemminkin. Saattanut joskus lisätä hahmoihin jotain tai ottaa pois. Kirjailija kuvasi 1800-luvun Ahvenanmaan maisemissa eläneen itsenäistymistä opetelleen naisen elämää keskellä merta Myrskyluoto- saarella. Mahtava miljöö tarinalle ja mahtavahan siitä tulikin kaikkinensa tuosta tuotoksesta kaikesta siitä mitä se synnytti lisää televisiosarjaan, lauluun, elokuvaan, musikaaliin, teatteriproduktioihin asti. Nainen itsekin todella on aina tykännyt tästä tarinasta ja luomiskertomuksesta kaikkine anteineen. Ja tämän rakkauden sytyttäjänä alullepanijana oli naisen oma äiti.  Lars "Lasse" Anders Fredrik Mårtenson, suomenruotsalainen laulaja, teatterikapellimestari, säveltäjä ja näyttelijä, jonka äidinkieli oli ruotsi, mutta joka levytti suomeksi. Eli 24.09.1934- 14.05.2016. Kaikki muistaa hänen Laiskotellen laulun, Euroviisuedustaja kappaleensa 1964. Rikas mies jos oisin, Hei, hei Pussycat, Kaikessa soi blues, Mä lähden stadiin, Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, Muistatko syyskuun ja eritoten The Animals- cover Nousevan auringon talo. Niin kukapa ei tämän miehen tuotantoon olisi törmännyt. Nainen ei ollut siltä välttynyt. Eikä missään nimessä olisi halunnut välttyäkään. Tänään nainen tietää mitkä musiikkikappaleet soivat päivän aikana, päivässä. Ja kuuluvat tähän päivään syystä jota nainen tietää, hänen läheisensä esimerkiksi eivät tajua, ymmärrä ja tiedä. Niin ehkä tuo tieto on jollain taholla. Nainen tietää millä. 

   

 65.

  Nainen heräsi, ja oli vain paikallaan silmät suljettuna edelleen. Muisti ja siinä samassa melodia alkoi soimaan mielessä. Niin, ei kun ylös ja laulua kirjoittamaan. Yön aikana ikään kuin ihmisen valmistuessa, tänään kyllä aamuseitsemän jälkeen nukutut unet vain takanaan, jo tehtäväänsä, alitajunta oli, teki tilanteessa jo puolet työstä. Sävel soi mielessä ja kertosäkeessä rytmiikka muuttuen. Ja itse laulaessa tapahtuu aina jotain. Sovittaessa sanoja siihen säveleen joka oli soinut mielessä. Joskus jopa alkuperäinen sävel muuttuu tyystin ja muovautuu toiseksi. Tarkoituksella tai tarkoittamatta. Syksy - laulu lapsenlapselle oli syntynyt ja ulos laulettu sekä eteenpäin lähetetty kuunneltavaksi. 

On syksy taas.

Lehdet on saaneet väriä pinnalleen.

Ja sua ma kaipaisin.

Nähdä taas.

Sua sä rakas.

Ei aikaa voi.

Tietä kuljettua.

Kukaan ennustaa.

Nähdä tulevaa.

Niin kuin ei hetkeä tätä.

Sut sulkisin.

Ma syliini.

Tiedäthän sen.

Jos edessäs tänään olisin.

Silti rinnalllas näin kuljen.

Laulan ma sulle.

Ja kaipaan.

Ja uskon.

Että kohdataan.

Jää aika tää pian unholaan.

Laulan ma sulle.

Näin syömmeistäin.

Sä siis usko.

Kohtaamiseemme.

Ja kuule sitten juhlitaan.

Laulan ma sulle.

Ja kaipaan.

Ja uskon.

Että kohdataan.

Jää aika tää pian unholaan.

Laulan ma sulle.

Näin syömmeistäin.

Sä siis usko.

Kohtaamiseemme.

Ja kuule sitten juhlitaan.

On on syksy taas.

Sade ja tuuli.

Päiväämme vaik koettelee.

Aurinkokin sitä väliin valaisee.

Kuuluu se ain elämäänkin.

Ei hetkiä näitä voi.

Liikaa alkaa murehtia.

Vaan pitää katsoa jo.

Kuin huomiseen.

Ja luottaa siihen että kauneus elon kantaa.

Laulan ma sulle.

Ja kaipaan.

Ja uskon.

Että kohdataan.

Jää aika tää pian unholaan.

Laulan ma sulle.

Näin syömmeistäin.

Sä siis usko.

Kohtaamiseemme.

Ja kuule sitten juhlitaan.

Laulan ma sulle.

Ja kaipaan.

Ja uskon.

Että kohdataan.

Jää aika tää pian unholaan.

Laulan ma sulle.

Näin syömmeistäin.

Sä siis usko.

Kohtaamiseemme.

Ja kuule sitten juhlitaan.

On syksy taas.

On syksy.

Ja sua niin ma kaipaan.

On syksy.

On syksy.

©Kirsi-Marja Vahter

  Niin vaikka takana oli se huonosti nukuttu tovi, osa päivästä ja osin siksi taas, vuorokausirytmin yrittäessä kääntyä taas päälaelleen ja naisen taistellessa vastaan, nainen kaipaisi tilanteessa kofeiinia. Hän oli yrittäjänä olleessaan päätynyt juomaan energiajuomia mitä ei normaalisti tee. Ja tuo kokemus oikeastaan vahvistaa vaan sitä, että nuo juomat todellakin pitäisi kieltää alle vaikka 17- vuotiailta, tai ehkä vielä vaan selvimmin ohjeistaa niitä myyntipalvelutapoja ulosmyynnin yhteydessä tälle tietylle asiakaskunnalle. Kofeiinin vaaroista tiedetään. Lapset, kofeiiniherkät, kaikki jotka ovat vaarassa kofeiiniyliannostuksen johdosta pitäisi ehkä huomioida radikaalimmin myyntitilanteessa, ainakin pienemmissä pisteissä. Varovainen kysely ainakin sen lapsen ostaessa kahvikupillista on paikallaan. Oletko jo tänään juonut kahvia ja niin edelleen. Kohtuullinen kofeiinin saanti on määrissä korkeintaan 400 milligrammaa päivässä ja 200 milligramman kerta-annoksina. Kolmesta viiteen kuppia aikuisella päivässä. Liikaa nautittuna myrkytyksen oireita ovat levottomuus, pahoinvointi, vapina, sydämentykytys, hermostuneisuus sekä kouristukset. Naiselle on siis kaakaokupillinen aamuisin, kofeiinia 4 mg sisältävänä sopiva annoskoko. Tosin kofeiiniton kahvi, siinä on 3 mg kofeiinia eli vähemmän. Suklaapatukassa, maitosuklaapatukassa pitoisuus on 20 mg ja tumman suklaan kohdalla 60 mg. Kupillisessa suodatinkahvia 85 mg ja Espresso 60mg. No toisaalta suomalaiset ovat kahvikansaa. Nainen on tämän perinteen alaisuudessa kasvanut ja siksi myös kahviaromin pariin makunystyröiden viettelysjuomaan piristävään saanut näin siis jo lapsuudesta lähtien opin. Nainen muistaa kun oli yrittäjäkoulutuksensa aikana päässyt koko koulutettavana olleen porukan kanssa Pauligin kahvipaahtimotehtaalle vierailulle Vuosaareen. Mikä oppimatka tuo oli ollutkaan. Kaikkien suomalaisten pitäisi perehtyä tähän perinnejuomaamme kunnolla. Pauligin historia on Gustav Pauligin peruja Saksasta jolloin tämä vuonna 1876 tulleessaan Suomeen perusti yrityksen. Visionäärinen liikemies ymmärsi brändin merkityksen ja jätti näin yrityksen sukunsa jatkajille upean hyvän tuotteen joka on menestynyt tähän päivään asti tämän kuoltua vuonna 1907. Vuonna 1926 paahdetun kahvin menekki ylitti raakakahvin myynnin Suomessa. Ensimmäiset pakkaukset kauppoihin tulevat oli 250 ja 500 gramman paperipusseja. Ja vuonna 1931 ilmestyi myyntiin mukaan valmiiksi jauhetut kahvit. Paulig aloitti vuonna 2016 vierailut kahvin alkuperämaissa ja varmisti 2018 vuoden loppuun mennessä että, kaikki yhtiölle ostettu raakakahvi on vastuulliseksi varmistettua perustanaan eettiset periaatteet. Ostoja keskitetään siis sertifioituihin kahveihin, joissa on huomioitu ympäristö, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen näkökulma. Jyrkkä ei lapsityövoimalle siis esimerkiksi. Paulig - kahvien sertifikaatit on : Luomu, Reilu Kauppa, UTZ. Paulig tukee kestävän kehityksen hankkeita viljelijäyhteisöissä eri maissa. Suurin haaste tulevaisuudessa onkin ilmastonmuutos. Kauriin ja kravun kääntöpiirien välisellä alueella 600-800 metrin korkeudella meren pinnasta tropiikissa nämä 10 metrin pituiset kahvikasvit kasvavat siis, mutta jotka leikataan mataliksi sadonkorjuuta helpottamaan. Kahvipuu tuottaa hedelmää 2-4 vuoden ikäisenä. Yhdestä pensaasta 400-1500 grammaa raakakahvia vuodessa. Suomalaisten suosima arabica-lajike, herkkä ja aromirikas, ei kestä liiallista kuumuutta, vaan sopiva ilmankosteus aina on vaateena kasvulle. Tämän lajin tuotanto-osuus on 65 prosenttia maailman kahvituotannosta. Robusta, joka on maultaan tupakkainen, sen osuudeksi jää loput 35 prosenttia. Paulig oli mukana seitsemän eri tahon kanssa perustamassa vuonna 2010 Coffee ja Climate- hanketta, jolla tuetaan viljelijöiden sopeutumista ilmastonmuutokseen, mutta myös etsitään yhdessä ratkaisuja tilanteeseen. Tehtaalla me noviisit pääsimme kullatuista kupeista maistelemaan kahvia, sitä varmasti oikealla menetelmällä valmistettua. Black Coffee- sen nimisiä lauluja on paljon. Niin mistähän lie johtuneekaan. Joe Bonamassa ja Beth Hart ovat tehneet myös Black Coffee- biisin ja siinä on jotain sitä tiukkaa tulkintaa joka iski heti kiinni. Mustan kahvin merkitys, juoman suloisuus tulee todella esiin. Nainen tykkää molemmista artisteista suunnattomasti. Heillä on homma hallussaan niin sanotusti. Jotain sitä suurta karismaa vielä lisäksi, mutta ennen kaikkea taitoa tehdä tuottaa hyviä lauluja. Nainen muistaa sen syyskuun ikuisesti varmaan kun tänä samaisena päivänä lähti 18.syyskuuta aseman R-kioskilla pyörähdettyään Hesaa kohti. Oli ollut illalla tiedossa Joe Bonamassan konsertti Jäähallilla ja nainen oli saanut vaikka oli työttömänä niin varattua suht huokean huoneen Hellsten Helsinki Senate hotellista Katajanokalta. Tuo Ärrällä pyörähdys oli matkan alku yrittäjyyteen ja tässä hetkessä tässä tilanteessa, ei oikeastaan tiedä oliko matka matkan arvoista. Sata lasissa illalla siellä mahtavan maailman artistin musiikkia kuunnellessa oli päättänyt, että nyt tai ei koskaan. Jos ei uskalla yrittää ei voi koskaan tietää kuinka kävisi. Riskejä on aina. Niinpä matka oli tehtävä. Ja se sisäinen yrittäjä ei ole kadonnut naisesta eikä tule koskaan katoamaankaan mihinkään. Hän lähti tuolle matkalle myös juuri siksi, että saisi parannettua autettua läheistenkin elämää ja matkaa täällä. Tuosta reissustakin syntyi laulu, joka kumpusi Suomenlinnan rannikkomaisemasta, hiljaisen polun varrelta, turisteilta piilossa olevan, päivänä jolloin aurinko voimakkaan tuulen kera yksinäistä purjevenettä aallokossa kuljetti eteenpäin. Uusia puhureita ja myrskyjä päin käy koko ajan tämä elon tiemme. Senhän me tiedämme jokainen. Nainen oli joskus antanut lapsenlapselleen kioskilla kahviloissa kassalla tiskillä käytettävää asiakaskelloa, jota painettaessa kuuluu pimputtava kellomainen ääni. Se oli ollut lahja ex-pomolta Veturin kioskia tyhjennettäessä. Nainen on haaveillut lehmäkellon saamisesta joskus asiakastiloihin, jollain tavalla kivasti käyttökelpoiseksi asian hoitajaksi, ilmoittajaksi asiakkaan saapumisesta ja nimenomaan tiskillä ei ovensuussa. Nainen oli ensimmäisen kerran puhunut tuolloin myyntipäällikölle mahdollisesta kiinnostuksestaan yrittäjyyttä kohtaan. Tätä ennen oli jutellut Kausalassa silloin toimineen kauppiaan kanssa jolla oli ollut myös Veturin Ärrästä viimeisenä se vetojuhtaosuus. Erään ihmisen kuin painostus asiaan on kyllä myös jäänyt mieleen tuosta hetkestä. Oli ihmetellyt mielessään roolijaotuksen vaihtuessa moista. Toisaalta tietää, että varoituskellot olivat kilahdelleet ehkä tuolloin ensimmäisen kerran jo, kuitenkin naisen luottaessa rehellisyyteen tässä asiassa ja ihmisissä. Niin nainen itse oli siis valmistellut toisaalta matkaansa yrittäjyyttä kohti jo aiemmin. Koska sisäinen palo oli syttynyt, tuohon maailmaan suuntautuva. Oli puhunut lapsenlapsen mummonkin, ex-miniän äidin kanssa joskus asiasta. Niin se helppous ryhtyä kaiken sen R-kioski Oy:n tuen turvin kauppiaaksi. Se on helppoa, muuten ei sitten mikään muu olekaan. Ei etenkään kun oli ilmennyt ja vaikka mitä sen jälkeen sekä matkan varrella. Ja voi sanoa että, jotain liikaa. Yhtälö on kiemurainen ja vaikeaselkoinen, mutta on selkiytymistään tässä selkiytynyt ja auennut lisää. Niin mitä kaikkea se toikaan. Ja ketkä kaikki tässä yhtälössä olivat niitä tekijöitä, joita nainen ei olisi kaivannut matkalleen. Oikeat tukijat erottuvat yhä enemmän niistä toisista. Niistä jotka halusivat naisen matkaan suuntautuvan tähän tilanteeseen jossa hän on nyt. Tässä hetkessään. Kaikki tuntevat toisensa. Tuntuu varmasti aika tutulta monestakin tuo lause. Olet ja elät sitten millä paikkakunnalla vaan ja suuntaat sitten minne vaan toisaalle paikkakunnalle, niin törmäät ihmisiin jotka tietävät tuntevat sinut. Ihmiset ovat nykyään niin verkottuneita liikkuvaisia ja nyt tässä ajassamme kun enemmän joudumme pysähtymään olemaan kotonakin, niin onhan se ollut todella herättelevää. Tämä talo on ollut kyllä kanssa naista sanoisiko koetteleva todella. Kaikki kun tuntevat kaupungissa toisiaan. Liikaakin. Todella. Talo oli soinut toissapäivänä taas lahjakkaasti äänenavauksillaan. Ulkona oli kirkunut, taas se tuttu nuoren naisen ääni suoraa huutoa ja myöhemmin oli palovaroitin alkanut jossain päin rappua ujeltamaan. Akuuttihätätilannetta ei ollut. Kannanottojako. No elämään kuuluu, nainen hymyily sanaa kuuluu- ajatellessaan, elämä kuuluu kaikkialle ja elämä kuuluu kaikille. Oli se sitten kantaa ottavaa tai ei. Eräs ihana JP Koskisen, kirjailijan twiitti edeltäviltä (p)äiviltä oli saanut naisen nauramaan, nainen oli jo johdatellut lukijaa:  "Päivi Räsänen ilmestyi minulle tänään junassa". Huumori pelastaa päivän, pelastaa ihmisen, koko maailmankaikkeuden. Toimikaamme kuitenkin kaikkia elollisia kohtaan täällä oikein. Ihmisiäkin kohtaan eritoten.  

 64.

    Nainen leijui ilmassa. Oli kohonnut siitä pinnasta missä oli ollut vaakatasossa jo noin puolimetriä ja pian metrin. Nainen näytti olevan täysin paikalla seisovan miehen vallassa. Silmäpari ja toinen sekä pian valtava määrä ihmisiä tuijotti tapahtumaa. Oli kesä suven kauneimmillaan. Tuuli soi piti ääntään puustossa pusikoissa perennoissa lehvistöissä niin kauniin kartanon pihamiljöössä. Muuten oli aivan hiljaista. Kaikki seurasivat tilanteen kehittymistä. Show oli alkanut illan osalta. Levitaatiolla. Oltiin Kuortin Kartanossa Pertunmaalla  arkkitehti Axel Mörnen piirtämän päärakennuksen edessä, 1928 valmistuneen pihamaalla järjestetyn telttalavan äärellä. Paikalle oli saapunut paljolti ihmisiä. Illan muina vetonauloina olivat tähtitaivaan sen hetkiset superstarat Ari Klem, iskelmälaulaja Tangomarkkinoilla vuonna 1987 toiselle ja 1988 kolmannelle sijalle sijoittunut sekä Syksyn sävel- kilpailun vuonna 1989 kappaleellaan Pieni ystäväin, voittanut artisti. Ja toinen oli Rainer Friman, iskelmälaulaja, joka myös voitti Syksyn sävel - kilpailun vuosina 1990 kappaleella Se on salaisuus ja 1992 kappaleella Virta vie, virta tuo. Kansankielellä "Klemmari" ja "Raikku". Kaikki tunsivat heidät ja heidän musiikkinsa soi paljonkin muun muassa radiossa. Oliko ollut juhannuksen seutua sitä nainen ei enää muista mutta koska porukalla oltiin liikkeellä ex-aviomiehen sukulaisten kanssa mökiltä suoraan ajaneina tilaisuuteen nainen arveli, että suven parhaimpia aikoja oli kuitenkin käynnissä eli tuo keskikesän juhla oli ollut tai oli saapumassa juuri. Kaikki koko perhekomppania oli alkuillassa ollut mukana juhlassa, makkaran paiston ja lapsillekin suunnatun ohjelman johdosta. Nyt tunnelman tiivistyessä, lastenkin jo väsyessä, lapset hoitajineen jonkun porukasta  kuskaamana lähtivät takaisin mökille ja pian yöpuulle suunnistivat. Muut jäivät juhlimaan. Ilta oli antoisa kaikin puolin. Jokin miesten välinen kahakointi oli ollut kyllä iltaan kuuluva. Oliko siinä ollut osallisena ulkopuolisia. Paljon mahdollista.

  "Klemmariin" nainen oli törmännyt kioskillakin tämän asioidessa iltapainotteisesti siellä sekä muissakin musiikkipitoisissa tapahtumissa. Esimerkiksi nähnyt tämän Kuusankosken teatterin ulkolavan viereen pystytetyllä lavalla esiintymässä. Ari Klem, alkoi yhtiökumppaniksi Three Wings - ravintolaan alkuvuodesta. Toivon mukaan yrittäjille suunnatut tuet on pelastaneet paikan tilannetta. Tuolla samaisella lavalla on nainen nähnyt esimerkiksi Samuli Edelmanin esiintyvän. Taisipa nähdä vilaukselta kyseinä iltana erään tietyn miehekkään vilahtavan ohi. He olivat olleet juuri tuolloin tauolla toisistaan. Facebookissa oli joku tykännyt Henry Frimanin esityksestä. Nainen oli hätkähtänyt katsottuaan videon pätkän. Tämä oli muistuttanut Henry L. Williamsin erästä kuvaa, tästä otettua, mutta vain hetken. Nainenhan oli saanut erilaisia versioita henkilöstä. Tämä ei näyttänyt samalta niissä kaikissa. Ikään kuin sekin hieman vahvisti tätä valeprofiili puolta vain lisää. Eräs kuva, passikuvan lisäksi oli säilynyt naisella. Sitä, ei passikuvaa katsoessaan, mies puolestaan muistuttaa erästä saman nimistä nuorempaa Henry L. Williamsia joka Google - haun perusteella löytyy. Jalkapalloilija, amerikkalainen, jo menehtynyt aikoinaan nimeä tehnyt on ollut olemassa. Tämä oli kuollut jo vuonna 1931. Sitten haun perusteella löytyi Jr.  joka muistutti hieman sitä vanhempaa miestä kuvassa. Tällä nuoremmalla miehellä oli kyllä parta ja oli silmälasiton kun taas vanhemmalla miehellä oli juuri näiden osalta päin vastoin. Kulmakarvat ja silmien muoto olivat lähellä todella toisiaan. Ja musta tukka. Ruumiinrakenteessakin oli jotain samaa. Niin kuka oli tämä lähestyjä, brittiläinen? Oliko koko "shou" naisen omaa ilmaisua käyttäen täyttä fulaa niin sanotusti. Oliko joku tosiaan Amerikasta päin ollut asialla. Oli ollut myös kuva jostain pippaloista. Kukkakimppu käsissä miehellä. Ja kabinettitilan tai ravintolan pöydän ääressä kuvattuna edesmenneet, miehen mukaan olleet, ehkä viisivuotias tummasilmäinen mustatukkainen tyttö. Kuin lapsiversio naisesta, tytön äidistä, tämän vierellä. Oli ollut myös kuva pojasta koulupuku päällään, brittiläinen. Nämä kuvat näyttivät aidoilta. Kaikkia kuviahan on mahdollista käsitellä.  Ja kuvia on Facebook-tilit täynnä. Kuka vaan voi alkaa tekemään toisten kuvalla, kuvilla ja taustallakin vaikka tämänkaltaista rikossumaa suorastaa. Mieshän jatkoi tätä. Nainen sai sen tuolloin jotenkin selville. Oli vaihtanut vain tätä profiiliaan hieman toisenlaiseksi. Tällä oli ollut vain joku nainen tuolla hetkellä kaverinaan. Niin se voi olla joku ihminen, jonka tunnet tai tekijä voi lähestyä vaikka sieltä merten takaa. Jotenkin tämä erään miehen lausahdus siitä, että naiset on vain kiinnostuneita hyvätuloisista miehistä. Se kummitteli mielessä. Kyseessä oli Myllykoskelainen.  Niin ja tämä naisen yrittäjyys. Nainenhan se vasta nyt olikin hyvä hyödynnettävä. Kuvia varmasti on mahdollista saada. Yritysnimike löytyy vielä netistä. Tuhat euroa noin maksaa, jotta pääsee eroon osakeyhtiöyritysnimikkeestä. Toki jos nainen jatkaisi osakeyhtiömuotoisena yrittämistä, niin tässä olisi hänellä valmiiksi jo Y-tunnus. Nainen ei kyllä usko enää perustavansa tuon muotoisena yritystä. Toisenlaiseen yritysmuotoon on kyllä tähtäämässä. Jos sille ei tule mitään esteitä. Niin ja sellainenkin kuvio tuli mieleen naiselle. Joilla kuilla suomalaisillahan on paljon ulkomaisia Facebook-kavereinaan. Jos olet sellaisen ihmisen kaveri, joka ei suojaa muita Facebook- kavereitaan, niin johan on vallan helppoa, vaikka juuri oikeiden ihmisten, Henry L. Williams nimisen isänkin kuvia napsia sieltä itselleen. Niin kuka oli se syyllinen. Tietokoneiden käyttöä voidaan jäljittää todella hyvin. Yksityistä sivua käytettäessä selaimessa tai Tor-verkot tietysti hankaloittavat tiedon saantia. Jos näitä on käyttäjä käyttänyt. Rikoksen tekijä sortuu yleensä virheisiin matkallaan kuitenkin. Naisella oli joskus olo aivan kuin hän olisi yksi Marionetti- nukeista. Nukketeatterissa esiintyvä, käytettävä nukke, jota ohjaillaan. Toisin sanoen sätkynukke. Pieniä siirtoja sinne tänne ohjailuja. Ja ainakin paljon sitä naisen hyväksikäyttöä oli matkalla tässä elämän mittaisessa esityksessä nähty. Niin. Mutta oliko nainen sitten niin hyödynnettävissä. Niin vähän riippuu mitä tällä tarkoitetaan. Nainen on törmännyt joihinkin tiettyihin nimiin ja tehnyt päätelmiään. Kaikkea voi somenkin puolelta irti ihmistä kiskoa. Näiden tekstien kautta saatuja ideoita esimerkiksi. Ja käyttää niitä vaikka mihin. Toisaalta nainen ei suosiolla suostu hyväksikäytettäväksi ikinä. Eikä tietysti etenkään enää minkään sortin henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi. Kukapa mukaan siihen mielellään alistuisi. Ja nainen tietää, että kaikki hänen läheisistään varmaan tietääkin tämän. Ravintolaillan, nuoruusvuosien, keskusta-alueen yön hämy puiden varjoissa kävellen. Tihentyvien askelten lähentyminen. Nuorehkon vaalean miehen saavuttaessa naisen. Tämä ohjaa kyynärpäästä pitäen lähellä olevan työmaan isojen neliömäisten vielä avaamattomien rakennustarvikemuovipakkauksien taakse naisen väkisin uhaten veitsellä. Nainen tottelee. Ja sitten alkaa puhumaan. Nainen ei muista mitä sanatarkasti sanoi ja loppulukema kuitenkin oli, että nainen sai puhumalla aikaa toimia. Sai hämättyä miehen tyystin, koska antoi tulla täydeltä laidalta tekstiä suustaan. Vihan voimalla, jo koetun raiskauksen voimalla. Tämä illan mies oli jäänyt taakse, hölmistyneenä ja tuta saaneena, hävinnyt matsin naiselle. Nainen oli ollut niin ylpeä itsestään. 

Huominen päivä ja päätökset sen johdosta. Haikeana ikävöiden, tämän vuotinen käynti lapsenlapsen luo jää väliin turvallisuussyistäkin. Laulu, Syksyn ruskan lapsi, kaihoisasti kumpuaa naisesta ulos. Hiljaisen temmon laulu ja soi sitä syvää iloa ja kaipuuta kyseistä hetkeä kohtaan, jona mummi näkee taas lapsenlapsensa. 

Syksyn ruskan lapsi

Matkalla.

Olen mä tänään.

Kohti kaupunkia.

Merimaisemia.

Raikkaita tuulahduksia.

Ja sitten mä hänet taas nään.

Pilvetkään.

Taivaalla.

Jotka purjehtii.

Ja auringon esiin tulon estää.

Ei voi viedä iloa sydämmestäin millään.

Syysruskaa.

Aina ihailla mä saan.

Lehvistön kirjoa värejä.

Leikkiä pinnal katujen.

Kun luokses tähän aikaan matkaa teen.

Sitä taivaltaa.

Ikävä kaipuu.

Ain rinnas.

Kunnes taas kohdataan.

Ja tuska tuo poistuu aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Omaa elämää.

Sä elät onnellista.

Kera muiden läheistes.

Ja se kaikkea tätä helpottaa.

Ois huoli suur muuten sydämmessäin.

Näin tää aika.

Vuodet  kulkee.

Kunnes omat polkumme.

Taas kohtaavat.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

Siitä tiedät.

Sinä lapsi.

Tämän maan.

Oot tärkeä ihminen ain meille kaikille.

Oot syksyn ruskan lapsi.

Iloa väriä tuova.

Ain kaikkien elämään.

Oot syksyn ruskan lapsi.

Iloa väriä tuova.

Ain kaikkien elämään.

Matkalla.

Olen mä tänään.

Kohti kaupunkia.

Merimaisemia.

Raikkaita tuulahduksia.

Ja sitten mä hänet taas nään.

Pilvetkään.

Taivaalla.

Jotka purjehtii.

Ja auringon esiin tulon estää.

Ei voi viedä iloa sydämmestäin millään.

Syysruskaa.

Aina ihailla mä saan.

Lehvistön kirjoa värejä.

Leikkiä pinnal katujen.

Kun luokses tähän aikaan matkaa teen.

Sitä taivaltaa.

Ikävä kaipuu.

Ain rinnas.

Kunnes taas kohdataan.

Ja tuska tuo poistuu aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Omaa elämää.

Sä elät onnellista.

Kera muiden läheistes.

Ja se kaikkea tätä helpottaa.

Ois huoli suur muuten sydämmessäin.

Näin tää aika.

Vuodet kulkee.

Kunnes omat polkumme.

Taas kohtaavat.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

Siitä tiedät.

Sinä lapsi.

Tämän maan.

Oot tärkeä ihminen ain meille kaikille.

Oot syksyn ruskan lapsi.

Iloa väriä tuova.

Ain kaikkien ihmisten elämään.

Oot syksyn ruskan lapsi.

Iloa väriä tuova.

Ain kaikkien ihmisten elämään.

Ain kaikkien ihmisten elämään.

©Kirsi-Marja Vahter

 63.

  Vasenkätisyys, molempikätisyys ja oikeakätisyys. Niin, nainen oli juuri lukenut artikkelin aiheesta. Helsingin Uutiset ja Matti Rönkä haastateltavana. Tuttu uutisankkuri kaikille ja se kirjailijakin, aika monelle. Nainen itse kokee olevansa vaikka on se oikeakätinen vahvasti olevansa myös se molempikätinen. Huomaa tekevänsä asioita molemmilla käsillään. Tuosta ominaisuudesta on hyötyä ihmiselle, koska ikään kuin jakaa silloin tehtäviä ja pystyy näin tasapainottamaan esimerkiksi joskus työnkuormittavuuttakin. Nainen on huomannut kyllä juuri tuon kassallakin. Olisi ihanaa jos työpaikalla olisi aina ollut tarjolla keholle molemmin puolista työskentelyä, niin että molempia käsiä pääsisi käyttämään. Työperäiset työstä tulevat rasitteet kuormitukset jakautuisivat molemmin puolisesti ja näin vähentäisivät osaltaan liian yksipuolisesta työstä tulleita tukoksia jumitiloja kehoon. Artikkelissa oli tietoa siitä miten vasenkätisyys mahdollisesti tulee syntyy ominaiseksi ihmiselle ja tämän tavaksi toimia. Tuoreessa suomalaistutkimuksessa on viitteitä siitä, että pieni syntymäpaino olisi yhteydessä vasenkätisyyden lisääntymisessä. Eli näin ollen kaksosilla esimerkiksi on enemmän mahdollisuutta olla vasenkätisiä. Naisella oli yrittäjänä kioskilla ollessaan juuri asioinut eräät kaksostytöt, jotka olivat tilanneet niin henkilökortin kuin passinkin itselleen tulemaan, molemmat saapuivat eri aikaan, joten he joutuivat kahteen otteeseen tulemaan kioskille. Nainen pääsi vitsailemaan heidän kanssaan kunnolla deja vu -ilmiöstä. Molemmat identtiset näöltään ja molemmat vielä kaupanpäällisenä vasenkätisiä, oikein sellainen tupla deja vu- ilmiö. Nainen oli aikoinaan hoitanut Kouvolan Sarkolan lähiössä myös ei identtisiä kaksosia. Toinen vaalea ja sinisilmäinen, toinen tumma ja ruskeasilmäinen. Ja niin erilaiset luonteet kuin olla saattaa oli tyttärillä. Näiden äitikin oli piipahtanut asioimassa siellä, Adlibris - kirjapakettia hakemassa useampaankin otteeseen, ei ollut varma siitä tunnistiko tämä häntä. Kuitenkin tämän perheen kirjallisuuteen kiinnostus tuli kyllä perheessä lastenhoitajana toimiessaan naiselle todella selkeäksi ja myös se vinyylimusiikkiin kiinnostuskin. Yhdessä lasten kanssa kuunneltiin niin lapsille suunnattua musiikkia joskus kuin sitä muutakin saattoi olla levylautasella kun leikittiin sisällä. Naisen omassa lapsuudenkodissa oli myös aikoinaan ollut vinyylilevyjä aika lailla. Oli myös niitä pieniä savikiekko- levyjä. Reino Helismaan Hirven metsästys- laulu oli ymmärrettävistä syistä ollut se aika mielenkiintoa herättävä. Pertti Metsärinteen orkesterin esittämänä. Sitten nämä tietyt laulut, jotka ei olleet oikein soveliaita lasten kuultavaksi, mutta niitäkin kuunneltiin. Oli kivoja tavutus- kikkoja käytetty lauluissa. Esimerkiksi kul- kul - kultakello, pii- pii- piirongin päällä. Pornojenkka - laulut ja kukapa muukaan niiden tekijöinä kuin Junnu Vainio. Ja tietty niitä perinteisempiä artisteja kuului joukkoon musiikkiannillaan kuten Katri Helena, Fredi jne. Kokoelma musiikki Lp- levyjäkin. Seitsemän seinähullua veljestä yhtyeen laulut ja näiden esiintymisen Ravilinnassa olleiden juhlien yhtenä antimena, oli jättänyt näiden lavaesiintymisen myötä naiseen lähtemättömän jäljen. Yhtye on vuonna 1966 perustettu huumoriyhtye Pentti - Oskari Kankaan johdolla. Ja kaikki ne muutkin Ravilinnan sisätiloissa esiintyvät orkesterit, yhtyeet, joita nainen alaikäisenä parin muun lapsuudenaikaisten tyttöjen kanssa ylimeikattuna ja korkokenkien kera pääsi katsomaan. Taiska oli artistina ensimmäinen. Ja se laulu Mombasa. Lavan esiintyjä, savukoneen tuottaman sankan savun ympäröimänä muutenkin jo hämyisessä pimeässä tilassa diskopallon pyöriessä, voi, se todellakin teki vaikutuksen naiseen. Sleepy Sleepers - yhtye puolestaan aivan muista syistä. Sliipparit on lahtelainen huumorirock- yhtye. Vuodesta 1974 tiensä aloittanut ja Leningrad Cowboys nimiseksi 1980- luvun lopussa nimensä muuttanut kansainvälistäkin mainetta niittänyt yhtye ja kokoonpano. Olihan noita kokemuksia antoisia siis sieltä ajaltakin. Nainen sai hommattua itselleen joskus pienten kiekkojen levysoittimen ja näitä siihen kuuluvia savikiekkoja, mutta päätyi näiden myymiseen kerran taloudellisen tilanteensa takia. Harmillista kyllä. Ja Lp-levyt, jotka naiselle oli itselleen kertynyt matkan saatossa katosivat myös jossain vaiheessa matkaa. Syytä nainen ei enää muista. Perheeseen kuului myös 5 - vuotias poika ja 2- vuoden ikäisten kaksostyttöjen kera. Ensimmäinen lastenhoitopaikka Kouvolassa oli perhe jossa oli alle vuoden ikäinen tyttö ja 3- vuotias uhmaiässä oleva poika. Poika meinasi olla vielä hiukan mustasukkainen uudesta tulokkaasta perheessä, mutta siitä selvittiin. Perheen äiti oli musiikinopettaja. Tämä huomasikin naisen kiinnostuksen tuolloin musiikkiin ja antoi omat korvalappustereonsa naiselle käyttöön, jotta tämä saattoi lasten nukkuessa päiväunia kuunnella omia C- kasetteja tai sitten perheen. Michael Jackson Thriller, jota pidetään yleisesti artistin lippulaiva - teoksena, tuottajanaan Quincy Jones, mukana useita lauluntekijöitä, Jackson teki itse niistä neljä, soi naisen korvilla aina kun mahdollista. 5 : 57 kestävä musiikillinen taideteos vei mukanaan tyystin. Toki C-kasetilla, 9 kappaleen seassa oli niitä muitakin hyviä kappaleita. Billie Jean, Beat It, The Girl Is Mine, esimerkkinä mainittakoon. Nainen osti C-kasetin itselleen tuona aikana. Oli ollut kesä 1983. Albumi oli ilmestynyt Epic Recordsilla 30.marraskuuta 1982. Toimi päättyi 31.01.1984. Mukavia muistoja kaikki nuo kokemukset. Niin, vasenkätisiä on artikkelin mukaan joka kymmenes ihminen. Eli Suomessa siis 550 000 ihmistä. "Vasenta kättä hallitsee oikea aivopuolisko, oikeaa kättä vasen." Tämän liittymättä välttämättä kuitenkaan vasenkätisten kykyihin ja luonteenpiirteisiin. Naisen isän puolella kaksossyntymäilmentymää on ollut. Nainen muistaa oman äitinsä kertoneen oman isän veljen toisen kaksosen kuolemasta. Sinnikkäämpi pienempi kaksosista oli jäänyt henkiin. Tämä veli oli aikoinaan hommannut naisen isän Kausalan sahalle töihin. Nainen ei muista onko tämä henkiin jäänyt serkku vasenkätinen, mahdollisesti. Nainen oli itse aikoinaan kirjastolla työssä ollessaan saanut eräältä vakituiselta työntekijältä sieltä hyvän vinkin nopeasta kymmensormijärjestelmän hallintaan auttavasta demosta. Kyllä vain. Oppiminen naisen kohdalla oli muutama päivä. Typing Masters demo- versio riittää vallan mainiosti tuottamaan hallinnan jokaiselle. Tämä huomattavasti nopeuttaa työskentelyä kannettavan äärellä, oli työn tuottamisen sisältö sitten mitä vaan, töihin tai harrastuksiin liittyvää. 

  Niin tämä ahdinko päivän tilanteesta ajasta ajaa päälle kunnolla. Nainen on niin omasta kuin muidenkin elämäntilanteesta huolissaan. Kaikkien pärjäävyydestä, nyt kun monelta meni ne työt, tapa ansaita. Musiikkialahan on se yksi suurimmista kärsijöistä. Freelancerit ja yrittäjät siellä. Vaikka monella on myös niitä toisiakin tapoja mahdollisesti ansaita sen entisen päätoimen rinnalla, silti tilanne on katastrofaalinen. Niin sitähän se on. Ennennäkemätön. "Musiikkiala näyttää menettävän noin kolmanneksen normaaleista tuloistaan, ja erityisesti elävän musiikin sektori kärsii valtavasti". Nainen luki artikkelia päivän KS: stä.  Niin ne uudet tavat lähestyä musiikin suurkuluttajia, niitä keikoilla kävijöitähän on se tapa millä osittain voi vaikuttaa tulonmenetyksiin. Silti ajalla kun on ollut se vaikutus, että se on vaikuttanut jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen elämään, suurena epävarmuustekijänä haittana niin tämä luo sen ilmiön, ettei ihmiset uskalla kuluttaa entiseen malliin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Katalysaattorimainen ilmiö, joka pitää ja on osittain saatukin sen vauhtia pysähtymäänkin, kehityssuuntaa parempaan käännytettyä. Kuluttamis- ja ostovolyymia luodaan ihmisille ainoastaan kyllä työpaikoilla. Siis kaikilla työaloilla kattavasti maassamme. Tulevista uusista velvoitteista työnhakurintamalla kuullaankin juuri tämän päivän aikana. Niin toivon mukaan kuitenkaan asiassa ei mennä liian pitkälle, eli velvoitteiden osalta nähdä lisäahdingon syntyä kun jo nytkin nähdään sitä, että ihmiset elävät äärirajoilla sellaisissa elämäntilanteissa koronapandemian takia, että hyvä kun pärjäävät enää elämässään. Riskiryhmiin kuuluvat jotenkin pitäisi huomioida työnhakuvelvoitteita luodessa. Niin onko se edes mahdollista. Tiedä sitten. Uudistamisprosessia todellakin tarvitaan kaikkinensa. Ihmiset ovat valmiita löytämään uusia tapoja tehdä työtä tuottaa työtä ja nähdä toivoa sen paremman päivän uskovan sen saapuvan vielä. Etenkin näille meidän kasvavalle sukupolvelle se tämän tilan luominen on tärkeää. Laulu, lapsenlapselle tehty Tuulen tuiverrus alkoi soimaan naisessa. Naiselle oli sanat nousseet helpohkosti valokuvaa katsoessaan, lapsenlapsen kummin jakamaa ja oli halunnut luoda lohdullista maisemaa lapselle kaikille laulun myötä. Nainen lauloi tummasävytteisesti kohtalokkaasti tangomaisesti:

Tuulen tuiverrus.

Mereltä.

Ja katseesi.

Joka maisemaan jää.

Kertoo päivästä.

Kertoo kaipauksesta.

Joka kertaa elämää.

On sisään.

Rakennettu.

Meille tuo kaipaus.

Jo tulevasta huomisesta.

Toisaalta.

Ymmärrämme.

Elää hetkessä.

Ja nauttia siitä jonka juur elää.

Auringon hehkua.

Tuulta hiuksissa.

Otat vastaan tätäkin päivää.

Vietät viikkoa.

Tätä kesää.

Jota jokainen.

Antaumuksella ja muistoja kerää.

Kaupungin merellisen.

Helmet.

Sut näin viekoittaa.

Torielämäkin tavoittaa.

Ihmiset ulkoterassilla.

Possot suihin heittää.

Tää on sitä suvea he kuittaa.

Heinäkuu aluillaan. 

On parasta aikaa tää.

Helteet välillä hellittää.

Ja sitten taas kulkijat hurmaannuttaa.

Tuulen tuiverrus.

Mereltä.

Ja katseesi.

Joka maisemaan jää.

Kertoo päivästä.

Kertoo kaipauksesta.

Joka kertaa elämää.

On sisään.

Rakennettu.

Meille tuo kaipaus.

Jo tulevasta huomisesta.

Toisaalta.

Ymmärrämme.

Elää hetkessä.

Ja nauttia siitä jonka juur elää.

Auringon hehkua.

Tuulta hiuksissa.

Otat vastaan tätäkin päivää.

Vietät viikkoa.

Tätä kesää.

Jota jokainen.

Antaumuksella ja muistoja kerää.

Tulee aika.

Jolloin meistä jokainen.

Näitä hetkiä suven.

Mielessään toistaa.

Toivon että.

Ne meitä eteenpäin vie.

Ja kannustaa.

Yhä unelmiimme uskomaan.

Tuulen tuiverrus.

Mereltä.

Ja katseesi.

Joka maisemaan jää.

Kertoo maisemasta.

Kertoo kaipauksesta.

Joka kertaa elämää.

©Kirsi-Marja Vahter

 62.

  Päivä alkoi viestillä, jossa selkeni, että kyseessä oli ollut todella itsemurhaksi luokiteltu tapaus, joka lähistöllä entisen Hiustropiikin edessä oli tapahtunut. Tämä tieto tuli Facebook- kaverilta, entiseltä henkilökuntakahviossa käyneeltä asiakkaalta, eläkkeeltä olevalta mieheltä. Mies, joka oli tullut tuolloin asioimaan Veturissa, vielä siellä olleeseen kioskiin, ei ollut kyennyt kertomaan sitä naiselle tai ei ollut ehtinyt kertoa sitä, ennen kuin jo joku taas toinen asiakas tuli paikalle. Tämän omasta pojasta oli ollut kyse. Nainen oli ollut niin surullinen asiasta kuulleessaan ja toivoo vaan voimia tuolle miehelle, tämän perheelle, läheisille koko sydämestään. Nainen muisteli sitä itsemurhaa, joka oli myös ollut nuoren ihmisen tekemä, nuoren naisen, joka oli seurustellut juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneen pojan kanssa ja näille tulleen eron johdosta oli päätynyt hyppäämään kahdeksannesta kerroksesta. Niin tämä tapahtui naisen oman pojan ystävän siskolle. Jos yksikin nuoren ihmisen tekemä itsemurha saataisiin vältettyä tässä maassa niin se olisi hyvä. Ja ne loput kaikki muutkin. Nuorena asiat koetaan niin ylitsepääsemättöminä. Sellaisina, että silloin ei nähdä sitä ulospääsyä tilanteesta enää. Kaikesta voi selvitä. Kaikesta. Nainen toivoo, että kaikki vanhemmat alkaisi kyselemään nuoren puolesta tahoja joiden puoleen mennä juttelemaan, ammattiauttajankin tykö. Nainen oli ex-miehellekin asian ilmaissut suoraan kun tämä oli asiaa harkinnut. Ja tämä on apua saanut ammattitaholta. Luottotietojen menetys voi olla se eräs tienhaara elämässä, jonka jälkeen hallinta lähtee elämältä, ja sitähän ihmisen on vaikea hyväksyä. Elämä hankaloituu niin suuresti tuon asian jälkeen. Niin naisella lähti itsellään asia juuri vireille, voisiko näin sanoa. Eli nyt alkaa paukkua ja mittariin kertyä vaan sitä lisää velkaa. Koska ei ole töitä, niin, turvallista tahoa toimia tehdä työtä, sekin osio mietityttää tässä ajassamme jossa tartunnat ovat alkaneet taas levitä. Mikä ajoitus olikaan ollut laskujen irtipääsyä ajatellen. No nainen jaksaa yrittää ja pyrkii johonkin ratkaisuun vaikka vaikeaa onkin niin kuin kaikilla hetkessä eläjillä.

  Nuorten työllistymisen vaikeus kun vertaa entisiin hyviin aikoihin, kun lennosta työpaikasta toiseen työllistyit ja pystyit vaihtamaan alaakin. Nykyään vaaditut koulutukset pitää löytyä kaikilta jo valmiiksi alalle kuin alalle melkein. Tietysti luottotietojen kunnossa olo tuotakin naiselle tähdennettiin. Niin yksi syy todellakin naisella oli näiden nuorten miesten työllistämisessä oli ollut nuorten tukeminen näiden työhistorian alussa. Ja kun on nähnyt tätä kattavaa seurantaa siitä miten ihmiset menettävät luottotietojaan ja syitä siihen, tämä kielto palkkaamisesta sellaisen ihmisen kohdalla, tuntui naisesta jotenkin liialliselta ohjaukselta. Ymmärrettävää suojelusta, ja konsernin alaisena kun toimi niin liiketoiminnan suojelua osalta kaikkinensa. Silti nainen ei hyväksy sitä määritelmää, että nämä ihmiset on niitä epäluotettavia ja saattavat siinä tilassaan, jopa sortua tekemään jotain haitallista yrittäjälle eli alkaa vaikka varastamaan tältä. Ei epäonnisia ihmisiä, toki niitä ihmisiäkin, joilla joilla kuilla talouden kunnossapito ei vaan luonnistu, voi määritellä siltikään luonteeltaan tällaisiksi. Niin se on sitä luokittelua tuo, sellaista mitä nainen ei ole koskaan oikein hyväksynyt tässä yhteiskunnassa. Tarinoista ihmisistä elävistä tässä elämässä. 

  Naisen oma ensimmäinen työpaikka, niin, nainen muistaa vanhan ihanan pariskunnan, niin herttaisen palkanneen hänet kesämökilleen joka sijaitsi Kausalan sahan ja Kausalan Matkakeitaan väliseen maastoon alueelle. Nainen pääsi tekemään vaikka ja mitä tuon kesän aikana. Oli sisällä sisätöitä ja ulkona ulkotöitä. Naisesta oli niin kiva päästä auttamaan vanhoja ihmisiä. Nainen oli ollut vasta 14-kesäinen. Erään vanhan rouvan silkkipuseron silityksen edessä, nainen muistaa epäröineensä suuresti. Vanha rouva vaan kannusti, sanoi: - Ei se haittaa vaikka jotain kävisikin. Täytyy sinun oppia silittämään arkoja ohuita kankaitakin. Ja tietty vanha silitysrauta oli naisella käsissään. Ei tainnut olla se ihan vanhin malli kuitenkaan, mikä joskus naisella on ollut Riistavedellä käsissään. Se hirmu ja tonneja painava, mutta hyvä kuumennettuna levyllä tai uunin uumenissa. Käypä vehje vaikka mihin itsepuolustukseenkin. Noh. Silitystilannehan päättyi juuri siihen pelättyyn kamaluusvaiheeseen. Nainen ei ollut hallinnut silitystä ja ammottava reikä kankaan tartuttua silitysraudan pohjaan oli puserossa. Nainen muistaa kuinka pettynyt oli ollut itseensä. Vanha nainen oli heilauttanut kättään ja sanonut: -Tuo ei haittaa ei yhtään. Otetaan toinen pusero jonka saat silittää. Ja niin nainen oppi silittämään kunnolla kaikenlaisia puseroita. Niin ja jopa alushousuja eräässä toisessa taloushoitajan lastenhoitajan toimessaan. Silloin oli ollut kyseessä eräiden varakkaiden ihmisten kodista voisiko niin sanoa. Yrittäjäperheestä, joka menestyi firmallaan hyvin naisen tietojen mukaan. Ja joka otti aina lapset näiden ylioppilaaksi luettua itsensä niin yritykseen töihin välittömästi. Tekivät sitä jo hivuttaen hieman ennen tuota ikääkin jo. Viisasta ja turvasivat näin lapsensa sijoittumisen työelämään sekä myös omaan firmaansa työtä jatkamaan. Nainen oli näistäkin ihmisistä tykännyt suuresti ja hekin hänestä. Nainen oli saanut ulkomailta tuodut hopealusikat pois lähtiessä perheen äidiltä muistoksi. Eräs työ, jota nainen myöhemmin, sen pelkäämättömyyttä voisiko sanoa, seurasi naista siihen vaiheeseen kun hän jäi yksin erotilanteessa täältä vanhusten kesätöistä. Se oli puutarhakalusteiden huolto ja kunnossapito vaihe. Näillä oli sellainen pieni puutarhakalustoryhmä ollut, joka naisen piti hioa ensin hiekkapaperilla kauttaaltaan ja sitten maalata taivaansiniseksi.  Nainen oli tehnyt työtä käskettyä. Kaluston kunnostus oli ollut melko hyvä suoritus naiselta. Mitä nyt sieltä täältä olisi pitänyt enemmän olla hiottu ehkäpä, pieniä "kraatereita" saattoi sattua pyllynkin alle istuttaessa. Ei se kyllä haitannut pariskuntaa. Nainen muistaa sen juhlahetken vieläkin, kun kolmikko oli istahtanut kuin uutukaisen puutarhakaluston ääreen kauniille valkoisen kesämökin terassille, josta oli näkymä suoraan auringossa kimaltelevalle järvelle ja rantapuustolle kesäsaunoineen ja laitureineen. Ja ne emännän tekemät herkulliset voileivät jossa oli särvintä vaikka minkälaista, mutta myös sitä joskus sellaista yksinkertaisuutta vanhaan aikaan kuuluvaakin joskus, esimerkiksi tomaattiviipaleita suolaripautuksella vaalean leivän päällä. Taivaallinen näky taivaallisella kokemuksella. Ja kiitos kuului tälle pariskunnalle noistakin hetkistä. Eräs kerta kokemustila jäi, ei vaillinaiseksi täyttymykseksi, ei millään muotoa, kun nainen pääsi lähtemään vanhan rouvan kanssa asioimaan Kausalan keskustaan. He asettuivat valkoisen kuplavolkkarin kyytiin. Tarkistivat kaiken tulleen mukaan. Kyllä ei kun matkaan. Ja siitä se alkoi. Nainen muistaa kuinka ihastunut autoon oli ollut. Ja on lääpällään "Volkkareihin" vieläkin. Niin myös niihin Pakettiauto- Volkkareihin. Ai kun pääsisikin ympäri Suomen reissaamaan sellaisella. Matka alkoi siis hyvin ja ensimmäisen kääntymisen kohdalla niin sanotusti valtatielle, isolle tielle, nainen tajusi jotain. Joka ainoan mutkan kohdalla hitaan matkan taittumisen osalta ja kurvissa osin viipyily, laajoin kaartein ajelu. Niin, kokemus oli mieleenpainuva. Hiuksia nostattava, jäi mieleen kyllä. Mutta vanhat ihmiset osaa ne kuitenkin ajaa. Nainen ei yhtään väheksy tätä taitoa. Naisen oma äitikin sai ajaa sinne asti, kunnes läheiset ymmärsi että ajon päätös oli aika lopettaa. Ja hyvä, että läheiset tätä asiaa yleensä seuraavatkin tiiviisti. Naisen äiti oli kerran vissiin meinannut saada sakot Eskolanmäen silloisen kaupan edessä bussipysäkillä poliisilta. Maija oli lähtenyt toisen Maijan perään ja luullut ratissa vähintään olleen kännissä olevan ihmisen. Ei ollut. Oli vanha ihminen. Naisen äiti oli totta kai kertonut naiselle kommelluksesta. Tuohtuneena ensin ja sitten he yksissä tuumin ikään kuin nauroivat taas tällekin seikkailulle. Naisella ja naisen äidille niitä on kuitenkin sattunut. 

  Nainen muistaa olleensa kerran tulossa tämän kanssa olisiko ollut Tuohikotista ja nainen itse oli ratissa. Valkealan kirkon kulmilla on paikka, jossa oli Maija seuraamassa tiellä kulkijoita. Maija taas perässä Maijan tyttären takia. Himpun verran hidastus oli jäänyt myöhäiseksi taajama-alueelle tultaessa. Ja nainen kaiken lisäksi veti kun ei huomannut poliiseja perässään pitkäksi pakollisen pysähtymisen ja pysähtyi vasta Valkealan ABC:n pihaan vetäisten. Sakot tuli että rapsahti. Ja tuo ei ollut se noloin sakkokokemus. Nainen sai kerran sakot silloisen Eskolanmäen Ärrältä kerran lauantaivuorostaan lähtiessään kiirehtiessään kotiin saunaan kaiketi talla pohjassa. Vahteronmäen koulu kohdalla näkee jonkun mustan auton heittävän vauhdissa ympäri. Nainen pysähtyy Stop-merkille kuten kuuluukin. Ja sitten taas hieman vauhdittaa. Nainen huomaa kun parkkeeraa autoa kotipihaan viereen tulevan samaisen mustan auton. Oli kyseessä siviilipoliisin auto. Ja ei kun takapenkille nainen istumaan ja sen illan tienestit hävisi kuin taivaan tuliin. Taisi hävitä jo valmiiksi seuraavankin työvuoron. Naapuri sattui paikalle roskia viemään. Nainen poistui paikalta hiukan ehkä punaa poskillaan. Komiikka iski kyllä rajusti asian johdosta kimppuun vielä samana iltana. Niin sanotusti nauru helpotti tuossakin tilanteessa. Kerran nainen itse oli kaahailijan uhrina lähiössä. Eli nainen oli laiskuuttaan lähtenyt lähikauppaan kahden sadan metrin päähän autolla sunnuntaina. No talvisaikaan pois lähtiessä, näki silloisen Ärrän nurkilla odottaessaan tien vapautumista että pääsee kääntymään kotiin päin, takapeilistä punaisen auton, jonka perä heittää sen tullessa lähikaupalta. No kohta sitten jysähtää. Naisen oma auto liikahtaa eteenpäin ja onneksi muita autoja ei kohdalle silloin satu. Nainen ajaa kiiruusti bussipysäkille kioskin eteen ja toinen auto seuraa. Mies nousee autosta naisen kävellessä sitä kohti. Auto on täynnä ihmisiä, perheenjäseniä, lapset takapenkillä. Niin hermokireänä ilmeisesti ja kiiru jonnekin loppui siltä erää. Sovittuna nainen saa korvauksen kuitenkin tapahtuneesta ja ex-aviomiehen tuttu laittoi, oikoi ja maalasi tuolloin auton kolhut kuntoon. Niin onnea oli ollut matkassa tuossa. Pahemmin olisi käynyt jos lähestyvä auto olisi sattunut kohdille tuolloin. Varmasti kuskikin, joka tilannenopeudellaan aiheutti tilanteen, sai näille omille takapenkillä istuville lapsilleen kuin opetuksen muodossa, tosiaan opetettua liikenteen vaarallisuudesta ja liikenteessä oikeiden vauhtiliikkumisen tärkeydestä. Rauli Bandding / Bensaa suonissaan tuli kyllä tästä vauhtihirmusta mieleen. "Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan. Hei, hei, hei ja bensaa suonissaan". Kerran nainen itse, kun talvisaikaan oli tullut asioimaan, sekin oli ollut jo avioeroaikaan keskustaan ja aikomuksena mennä silloiseen Anttilaan käymään, oli kääntäessään auton parkkialueelle, liukkaalle, kuin jäällä olisi auto liikkunut, niin nainen oli menettänyt heti melkein autonsa ohjauksen hallinnan. Nainen yritti pumppaamalla jarrua saada auton pysähtymään. Mutta ei. Se vaan liikkuu ja  suoraan sen ainoan pysäköineenä olleen punaisen henkilöauton perää hieman osuen. Nainen ei tuolloin tiennyt, että jarrut, kaikki mahdollinen noilta osin ei ollut autossa kunnossa. Vasta kesällä tuo tuli ilmi. Toinen puoli jarruletkusta murtunut, jarrulevyt kaipasivat vaihtoa ja käsijarrun vaijeri myös. Eli kaikki hela tyynni. Pakoputkikin meni vaihtoon. Tuon ensimmäisen korjausasioinnin jälkeen, joka oli koskenut pakoputkea ja joka eronneelle ihmiselle jo yksin omaan oli liikaa, nainen saikin tältä ystävältään joka oli juuri lähiaikoina kuollut työnsä ääreen niin avun. Nainen oli, käydessään tätä tiskillä työpaikallaan moikkaamassa, saanut tältä välittömästi avun tilanteeseen. Nainen oli saanut loput tarvittavat uudet osat hommattua yhdessä ex-aviomiehen kanssa ja tällä oli tuttu joka sitten teki itse korjaustyön. Veloitti 5 tunnin töistä naiselta vain 50 euroa. Ystävä auttoi hädässä olevaa ystävää. Suru ystävän menetyksestä eli naisessa ja päivässä. Nainen oli soittanut itse paikalle poliisit parkkialueella sattuneen peräänajon takia ja istui Maijassa kun auton omistajaan saatiin yhteys. On siis ainakin kerran elämässään päässyt Maijaan istumaan, itseantautuvana "rosmona" meinaan, pitemmäksikin aikaa. Aika tuntui pysähtyneeltä olisiko pakkasenkin johdosta tuntuvaa ollut tuo vaiko vain se talvipäivän kauneudesta johtuvana, vaiko muista syistä. Tiedä sitten, nainen hymyily. Rakasta elämää - Uusi päivä koittaa vielä, Oulun poliisi, erään heistä esittämä se oli kolahtanut naiseen. Kaikkea työssään nähnyt ja kohdannut poliisi. Niin esittäjää laululle sopivampaa olisiko sitä toista ollutkaan. Ainakaan tuossa hetkessä. Elämässä ja sen hetkissä. Nainen aina herkistyy laulun kuulleessaan.

 61.

  Vanha kunnon keltainen, isompi versio seuraava taskukokoisesta, Suomen Kansan kalenterista 2020, oli naisella käsissään. Siis vallan antoisa, nainen niin suosittelee kaikille tätä kalenteria, sitten kun vuosikin taas vaihtuu ja tulee aika hommata kalentereita itse kunkin. Profilointia jopa sisältää: "Siivo nainen käy silmät alaskohden luotuina; kiihkomielinen on jyrkkä ja pystypäinen; sipsuttava käynti on riitaisen luonnon merkki; unelias käynti ja raskaat liikunnot osottavat petollisuutta ja hidasta luontoa. Ne naiset, joitten hame tavallisesti käynnissä huiskuu ja hieppuu, ovat viisastelevaisia ja itsepäisiä, mutta rehelliset ja alttiiksi panevaiset kun rakkauden tuli kerran heissä syttynyt". Juuri tämä vanhan kansan ominainen "ääni" ja ääntämys sisällössä sekä perinnetieto mitä kalenteri pitää sisällään olivat varmaan syitä miksi nainen oli ostanut kalenterin. 

  Tämä kuu oli eräs niistä kuista, jolle sattui niin syntymäpäiviä kuin kuolinpäiviä ja niitä ihania muitakin kuten Positiivisuusviikko 31.08-06.09, Itsemurhien ehkäisypäivä 10.09, Maailman ensiapupäivä 12.09, Hyvien tapojen päivä 20.09, Kansainvälinen rauhanpäivä ja Maailman Alzheimer-päivä 21.09, Kansainvälinen autoton päivä 22.09, Maailman matkailu päivä ja Puun päivä, puulle ja metsälle omistettu päivä sekä Sydänpäivä 27.09. Niin on näitä päiviä siis mitä juhlistaa. Tapahtuma / teemapäiviäkin. Tämä on rikkautta tämä niin nainen on näistä aina ajatellut. 27.09 on naisen isän kuolinpäiväkin. Tämähän kuoli Alzheimerin taudin johdosta, sydänkohtaukseen lopulta. Ja samana kuolinpäivänä vietetään teemojen kunniaksi, jotka liittyivät isän elämään tai kuolemaan myös päivää. Kohtalolla onko sormensa pelissä? Kysyä saa vaan taas kerran. Nainen muistaa vuosien takaa isänsä pyytäneen häntä lähtemään mukaan kyyditsemään naisen siskoa Reumalle, Reumasäätiön ylläpitämälle sairaalalle Heinolassa joku kerta, kesäaikaa nainen muistaa päivän olleen. Reumahan toimi vuosina 1946- 2010 vuosina ja oli todellakin se ammattitaitoinen tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin erikoistunut sairaala. Nainen muistaa mikä valtava pettymys ja haloo sairaalan sulkemisesta seurasi ja ihan todellakin ymmärrettävistä syistä. Nainen itsekin joutui kerran asioimaan paikassa saadakseen onneksi diagnoosin, jossa nivelkipujen syy osoittautuivat ohimeneväksi, niin yhdeksän kuukauden jälkeen, olivat perua rauhastulehduksesta joka muuttui rauhaskuumeeksi, jonka jälkitautina tuli tuo oireilu. Kuntopyöräilyllä tuostakin selvittiin. Seutu on myöhemminkin tullut naiselle myöhemmässä elämänvaiheessaan muutenkin tutuksi. Heinolan keskusta alue ja se kuuluisa Lintutarha. Missä nainen vieraili lapsensa ja ex-miehensä kanssa ohimatkallaan mutkan kautta Pertunmaalle mökille mennessään. Ihanaa seutua varmastikin asukkaille asua. Paikkakunnalla asuukin siskon hyvä ystävä lapsineen, tosin eri osoitteissa, ystävä jonka sisko tapasi Lahdessa opiskellessaan aikoinaan. Niin oli siis kaunis kesäpäivä. Meno Reumalle sujui kaikkien ohjesääntöjen mukaan ja poistulo ei. Naisen isä kysyi, oli jo siksi lähtiessä pyytänyt naista jostain syystä tarkasti seuraamaan minne mennään ja missä ajellaan, kysyi siis eräässä risteyksessä tietä naiselta, tyttöseltä. Nainen muisti tien ja kertoi isälleen mihin suuntaan piti kääntyä. Niin ne oli niitä merkkejä, joita alkoi tulla pikkuhiljaa vuosien saatossa lisää. Kouvolassa Eskolanmäessä asuessa oli kauppareissulta tuonut jotain aivan muuta tai kadottanut kaikki rahat. Kerran oli lähtenyt hiukan pitemmälle lenkille kuin varmastikin alun perin isä oli suunnitellut. Veli, joka ainoana vielä asui Kausalan suunnalla oli sitten siellä Palolaitoksen rakennuksen hujakoilla nähnyt tutun hahmon ja kun oli tajunnut että tämä tosiaan on isä, oli tuonut tämän kotiin. Veli itse oli kuulunut myös aikoinaan vapaapalokuntalaisiin. Tuon reissun jälkeen isä saikin pian diagnoosin taudistaan. Niin pikkuhiljaa saapuva viheliäinen kuolemaan johtava tauti. Onneksi elämme nykyaikaa ja taudista tiedetään enemmän ja mahdollisuuksia vaikuttaa sen tuloon etenemiseen on kuitenkin olemassa. Hoidot ovat kehittyneet tuosta ajastakin. 

  Kausalasta nainen muistaa lähellä Ravilinnan edustalle kulkuväylä vierustaan jääneen sijoittuneen kioskin. Tuo kioski oli ollut se naisen kuin muidenkin seutukunnan lasten karkkitaivaspaikka. Markalla sai kymmenen karkkia ja joskus enemmän. Salmiakkimerkkarit ja hopeatoffeet. Kyllä vain, salmiakkia se olla pitää suomalaisille ja ruisleipää. Näitä kahta naistakaan ei todellakaan vaihda. Ne kuuluisimmat vientiartikkelitkin. Niin se tottumus lapsena siihen, että äiti kotona leipoi kaiken ruisleivästä lähtien. Ruisleivän taikina, voiko parempaa maistiaista olla. Tai toinen ääripää makuelämys Hanna tädin pikkuleipä -  taikina. Jo vain Kausalan kuuluisassa "sinisessä talossa" asuessaan ja eteisen pakastimen päälle, tilan puutteen takia valmistusta odottavat nostetut taikinat saivat aina kiinnostuksen heräämään perheen lapsikatraassa. Pikkaisen vain maistan- tyyliin. Naiselle on jäänyt muistoksi isän puunveistotaidoista tämän eräs taikinanjuuren sekoitusväline, tiinussa tai korvossahan itse ruisleipätaikinaa aina tehtiin ja tehdään varmaan vieläkin kotona. Samaa astiaa käytettiin ja jätettiin pesemättömänä seuraavaan kertaan juuren kuivuessa reunoille. Taikinahan kohoaa paljonkin, siksi astian on oltava tilava. Hämmennin tai hierrin on kai se nimitys mitä nainen kuuli tämän äidin käyttävän päästään monisakaraisesta työvälineestä taikinan sekoittamisessa. Perinteisesti käytettiin puunlajina tässä kuorittua männyntaimesta tai latvasta tehtyä härkintä sisältäen 4 - 7 oksahaaraa. Voi, kylläpä tulikin naisella ikävä tuota taikinaa sen maistelua ja leivän paistumisesta leviää tuoksua kotiin. Niin, itse kotona tekemällä se palaisi tuo muisto ikään kuin takaisin sieltä lapsuudesta. Tuo on niiden tehtävien töiden listalla vielä. Aika olisi mitä otollisin asialle. Oikean hyvän juuren jos vaan saisi valmiiksi jostain. Ruisleipätaivas - kokemus, koko tuo kaari, jää aika monelta nykyajan ihmiseltä kokematta.  Se on sitä ajan tuomaa helppoutta tuokin. Osasipa naisen äiti tehdä niitä parhaita kalakukkojakin. Muikku- tai ahvenkukkoa. Esa Pakarisen Lentävä kalakukko sopi päivään mitä parhaiten. Tämä kuului niin musiikin kuin elokuvissa nähtyjen rooliensakin takia tiukasti naisen elämään jo sieltä lapsuudesta. Hauska komiikan taidot omaava monipuolinen esiintyjä. Hanuristikin. Pekka ja Pätkä elokuvat, Masa Nieminen toisena sankarina ja Justiinana Siiri Angerkoski. Niin oliko sitä kaulimen voittanutta "jöön pitämistapaa" muuta olemassakaan. Ei naisen mielestä. Ehei. Pieni ilkikurinen hymy suupielessään toteaa tämän täten tästä tilanteesta. Tämä tästä tässä.   

  Ei vainenkaan. Otteita kuvauksia dekkaritekeleestä "Lentävä Galax Kukko". Ravintolan wc tiloihin johtavissa ovissa kukkaseppelehiuksissaan oleva tyttö ja poika heinänkorsi suussaan. WC:n tilat ja kalustot on laudoitettu maalamattomalla puulla. Jokainen sisälle tulija huomaa ehdottomasti päätyseinän edessä, niin sopivasti luonnollisen valon loisteeseen päässeen emäntää kuvaavan vahanukkehahmon, joka on kuin ilmetty Iso-Iita. Mittasuhteet on oikein onnistuneet. Tämä seisoi korkeudeltaan hieman vyötärön yläpuolelle ylettyvän, katkaistun, ennen pitkänä olleen pirttipöydän takana. Hänellä on kalakukkojen apuna tarvittava iso puinen kaulin toisessa kädessään ja hurjistunut ilme kasvoillaan. Essu jauhoinen ja otsassa on myös sitä tätä valkoista maatilan emännän "puuteria". On tainnut tulla kuuma niin ahertamisessa kuin isännän ojennuksessakin. Pesupaikkana on pesupöydät vateineen, vesikannuineen ja hevosenlänkipeileineen. Asiointikopperoiden ovissa on sydämen muotoiset aukot. Niin, tässä kohtaa lukijalle on herännyt varmaan kysymys miksi nämä vahtijahahmot toinen, isäntäkin on sijoitettu kirjoitelmassa noihin tiloihin, kun keittiö olisi ehkä ollut se oletettu paikka näille ensin. No se on tuo jöön pitäminen. Jotta mitään kiellettyä ei tapahtuisi tiloissa. Nykypäivään sijoittuva ravintola puettuna kuitenkin vanhaan miljööseen elämään teatterimaiseen näytökseen kuin valmistuvana. Niin ja jotainhan sitten kuitenkin tapahtuu. 

  Heinolasta vielä, nainenhan oli saanut aika jännän Facebook- kaveripyynnön jossain vaiheessa sieltä päin. Oli tainnut olla joku ravintolataho ja yrittäjä kenties mikä oli ihmetyttänyt naista suuresti. Ei ollut hyväksynyt pyyntöä, koska ei tajunnut edes miksi se oli hänelle suunnattu. Niin mitä kaikenlaista olikin vuosien saatossa somenkin puolella sattunut. Mutta jotenkin tämä naisen oma halu pitää "piiri pienenä" ja läheisimmät melkein vaan ja ihmiset heidän takanaan sekä pari kolme työtahoa Facebook- kavereinaan niin se loi kummasti sitä naisen kaipaamaa turvaakin. Miksi todellakaan vaarantaa ketään ottamalla sellaisia ihmisiä joukkoon josta et tiedä entuudestaan mitään, saatikka sitä onko profiili edes aito. Niin turvallisuus edellä kulkien, kuitenkin edelleen kuljetaan ja matkataan täällä. 

 60.

  Vahteronmäessä oleva lähiravintola Bellizzi ja vuosi 2001. Nainen seisoo "stagella" ja laulaa Frederikin Viisikymppistä - laulua hieman toisin sanoin. Oli tehnyt siihen omaa tekstitystä joka osui 50 - vuotissyntymäpäiväänsä viettävän ihmisen harteille paremmin. Karaokemusiikin ja naisen laulun täyttäessä tilan ihmiset osa hiljenee esitystä kuuntelemaan. Naista jännittää suunnattomasti pohjienkin takia laulaminen. Oli maistellut jo kotona boolia tehdessään juhlaan, sen pitoisuutta maistikelpoisuutta tarkistaessa liiaksi "väkevää". Esitys saa kuitenkin kiitosta aplodien perusteella. No tulipahan tehtyä ja muistettua erästä syntymäpäiväsankaria kunnolla tuolloin. Naisen ex-aviomiestä. Pippaloihin kotiin oli tullut sukulaisia ja sitten tuttavapariskunnan myötä illan edetessä jatkoille lähdettyä nainen päätti rohkaistua laulamaan. Kirjoittelu oli noihin aikoihin vuotta paria ennen löytänyt tiensä harrasteena naiselle. Joten tuotakin piti siis kokeilla. Karaokebaareissa tosin ja selvänä laulamista nainen melkein toivoo, että olisi harrastanut enemmänkin. No toisaalta sitähän voi tehdä kaikki nykyään kotonakin sen pitemmälle lähtemättä. Karaokelaulantaakin tai mitä laulantaa nyt ihminen haluaakin suorittaa kotioloissaan itsekukin. Kunnon laitteet pitäisi saada niin kyllä vain sitten lähtisi tästä naisesta enemmänkin sitä "Iäntä". Tuttavapariskunta asui naisen tietojen mukaan tätä nykyä Kotkassa. Sinne oli muuttanut naisen tietämiä tuntemia ihmisiä aika paljon. Onko se se merellisyys, toimiiko se houkuttimena tiedä sitten. Tätä tällaista muuttoliikettä puolin ja toisin oli varmasti tapahtunut muulloinkin paljonkin. Ihmiset vaihtavat kyllästyttyään maisemaa, jonnekin toisaalle jonnekin lähipaikkakunnille, jotta yhteys entiseen paikkakuntaan ei jäisi pois matkasta. Tai sitten jopa muuttavat synnyinseuduilleen ikää tullessa mittariin lisää ja halu palata juurilleen tulee voimakkaana esiin. Niin niitä valintoja. Toiset iän kaiken muuttavat työnkin perässä, joka varmasti on toisaalta antavaa mutta toisaalta sitä pahintakin joskus. Kuvitella voi vaan. 

  Nainen oli eilen törmännyt valepoliisi uutiseen vanhaan sellaiseen. Kukapa ei olisi näihin törmännyt. Oliko se ammattikuntasaralla ensimmäinen valeammattilainen kuitenkin se lääkäri. Niin nainen muistelee. Naista naurattaa. Onneksi suvussa on kyllä oikea lääkäri, pappikin löytyy ja poliisi etuliitteellä. Joten on niitä aitojakin olemassa todistetusti. Ei. Tämä on sitä ikuista vitsailua aiheesta kun näitä valeilmiötä, hallusinaatioiksi niitä ei voi kutsua, koska oikeat ihmiset ovat tekoja oikeita ei valerikoksia tehneet. Niin Valkealassa oli valepoliisi yrittänyt Niinistössä tunkeutua pyörätuolissa olevan miehen kotiin. Olisi väen väkisin halunnut tulla tarkastamaan asekaapin sisällön. Jonkun on pitänyt olla tietoinen miehen harrastuksesta ampumalajeissa sekä tämän metsästämisestä. Oli sen verran epäuskottavasti jotain korttia vilauttamalla yrittänyt tunkeutua kotiin. Uudelleen kortin näyttöä pyytänyt mies sai niskaansa virkavallan vastustamislitanian tunkeutumista yrittäneen suusta. Mies oli onneksi harrastanut judoa, joten tämä otti valepoliisin rannelukkoon, jonka johdosta tämä joutui kumartumaan maahan kontilleen myös pyörätuolimiehen koiran mukaan tulo varmisti että valepoliisi miehen kehotuksesta varoituksesta alkoi hissukseen perääntymään. Se mikä uutisessa myös kiinnitti huomiota oli viininpunainen auto. Eräs viininpunainen auto oli kerran ollut piilotettuna tai sivuun vedettynä naisen miestuttavan luo menevän tien varrella metsässä, kun tämä oli hakenut naisen luokseen. Miestuttava ei varmaankaan huomannut edes koko asiaa. Niin kylläpä laukkasi taas vaikka ja mitä naisen mielessä. 

  Nainen muistaa oman ex-miehensä puhuneen kerran jostain Hotista. Siis tämä oli kai tämän miehen nimi, viittasiko sukunimeen.  Tämän matka joskus sieltä Eskolanmäen lähiöstä oli päätynyt avioeron kautta huonoon päätökseen eli alkoholin suurkuluttajaksi ja tie oli vienyt sellaisiin kadulla kesäaikaan näkyvään porukkaan etenkin. Keskusta alueella oli nainen kerran nähnyt tietyn miesporukan, juuri näiden tällaisten porukan ehdottelevan murrosikäisille tytöille vaikka ja mitä siitä hyvästä, että nämä hakisivat näille teräviä juomia vastapalvelukseksi. Niin oli ollut jotkut "torikemut" keskustan alueen juhlat illalla käynnissä. Onneksi alueella kierteli tuolloin järjestysmiehiä. Joten toimintaa seurattiin. Silti tuo hätkähdytti naista suuresti. Ennen hyvinä aikoina naisen murrosiän ajassa ei tuollaista nähty. Nykyaika on niin paljon enemmän vaaroja ja uhkia sisältävää. Toki sen on sitä ollut aina. Mutta ei tässä määrin mitä rikoksia kaikenlaisia tapahtuu yhteiskunnassamme päivittäin. Katupartiot mitkä tulivat toivat tulleessaan  ehkä pikemminkin sitä pelolla hallintaa katukuvaan. Kodinturvajoukot jossa valta oli siirtynyt osin poliisilta heille. Odinin soturit partioivat enää harvoin kaupungissa. 

Politikkaan taas naisen kanta hänelle itselleen ja aika monelle on ollut selvää. Nykyään ei jaksa ajatella politikkaa puolueita toisistaan erottavina tekijöinä. Vaan toivoo yhteneväisempää linjaa, jota se tämän koronakriisin puitteissa ja iskiessä maailmankattavasti kaikkialle on tosin osaltaan kiitettävästi ollutkin. Nyt maa ja maailma tarvitsee niitä oikeita tekoja ja päätöksiä. Jotta kasvavat sukupolvemme vanhojen sukupolvien, meidänkin ikäpolvien kadotessa maan päältä, pärjäisivät täällä. Niin toivoa vaan saa, että niin käy sitten. Toivo ja usko kuuluvat päivään jokaiselle aina. Toivotaan toivotaan - laulu jostain menneisyydestä täyttää naisen mielen. "Laulu on joskus Jose Felicianon laulamana noussut listoille ympäri maailmaa. " Que sera sekä Shake a hand nimisenä tunnettu laulu myös. 1970- luvulla pyöri myös sen niminen toivekonserttiohjelma, jonka teemalaulun lauloi Eero Raittinen. Algerialaissyntyinen lauluntekijä on Eddy Marnay. Tämän kappaleita on esittäneet monet ranskankieliset laulajat kuten Celine Dion ja Edith Piaf. Nainen rakastaa Edith Piafin musiikkia ja tämän esittämänä eritoten, vanhojen taltiointien kautta. Lovers of Paris nousi hitiksi tekijän kynästä lähteneenä ja Piafin esittämänä. Marney on  säveltänyt myös Charlie Chaplinin vuoden 1957 vuoden komediaelokuvan "Kuningas New Yorkissa" nimikappaleen. Elokuva oli viimeinen, jossa Charlie Chaplin itse näytteli pääroolia. Barbra Streisand ja Nana Mouskour olivat myös eräitä joiden kanssa 2003 vuonna kuollut Eddy Marnay työskenteli. Lähtemättömän jäljen jälkeensä jättäen. Smile- laulu, Nat king Cole, Charlie Chaplin Youtube- video nainen rakastaa sitä. Smile - hymyile vaikka läpi kyynelten aina elämässäsi. Smile. 

 59.

  Kauppakeskus Veturi on saanut COVID-19 COM-PLIANT-sertifikaatin ansaitusti koronaturvallisesta ympäristöstä. Artikkelissa mainitaan, että turvallisuusasioiden kehittämiseen erikoistuneella kansainvälisellä SAFE Shopping Centers:llä teetetty auditointi tuotti tulokseksi tämän. Muuta ei olisi toisaalta voinut tulokseksi odottaakaan. Tuo paikka ja kaikki jotka tointaan, yrittäjyyttään tai mistä vaan syystä työskentelevät kauppakeskustiloissa varmasti samaan yhteishenki tyyliin mitä aiempinakin vuosina työskentelevät. Selkärankaista toimintaa kaikkinensa, sellaisen kuvan nainen sai itse siellä R-kioskilla toimiessaan. Yhteishenki oli hyvä. Kampaamo Hiustropiikki yrityksenä oli päässyt artikkeliin myös. Täällä keskustassa tapahtuneen ampumistapauksen 24.11.2017 jälkeenhän kävi niin että tämä keskustan Hiustropiikki lopetettiin ja toiminta siirrettiin keskitettiin ainoastaan kauppakeskus Veturissa toimivaan toimipisteeseen. Toki luonnollinen kulkusuunta olisi varmasti muutenkin ollut tuo. Keskusta-alueelta kun on monet yrittäjät siirtäneet toimintaansa vain kauppakeskuksessa toimivaksi toiminnaksi. On ollut ehkä osittain juurikin sitä pakkoa liiketoiminnan kannattamattomuuden takia. Nainen luulee, että ampumistapaus Hiustropiikin sisäänkäynnin yhteydessä oli eräs tällainen kuoliniskua vauhdittava tekijä tuolle katukuvasta kadonneelle toimipisteelle. Nainen jotenkin tuolloin jo uumoili niin käyvän, niin kuin monet. Ja kun miettii millaista se oli siellä työskenteleville kampaajille ja yrittäjälle, niin se kauhistutti todella. Kun talo tyhjeni, vanha talo, niin seutu kuin julisti kuolemaa, alueen kuolemaa. Keskustan aluetta yritetäänkin hartiavoimin elävöittää kaupungin taholta ja yrittäjien jäljellä olevien taholta. Nainen muistaa kuinka moni asiakas varta vasten tuli kioskilta kyselemään milloin mitäkin tarpeellista, mitä valitettavasti alueelta ei enää saa. Muistitikusta sinne kännyköiden latureihin / latausjohtoihin. No kuitenkin Kouvola tarvitsi kauppakeskuksensa, todellakin ja tänne virtaa sen ansioista muualta sitä rahaa myös keskustassa toimiville yrittäjille. Vetonaulana kuitenkin vaikka on hankaloittanut tiettyjen ihmisryhmien elämää, se tarpeellinen alueen kehittymisen kannalta.  Niin, kaikki yrittäjät niin kuin tuo Hiustropiikki pistekin, toimivat nyt ajan vaateen mukaisesti. Kontaktitiedot kerätään esimerkiksi asiakkailta, jotka vierailevat liikkeessä, jotta altistumisen mahdollisesti sattuessa kaikki sellaiset ihmiset tavoitetaan, jotka on tarpeellisia tavoittaa nopeasti. Niin nainen muisteli, että kyseessä oli ampumisessa itsemurhaksi luokiteltava tapaus tuolloin 2017. Sen kuvan hän sai. Mutta, jos oli liikuntarajoitteinen sähköpyörätuolilla liikkuneesta uhrista kyse, oliko, vai oliko se alueella jostain muusta syystä, oliko se varmasti sitä? Niin kaikkeahan tapahtuu. Toisaalta tutkinta on nykypäivinä jo sitä luokkaa, että varmasti ja pääsääntöisesti oikeaan loppulukemaan aina päästään. Rikollispiireissä toki muutkin murhaajat ovat harjoittaneet tätä, että pakottavat uhrin tekemään itsemurhan. Joten sehän luokitellaan itsemurhaksi tuolloin. Kauheita tekoja kiinni jäämättä. Täydellinen rikos siis.

  Kampamoista ja kampaajista naiselle nousee mieleen se hetki, kun tämä oli lehdessä olleen pienen ilmoituksen myötä törmännyt tuttuun nimeen. Olisiko ajanjaksollisesti sattunut tuokin viiden vuoden sisälle. Nimeen, joka kuului tälle Kotkassa ainakin aikoinaan asuneelle naiselle. Sille naiselle, jonka kanssa nainen lähti Helsingistä aikoinaan kohti Kotkan meripäiviä. Helsingistä Koskelan sairaalaan yhtaikaa sattuneesta työpaikan kautta näin tutustuneesta parista, tämän naisen houkuttelemana, idea oli tuntunut naisestakin todella hyvältä. Oli tainnut mainita nimeen törmäyksestä miestuttavalleen, koska se oli tuntunut naisesta, vaikka se jostain ihmisistä saattaa melko hullulta tuntuakin, niin ei naisesta joka eli kertaalleen välittömästi oman raiskauksensa kuin uudelleen, nimeen törmätessään. Niin järkyttävää. No, jos samasta naisesta oli kyse, mikä oli mahdollista, Kotka ja Kouvola sijaitsivat toisiinsa nähden kulkuyhteyden päässä toisistaan, myös sitä työelämää ajatellen, niin tämä teki sen tiedon mukaan töitä Hansakeskuksessa sijaitsevassa kampaamossa ja tällä oli oma näyttely siellä maalattujen teostensa myötä, muistikohan nainen oikein. Kyllä varmaan. Kuitenkin käsillä töitä tekevät ihmiset yleensä harrastavat myös käsillä tehtäviä harrasteita. Kampaamosta ja parturoinnista tuli nyt mieleen sekin, että omalta äidiltään pelkästään sivusta seuraamalla miten tämä parturoi perheen hiuksia nainen oppi parturoinnin taidon. Onkin parturoinut myös itse siksi aina oman perheen päät aikoinaan. Ja silloin tällöin toki tekee sitä edelleen. Käy visiitillä ja samalla saattaa parturoida hiukset pojaltakin. Tuo tekeminen kannattaa kaikkien opetella. Saksilla lyhentäminen ja toki koneet mukaan myös. On tainnut aika laaja-alaisesti levitäkin naisen äidin lasten myötä. Niin, nainen ei koskaan ole mennyt käymään kampaamossa. Tai muuallakaan olleista näyttelyistä. Ei halua tietää onko kyseessä juuri tämä nainen vai tämän kaima. Tähän "hautaan" sen aukaisua hän ei tee tieten tahtoen. Siihen kajoaminen on yksin omaan vain hänen oikeutensa. "Kipurahoina" eräällä tavalla, tämän naisen asunnolta linja-autolla Kotkasta lähtiessään, nainen oli saanut seurueelta tuolloin, siis matkarahat takasin Helsinkiin. Samoin kuin liian isot tälle naiselle kuuluneet naisten kengätkin. Porvoon kautta linja-auton ajaessa, kaikkien kiinnittäessä huomionsa naisen olemukseen, etenkin siellä Hesan päässä. Nainen muistaa ikuisesti koko sen kivuliaan matkan pahoinvoinnin vieläkin pyrkiessä ajoittain ulos rinnuksista, sitä kuitenkaan tapahtumatta. Toki parit viikot, pelkän kehon parantumista vaativat, sen jälkeenkin. Nämä olivat seurueena raahanneet naisen väkisin mukaan pizzeriaankin. Koko matkan sinne ja sieltä pois tullessa nainen oli voinut pahoin. Ja hiukan yritettyään asunnolla levätä oli sitten lopulta päässyt kotimatkalle Helsingin Käpylään. Niin se nuoruus ja hulluus. Ei senkään piikkiin nainen ei suostu asiaa laittamaan. Vastuu on aina rikoksen tekijöillä, jotka itse rikoksen tekee. Niin se aina on ollut ja tulee aina olemaan. Rikos ei vanhene koskaan. Tuttu lause alkoi pyöriä mielessä. Niin ne itse tekijät. Missä ovat? Maisemissako mahdollisesti? Hetkinen, niin ei, voisiko muisti toimia oikein. Kyllä nainen oli sillä hetkellä ennen kuin miehet olivat alkaneet nostamaan häntä aidan yli oli kuullut tämän naisen huutavan näille miehille, että tehkää sen kanssa mitä vaan. Oliko tämä kääntynyt kannoillaan seurassa olleen miehensä kanssa ja olleet jollain lailla naisesta huolissaan, mutta silti päätyneet moiseen tempaukseen. Olivat humalassa itsekin ja helpoitenhan toisesta pääsee kun jättää tämän jo toiseen kertaan illan aikana toisten hoteisiin. Niin nyt nainen muistaa, nämä olivat suuttuneet naiselle, kun tämä oli kertonut alueella kiertelevälle järjestysmiehelle vodkapullosta, joka oli ollut naisen seurassa olleella miehellä jemmassa. Naisen mielestä kun kenenkään ei olisi tarvinnut enää humaltua. No ei tuon viinapullon osalta sitä enää tapahtunutkaan. Järkkäri oli kaatanut viinan maahan. No, viinapullon takia nainen joutui siis raiskatuksi. Joskus nainen on lukenut tapauksesta, pyörätuolissa olleesta miehestä joka oli kaiketi tapettu sen takia koska tällä ei ollut tupakkaa. Niin pienestä kaikki oli täällä elämästä kiinni. Tunsiko nainen tekijät siis entuudestaan. Sekin voi olla mahdollista. Jos olivat paikkakuntalaisia. 

 Keskikatu 2:den edessä vuosia sitten 2008 sattunut ampumistapaus oli järkyttänyt naista myös suuresti, koska se oli tapahtunut erään naisen veljistä, kotikerrostalon, rapun edessä. Tuolloin 20-vuotias mies oli ampunut 27-vuotiasta koska oli jäänyt alakynteen katutappelussa. Tekijällä oli paljon muitakin rikoksia taustallaan jo tuolloin. Mies sai taposta ja muista rikoksistaan 4 vuoden ja 6 kuukauden tuomion. Vuonna 1987 syntynyt mies oli ajautunut myös huumemaailmaan. Viimeisimmästä kiinnijäämisestä, moottoripyörällä kaahailusta ja huumeiden hallussapidosta, uutisoitiin viime vuonna. Eli todellakin aina täällä keskusta alueella on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Siitä nainen pääsi keskustelemaan kioskillakin. Tieto kulki ihmisiltä toisille jos jotain oli tapahtunut. Oli se sitten mitä vaan. Niin keskusta-alueella asumisessa on ne omat haittapuolensa vaikka on ne hyvät puolensakin. Täällä asuvien vanhusten osalta tietysti, hehän mielellään ihmisryhmänä haluavat asua palvelujen äärellä, olivat olleet naisen kioskillakin se enemmistö melkein asiakaskunnasta, niin he eivät todellakaan oikein tykkää ilmiöstä, mutta eivät ehkä kuitenkaan oman elämänrytminsä takia joudu vielä tämänhetkisen elämänmenon myötä näkemään sitä yöaikaan kärjistyneitä tilanteita. Yrittäjän näkökulmasta katsottuna naisellekin kyllä selväksi tuli, että rikos ei katso aikaa eikä paikkaa. Se tehdään silloin kun siihen tulee mahdollisuus. Harkitut ja harkitsemattomatkin. 

  Nainen muistaa, toki tietää, että kohteeksi joutunut asiakaspalvelija ei tilannetta kokenut mukavana todellakaan, eli naisen siskon poika, asiakastilanteessa ollessaan kioskilla. Eräs näistä päihdemaailmaan sukeltaneista huonompiosasista elämän uhreista, tuli siis päivänä, aivan oikein kun kioskille tilattu kylmiökaapin korjaaja oli saapunut kioskille. Ja tästä nuori mies, tiskin takana oleva olikin ilmoittanut naiselle, yrittäjälle kotiin. Nainen oli ohjastanut vaan, että antaa vapaat kädet työntekijälle, että ilmoittelee vielä tilanteesta jos tarvetta siihen löytyy. Tuon kylmiökaapin, ei ollut ensimmäinen korjauskerta sen kohdalla, mutta ehkä se kallein lasku oli huikea. Nyt se varmaan ei leviä enää, eikä ole riesaksi siltä osin R-kioski Oy ketjulle. Niin, eräs mies oli siis tullut tiskille ja halunnut ostaa vaalea Bonus-sätkätupakkaa kaksi kappaletta ja oli sitten ojentanut samalla tälle asiakaspalvelijalle, kun asiakaspalvelija oli laskenut tupakkaostokset tiskille käsistään jonkun veikkauksen täytetyn kupongin, jota tietenkin alkoi sitten jatkokäsittelemään eli luomaan veikkauskoneen kautta veikkauspelitositetta asiakkaalle. Tämä oli tyynesti vetäissyt tupakat taskuihinsa ja kävellyt ulos. Suu auki tuohtuneena oli jäänyt myyjä katsomaan miehen perään. Soitti sitten asiasta yrittäjälle. Yrittäjä neuvoi laittamaan näpistyspoistoihin asian ja ilmoitusta menemään. No, tarina ei päättynyt voron osalta vielä tähän. Ajatteli varmaan kun on tiskin takana vielä kokemattomalta vaikuttava ja häntä vielä tunnistamaton kaveri, niin jekutetaanpas tätä kunnolla. Otetaan tilanteesta kaikki irti mitä saadaan. Jannu palasi kioskille, korjaajan katsellessa tilannetta tämän tajuamatta sitä, oli laittanut niin sanotusti "juoksu sixpack - lonkeron pakkauksen puseronsa alle kaiketi, tai oliko se reppuun ja taas pinkaissut ulos ovesta. Sama toiminta myyjällä, mutta nyt poliisit tavoittivat kaverin ja tämä jäi kiinni.  Naiselta kysyttiin vaateita, naisella ei ollut. Käräjäoikeuden käsittelytuomioista, kaikista sellaisista kioskilla tapahtuneista, jotka etenivät sille tasolle, sai sitten tietoja juuri yrittäjyyden loppumetreillä. Olisiko ollut kuitenkin myös tämä siellä joukossa. Juuri tämä surullinen ilmiö seurauksena toisesta surullisesta ilmiöstä, päihteiden käytöstä. Toki siellä on niitä muuten huonompiosaisiakin vaan joukossa. Naisella riittää ymmärrystä kyllä ja ymmärrettävistä syistä. Tosin oma poika ei ole sortunut naisen tietojen mukaan enää moisiin tilanteisiin pitkiin aikoihin. Silti rehellisesti meidän kaikkien pitää täällä toimia. Nainen oli lapsena ollessaan kerran meinannut saada "koivuniemen herrasta" kyytiä, hänen omalta äidiltään vielä, mutta kun nainen oli tokaissut tyttösenä terävästi että: "- Äiti sinähän olet sanonut ettei saa valehdella. Minähän en valehdellut". Tyttö oli päästänyt suustaan väärällä hetkellä jotain sellaista mitä ei olisi saanut sanoa siinä tilanteessa. Lapsi ei ollut osannut olla tahdikas, niin kuin lapset ei yleensä osaa sitä olla vaan päästävät suustaan aina jotain ja juuri tilanteissa missä ei missään nimessä pitäisi sanoa mitään. Niin kävi sitten tässäkin. Nainen oli päästänyt äidin siskon Mirjan kuullen jotain suustaan, kuultua suustaan, mutta välttyi selkäsaunalta. Koska puhui totta. Naisen oma poika kanssa pienenä poikana kerran laukoi totuuksia suustaan ja missäpä muuallakaan kuin kaupan kassalla. Nainen muisti tuolloin tapahtuneen lapsuudesta. Ei voinut muuta kuin hymyillä vaikka hävetti samalla. Lopulta nauratti kunnolla tilanne. Historia toisti itseään. Niin tuossakin tapauksessa. Jostain syystä nainen ei tiedä, päivän aatokset saa naisen päässä Rokaten ja rollaten laulun alkamaan soimaan ja nainen laittaa sen soimaan Rauli Baddingin esittämänä. Niin elämä on rokkaamista ja rollaamista, vasta loppuu "kun sammuu kuu". Hetkinen eräs mielikuva pitkähiuksisesta karaoken laulajasta, joka tempoilee sinne tänne metrin päässä naista tuijottaen ja laulaen samalla Fiilaten ja höyläten biisiä. Chuck Berryn sävellys ja alkuperäinen sanoitus. Antero Jakoila sovitus, Jarkko Laine sanoitus. Tallennusvuosi 1973. Niin se elämä ja sille antautujat. Esiintyjä oli tehnyt vaikutuksen naiseen, toisin ei tiennyt että tämä tykkää juuri kyseistä musiikista. Sitä ravintolaelämän antia tuokin. Rokaten ja rollaten oli myös Chuck Berryltä tulleita kappaleita artistille, joka omalla omintakeisella tyylillään osasi kiemurrella ja esittää laulujaan kansalle, jotka olivat vaikuttuneita ujona miehenä tunnetun artistin kyvyistä. Baddingin kyvyistä. Ja vaikutuksenhan tämä eläessään tekikin. Moniinkin. Kuten varmasti joskus tuohon nimenomaiseen tähän kopiokaraokekiemurtelijaankin.